Minä tuossa taannoin pääsin mpk:n versiota sakon arskasta hypistelemään, ja jokusen laukauksenkin ampumaan, niin tässä tämmöistä tajunnanvirtaa omista tuntemuksista.
Ensipuraisulta tämmöiselle dinosaurukselle jäi vähän kahtiajakoinen tunnelma kyseisestä torrakosta, tarka se tuntuis olevan, ihan nättiä kasaa tuli taulun keskustan alueelle, toisaalta etutähtäimen ohut jyvä oli hieman liiankin ohut tällaiselle jo liki näkörajoittuneelle ressulle

, kevytkin se arska on kaalihakkuriin verrattuna, jotenkin hennon oloinen, ergonomiahan noissa ar vehkeissä on ihan ihmiselle vissiin suunniteltu, toisin ku kaalihakkureissa, itellä tosin ei ihan suoraan menny ne nappuloiden ja latauskahvan sijainnit lihasmuistiin, ja kyllä, lipas tippu, ku piti liikkuvat eteen saada, ja varmistin päällä tuli yritettyä laukaista



, nämähän ei siis olleet sen ar:n vikoja, vaan ihan allekirjoittaneen mokia,
Pari syöttöhäiriötä sain kanssa aikaiseksi, en tiedä mistä moinen johtui, ei pesittynyt kunnolla, tms., vertailuksi mainittakoon, että kaalihakkurilla niitä on sattunu omallekohdalle tasan yksi, tämä tapahtui pahkajärvellä sotakesänä -96, ja se aiheutui laatikon sisälle survoutuneesta kävystä



, myös sitä itsekseni hiukan ihmettelin, kun kouluttajat kovin kouhkasi siitä aseen kastumisesta

, kävivät tarkistamassa että ne rapaluukut oli kiinni, kun aseet makasi ampumapatjoila, eikä ees satanu paljoo, että tiiä sitten kuinka arkoja nuo noiden öljyt on veden suhteen.
Huoltopurku kanssa omasta mielestä vähän kinkkistä, sellaselta näpertämiseltä se tuntui, kaippa sitä oppis jos enemmän tekis, eikä sormet olis ku nippu ky...nakkeja.
Että summasummarum, ihan rakkautta ensisilmäykseltä tuo nyt ei ollu, mutta kaippa nuo viisaammat tietää, että se hyvä on, en ala vänkäämään, minä en varmaan tuollasta ihan heti ole kantoon saamassa, ni saapi tutulla ja turvallisella kaalihakkurilla varmasti koko reserviläisajan päästellä, mistä en ole ollenkaan pahoillani, olenhan dinosaurus muutenkin
