enni Jeskanen
Julkaistu: 29.10. 2:00 , Päivitetty: 29.10. 6:22
PIETARI
VENÄJÄN tiedotusvälineissä on levitetty laajasti väitteitä suomalaisten suorittamista julmuuksista ”keskitysleireillään” Petroskoissa. Suomi perusti vankileirejä Äänislinnaksi nimeämäänsä kaupunkiin Itä-Karjalan miehityksen aikana jatkosodassa vuosina 1941–1944.
Tietojen kerrotaan perustuvan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n Karjalan-osaston tähän asti salassa pitämiin asiakirjoihin, jotka se julkisti viime viikolla. Suomalaisten leirien väkivallasta uutisoitiin torstaina lukuisissa venäläisissä tiedotusvälineissä.
”Yhdeksän sivua suomalaisten miehittäjien hirmutöistä, nälästä, hakkaamisesta, nöyryytyksistä”, raportoi valtion televisiokanava
Rossija 24.
ENSIMMÄISTEN joukossa asiakirjoista uutisoi
Ria Novosti. Sen mukaan FSB:n yhdeksällä konekirjoitetulla liuskalla kuvaillaan leirien järjestelyjä ja vankien arkielämää kuudella suomalaisten leirillä Petroskoissa. Asiakirjoissa mainitaan myös leirin johtajien ja valvojien nimiä.
FSB:n asiakirjoista uutisoitiin Venäjällä samana päivänä, jona suomalaisten kerrotaan tasan 78 vuotta sitten perustaneen Petroskoihin ensimmäisen keskitysleirinsä.
Esimerkiksi leirin numero kaksi kerrotaan sijainneen eräälle tehtaalle ennen kuuluneissa taloissa. Niissä asui kaksituhatta ihmistä, pääasiassa venäläisiä. Leiri aidattiin piikkilangalla ja sitä vartioi 15 suomalaista sotilasta.
Petroskoin lisäksi suomalaiset perustivat miehityksen aikana leirejä muualle Itä-Karjalaan. Niille eristettiin ”epäkansallista” väestöä eli alueen asukkaita, jotka eivät olleet syntyperältään suomensukuisia. Leireillä tiedetään olleen enimmillään noin 25 000 ihmistä.
RIA NOVOSTI on haastatellut juttuunsa silminnäkijää, leiriltä selvinnyttä
Klavdija Njuppijevaa, jonka kerrotaan päätyneen leirille yhdessä äitinsä ja viiden sisaruksensa kanssa.
Leiriltä karkaaminen oli kielletty ampumisen uhalla. Njuppijeva näki nälkää. Hän kertoo, että ruoaksi sai päivässä lusikallisen jauhoja ja joskus pilaantunutta juustoa.
Syksyllä 1943 kahdeksanvuotiasta Njuppivejaa ammuttiin, kun hän oli lähtenyt leiriltä hernepellolle. Herneet jäivät löytymättä, mutta leirin vartija huomasi karkulaisen ja ampui tätä lonkkaan.
Haava märki pitkään, mutta parani lopulta. Minkäänlaisia vankien vaivoja ei leirillä Njuppijevan mukaan hoidettu.
FSB:n asiakirjoissa kerrotaan myös Britkin-nimisestä miehestä, joka sairastui huonoissa olosuhteissa. Mies yritti hakea apua lääkäriltä, mutta tämä hakkasi hänet tajuttomaksi ja lähetti takaisin keskitysleirille. Britkin kuoli viikon kuluttua.
”Tällainen ’hoito’ ei ollut tietenkään ainoa tapaus”, kirjoittaa Ria Novosti.
VENÄJÄN sotahistoriallisen seuran tieteellinen johtaja
Mihail Mjahkov kuvaili suomalaisten miehittäjien tekoja Rossija 24 -kanavan studiohaastattelussa. Hänen mukaansa pelkästään Petroskoin leiriltä numero viisi vietiin päivässä 50–60 ruumista, jotka haudattiin maahan toinen toisensa päälle.
”Petroskoin leireiltä on todisteita, kuinka pienet lapset karkasivat keräämään ruohoa ruoakseen ja heidät ammuttiin ja tapettiin.”
Mjahkov muistutti haastattelussa, että suomalaiset olivat rakentamassa Suur-Suomea ja halusivat valloittaa Neuvostoliitolta Karjalan, Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan. Tälle alueelle olisi jätetty suomensukuiset kansat. Kaikki slaavit eli venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset oli Mjahkovin mukaan määrä tuhota tai kerätä keskitysleireihin.
”Suomalaiset, jotka kehuskelevat ja kehuskelivat demokratiallaan ja oikeuksillaan, toteuttivat miehitetyllä alueella kansanmurhan, jossa tapettiin ennen kaikkea slaaveja”, Mjahkov sanoi haastattelussa.
VENÄJÄN viimeviikkoinen uutisointi ei ole kantautunut suomalaisten historioitsijoiden
Antti Kujalan ja
Antti Laineen korviin. Molemmat pyörittelevät sille päätään.
”Voi veljet. Sydäntä särkee, että kuinka ne jaksaa”, parahtaa Itä-Suomen yliopistosta eläkkeelle jäänyt tutkija Laine puhelimessa.
”Venäläiset haluavat kaivaa esiin kaikki hirveydet, mitä suomalaiset ovat tehneet. Kaikkein pyhin asia Venäjällä on taistelu fasisteja vastaan.
Putinin aika näyttää olevan sitä, että nostetaan nämä asiat esiin uudelleen ja uudelleen”, hän sanoo.
Väitetyistä lasten ampumisista Laine sanoo, että tällaiset yksittäistapaukset ovat mahdollisia.
Sekä Laineen että Kujalan mielestä keskityisleiriuutisoinnissa on kyse samasta, kuin Sandarmohissa – Venäjän valtion historiapolitiikasta.
”Samasta tuutistahan näiden täytyy tulla”, Helsingin yliopiston dosentti Antti Kujala arvioi puhelimitse.
Venäjällä on esitetty, että Suomi olisi tiennyt Sandarmohin joukkohaudasta ja haudannut sinne ottamiaan sotavankeja Itä-Karjalan miehityksen aikana 1941–1944. Venäjän sotahistoriallisen seuran järjestämissä kaivauksissa Sandarmohista on etsitty kahtena viime kesänä puna-armeijalaisia sotavankeja.
SUOMESTA yritetään näin maalata kuvaa epämukavana naapurina.
”Kaikki halutaan käsittää Venäjän vihollisiksi. Nykyinen hallinto perustelee olemassolonsa sillä, että on hirveä uhka ja naapuriin ei voi luottaa. Venäjän pitää aseistaa itsensä hampaisiin saakka”, Kujala sanoo.
Mjahkovin puheita slaavien tuhoamisesta Kujala pitää väärinä, vaikka Suur-Suomi olikin tavoitteena. Kujalan mukaan suomalaisten leirit erosivat saksalaisista keskitysleireistä, eikä tuhoaminen ollut niiden tavoittena, vaikka olosuhteet olivat epäinhimilliset.
Ihmisiä kuoli paljon muun muassa nälkään, kylmään ja sairauksiin, mutta myös ampumisiin. Leirien 25 000 siviilistä menehtyi Kujalan mukaan 4 300 eli seitsemäntoista prosenttia.