Uutisia Venäjältä

Tässähän nyt kävisi vastaiskuksi tutkimus siitä, kuinka paljon suomalaisia tapettiin Stalinin vainoissa.
Samassa yhteydessä voisi todeta, että menneinä aikoina on tehty paljon hirmutekoja, niin venäläisten kuin suomalaistenkin toimesta. Ja samalla toivoa, että sodat ja poliittisen järjestelmän aikaansaamat inhimillisen kärsimyksen kukkuramaljat olisivat kansojemme välillä taakse jäänyttä, niin sotilaiden kuin siviilienkin kannalta.
Vihdoinkin joku yhteistävä tekijä kansojemme välille.:oops:
 
Tämä on tyypillistä venäläistä taktiikka. Omien vikojen käsittelyä pyritään välttämään harhauttamalla entäs noi muutkin - kyselyillä

Pelkästään venäläistä? :)

Pelkästään Ukrainalaisia tapettiin nälkään toistakymmentä miljoonaa. Ja silloin Stalin vasta harjoitteli.
:unsure:

Tai vakuudeksi:


Noita -stalinin vainoissa kuolleita- ei oikeasti ole valtiovalta kaivannut koskaan. Jopa Koivisto oli varsin kylmä, kun vertuuteltiin -inkeriläisiä paluumuuttajia- ja -loikkareiden lapsia Venäjällä-....kuten tunnetaan.

Kun Suomikin leiritti ihmisiä niin en minä tuolilta putoa, jos todistettaisiin kuinka siellä syyllistyttiin myös todella ällöttäviin tekoihin. Se vaan leiritodellisuus on mikä on. Kannattaa muistaa, että jopa omia kansalaisia leiritettäessä tehtiin kaikenlaista, saati sitten viholliskansalaisia.

Nuorimmat leiritettävät Venäjällä ovat vielä hengissä ja heitä haastattelemalla saattaisi jotain vielä irrota tai sitten ei. He saattaisivat myös valehdella tai kertoa kuulopuheita. Tai kertoa sen mitä käsketään kertoa.
 
Pelkästään venäläistä? :)


:unsure:

Tai vakuudeksi:



Noita -stalinin vainoissa kuolleita- ei oikeasti ole valtiovalta kaivannut koskaan. Jopa Koivisto oli varsin kylmä, kun vertuuteltiin -inkeriläisiä paluumuuttajia- ja -loikkareiden lapsia Venäjällä-....kuten tunnetaan.

Kun Suomikin leiritti ihmisiä niin en minä tuolilta putoa, jos todistettaisiin kuinka siellä syyllistyttiin myös todella ällöttäviin tekoihin. Se vaan leiritodellisuus on mikä on. Kannattaa muistaa, että jopa omia kansalaisia leiritettäessä tehtiin kaikenlaista, saati sitten viholliskansalaisia.

Nuorimmat leiritettävät Venäjällä ovat vielä hengissä ja heitä haastattelemalla saattaisi jotain vielä irrota tai sitten ei. He saattaisivat myös valehdella tai kertoa kuulopuheita. Tai kertoa sen mitä käsketään kertoa.

Tosi on. Eihän ne meikäläisten leirit Itä-Karjalassa mitään lepokoteja tosiaan olleet. Ja aivan varmasti ylilyöntejä sattui. Ja ilman muuta voidaan olla montaa mieltä alueen venäläisväestöön kohdistetuista teoista ja herrakansa-asenteesta. Suur-Suomeahan sitä kesällä 1941 lähdettiin tekemään. Tässä mielessä ei Suomi ollut mikään poikkeus toista maailmansotaa sotivien maiden joukossa.

Mutta olennainen ero on se, että mihinkään aktiiviseen joukkotuhontaan mallia holokausti ei sentään ryhdytty. Tämmöisestä Venäjän valtakoneiston propagandistien on turha Suomea syyllistää.
 
