Voisiko tuossa ihan yksinkertaisesti näkyä rahan määrä? Onko Norjassa ihmisillä enemmän rahaa käytettävissä harrastuksiin tai vaikka vain enemmän aikaa? Tai sitten onko ulkoili/urheiluun enemmän mahdollisuuksia noin valtion/kuntien puolesta?
Varmaan rahan määräkin näkyy osittain siinä, että on enemmän mahdollisuuksia erilaisiin kalliisiinkin harrastuksiin, joiden takia lähdetään usein ulkomaillekin mahdollisesti parempien harrastusympäristöjen perässä.
Enemmän uskoisin kuitenkin kyseessä olevan norjalainen kulttuuri. Norjalaiset ovat varmaan aina viikingeistä lähtien olleet tietynlaisia ulkoilma- ja seikkailuihmisiä. Entisaikaan päästäkseen paikasta toiseen Norjassa oli pakko ylittää jalan korkeitakin tuntureita ja vuoria, mistä on jollain tasolla jäänyt voimaan tällainen norjalainen vaellus- ja ulkoilmakulttuuri. On erittäin tavallista, että norjalaisvanhemmat vievät lapsiaan jo hyvin pienestä pitäen esimerkiksi viikonlopun mittaisille vaellus- ja hiihtoretkille. Kyllä sen huomaa myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa Norjassa, että jatkuvasti porukka jakaa päivityksiä jonkun tunturin huipulta tai erilaisia urheilulajeja harrastamasta.
Myös maantiede auttaa erilaisten extreme-harrastusten harjoittamista, on se nyt paljon pienempi kynnys esimerkiksi lähteä kalliokiipeilemään, jos puolen tunnin ajomatkan päästä kodista löytyy kunnolliset kiipeilyseinämät ja tusinoittain jyrkkiä kalliorinteitä. Myös esimerkiksi hiihto- ja lasketteluharrastuksia auttaa huomattavasti se, että korkealla tuntureilla ainakin pohjoisemmassa Norjassa saattaa olla lunta jopa lokakuusta toukokuuhun, tietyissä paikoissa jopa vuoden ympäri.
Ei se esimerkiksi ihan pelkkää sattumaa tai dopingia ole, että norjalaiset pärjäävät erilaisissa hiihto- ja muissa talvilajeissa vuodesta toiseen erityisen hyvin. Kyllä harrastajapohja on Norjassa näissä lajeissa huomattavasti nyky-Suomea laajempi, ja myös harrastusolosuhteet ovat huomattavasti laadukkaampia ja haastavampia.
Lisäksi nyky-Norjassa nuorisolla tuntuu olevan suomalaisiakin kovemmat ulkonäköpaineet, on oikeasti häpeällistä olla ylipainoinen ja huonossa kunnossa jos olet keskiverto norjalainen. Koska asepalvelus on myös käytännössä vapaaehtoinen Norjassa, saa asepalveluksen suorittamisesta keskimäärin huomattavasti enemmän arvostusta muiden silmissä kuin Suomessa. Se voi siis oikesti olla jopa jonkinlainen CV-meriitti Norjassa. Lisäksi koska olet käytännössä vapaaehtoisesti armeijaan tullut, motivaatiosi on jo lähtökohtaisesti korkeammalla tasolla kuin suomalaisella keskivertovarusmiehellä, eikä vastaavanlaista "gonahtamista" kuin Suomessa tapahtuu todennäköisesti suvaita.
Viimeksi muokattu: