Yle maailmalla: Moskova 9.5.2016 klo 21:17
Analyysi: Venäjä yrittää löytää kansalaisia yhdistäviä asioita – toinen maailmansota sopii hyvin
On helppo todeta, että Venäjä pullistelee sotavoimallaan voitonpäivän paraatissa. Vähintään yhtä mielenkiintoista on miettiä, miksi Venäjän pullistelu yhdistyy niin vahvasti menneisyyteen, toteaa kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall.
Venäjän tämän päivän valtionjohto tarvitsee toisen maailmansodan muiston pitääkseen kansan edes jollakin tavalla yhtenäisenä.
Maa on niin monimuotoinen ja pirstaloitunut taloudellisesti, poliittisesti, kulttuurisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti, että on hyvin vaikeata löytää mitään kaikkia yhdistävää tekijää.
Sellaiseksi käyvät tällä hetkellä parhaiten sotaan liittyvät suuret ylpeyden ja surun tunteet.
Neuvostoliiton sotavoimaa ihannoidaan
Sotaisuus sopii muutenkin ajan henkeen. Naapurimaassa Ukrainassa venäläisiä osallistuu sotaan, vaikka ei valtio heitä tunnustakaan. Syyriassa puolestaan sotivat tämän päivän sankareiksi nostetut venäläissotilaat, joiden väitettyjä saavutuksia valtiovalta pitää näyttävästi esillä.
Toista maailmansotaa kutsutaan Venäjällä suureksi isänmaalliseksi sodaksi. Miljoonat neuvostoliittolaiset kaatuivat rintamalla ja kuolivat siviilissä. Sota kosketti jollakin tavalla jokaista perhettä, ja siksi voitonpäivä on muodostunut niin tärkeäksi venäläiskodeissa.
Sota loppui liittoutuneiden voittoon natsi-Saksasta, mutta venäläisessä nykyretoriikassa sodan voitti Neuvostoliitto, joka vapautti Euroopan fasismista.
Venäjä on Neuvostoliiton perijävaltio. Siksi venäläiset kokevat, että nykyisenkin valtion on hyvä olla sotilaallisesti voimakas. Tämän päivän ulkopoliittisessa tilanteessa sitä pidetään entistä tärkeämpänä. Valtion johto on nimittäin antanut ymmärtää, että Venäjään kohdistuu ulkoinen uhka esimerkiksi läntisestä sotilasliitosta Natosta.
Perheet kokevat voitonpäivän omakseen
Voitonpäivä on yhtä lailla niin henkilökohtainen kuin valtiollinen juhlapäivä. Moni, joka ei ollenkaan pidä sotilasparaatista ja pitää sitä sekä yltiöisänmaallisena että liian kalliina, juhlistaa voitonpäivää kotona perheen kanssa. Monet käyvät myös hautausmaalla viemässä kukkia sotaan osallistuneen läheisen haudalle.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että kukaan ei halua poistaa voitonpäivää kalenterista.
Sotilasparaati on, ja on kautta aikojen ollut, valtioiden tapa osoittaa sotilaallisen kyvykkyytensä mahdollisille vihollisille. Samalla paraati toimii viestinä omille kansalaisille turvallisuudesta ja siitä, että heitä puolustetaan.
Kuolematon rykmentti oli löytö valtiolle
Venäjälle syntyi neljä vuotta sitten Tomskin kaupungissa Siperiassa uusi tapa juhlistaa voitonpäivää. Kansalaisliike järjesti marssin nimeltä "kuolematon rykmentti". Ideana oli kantaa toisessa maailmansodassa kuolleiden läheisten kuvia kaduilla ja siten kunnioittaa heidän kärsimystään.
Tämä aloite sai heti laajaa suosiota. Ihmiset pitivät siitä, että sota sai tällä tavalla ihan konkreettisesti kasvot. Jo seuraavana vuonna vastaavia marsseja oli ympäri Venäjää ja monissa muissakin maissa.
Valtionjohto haistoi ilmaa ja tunsi mahdollisuuden tuoksun. Tämä oli liian hyvä juttu jätettäväksi kansalaisliikkeen hoidettavaksi, ja niin kuolematon rykmentti muuttui kansalaisliikkeestä valtion ja paikallishallintojen johtamaksi projektiksi.
Tunnelma on muuttunut sotahenkiseksi
Edelleen tämä tapahtuma on useimmille osallistujille hyvin rakas ja henkilökohtainen kokemus, jolla halutaan muistaa oman perheen historiaa.
Mutta tunnelmasta tulee väistämättä uhoava, kun valtava ihmismäärä kulkee yhdessä sotilasmusiikin soidessa. Moni pukee myös lapsensa sotilaspukuun tai vähintään sotilassuikkaan.