Kun viestikanavaksi on valittu televisio, on tarkoitus vaikuttaa omaan kansaan. Sitä kautta ei mikään vasta-argumentti pääse esille vaan esitetty on totuus. Bäckman on kauan sitten ohittanut pisteen jossa voi itse tehdä päätöksiä. Hän on Suomen äänitorvi Venäjän kansan suuntaan, Tiltu joka sanoo kun käsketään ja mitä käsketään.

Suomen tuleva kurmoottaminen lähtee tulevaisuudessa Venäjän sisäpoliittisista tarpeista. Kun tyytymättömyys etenee riittävän pitkälle, ei -stanien kanssa käyty kahakka enää riitä yhdistämään ja osoittamaan valtiojohdon päättäväisyyttä.

Tarvitaan NATO-maa vastustajaksi. Eihän oikeaan NATO-maahan voi tietenkään hyökätä, mutta sopiva proxy käy kyllä. Maa, jonka hyökkäysvoimat aseistetaan kukaties NATO:n parhaalla hyökkäyskalustolla.
 
Suomalaisten keskitysleirit Itä-Karjalassa otettiin esiin Venäjällä – ”Suomessa tämä ei ole ollut vaiettu asia”
9d6e3d5a5cf24fb3bf300d4850a5d556.jpg

Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva. (KUVA: KARJALAN NEUVOSTOTASAVALLAN ARKISTO / GALINA SANKO)
Julkaistu: 29.10. 18:07

Venäjän media on hiljattain julkaissut uutisia, joissa on käsitelty Suomen miehitysaikaa ja siviilien kohtelua Itä-Karjalassa jatkosodassa. Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan suomalaiset eivät syyllistyneet etniseen puhdistukseen.
VENÄJÄN media on nostanut näkyvästi ja hyvin synkkään sävyyn esille siviiliväestön kohtelun Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Venäläismedian raportoinnista kertoi tiistaina Helsingin Sanomat.

Suomalainen sotilashallinto kokosi ylipäällikkö Mannerheimin käskystä Itä-Karjalan ”epäkansallisen” väestön leireille, joita kutsuttiin vuosina 1941–1943 virallisesti keskitysleireiksi. Loppuvuodesta 1943 käyttöön tuli nimitys siirtoleiri.

Yhteensä leirejä oli 14. Suurimmillaan niiden vankiluku oli keväällä 1942: noin 24 000.


Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva. (KUVA: KARJALAN NEUVOSTOTASAVALLAN ARKISTO / GALINA SANKO)
Ensimmäisen, Petroskoin lähellä sijainneen leirin perustamisesta tuli viime viikolla kuluneeksi tasan 78 vuotta. Uutistoimisto RIA-Novosti kertoi 24. lokakuuta, että Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n Karjalan-osasto on julkistanut Petroskoin alueen leireistä kertovia uusia asiakirjoja.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)




MAINOS PÄÄTTYY

RIA-Novosti haastatteli laajaan juttuunsa myös pikkutyttönä leirissä numero 2 ollutta Klavdija Njuppijevaa, joka kertoi lähteneensä syksyllä 1943 luvatta hernepellolle hakemaan syötävää. Njuppijevan mukaan suomalainen vartija oli ampunut häntä lonkkaan, mutta haava oli jätetty hoitamatta. Njuppijeva oli tuolloin 8-vuotias.

– Kukaan ei antanut meille hoitoa keskitysleirillä, Njuppijeva sanoi RIA-Novostille.

HS:n mukaan Venäjän sotahistoriallisen seuran tieteellinen johtaja Mihail Mjahkov olisi puolestaan kertonut Rossija 24 -kanavan haastattelussa todisteista, joiden mukaan pikkulapset olisivat karanneet leiriltä keräämään ruohoa ravinnoksi ja heidät olisi ammuttu kuoliaaksi.


