null kirjoitti:
Itseasiassa Iran on panostanut ihan saakelisti MAD doktariiniin (Mutually assured destruction). Esimerkiksi Libanoniin Iranilaiset ovat rakennuttaneet koko ihmiskunnan historian suurimman rakettitukikohdan. Sielä on arviolta 40-110k rakettia ja ohjusta riippuen mitkä kaikki lasket mukaan. Sielä on kaikkea ikivanhasta Katyushasta uudempaan Shahab -sarjaan. Erillaisia raketti/ohjustyyppejä heillä on noin neljää kymmentä eri sorttia. Nämä ohjukset on korkeasti koulutetun ja varustetun erikousjoukkojen hallinnassa ja Iranin rahoittamana. Kaiken tämän suuren MAD -potentiaalin tarkoitus on suuren ilmahyökkäyksen yms jälkeen rampauttaa Israel ja sen liittolaisia sen verta paljon, että nopea ja ylivoimainen hyökkäys sodan alussa tulee mahdottomaksi.
Vuonna 2006 Libanonin sodan aikana Israel yritti neutralisoida tämän ohjusvoiman Lebanonissa epäonnistuen siinä surkeasti. Tässä operaatiossa yli 50 Merkava -tankkia otti osumaa ja jenkkejen hitech lentokoneet ja muut täsmäaseet osoittaituivat tehottomiksi. Lopulta vaihtoehdoksi jäi joko ydinaseen käyttö, tai rauhan sitominen. Israel valitsi jälkimmäisen.
Jos Iranin sota tulee, niin aivan 100-varmasti Libanon on Iranin puolella ja tulee tämä sama ongelma taas vastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Libanonin_sota_2006
http://en.wikipedia.org/wiki/2006_Lebanon_War
http://en.wikipedia.org/wiki/Hezbollah_armed_strength
Israel on hyvin tietoinen uhasta eikä ole jäänyt lepäilemään laakereillaan. Kuten tiedetään se on yhdessä USA:n kanssa kehittänyt yli vuosikymmenen ajan kattavaa ohjus- ja rakettitorjuntaa joka alkaa nyt astumaan operatiiviseen käyttöön. Lisäksi IDF on santsannut paljon valvonta- ja ennakovaroituskykyyn hankkimalla tiedustelu- ja tutkakoneita sekä miehittämättömiä lennokkeja. Lisäksi Arrow-2 järjestelmän Green Pinen tutka antaa yhdessä USA:n satelliittivalvonnan kanssa riittävän ennakkovaroituskyvyn ohjus- ja tykistöohjusiskuissa.
Israelissa asuvat ihmiset ja koko yhteiskunta on eläneet koko elämänsä naapurimaiden uhka mielessään ja väestönsuojelu sekä pommisuojat on kattavat koko Israelin alueella. Maassa on tiettävästi maailman tehokkain väestönsuojelu.
Libanonissa olevat raketit ovat melko alkeellisia eivätkä toisin kuin väität, vaadi pää-osin suurtakaan koulutusta tai osaamista. Katjushan (ml. Grad-version) kantama on n. 25-40 km ja niitä on pää-osa (Israelin arvio n. 90%) raketeista. Nuo raketithan on tunnettuja siitä että ne voidaan laukaista yksinkertaiselta ajoneuvolavetilta tai yksittäin lähes mistä vain ja poistua paikalta kunhan tulilanka on sytytetty. Tämän vuoksi ne on vaikeita lamauttaa ja tuhota.
Toisaalta Katjushat eivät ole tarkkoja ja kovin tuhovoimaisia. Niiden teho perustuu määrään. Ne suunnataan summittaisesti asutusta kohden ja toivotaan etteivät lennä yli tai alle tai tuulen johdosta sivuun Gibbutseista. Rakettien luotettavuuskaan tuskin on maailmanluokkaa. Siviili-infralle ne toki aiheuttavat vahinkoa.
Pidemmän kantaman Zelzal 2 (n. 250 km) ja Fadjr 3/5 (45-75km) on ne Libanonista tulevat raketit joilla on jonkin verran merkitystä tuhovoimansa ansiosta. Nämä raketit vaativat jonkin verran koulutusta ja tietämystä koska niiden suuntaaminen on hieman tarkempaa. Tosin niiden tarkkuudessa on toivomisen varaa. Zelzal-2 on luonnehdittu lähinnä "ohjaamattomaksi Scudiksi" joita tiettävästi Hizbollah yritti laukaista jo 2006 sodassa Israeliin. Yksikään ei päässyt perille/lähtenyt liikkeelle.
Suurin ja merkittävin uhka on Israelille selkeästi Nodong 2/Shahab 3 ohjukset , 1300 km:n kantamallaan varustettuina kemiallisilla, biologisilla tai ydinkärjillä. Se on uhka joka vaatii eniten ponnisteluja torjunnan osalta.
