Uusi taistelijan ase

Kaukovittuilija: Libyassa kapinalliset aseistettiin tasan sillä kalustolla mitä heillä oli kotonaan ja mitä he onnistuivat valtiolta sosialisoimaan eli pääasiassa faleja ja kalashnikoveja ihan siksi että niitä oli Libyassa. Myöskin kapinallisten käsissä näkyi mm. FN 2000, G36, AK103 ja muita herkullisia yksittäisiä aseita. Nämä herkut kuten lähes kaikki aseet oli kaapattu Gaddafilta eli valtiolta. Siis kuka aseisti ja keitä? Yleensä silloin kun ulkopuoliset valtiot aseistavat kapinallisia lähetetään niitä joita sattuu olemaan ylimääräisinä eli vanhempia aktiivikäytöstä poistettuja tai muuten runsaslukuisia aseita. Aseapua ei todellakaan sillä perusteella lähetetä että mikä sattuu olemaan yksinkertainen konstruktio. Samaan seikkaan perustuu eri asekonstruktioiden levinnäisyys maailmalla, mitä enemmän niitä on tehty ja mitä löysemmillä poliittisilla perusteilla kauppaa on käyty sitä enemmän niitä on. Aseet eivät valmistu ja leviä itsestään sillä perusteella mikä on paras konstruktio.
 
pstsika kirjoitti:
Ainakin jos uusi kaliiperi on 5.56. Ja tietysti tämä tapahtuisi etupainotteisesti eli jo ennen kuin koko kenttäarmeija voidaan aseistaa uudella aseella.

Ei se kaliiperin vaihtokaan mikään mörkö ole. Esimerkiksi kun Serbiassa otettiin käyttöön se uusi 5.56-millinen M21, vanhat Zastavat pantiin varastorasvaan ja jätettiin sodanajan kakkoslinjan aseiksi (ja tämä kakkoslinja sitten mobilisoidaankin vasta hädän edessä, koska nykyinen serbiarmeija on ammattiarmeija).

Kärkiporukat aseistettaisiin siis uudemmalla aseistuksella, mutta esim. paikallisjoukoille olisi modernisoidut AK:t.

Tuota ei tosiaan estäisi edes se kaliiperin vaihto.
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Lueskelin aiempia kommenttejasi ja huomaan että olet palstan trolli.

WTF? Onko "trolli"-nimitys nykyisin tällä foorumilla joku "neuvostovastaisen" tms. vastine?

Et näköjään tiedä mitään Georgian ja Libyan konfliktien kulusta ensinkään, joten miksi kommentoit ollenkaan?

Esitähän oma käsityksesi molempien konfliktien kulusta sopivissa viestiketjuissa niin katsotaan.
 
Homma tulee tod. näk. menemään niin että Utin pojat saavat ensin 5.56x45 rynkyn, jonka merkki on Beretta, FN tai H&K. Sen jälkeen tulee tulitukikivääriksi kaupunkijääkäreille H&K 417 (7.62x51), jonka jälkeen mediaseksikkäimmille joukoille tulee vaiheittain käyttöön tuo 5.56x45 kivääri. Siirtymävaihe tulee olemaan pitkä, sillä kerralla ei ole varaa ostaa eikä edes mahdollista. Tod. näk. kun virallinen valinta lopulta tulee niin aseita esitellään vuosia ja vuosia ja vähän päästään räpläämään ennen kuin sitä on edes varusmieskäyttöön puhumattakaan "keihäänkärkireserville" tarpeeksi. Homma tulee toimimaan vähän samalla tavalla kuin 7.62x39 rynnäkkökivääreihin konepistooleista ja kolmenlinjan kivääreistä siirtyminenkin. Kaikillahan ei 70-luvun puolivälissä ollut vielä varusmieskäytössäkään rynkkyä puhumattakaan reservistä jonka tarve konepistooleille ja kivääreille päättyi vasta 90-luvun puolivälissä.
 
Veikkaan ihan vakavissani ettei täällä ole lisäkseni ketään, joka jaksaa vastailla tuollaiselle mistään mitään tietämättömälle, provosoivalle pikkupennulle, joka tulee tänne säännöllisesti kääntään toisten kirjoitukset täysin ylösalaisin.
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Veikkaan ihan vakavissani ettei täällä ole lisäkseni ketään, joka jaksaa vastailla tuollaiselle mistään mitään tietämättömälle, provosoivalle pikkupennulle, joka tulee tänne säännöllisesti kääntään toisten kirjoitukset täysin ylösalaisin.