Venäläisnaisia leirillä jatkosodan aikana. (KUVA: SA-KUVA)
Venäläismedian raporteissa annetaan ymmärtää, että suomalainen sotilashallinto olisi syyllistynyt Itä-Karjalassa etniseen puhdistukseen ja jopa kansanmurhaan.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

”Suomalaiset eivät useimmissa tapauksissa surmanneet ihmisiä asein vaan pitämällä näitä tarkoituksellisesti nälässä ja epäämällä näiltä lääkinnällisen avun”, RIA-Novosti kirjoittaa.

KANSALLISARKISTON pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan FSB:n asiakirjoissa ei ole kovin paljon uutta tietoa.

– Niiden salaus on purettu vuonna 2002, eli ne ovat tutkimuksen käytössä olleita aineistoja. Olemme nyt pyytäneet niistä kopiot meille, Nuorteva sanoi tiistaina IS:lle.

– Kuinka hyvin nämä raportit pitävät yhtä sen todellisuuden kanssa, joka leireillä oli, sitä on hyvin vaikea arvioida.


Työvelvolliset palaamassa leirille. (KUVA: SA-KUVA)
Nuortevan mukaan asiakirjat sisältävät Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin NKVD:n omilta urkkijoilta kerättyjä tietoja. Lähdekritiikin kannalta kiinnostava kysymys on se, kuinka luotettavia tiedot ovat.

– He ovat olleet Petroskoissa olleita henkilöitä, jotka ovat toimittaneet tietoja NKVD:lle. Varmasti niissä on jotakin pohjaa, Nuorteva arvioi.

Venäjällä nyt esitetyt yksittäiset kauhukertomukset voivat olla totta – sitä ei Nuortevan mukaan voida sulkea pois.

SOTILASVIRANOMAISET toimivat Itä-Karjalassa etnisen valinnan perusteella: useimmat suomalaiset ja suomenheimoiset saivat jatkaa normaalia elämää ja työntekoa, mutta valloitetun alueen venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja poliittisesti epäluotettavina pidetyt suomalaiset passitettiin leireille.

Nuortevalle ja suomalaiselle tutkijayhteisölle tämä historia on tuttua ja hyvin tutkittua.

– Suomessa tämä ei ole ollut mikään vaiettu asia. Itsekin kirjoitin Itä-Karjalan vankeinhoidosta 1980-luvulla, Nuorteva kertoi.

Venäjällä on käyty jo pitkään keskustelua Stalinin vainoista 1930-luvun lopulla ja Karhumäen lähellä sijaitsevista Sandarmohin joukkohaudoista. Kansallismieliset tahot väittävät, että suomalaiset olisivat tienneet Sandarmohista ja haudanneet sinne jatkosodan aikana ampumiaan neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Suomalaisten vankileireistä avattu keskustelu liittyy mahdollisesti Sandarmohiin, mutta Nuortevan arvion mukaan tuore uutisointi leirien julmuuksista ei välttämättä ole osa valtiollista mediakampanjaa Suomea vastaan.

– Tuskin tätä keskustelua nyt on ylhäältäpäin käsketty. Tämä teema on ollut siellä tunnettu, ja nämäkin aineistot ovat avautuneet jo 2002.

SUOMALAISTEN ylläpitämillä Itä-Karjalan leireillä kuoli yli 4 000 vankia – kuolleisuus oli noin 17 prosenttia.

– Se on suuri luku, mutta täytyy muistaa, että Neuvostoliitto siirsi Itä-Karjalasta väestöä (suomalaisten hyökkäyksen tieltä). Siirretyn väestön kuolleisuus oli arviolta suunnilleen samaa luokkaa, Nuorteva totesi.