Tuolla on hyvää tietoa ohjuksista ja raketeista sekä simulaatiot niiden torjumiseksi ja tietoa torjuntajärjestelmistä Israelissa.
http://www.imda.org.il/English/Threats/threats.asp
Libanonin sodasta:
Gerald Steinberg on toki arvostettu professori ja analyytikko mutta Israelin tehottomuuden syystä ei tuossa Wikipedia-lainauksessa (vuodelta 2006, sodan aikana) ole täyttä tietoa. Lainaus on yli 5 vuotta vanha ja osoittaa että Wikipedian sisältämiin tietoihin kannattaa suhtautua harkiten. Siellä ei todellakaan ole tarkin ja uusin tieto vaan sitä pitää etsiä muualta (ystävällinen vinkki tiedonjanoisille).
Jälkikäteen useasta lähteestä (ml. Israelin asevoimat ) kohdistettiin kritiikkiä Isrealin poliittiseen johtoon joka ei hyväksynyt Israelin asevoimien suorittamaa KOKONAISVALTAISTA JA VUOSIA SUUNNITELTUA operaatiota, Hizbollahin rakettitukikohtien ja laukaisupaikkojen tuhoamiseksi. Kritiikki ja syytökset kohdistuivat pää-osin silloiseen Isrelin pääministeri Ehud Olmertiin joka ei suostunut Israelin asevoimien täyteen offensiiviin. Tämä Prof. Steinbergin mainitsema vuosien suunnittelu Etelä-Libanoniin on totta mutta se miten siihen annettiin mandaattia on jotain aivan muuta kuin mitä alunperin suunniteltiin.
Israelin asevoimat olivat suunnitelleet nimittäin että mahdollisen invaasion totetutuessa tai kun siihen annettaisiin lupa, käyttöön varattaisiin 40.000 miestä käsittävä hyökkäysarmeija yhdessä ilmavoimien ja tykistön kanssa. Hyökkäys oli suunniteltu tehtäväksi Litanijoen tasalle saakka eli alueelle josta Israel vetäytyi vuonna 2000. Todennäköisesti hyökkäys olisi aloitettu Kiryat Shmonan läheltä ja edetty suoraan Latani-joelle jonka jälkeen suunnitelmissa oli alueen motittaminen ja eteneminen takaisin Israelin rajoille tuhoten kaikki Hezbollahin raketti infra. Kyseisellä alueella sijaitsi suurinosa Hizbollahin raketeista jotka ovat kantamaltaan lyhyitä.
Invaasio johon Olmert hallituksensa kanssa Israelin asevoimat oikeutti käsitti n. 8000 miestä ajoneuvoineen ja tietysti panssarivoimineen. Kalustoa ja joukkoja oli varattu siis paljon suunniteltua vähemmän. Lisäksi armeijalla oli lupa edetä vain n. 5-6 kilometriä Libanonin sisälle ja alueille joista raketteja oli laukaistu, suunnitellun n. 25-50 kilometrin sijasta. Israelin armeija siis sidottiin poliittisella päätöksellä käymään terroristeille edullisia kahakoita ja rajoitetulla alueella jossa IDF ei pystynyt käyttämään liikkuvuuttaan ja voimaansa hyväkseen suunnitellusti.
Tuolta voi lukea lisää mikäli kiinnostaa:
http://www.wnd.com/?pageId=37468
Libanonin tai Syyrian rakettiuhka ei ole niin merkittävä että se sitoisi Israelin kädet, se on varma.
Vuosia sitten tv:stä tuli ohjelma joka käsitteli Israelin salattua ydinohjelmaa sekä sen paljastanutta Mordechai Vanunua (Israelilainen ydinteknikko joka työskenteli Dimonan Ydintutkimuslaitoksessa, Negevin autiomaassa ja joka paljasti Israelin ydinohjelman 1986). Samassa yhteydessä haastateltiin Shimon Pereshiä joka kieltäytyi kommentoimasta koko ydinohjelmaa samalla kuitenkin sanoen että kun Israelin valtio perustettiin, valtaapitävät ja holokaustista selvinneet juutalaiset päättivät että koskaan enää ei juutalaisia sorrettaisi ja vastaavaa sallittaisi. Se tarkoitti "sellaisen pelotteen hankkimista jota vastaan kukaan hyökkääjä ei uskaltaisi ilman hirvittäviä seurauksia toimia".
Jos ja kun Iran aloittaa ydinkokeet tai on lähellä ohjuksen sekä ydinkärkien yhdistämistä, aloittaa Israel sodan / hyökkäyksen vaikka yksinään. Sanokaa mitä sanotte tuo juutalaisvaltio ei anna itsensä tuhoutua tai se vie ainakin mukanaan niin monta valtiota tai uhkaajaa kuin pystyy. Ydinaseiden käyttö Irania vastaan ei ole poissa laskuista jos Israelin itsensä olemassaolo on uhattuna.
Se merkitsee sitä että keitto on keitetty.