Ei toi nyt NIIN ihmeellistä ja hälyttävää ole. Todistusaineistoksi:
Ruotsi ja Norja ovat ääntämisen ja puhekielen tasolla hyvin paljon lähempänä toisiaan minun ymmärtääkseni. Tanskalaisia kuunnellessa saa vähän maistaa sitä todellisuutta, missä ulkomaalaiset kieltämme osaamattomat elävät meidän suomalaisten kanssa. Se tunne, kun luulet olevasi samaan aikaan humalassa ja huumehissa ja joku on unohtanut antaa sinulle salausavaimet...
Tuo pätkä on hauska, mutta sehän on norjalaisesta huumoriohjelmasta, jossa pilaillaan entisten maanmiesten kanssa.
Tuubissa oli yksi "learn Danish language" video jossa aloitettiin sillä, että opetettiin miten tanskassa on hiljaisia kirjaimia. Ja niitä on paljon. Siksi tanska tuntuu niin vaikealta jos sen kanssa ei ole joutrunut tekemisiin.
Eihän tanskalaiset edes välttämättä ymmärrä edes toisiaan... Itse joudun Pohjoismaisissa ympyröissä vaihtamaan englantiin jos paikalla on hurrien ja norjalaisten lisäksi tanskalaisia. Islannista ja närpiön murteesta en ymmärrä muutenkaan mitään. Sitten kuitenkin faijani tulee pitkän saksan lukijana tanskaa puhuvien tanskalaisten kanssa ihan hyvin toimeen puhumalla suomenruotsia. Mulle ei ole ihan selvinnyt miksi.
Ruotsia on vain yksi kieli, mutta paikallisia variantteja standardikielestä (ei siis murteita) on, kuten "suomenruotsiksi" kutsuttu variantti on, joka siis on koulutettujen Helsinkiläisten tapa puhua. Tämä suomenruotsi on myös tanskalaisille helpompaa ymmärtää kuin Ruotsissa puhuttava standadiruotsi puhumattakaan Skånen murteesta, joka on tanskalaisille vaikeaa.
Olen itse ollut todistamassa miten kaksi tanskalaista eivät saaneet selvää toistensa puheesta. Odotin tilaustani Kööpenhaminan aseman lähellä olevassa Burger Kingissä, kun tilaamaan astui hieman tuiskeessa oleva kaveri jostain muualta kuin Kööpenhaminasta. Kaveri puhui melkein selkeimpää tanskaa jota olen koskaan kuullut. Tiskin takana oli uustanskalainen joka puhui Kööpenhaminan puhekieltä. Töissä ollut kaveri ei saanut selvää tilauksesta, syntyi hämmennystä puolin ja toisin. Kaverit siirtyivät englantiin ja tilaus saatin tehtyä. Meinasin siinä alussa mennä väliin tarjoamaan tulkkaupalvelua, koska minulla ei ollut vaikeuksia ymmärtää kumpaakaan. No kun tilaus oli tehty, toinen kysyi mitä kieltä toinen puhuu, jakun oli selvitetty että molemmat puhuvat tanskaa, jatkoivat muutaman lauseen tanskaksi.
Vielä toinen anekdootti tanskalaisesta ja suomenruotsista. Aikanaan Yleltä tuli dokumentti talvisodan tanskalaisvapaaehtoisista joita oli muistaakseni noin 800. Yksi kaveri kertoi että matkalla he olivat hermostuneita että ymmärtävätköhän he mitään, kun koulutus on ruotsiksi. Kaveri kertoi sitten, että he olivat helpottuneita kun koulutus oli suomenruotsiksi ja sitä ei ollut vaikeaa ymmärtää.
Yritin kohteliaasti puhua erään tanskalaisen (Kööpenhaminan naapurista) kanssa ruotsia. Hän torppasi idean välittömästi:
- Älä edes yritä. Minä en osaa ruotsia, mutta ymmärrän, mitä sanot. Mutta jos vastaan tanskaksi ruotsalaiselle, ei hänkään ymmärrä minua, joten sinä et ymmärrä sitäkään vähää. Puhukaamme englantia.
Tämä siis jo 90-luvun alussa.
Omat kokemukseni ovat aivan erilaisia. Siis jo 80-luvulta.
Mutta helpompaa on tietysti kun äidinkieli on ruotsi.
Minä, ruotsi äidinkielenä, en ymmärrä sanaakaaan puhutusta tanskasta. Norjaa ymmärrän kyllä. Tanskan kielestä saan paremmin selvää luettuna.
Se johtunee siitä että et ole ollut tekemisissä puhutun tanskan/tanska puhujien kanssa. Yleensä he puhuvat selvemmin jos pyytää, siis vähentävät niitä hiljaisia kirjaimia. Tätä kututaan skandinaaviksi. Jos on ollut hieman enemmän tekemisissä heidän kanssaan ymmärtää kyllä.
Norjaa on aika monta erilaista murretta.
Kerran tömäsin jopa eräällä hiihtoreissulla pariin norjalaiseen nuoreen naiseen, jotka puhuivat norjaa aivan samalla nuotilla jolla puhutaan suomenruotsia, mutta siis norjalisilla sanoilla. Olivat jostain keskinorjasta, jos kartalle laittaisi.
Tuota norjan ja ruotsin ymmärrystä helpotti norjassa aikanaan että NRK oli täysin paska, ja Norjassa seurattiin yleisesti Ruotsin televisio-ohjelmia.