Voisi myös kuvitella, että tapahtuma, jolla muistetaan sodassa kaatuneita ja kärsineitä, olisi rauhanmanifestaatio, mutta tämän päivän Venäjällä se ei ole sitä.
Valtion johto voi vain hymyillä tyytyväisenä: on löytynyt kansaa myönteisellä tavalla yhdistävä tapahtuma, jota voi muokata hallinnon haluamalla tavalla.
___________________________________________________________________________________________________
Yle maailmalla: Moskova 9.5.2016 klo 11:21
Venäjällä nuoretkin veteraanit haluaisivat huomiota voitonpäivänä
Venäjän kansa muistaa voitonpäivänä toiseen maailmansotaan osallistuneita. Afganistanin ja Tšetšenian veteraanit toivovat, että heidätkin mainittaisiin juhlallisuuksissa.
Moskova
Venäjällä on paljon eri sotien veteraaneja. Tärkeä osa toukokuun 9. päivän juhlallisuuksia on toisen maailmansodan veteraanien muistaminen lahjoin ja onnitteluin.
Yleinen näky Venäjällä on tänään, että nuoret jakavat kukkia kaduilla tapaamilleen veteraaneille ja kiittävät heitä samalla voitosta. Varsinkin nuorille venäläisille toisen maailmansodan historia on sen verran tuntematon, että moni uskoo Neuvostoliiton kukistaneen yksin natsi-Saksan.
Veteraani ei mielellään puhu sodasta
Grigori Kats on kohta 95-vuotias veteraani, joka asuu yksin vaimonsa kuoltua jo toistakymmentä vuotta sitten. Grigori osallistui sekä talvisotaan että toiseen maailmansotaan.
Grigorille sota merkitsi myös ammatin saamista: hän oli sodassa radistina ja siitä tuli hänelle työura. Hän oli eläkkeelle jäämiseen asti armeijan palveluksessa, muun muassa Semipalatinskissa ydinasekokeilujen aikana.
Sodasta Grigori ei mielellään puhu.
– Siitä on vaikeaa puhua. Se oli niin raskasta aikaa, mutta tunnen olleeni hyödyksi isänmaalleni.
Univormuunsa Grigori mahtuu vieläkin, ja hän kantaa kunniamerkeistä painavaa takkiaan ylpeydellä.
Suomen kieli avuksi unettomuuteen
Hänellä on erityinen suhde Suomeen, eikä vain siksi, että hän soti Suomea vastaan talvisodassa. Nuoruudenrakkaus oli nimittäin suomalaistyttö. Hänen ansiostaan Grigori oppi hieman suomeakin.
– Jos en saa unta iltaisin, muistelen suomalaisia sanoja, kunnes nukahdan.
Grigori on kiitollinen lahjoista, jotka hän saa voitonpäivänä. Hän ymmärtää hyvin, että myös Afganistanin ja Tšetšenian sotien veteraanit kaipaavat huomiota, mutta hän näkee niiden kuitenkin eroavan toisesta maailmansodasta.
– Se oli niin valtavan suuri sota, muut olivat vain paikallisia.
"Lähdimme käskystä sotaan"
Venäjän Afganistanin veteraanien keskusjärjestöä
Sotaveteraanikomiteaa johtavan Alkesandr Kovaljovin mielestä hän ja hänen taistelutoverinsa ovat ansainneet yhtä lailla kiitosta ja kunnioitusta.
– Emme lähteneet sotaan rahasta vaan valtion käskystä, Aleksandr sanoo.
Hän itse haavoittui vakavasti ja ontuu edelleen sotavammansa takia.
Monen sadan Afganistanissa sotineen ihmisen kohtalo on edelleen selvittämättä, ja veteraanijärjestö tekee jatkuvasti etsintäretkiä taistelupaikoille löytääkseen sotilaiden jäännöksiä. Työ on paitsi hankalaa, myös vaarallista.
– Pukeudumme afgaaneiksi ja maksamme rahaa ihmisille, jotka tietävät missä meikäläisiä ammuttiin ja haudattiin.
Löytyneet ruumiinosat viedään sitten Donin Rostoviin, jossa on laboratorio, joka selvittää dna-testien avulla kaatuneen henkilöllisyyden.
Voiton päivän luonne muuttuu
Aleksandr toivoo, että voitonpäivän paraateihin pääsisivät jatkossa mukaan myös nuoret veteraanit.
– Sen voi tehdä joustavasti niin, että joka vuosi pari osastoa koostuisi nuorista veteraaneista, Aleksandr toteaa.
Voitonpäivän juhlien luonne muuttuu väistämättä lähivuosina, kun toisen maailmansodan veteraaneja ei enää ole. Silloin olisi Aleksandrin mielestä luontevaa jatkaa perinnettä nuorempien veteraanien voimin.