Tämä "pikkupentu" on yli kolmikomppinen, varusmiespalveluksen 1990-luvun puolivälissä suorittanut, ja lukenut (myös ihan työn vuoksi) kilometritolkulla kv. politiikkaan ja sotiin liittyviä tutkimuksia. Että se siitä trollauksesta.
 
ironside kirjoitti:
Ei se kaliiperin vaihtokaan mikään mörkö ole. Esimerkiksi kun Serbiassa otettiin käyttöön se uusi 5.56-millinen M21, vanhat Zastavat pantiin varastorasvaan ja jätettiin sodanajan kakkoslinjan aseiksi (ja tämä kakkoslinja sitten mobilisoidaankin vasta hädän edessä, koska nykyinen serbiarmeija on ammattiarmeija).

Ei olekaan. Minulle kelpaa kumpi vain: 7.62x39 tai 5.56x45. Molemmat ovat ihan hyviä vaihtoehtoja ja kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tuota ei tosiaan estäisi edes se kaliiperin vaihto.

Ei estäisi, mutta pitäisin silti etuna, että rynnäkkökiväärit ampuvat yhtä patruunaa, pistoolit yhtä, kevyet konekiväärit yhtä, raskaat konekiväärit yhtä jne. Kirjavuus eri ampumatarvikkeiden kaliiperin osalta voi aiheuttaa huollolle vaikeuksia jo nyt, koska pataljoonasta voi löytyä kahta eri kaliiperin raskaita konekivääreitä, kahta tai kolmea eri kaliiperia ampuvaa kevyttä/yleiskonekivääriä ja 3-4 eri kaliiperia ampuvaa TA-kivääriä.

Jos saisin valtaa, niin määrittäisin yhtenäiskaliiperit eri asetyypeille esim seuraavasti:
- pistoolit ja konepistoolit 9x19
- rynnäkkökiväärit 5.56x45 tai 7.62x39
- tarkkuuskiväärit henkilömaaleja vastaan .338 LM
- tarkkuuskiväärit materiaalimaaleja vastaan 12,7x99
- kevyet/yleiskonekiväärit 7.62x54R tai 7.62x51
- raskaat konekiväärit (käytännössä itkot) 12,7x99 tai 12,7x109

Kun joukko tilaisi ampumatarvikkeita, niin huolto tietäisi aina mitä kaliiperia tarvitaan eikä kävisi samoin, kuten Talvisodan aikaan, jolloin 7.62 kiväärinpatruunaa ampuvalle rykmentille toimitettiin 6.50x55 patruunoita, koska osia jostakin pataljoonasta vaiko peräti yksi pataljoona oli aseistettu eri kaliiperin kivääreillä. Vastaavia esimerkkejä löytyy enemmänkin.
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Minua itseänikin kummastuttaa kovasti aihe, jossa väitetään RK:ita ja Norincoja vanhentuneiksi.

Vanhentunut konstruktioitahan ne ovat siinä mielessä että tarkkuus ei tahdo riittää nykypäivän taistelukentälle edes kotimaisessa, niihin on hankalampi kiinnittää tähtäimiä, rekyyli on suuri (5.56x45 < 7.62x39 < 7.62x51/54R) ja lentorata on kaarevampi käytännöllisillä etäisyyksillä sekä ammusten paino on suuri jne. Ketju on täynnä aikaisempia viestejä mistä voit lukea mitä vikaa AK/RK:ssa ja kaliiberissa vs. muihin ja myös mitä vikoja tai etuja on muissa. Niistä ei jaksaisi nyt vääntää enää.

Fakta on kuitenkin se että RK:t ovat kulumassa loppuun. RK95:ia valmistettiin kaiketi n. 20 000 kappaletta aikoinaan. Niitä on käytetty mediaseksiikkäimissä varusmieskoulutuksissa ja rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa. Ne ovat nyt niin finaalissa että niitä ei ole enää jakaa edes Libanoniin. RK62:sten tilannekin on huolestuttava. On aivan luonnollista että aseet kuluvat kun niitä käytetään kun uusiakaan ei valmisteta. Kunnollista rynnäkkökivääriä suurempi puute jalkaväentaistelijalle on kuitenkin pimeätoimintakyvyn lähes täydellinen uupuminen. Suomalaisten taistelijan unelmasää ei ole talvisodan pimeä ja kylmä päivä vaan juhannuksen lämpö ja ympärivuorokautinen luonnonvalo. :D
 
pstsika kirjoitti:
Kirjavuus eri ampumatarvikkeiden kaliiperin osalta voi aiheuttaa huollolle vaikeuksia jo nyt, koska pataljoonasta voi löytyä kahta eri kaliiperin raskaita konekivääreitä

Onko niitä M2-konekivääreitä muissa yksiköissä kuin Porin prikaatissa? Muistaakseni niitä ei valtavaa määrää koskaan hankittu.

kahta tai kolmea eri kaliiperia ampuvaa kevyttä/yleiskonekivääriä ja 3-4 eri kaliiperia ampuvaa TA-kivääriä.