– Kuolleisuus oli samaa tasoa kuin tämäntyyppisillä leireillä muualla, ja pienempi kuin neuvostoliittolaisten sotavankien keskuudessa. Olot olivat kurjat, paljon ihmisiä kuoli, ja kuri oli varmasti aika tiukkaa. Siviiliväestö joutuu aina kärsimään sodissa.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

Voiko Suomen sotilasviranomaisten toimista puhua etnisenä puhdistuksena? Nuortevan arvion mukaan ei.

– Suomalaiset eivät ryhtyneet laajamittaisiin väestönsiirtoihin eivätkä laajamittaisiin surmaamisiin, pääjohtaja arvioi.

Sitä Suomi ei kuitenkaan voi kiistää, että sotilashallinto teki Itä-Karjalassa etnistä erottelua.

– Tämä on asia, josta historioitsijoiden on hyvä käydä keskustelua. Mitä enemmän aineistoja avataan ja mitä enemmän käydään keskustelua, sitä paremmin kokonaiskuva hahmottuu.

 
Käsittämättömintä on, kuka siellä aina häärää päällänsä: rosentti Katso liite: 34058
Kuinka paljon paskaa lepakkomiehen annetaan kirjoittaa ennen kuin hänet liputetaan sivuun ja annetaan penalttia? Kyllä tuo minun arvosteluasteikollani jo menee Iljan ohi ammattikriminaalina.
 
Kuinka paljon paskaa lepakkomiehen annetaan kirjoittaa ennen kuin hänet liputetaan sivuun ja annetaan penalttia? Kyllä tuo minun arvosteluasteikollani jo menee Iljan ohi ammattikriminaalina.
Mikä on äijän motivaatio? Jos onkin paskatikun, niin tikun nokassa kuitenkin. Luulisi nyt nyt joitain piirejä kiinnostavan.
 
Suomalaisten keskitysleirit Itä-Karjalassa otettiin esiin Venäjällä – ”Suomessa tämä ei ole ollut vaiettu asia”
9d6e3d5a5cf24fb3bf300d4850a5d556.jpg

Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva. (KUVA: KARJALAN NEUVOSTOTASAVALLAN ARKISTO / GALINA SANKO)
Julkaistu: 29.10. 18:07

Venäjän media on hiljattain julkaissut uutisia, joissa on käsitelty Suomen miehitysaikaa ja siviilien kohtelua Itä-Karjalassa jatkosodassa. Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan suomalaiset eivät syyllistyneet etniseen puhdistukseen.
VENÄJÄN media on nostanut näkyvästi ja hyvin synkkään sävyyn esille siviiliväestön kohtelun Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Venäläismedian raportoinnista kertoi tiistaina Helsingin Sanomat.

Suomalainen sotilashallinto kokosi ylipäällikkö Mannerheimin käskystä Itä-Karjalan ”epäkansallisen” väestön leireille, joita kutsuttiin vuosina 1941–1943 virallisesti keskitysleireiksi. Loppuvuodesta 1943 käyttöön tuli nimitys siirtoleiri.

Yhteensä leirejä oli 14. Suurimmillaan niiden vankiluku oli keväällä 1942: noin 24 000.


Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva. (KUVA: KARJALAN NEUVOSTOTASAVALLAN ARKISTO / GALINA SANKO)
Ensimmäisen, Petroskoin lähellä sijainneen leirin perustamisesta tuli viime viikolla kuluneeksi tasan 78 vuotta. Uutistoimisto RIA-Novosti kertoi 24. lokakuuta, että Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n Karjalan-osasto on julkistanut Petroskoin alueen leireistä kertovia uusia asiakirjoja.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)




MAINOS PÄÄTTYY

RIA-Novosti haastatteli laajaan juttuunsa myös pikkutyttönä leirissä numero 2 ollutta Klavdija Njuppijevaa, joka kertoi lähteneensä syksyllä 1943 luvatta hernepellolle hakemaan syötävää. Njuppijevan mukaan suomalainen vartija oli ampunut häntä lonkkaan, mutta haava oli jätetty hoitamatta. Njuppijeva oli tuolloin 8-vuotias.

