Uusi taistelijan ase

Ruma peli minustakin. Mites tuo kahva? Onko se samaa palaa rungon kanssa? Sama kahva sopii kaikille ja kaikkiin tarkoituksiin? Maailmassa olisi kuitenkin miljoona erilaista kahvaa AR-kivääreihin kehitettynä, miksei kahvankiinnitystä tehty samanlaiseksi.
 
Mitä jos otettaisiin Brownellsin BRN-180 kenttäkokeisiin? :)
Just katsoin tämän pari päivää sitten, aseessa on jotain samaa kuin eeppisessä FG 42:ssa (Fremen hyväksyy!)


ampuisin mielelläni tuolla jonkun rasiallisen ihan vain periaatteesta. Aseen vetävä ulkonäkö saa sitapaitsi taistelijan hyvälle tuulelle, kukas sitä nyt rumalla...

ai niin video piti laittaa eikö hölistä joutavuuksia estetiikasta ja tosiolevaisuudesta:

 
Just katsoin tämän pari päivää sitten, aseessa on jotain samaa kuin eeppisessä FG 42:ssa (Fremen hyväksyy!)


ampuisin mielelläni tuolla jonkun rasiallisen ihan vain periaatteesta. Aseen vetävä ulkonäkö saa sitapaitsi taistelijan hyvälle tuulelle, kukas sitä nyt rumalla...

ai niin video piti laittaa eikö hölistä joutavuuksia estetiikasta ja tosiolevaisuudesta:

Olen itse ottanut vakavasti harkintaan jos rakentelisin seuraavan ressupyssyn tuon yläkerran pohjalta. 1300 erkkiä + Arskan alakerta. Odottelen vielä ehkä hetken, kunnes on kaikki viat ainakin selvillä.

Kyseisen pyssyn kaasusysteemin rakenne on testattu jo naapurin SVTstä alkaen, joten ei olettaisi olevan pakkasongelmia, jne. AR-18 oma pääinnovaatio oli ne tuplakiskot joilla luisti liikkuu. Vaikka originaali ase oli läkkipellistä stanssattu, tuntui sen luisti laadukkaasti sovitetulta juuri tästä syystä, koska se ei käytännössä runkoon koskenut. Tämän pitäisi tehdä aseesta melko kenttäkelpoisen lian, jne osalta.
 
Ruma peli minustakin. Mites tuo kahva? Onko se samaa palaa rungon kanssa? Sama kahva sopii kaikille ja kaikkiin tarkoituksiin? Maailmassa olisi kuitenkin miljoona erilaista kahvaa AR-kivääreihin kehitettynä, miksei kahvankiinnitystä tehty samanlaiseksi.
Onko kahvojen vaihtoon nähty tarvetta tähän mennessä missään päin maailmaa?
 

Yllättävä tulos. 416 piti olla parannus, mutta näyttävästi sillä on ongelmia mudan kanssa. 417lla on varmaan sama ongelma.
 
Ja näillä mutavideoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Käsi ylös kuinka monella ase oli missään vaiheessa noin paskanen varusmiesaikana vaikka kuinka tetsaillut, möyrinyt, rypenyt suo-ojissa yms? Niinpä..
Tuo testi on ns. worst case scenario ja suhteellisen standardimuotoisena sen avulla voi vertailla eri aseiden herkkyyttä kenttäoloissa ja löytää asekohtaiset heikkoudet. Pipo löyhemmälle...
 
Tuo testi on ns. worst case scenario ja suhteellisen standardimuotoisena sen avulla voi vertailla eri aseiden herkkyyttä kenttäoloissa ja löytää asekohtaiset heikkoudet. Pipo löyhemmälle...
Pahoittelen, esimieskin korjaan henkilö on tästä maininnut. Mutta asiaan, eli jos ase ei toimi 1-3% olosuhteista on niin äärimmäisiä, että se ei haittaa yksittäistä sotilasta, koska hänellä on partio/ryhmä/joukkue yms tukena kun putsaa aseen. Ja jos taistelijan pitää edetän tälläisen mutahelvetin läpi, niin tst-pari tukee häntä.
Jos koko ryhmä/joukkue/komp on lamaantunut tälläisen mudan yms takia, niin syytä varata lentoliput Kanadaan ja nostaa kytkintä.
 
Niin, tuskin aseet kovin usein joutuvat Valkeasaaren helvetin kaltaisiin olosuhteisiin. Toivottavasti.

Tuskin tuon mutatestin kura on kovin standardia. Näin insinöörin näkökulmasta vaan katselen tuota testiä...
 
Niin no tuo videon muta näyttää olevan kuvauspaikan autiomaan hiekkaista maata tai pelkkää hiekkaa, johon on vain lisätty tarpeeksi vettä. Ei nyt ihan heti tule mieleen missä vastaava velliä tulisi Suomessa vastaan ja millaisella sademäärällä, kun on niin erilainen maaperäkin.
 
Ihmetyttää välillä nuo jenkkipoikien loputtomat testaukset ja niiden realistisuus. Välillä toivoisi että tyydyttäisiin jotenkin relevantteihin testeihin. Jos värkkiin, jossa on tusinoittain liikkuvia osia ja alle millimetrin toleranssit kasataan päälle puolen kilon kakku kuraa niin eihän se nyt toimi ihan normaalisti. Sen tajuaa lapsikin.

Tästä ei selvinnyt puhtaasti edes sotakalujen klassikko:
 
Siis; se on helposti ja nopeasti kiinnitettävissä pariin eri kohtaan aseessa, koska siinä on kaiken kaikkiaan järkevämpi/modernimpi pikakiinnitys.