Miten niitä on tuollainen variaatio? Konekiväärit ja tarkkuuskiväärit mahtuvat minun muistini kolmeen (7.62x54 @ PKM ja Dragunov joka taitaa käyttää sitä kk-patruunaa koska venäläiset eivät myyneet SVD:n tarkkuuspatruunoita, .338 Lapua Mag @ TRG, 7.62x53R @ TAK-85).

Jos saisin valtaa, niin määrittäisin yhtenäiskaliiperit eri asetyypeille esim seuraavasti:

Samoilla linjoilla olen itsekin, mutta oma jakoni olisi näin:

Kaarti, porilaiset, pyssykyläläiset ja/tai kajaanilaiset sekä Los Vekaros:
- 9mm pistooli ja kp;
- 5.56mm kivääri;
- 7.62x54mm PKM, paitsi kaartille 7.62x51mm kuularuisku - joko MG3 tai se puolalaisten 51:tä ampuva PKM-jatkokehitelmä ettei mene 417:n kanssa milleistä kiinni -sekaannukseksi;
- .338 LM tarkkuuskivääri;
- 12.7mm Browning raskas tarkkuuskivääri;
- 12.7mm Browning M2HB.

Kaikki muut: 7.62x39 kivääri, PKM, Dragunov, et cetera. Sodankyläläiset pääsisivät tälle listalle arktisen tilanteen ja nykyään aika lailla ajankohtaiseksi jälleen tulevan Finnish Wedgen vuoksi.

Talvisodan aikaan, jolloin 7.62 kiväärinpatruunaa ampuvalle rykmentille toimitettiin 6.50x55 patruunoita, koska osia jostakin pataljoonasta vaiko peräti yksi pataljoona oli aseistettu eri kaliiperin kivääreillä. Vastaavia esimerkkejä löytyy enemmänkin.

Jatkosodassa sattui muistini mukaan samanlaisia kämmäyksiä, mutta ne taisivat keskittyä tykistöön (tyyliin yksi patteristo käyttää 114-millistä, joten niiden kranaatit viedään tietenkin sille patteristolle millä on 122:t ja päin vastoin) kun ne UOR-kiväärit oli sijoitettu kotirintamalle.
 
ironside kirjoitti:
Onko niitä M2-konekivääreitä muissa yksiköissä kuin Porin prikaatissa? Muistaakseni niitä ei valtavaa määrää koskaan hankittu.

Eipä kai, mutta onhan porilaisillakin itkoja.

Miten niitä on tuollainen variaatio? Konekiväärit ja tarkkuuskiväärit mahtuvat minun muistini kolmeen (7.62x54 @ PKM ja Dragunov joka taitaa käyttää sitä kk-patruunaa koska venäläiset eivät myyneet SVD:n tarkkuuspatruunoita, .338 Lapua Mag @ TRG, 7.62x53R @ TAK-85).

KK:t

7,62x39 KVKK 62
7,62x51 MG3
7.62x54R PKM (sama patruuna sopii Dragunoville)
12,7x99 M2 (sama patruuna sopii Barrettiin)
12,7x109 NSV (käytössä ainoastaan itkoissa)

Tarkkuuskiväärit:

7,62x53R TAK-85
7,62x54R Dragunov (sama patruuna sopii PKM konekiväärille)
.338 LM TRG-42
12,7x99 Barret (sama kuula sopii M2 rskk:lle)

TAK-85 on tiukempi kuin Dragunov tai PKM ja sillä ei saisi periaatteessa ampua 7,62x54R patruunoita. Kyseessä on ainoa ase, joka ampuu tuota 7,62x53R patruunaa ja tällä hetkellä se lienee yleisin SA-joukoille jaetta ta-kivääri.
 
pstsika kirjoitti:
ironside kirjoitti:
Onko niitä M2-konekivääreitä muissa yksiköissä kuin Porin prikaatissa? Muistaakseni niitä ei valtavaa määrää koskaan hankittu.

Eipä kai, mutta onhan porilaisillakin itkoja.

Ei niitä Browningeja ole muutakuin AMV:den katolla, joita on käytössä vain PstK:lla. Olin PorPr:ssa tväl-miehenä, eikä sitä ikinä mulle sinällään koulutettu. Mutta tulihan niitä silti räpläiltyä :P:

 
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/421910/Puolustusvoimat+testaa+jo+Natokaliiperin+aseita

Puolustusvoimat testaa jo Nato-kaliiperin aseita

KOTIMAA | Turun Sanomat 04:57
Puolustusvoimat on ryhtynyt kulissien takana etsimään nykyisen rynnäkkökiväärin korvaajaa. Satoja miljoonia maksava investointi toteutunee kokonaisuudessaan vasta 25 vuoden aikaperspektiivillä, mutta osa aseista vaihtunee jo aiemmin.