– Kukaan ei antanut meille hoitoa keskitysleirillä, Njuppijeva sanoi RIA-Novostille.

HS:n mukaan Venäjän sotahistoriallisen seuran tieteellinen johtaja Mihail Mjahkov olisi puolestaan kertonut Rossija 24 -kanavan haastattelussa todisteista, joiden mukaan pikkulapset olisivat karanneet leiriltä keräämään ruohoa ravinnoksi ja heidät olisi ammuttu kuoliaaksi.


Venäläisnaisia leirillä jatkosodan aikana. (KUVA: SA-KUVA)
Venäläismedian raporteissa annetaan ymmärtää, että suomalainen sotilashallinto olisi syyllistynyt Itä-Karjalassa etniseen puhdistukseen ja jopa kansanmurhaan.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

”Suomalaiset eivät useimmissa tapauksissa surmanneet ihmisiä asein vaan pitämällä näitä tarkoituksellisesti nälässä ja epäämällä näiltä lääkinnällisen avun”, RIA-Novosti kirjoittaa.

KANSALLISARKISTON pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan FSB:n asiakirjoissa ei ole kovin paljon uutta tietoa.

– Niiden salaus on purettu vuonna 2002, eli ne ovat tutkimuksen käytössä olleita aineistoja. Olemme nyt pyytäneet niistä kopiot meille, Nuorteva sanoi tiistaina IS:lle.

– Kuinka hyvin nämä raportit pitävät yhtä sen todellisuuden kanssa, joka leireillä oli, sitä on hyvin vaikea arvioida.


Työvelvolliset palaamassa leirille. (KUVA: SA-KUVA)
Nuortevan mukaan asiakirjat sisältävät Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin NKVD:n omilta urkkijoilta kerättyjä tietoja. Lähdekritiikin kannalta kiinnostava kysymys on se, kuinka luotettavia tiedot ovat.

– He ovat olleet Petroskoissa olleita henkilöitä, jotka ovat toimittaneet tietoja NKVD:lle. Varmasti niissä on jotakin pohjaa, Nuorteva arvioi.

Venäjällä nyt esitetyt yksittäiset kauhukertomukset voivat olla totta – sitä ei Nuortevan mukaan voida sulkea pois.

SOTILASVIRANOMAISET toimivat Itä-Karjalassa etnisen valinnan perusteella: useimmat suomalaiset ja suomenheimoiset saivat jatkaa normaalia elämää ja työntekoa, mutta valloitetun alueen venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja poliittisesti epäluotettavina pidetyt suomalaiset passitettiin leireille.

Nuortevalle ja suomalaiselle tutkijayhteisölle tämä historia on tuttua ja hyvin tutkittua.

– Suomessa tämä ei ole ollut mikään vaiettu asia. Itsekin kirjoitin Itä-Karjalan vankeinhoidosta 1980-luvulla, Nuorteva kertoi.

Venäjällä on käyty jo pitkään keskustelua Stalinin vainoista 1930-luvun lopulla ja Karhumäen lähellä sijaitsevista Sandarmohin joukkohaudoista. Kansallismieliset tahot väittävät, että suomalaiset olisivat tienneet Sandarmohista ja haudanneet sinne jatkosodan aikana ampumiaan neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Suomalaisten vankileireistä avattu keskustelu liittyy mahdollisesti Sandarmohiin, mutta Nuortevan arvion mukaan tuore uutisointi leirien julmuuksista ei välttämättä ole osa valtiollista mediakampanjaa Suomea vastaan.

– Tuskin tätä keskustelua nyt on ylhäältäpäin käsketty. Tämä teema on ollut siellä tunnettu, ja nämäkin aineistot ovat avautuneet jo 2002.

SUOMALAISTEN ylläpitämillä Itä-Karjalan leireillä kuoli yli 4 000 vankia – kuolleisuus oli noin 17 prosenttia.