Tiedätkö, mikä asia mulle tulee tuosta mieleen?
"Tähtien sodan alkuperäiset 'tietokoneruudut' on ohjelmoitu C:llä."
80-luvun alussa tuo lause oli nörteille kova juttu. Nyt asia on täysin tyhjänpäiväinen. Lopputulos merkitsee, ei käytetty työkalu.
Nyt mainostetaan suuresti, että on uusi ja hieno hihna, kun se on vain just sitä, mikä on nykyään normaalivaatimus.

Ymmärrettävästi meni pointti totaalisesti ohi, kun 62M:n hihna ei ole tuo BFG:n, jota toki kokeilukäytössä oli, eikä täten osa @Vääpeli postaamasta videosta liity millään tavalla 62M:n hihnaan (pikairroituslukot yms)

Uusi hihna ei ole mikään jeesuksen kuudes tuleminen, vaan pointti on nimenomaan, että se on sekä yksinkertainen, ETTÄ erittäin käytännöllinen. Siinä ei ole mitään hienoja krumeluureja ja kalliita/vaikeastisaatavia erikoisosia, vaan se on edullinen ja yksinkertainen, mutta silti pituudensa osalta pikasäädettävissä, ja juuri tässä on se koko hihnan pointti.

Käytännössä intoilu yksi- ja kolmipistehihnoista on tässä viimeisen 20 vuoden edetessä laantunut, ja tämän hetken ns. alan standardi (ei edes kuumin hotti, vaan ihan basic shit) lännessä onkin yksinkertainen ja pikasäädettävä kaksipistehihna. Sellaisesta vähän kapeakatseisesta yksittäisten ominaisuuksien hehkuttelusta ollaan edistytty ajattelemaan asetta, sen varusteita JA aseenkäsittelyä yhtenä kokonaisuutena. Täten ymmärretään, että kaikkiin ongelmiin ei vastaus aina välttämättä ole uusi varuste, vaan muutos toimintatavoissa.

Pikasäädettävä kaksipistehihna kaikessa yksinkertaisuudessaan mahdollistaa aseen kantamisen niin, että hihna ”löysänä” sillä voidaan ampua erilaisista ampuma-asennoista, hihna käyttäjän kaulan/torson ympärillä ja kun on tarvetta saada kädet vapaaksi ja tulikeppi pois tieltä, saa aseen tiukattua kiinni vartaloon yleensä jopa yhdellä vetäisyllä/työnnöllä pikasäätölenkistä. Mikäli toimitaan ahtaissa ajoneuvoissa/muuten tarvetta, voi hihnan kääriä aseen perän ympärille/kuminauhalla nippuun pois tieltä ja käyttää täten asetta ilman hihnaa, ilman tarvetta irroitella ja kiinnitellä ja säilöä sitä minnekään.

Eli periaatteessa kuin lähes mikä tahansa viime vuosisadan kiväärihihna, mutta höystettynä parilla lisäpalikalla ja sopivilla materiaaleilla (liukusoljet ja hihna), jotta kokonaisuus on pikasäädettävissä.
 
Ainoa, mikä tuossa uudessa hihnassa itseäni hiertää on se, että siinä käytetään HK-koukkuja kiinnittämiseen. Erään toisen 62M:ää varten testatun hihnan, Magpul MS3:n, käyttämät Paraclipit olisivat olleet mielestäni parempi ratkaisu, koska ne istuvat RK 62:n pitkulaisiin hihnalenkkeihin niin, että hihna ei kierry yhtään, toisin kuin HK-koukkuja käytettäessä. HK-koukut taas sopivat parhaiten RK 95:n tapaan tehtyihin pieniin hihnalenkkeihin.
 
Ainoa, mikä tuossa uudessa hihnassa itseäni hiertää on se, että siinä käytetään HK-koukkuja kiinnittämiseen. Erään toisen 62M:ää varten testatun hihnan, Magpul MS3:n, käyttämät Paraclipit olisivat olleet mielestäni parempi ratkaisu, koska ne istuvat RK 62:n pitkulaisiin hihnalenkkeihin niin, että hihna ei kierry yhtään, toisin kuin HK-koukkuja käytettäessä. HK-koukut taas sopivat parhaiten RK 95:n tapaan tehtyihin pieniin hihnalenkkeihin.

Paraclipit ovat erittäin käytännöllisiä, mutta yhden sellaisen paskottuani en suostu enää kivääriä sellaisen varassa kannattelemaan, ellei klipsun rungon materiaalia vaihdeta myös metalliin. Toki asiassa oli muutama lieventävä asianhaara, mutta ne eivät paina vaakakupissa tarpeeksi.
Sinällää harmi, koska kyseinen hihna on yksi parhaita asehihnoja, mitä olen koskaan käyttänyt.

Ymmärtääkseni nimenomaan HK-hookissa on se ongelma, ettei se tahdo oikein mahtua RK95 hihnalenkkeihin (olikohan nimenomaan laatikon takakulman kiinnityspiste ongelma...?). Ymmärtääkseni siitä tosin on tehty myös kapeampia versioita, jotka mahtuvat juuri kivasti ysifemman hihnakiinnikkeisiin.

MASH-hookit edustavat minulle tutuista klipseistä ehkä kaikkein parhaiten täydellistä balanssia käytännöllisyyden ja pomminvarmuuden välillä, mutta niin vaan nekin perkeleet tuppaavat ujuttautumaan auki RK:n hihnalenkissä kilistessään...

Vaikeuksien kautta voittoon, kuten sanotaan. Elämä on nykyisin ihan saatanasti helpompaa, kun vaan lopetti räpeltämisen ja siirtyi klipsittömään, pikasäädettävään kaksipistehihnaan.
 
Back
Top