Niin, ei kannata lukea mitään, silloinhan voi vaikka huomata, miten onttoja omat huutelut ovat sisällöltään. Avataanpa tarkemmin tätä lainaustasi, joka oli tulikomennolle osoitettu ja johon sisältyi arvostelua mm. tätä teosta kohtaan.
Koska minullakin on kirjahyllyssäni viher-vassari-komunistien propagandaa, niin mielenkiinnosta katsoin sitä tarkemmin. Näin siinä lukee:
Punakaartin sota 1-2 on ensimmäinen tieteellisesti laadittu kokonaisesitys punaisen Suomen sodankäynnistä keväällä 1918. Kirjoittaja, apulaisprofessori Jussi T. Lappalainen kävi teosta varten päätoimisesti kolmen vuoden ajan läpi punaisten asiakirjoja, tutkimuksia ja vuoden 1918 perinnettä. Itse kirjoitustyö vaati kolme ja puoli vuotta. Tuloksena yli 600 sivua perusteellista tietoa, 29 tätä teosta varten piirrettyä karttaa, diagrammeja ja taulukoita.
Toden totta, kirjallisuus- ja lähdeviitteet vievät kymmeniä sivuja itse teoksista. Ja kyllä, murhat on käsitelty seikkaperäisesti ja kiihkottomasti.
Professori L.A.Puntila, eversti K.J.Mikkola, akateemikko Eino Jutikkala, professori Oscar Nikula ja apulaisprofessori Erkki Lehtinen lukivat käsikirjoituksen lähes kokonaan tai osittain. He kaikki antoivat parannusvihjeitä.
Jos olisit pelkän määkimisen sijasta oikeasti lukenut jotain, niin huomaisit muun muassa tämän teossarjan parissa, että sen sisältämiä tietoja ei kerta kaikkiaan voi itse keksiä. Mutta ai niin, nämähän olivat kaikki komunisteja ja siten teos pelkkää potaskaa.
Koska tiede merkitsee sinulle pelkkää komunistista salajuonta, niin avaan sinulle hieman tätä pirullista juonta, jolla tutkijat Suomen kansaa harhauttavat.
Tutkija tekee tieteellisen tutkimuksen. Tutkimuksessa on tutkimuskysymys ja lähdeviitteet, johon teksti perustuu. Tässä tapauksessa esim. Sota-arkiston asiakirjat.
Kun tieteellinen teos tai hypoteesi tulee julki, sen kimppuun hyökkäävät korppikotkat, eli toiset tieteentekijät. He yrittävät parhaansa mukaan etsiä virheitä tutkimuksesta ja siten pudottaa toisen jalustalta päästäkseen sille itse. Tutkijanvirat ja professuurit ovat harvinaisia verrattuna siihen, miten suuri joukko historianlaitoksista valmistuu joka vuosi. Yksi nautinnollisimpia hetkiä tieteessä on, kun voi osoittaa olevansa itse väärässä ja joku arvostettu tutkija väärässä.
Tämä teossarja valmistui vuonna 1981. Oikeistolaisen katsomuksen omaavat tutkijat ovat yrittäneet löytää siitä virheitä. Vasemmistolaiset tutkijat ovat yrittäneet löytää siitä virheitä. Kyllä, myös he, koska teos ei punakaartin päitä silitellyt.
Mitään ei löytynyt. Tämä teos on Suomen historiankirjoituksen kulmakivi suhteessa punakaartien aikaan. Tieteellisen kiirastulen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan läpi käynyt ja hyväksi havaittu.
Se, että sinä kommentoit kuten lainauksessasi teet, paljastaa surkuhupaisella tavalla aatemaailmasi perustan. Paljon aivan perustavanlaatuista tietoa on jäänyt puuttumaan, ja pahinta, et ole ollenkaan halukas sivistämään itseäsi jälkikäteen.
Lue tämä kirja, tai edes selaile sitä, ja kommentoi sitten.
Ja
@Sardaukar , oma tulkintani viime aikojen hiljaisuudesta on, että asia on jo perin juurin käsitelty tutkimustasolla. Viimeksi siitä kohuttiin enemmän Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle- kirjan (1993) yhteydessä. Sillä on ansionsa, mutta jotkut tulkinnat ovat joutuneet tiedemaailmassa kyseenalaisiksi. Niistä tarvittaessa toisessa ketjussa.
Kuten
@tulikomento otti esille, tiedemaailman debatista on hyvä esimerkki juuri Ylikankaan Romahtaako rintama –kirja. Raflaava, mutta debatissa perusteiltaan heikoksi todettu.
Edit: kirotusvihreitä