– Ensimmäiset joukot saattavat saada uusia aseita vielä tällä vuosikymmenellä, kertoo majuri Ville Haapala maavoimien esikunnasta.

Suomi on viimeisiä länsimaita, jossa sotilaan henkilökohtainen aseistus on Varsovan liiton käyttämää kaliiperia 7.62. Useimmilla luodin läpimitta on pienempi eli Naton standardien mukainen 5.56.

– Kyllähän se 5.56 on Suomellekin hyvin todennäköinen vaihtoehto, jos kaliiperia vaihdetaan. Meillä on tällä hetkellä sen kaliiperin aseita koekäytössä, Haapala kertoo.

Pienempi kaliiperi on jo käytössä myös poliisin rynnäkkökivääreissä.

Mikään itsestäänselvyys kaliiperin vaihdos ei ole, sillä Suomen metsäisessä maastossa painavampi ammus säilyttää paremmin suuntansa. Kevyen mallin etuna on se, että ammuksia pystytään kaikissa portaissa varastoimaan ja kuljettamaan enemmän.

Poliittista merkitystä kaliiperilla ei asiantuntijan mukaan ole samaan tapaan kuin vaikkapa hävittäjäkalustolla.

– Välittääkö kukaan Brysselissä Naton päämajassa, minkälainen rynnäkkökivääri Suomella, läheisellä liittolaismaalla on? Ei välitä, ei pätkääkään, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak arvioi.

Suomen nykyisen rynnäkkökiväärin perusmalli RK 62 täyttää tänä vuonna jo 50 vuotta. Se perustuu venäläiseen Kalashnikoviin, jonka esikuvana ollut saksalaisase Sturmegewehr tuli käyttöön 1944.

Kotimaista rynnäkkökivääriä modernisoitiin 1995. Puolustusvoimien tilaamat 20 000 asetta eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan alan kotimaista tuotantoa. Valmistus lopetettiin 1997, joten työllisyys- tai kauppapoliittista merkitystä tulevalla asevalinnalla tuskin on.

LUE LISÄÄ SUNNUNTAIN TURUN SANOMISTA
 
Voiko tuollaiset periaatteessa ihan tavalliset pyssyt maksaa "satoja miljoonia"?
 
yrjö kirjoitti:
Voiko tuollaiset periaatteessa ihan tavalliset pyssyt maksaa "satoja miljoonia"?

100 000 tonnin maksavaa asetta olisi laskujeni mukaan sata miljoonaa. Reservin koko on 230 000 ukkoa ja olettaisin, että useimmille noista olisi rynkky varastossa. Siihen lisäksi tähtäimet ja mahdollisesti tarvittava uusi a-tarvike, niin ihan varmasti rahaa menee satoja miljoonia. Joskin yhden aseen kappalehinta voi jäädä hieman alemmaksi.
 
SJ kirjoitti:
yrjö kirjoitti:
Voiko tuollaiset periaatteessa ihan tavalliset pyssyt maksaa "satoja miljoonia"?

100 000 tonnin maksavaa asetta olisi laskujeni mukaan sata miljoonaa. Reservin koko on 230 000 ukkoa ja olettaisin, että useimmille noista olisi rynkky varastossa. Siihen lisäksi tähtäimet ja mahdollisesti tarvittava uusi a-tarvike, niin ihan varmasti rahaa menee satoja miljoonia. Joskin yhden aseen kappalehinta voi jäädä hieman alemmaksi.

Veli Tvälups varmaan voi salassapitomääräysten puitteissa valottaa, mitä muuta kustannuksia uudesta rynnäkkökivääristä tulee kuin ase ja a-tarvikkeet? Ja missä suuruussuhteessa?
 
Oma ideani nykyiselle taistelijatriolle olisi antaa 1 isompi kaliiperinen (7.62×51mm NATO) Rynnäkkökivääri ja 2 pienempi kaliiperista rynnkkyä (5.56×45mm NATO) Nato kaliiperi takaisi hyvän saatavuuden, ja varmasti niitä NATO aseitakin on tukuttain myytävänä.
 
Puuperä luonnollisesti maailman suurimpana sotilasasioiden asiantuntijana lyttää taas koko hankkeen, ottipa esille oikein "risuherkkyyden". :)
 
Peiper kirjoitti:
Puuperä luonnollisesti maailman suurimpana sotilasasioiden asiantuntijana lyttää taas koko hankkeen, ottipa esille oikein "risuherkkyyden". :)

Onko risuherkkyys totta? Mitä tapahtuu 150 metrin päähän tarkoitetulle luodille, kun se osuu kesken lennon risuun, oksaan tai puuhun? Onko kaliipereissa eroa tämän suhteen?
 
Back
Top