Pihatonttu
Respected Leader
Totuuden hakeminen ei oikein kuulu tämän ajan kuvaan, ei varsinkaan venäjällä. Vihollisia ja uhkia (todellisia ja kuviteltuja) sensijaan haetaan kovalla innolla. Vaikea uskoa tuossa mitään totuutta haetaan.
Venäläisen politiikan peruskaavoihinhan kuuluu tämä:
1. Koitetaan varmistaa, uudelleenvarmistaa ja vielä kerran varmistaa etteivät (valtaa käyttävien agendojen kannalta) ikävät asiat toteudu.
2. Tämä sairaalloiseen kontrollointiin ja täydelliseen luottamuspulaan pohjaava pyrkimys kääntyy tavoitteitaan vastaan.
3. Tässä prosessissa sekä varmistamispyrkimys, hallinto että hallintomenettelyt kääntyvät ensin irvikuvakseen ja sen jälkeen itseään vastaan.
4. Sairaalloiset ylivarmistelijat ja heidän kanssaan samanmieliset toteavat olleensa oikeassa, mutta käyttäneensä liian lieviä menetelmiä kontrollin saamiseen. "Olisi pitänyt olla nopeampi, määrätietoisempi ja häikäilemättömämpi." he ja heidän seuraajansa sanovat.
5. Kärsijäksi joutuvat Venäjän kansa ja Venäjän lähialuepolitiikan piiiriin kuuluvat kansat.
6. Tulee romahdus. Siitä toipuminen tervehdyttää Venäjää eri tavoin.
7. Tervehtyminen tuo nousua. Nousu tuo nousukkaita. Nousukkaat haluavat vallan ja kontrollin varmistaakseen, etteivät ikävät asiat toteudu uudelleen...
Syklinen kierto jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....
Koska kansa huomaa syklit ja väärinkäsittää ne, niin se kaipaa aina sitä vahvaa johtajaa katkaisemaan syklisen kierron. Ja aina se vahva johtaja käynnistää vahvuusharhoissaan sen uuteen romahdukseen johtavan kontrolloivuuskierteen.
Venäjän kansa on tuominnut itse itsensä ikuiseen epäonnistumiseen sillä, että se pyrkii ulkoistamaan vastuun johtajilleen ja hakee hyvän elämän sijaan suuruusharhoja joissa julkisivu on sisältöä tärkeämpi.