Tarkennatko? Vai meneekö pe-su piikkiin, meille kaikilla menee.
Näkyy jo tarkentaneen, mutta minä täydennän silti.
Vuosikymmenten ajan varusmiespalveluksen kivääriammunnan koulutus on ollut sitä, että se aloitetaan 150 katoksesta makuuammunnalla viisi patruunaa kerrallaan ampuen ("omaan rauhalliseen tahtiin"). Ja koulutus päättyy siihen, että 1-40 vuoden reservissä oloaikana kehuskellaan kavereille ja sukulaisille sauna-illoissa ja milloin missäkin kuinka ollaan hyviä ampujis, kun kuntsarikin saatiin aikaiseksi.
Eli sotilaan kannalta meni hyvin?
No ei. Ei todellakaan, sillä tuossa välissä ei ollut mitään tai juuri mitään. Parhaimmillaan saatettiin ampua jotain kääntyviä, mutta niitäkin nukkuma-asennosta (makuulta). Tähtäyskuvan haku, lipastaminen, aseen purku ja hallinta laitteet opittiin. Ja ehkä joku saattoi oppia rytmittämään hengitystä. Ei muuta.
Vaikka laukausmäärät saattoivat jollakin saapumiserällä olla kolminumeroinenkin luku, niin tekemisessä ei säännöllisesti pidemmälle päästy. Tai no sissit kuulemma ampuivat soveltavampaa ammuntaa, mutta sekin johtui kai omapäisistä ja kielloista piittaamattomista sissikouluttajista (parhaita).
Itse olin aika virtuoosi kiväärien kanssa inttiin mennessä. Olin ampunut ilmakiväärillä pari sataa tuhatta ja pienoiskiväärillä ja kivääreilläkin paljon. Minulla oli inttiin mennessä 7 omaa asetta ja myös reserviläiskivääri. Olin ampunut jopa SRA-tyyyppisiä kisoja. Noh, varusmiespalveluksessa kukaan kantahenkilö ei havainnut potentiaaliani. Olin niin nopea, että minulle annettiin siitä moitteita. Omiin tauluihin ammuttaessa ehdin ampumaan 3-5 laukausta ennen kuin kukaan muu rivistä oli ampunut laukaustakaan. Olin kuulemma hätäinen hosuja. Tauluilla käydessä oli eri henkilöt kirjaamassa tulokset. Minulla oli aina kiitettävä.
Rukissa pääsi ampumaan jastereita ryhmänä. No käskettiin ampua nousevia tauluja nurin sitä mukaa, kun niitä nousee. Tein mitä käskettiin, mutta siitäkin valitettiin. Kerran siitä, että en anna muiden ampua kautta ollenkaan ja toisella kertaa tultiin valittamaan, kun mä en kuulemma ammu lainkaan vaikka muut ampuu (olin ampunut jo aikaa sitten omat jaetut patruunat, mutta kun muut eivät ehtineet silloin ampua laukaustakaan, niin he.pääsivät aloittamaan vasta myöhemmin). Ammuin varusmiehenä suunnilleen ryhmälliselle miehistä kuntoisuusloman, kun tylsistyneenä ampuilin kymppejä kavereiden tauluihin.
Reservissä meni 20 vuotta, että en jaksanut innostua reserviläisammunnoista, kun kokemukset oli intin ammunnoista oli paskat. Nyt olen taas ampunut enemmän, mutta ennen inttiä tehdyillä pohjilla. Näköni alkoi huonontua jo 35 vuotiaana, joten rk:lla (avotähtäimet) en saa kovin kummoisia tuloksia. Omilla kiikarillisilla reserviläiskivääreillä ammun pystystä 80-90% jastereista nurin 300 metriin.
Minua on ärsyttänyt tosi paljon reservissä oloaikana kuunnella toisten puhetta intissä ammutusta kuntsarista. En ole viitsinyt kommentoida, että kuka vaan terve mies ampuu nukkuma-asennosta hyvin.
En ole aivan vakuuttunut siitä, että jokainen nyky varusmies saa parempaa ampumakoulutusta ja kokemusta intissä. Olen pari kertaa nähnyt kun joku satunnainen kantahenkilö tulee katsomaan SRA-kisoja tai treenejä ekaa kertaa. He ovat yleensä lähes sokissa siitä, että niin hyvin voi ampua ja treenata verrattuna intin ammuntoihin.
