Tämä vasemmiston lempilapsi on nähtävästi herätetty uudelleen henkiin? ja varmasti kuullaan myös Suomalaisten punavihreiden tutkijoiden osallistuvan tähän merkitävään propaganda toimintaan, kummasti onkin unohdettu Stalinin käsissä kuolleet miljoonat sotavangit ja eipä kukaan muista Suomalaisia sotavankeja jotka kuolivat Stalinin käsissä eikä edes niitä jotka palasivat?
Venäjän Karjalan metsissä piilee Stalinin vainojen joukkohauta – suomalaisten osallisuudesta leviää ristiriitaisia väitteitä
Joukkohautojen löytäjä Juri Dmitrijev kiistää, että suomalaisten sotavankileireillä kuolleita neuvostosotilaita olisi voitu haudata samaan paikkaan Stalinin vainojen uhrien kanssa.
Anneli Ahonen
HANS LINDH / SA-KUVA
Neuvostoliittolaisia sotavankeja matkalla vankileirille Petroskoissa vuonna 1941.
Kuuntele
VENÄJÄN KARJALASSA Karhumäen piirissä sijaitsee syrjäinen metsä, joka on täynnä muistomerkkejä. Noin 200 kilometrin päässä Petroskoista sijaitsevassa Sandarmohissa teloitettiin ja sinne haudattiin Stalinin vainoissa arviolta 7 000–9 000 ihmistä.
Yleisen historiantiedon mukaan Sandarmohissa Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatti NKVD – joka käytännössä vastasi
Josif Stalinin terrorin toteutuksesta – teloitti tuhansia ihmisiä.
Nyt Sandarmohin joukkohautojen syyllisistä leviää julkisuudessa ristiriitaista tietoa. Petroskoin yliopiston professori ja historiantutkija
Juri Kilin julkaisi sanomalehti Kalevassa kirjoituksen Yläkerta-palstalla 3. heinäkuuta.
Hänen väitteensä mukaan ”olisi luonnollista”, että Sandarmohiin olisi haudattu myös puna-armeijan sotilaita, jotka olisivat menehtyneet suomalaisten ylläpitämillä Itä-Karjalan sotavankileireillä. Lisäksi hän väittää, että ”hyväksi hiekanottopaikaksi tunnettu Sandarmoh joukkohautoineen oli epäilemättä” tuttu suomalaisille sotaviranomaisille.
Kilinin väitteet toivat julki myös venäläinen sanomalehti
Izvestija ja Karjalan uutistoimisto
Karelinform.
TIUKASTI salattu ja huolellisesti naamioitu Sandarmoh löydettiin vasta vuonna 1997. Sen löysi Stalinin vainojen historiaa tutkivan ja säilyttävän kansalaisjärjestö Memorialin retkikunta ja tutkija
Juri Dmitrijev.
”Minun on kiistettävä Kilinin väitteet. Sandarmohin olemassaolo oli täysin salaista. Joukkohaudat on naamioitu niin, että nyt niiden päällä kasvaa satavuotiaita mäntyjä. Täysikasvuisia puita siirrettiin paikalle teloitusten jälkeen”, hän sanoo puhelimitse.
”Suomalaiset eivät voineet tietää paikan olemassaolosta”, hän jatkaa.
Lisäksi uhrien määrä on laskettu virallisten teloitusasiakirjojen perusteella. Dmitrijev on nyt kerännyt tiedot yli 7 500 henkilöstä.
”Tutkimuksia teki aikanaan Venäjän syyttäjänvirasto ja turvallisuuspalvelu FSB”, Dmitrijev huomauttaa.
VENÄJÄN KARJALASSA virisi heti hautojen löydön jälkeen versioita, joissa vastuu teloituksista yritettiin sälyttää muillekin kuin NKVD:lle. Erityisesti kommunistinen puolue on Dmitrijevin mukaan halunnut esittää, että neuvostohallinnon vastuu paikan uhreista olisi pienempi kuin todellisuudessa.
”En haluaisi nähdä, että stalinistit yrittävät tässä revanssia. Toivon, että asia ratkaistaan terveen tieteellisen keskustelun kautta”, toteaa Karjalan kansallismuseon johtaja
Mihail Goldenberg.
Myös Goldenberg toteaa, että suomalaiset eivät voineet tietää teloituspaikan olemassaolosta.
”Ampumisten toteutus oli tiukasti säädelty ja tapahtui erittäin tiukasti salatuissa olosuhteissa: esimerkiksi syrjässä tieltä ja nuotioiden sytyttäminen oli kielletty”, hän lisää.
Myös suurin osa uhrien nimistä on selvillä.
Suomalaisia uhrien joukossa sen sijaan kyllä on. Yhteensä teloitettuja suomalaisia on haudattu Sandarmohiin ainakin 800. He olivat lähinnä siirtolaisina Kanadasta ja Amerikasta tulleita suomalaisia ja noin 30 inkeriläistä. Petroskoissa on virinnyt hanke pystyttää suomalaisuhreille muistomerkki paikalle.
SUOMALAISTEN ylläpitämiä sotavankileirejä jatkosodan aikana professori Kilin kuvaa yksiksi ”maailman pahimmista”.
”Suomen sotavankileirien kuolleisuus oli alempi kuin samanaikaisilla saksalaisilla tai neuvostoliittolaisilla leireillä, mutta korkeampi kuin japanilaisilla – eurooppalaisia ja amerikkalaisia sotavankeja koskien – vaikka japanilaiset sotavankileirit tunnetaan ankaruudestaan”, neuvostovankien laittomia ampumisia tutkinut dosentti
Antti Kujala toteaa.
Suomalaisten hallussa oli Kujalan mukaan jatkosodan aikana yhteensä 67 000 neuvostosotavankia. Heistä kuoli arviolta 22 000 yleensä aliravitsemuksen ja sairauksien yhdistelmään. Kuolleista 5,5 prosenttia surmattiin ampumalla.
”Ammuttujen osuus on kansainvälisesti korkea, ja enimmäkseen ampumiset tehtiin laittomasti”, Kujala lisää.