– Se on suuri luku, mutta täytyy muistaa, että Neuvostoliitto siirsi Itä-Karjalasta väestöä (suomalaisten hyökkäyksen tieltä). Siirretyn väestön kuolleisuus oli arviolta suunnilleen samaa luokkaa, Nuorteva totesi.

– Kuolleisuus oli samaa tasoa kuin tämäntyyppisillä leireillä muualla, ja pienempi kuin neuvostoliittolaisten sotavankien keskuudessa. Olot olivat kurjat, paljon ihmisiä kuoli, ja kuri oli varmasti aika tiukkaa. Siviiliväestö joutuu aina kärsimään sodissa.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

Voiko Suomen sotilasviranomaisten toimista puhua etnisenä puhdistuksena? Nuortevan arvion mukaan ei.

– Suomalaiset eivät ryhtyneet laajamittaisiin väestönsiirtoihin eivätkä laajamittaisiin surmaamisiin, pääjohtaja arvioi.

Sitä Suomi ei kuitenkaan voi kiistää, että sotilashallinto teki Itä-Karjalassa etnistä erottelua.

– Tämä on asia, josta historioitsijoiden on hyvä käydä keskustelua. Mitä enemmän aineistoja avataan ja mitä enemmän käydään keskustelua, sitä paremmin kokonaiskuva hahmottuu.

En hetkeäkään epäile, etteikö suomalaisille olisi ollut leirejä Itä-Karjalassa ja olot niissä olivat varmasti huonot. Sotavankiasia ei ole kuitenkaan mustavalkoinen.

Äitini kotitilalla Pyhällössä oli sota-aikana useampia sotavankeja töissä, kuten oli myös naapuritaloissa. Nämä olivat kuulemma pidettyjä ja kovia työmiehiä ja kohtelu oli samanlaista kuin suomalaisille työmiehille. Kun rauha koitti, kaikki venäläiset sotavangit tuli luovuttaa Neuvostoliittoon. Äitini perhe ei enää koskaan kuullut näistä vangeista luovutuksen jälkeen. Todennäköisesti sotavangeilla kotiutusjuna jatkoi suoraan Siperiaan ja onnellisimmat saattoivat kotiutua lyijykaivoksilta Stalinin kuoleman jälkeen. Useimmilla ei varmaankaan ollut näin hyvä onni.
 
Viimeksi muokattu:
Tunsin sattuneesta syystä kosolti ihmisiä, jotka olivat jääneet Talvisodan sytyttyä siviilisotavangeiksi NLn haltuun. Se leikki kesti noin puoli vuotta ja kerrottavaa riitti jälkeenpäin, kuka nyt mitään halusi kertoa edes.

Tottakai näitä on molemmin puolin ja mitään -uusia- asioitakaan ne eivät ole. Sitäkin mietin, että onko Venäjällä itsellään kuitenkin alkamassa jonkinlainen -historian käsittely-? Venäjän historia viime vuosisadalta on julmaa luettavaa, onko se jonkinlainen jäytävä kipukohta, jota halutaan lähestyä vähitellen ja osoittaa ensin kuinka -kyllä ne viholliset- tekivät kaikkea Meille?
 
Tunsin sattuneesta syystä kosolti ihmisiä, jotka olivat jääneet Talvisodan sytyttyä siviilisotavangeiksi NLn haltuun. Se leikki kesti noin puoli vuotta ja kerrottavaa riitti jälkeenpäin, kuka nyt mitään halusi kertoa edes.

Tottakai näitä on molemmin puolin ja mitään -uusia- asioitakaan ne eivät ole. Sitäkin mietin, että onko Venäjällä itsellään kuitenkin alkamassa jonkinlainen -historian käsittely-? Venäjän historia viime vuosisadalta on julmaa luettavaa, onko se jonkinlainen jäytävä kipukohta, jota halutaan lähestyä vähitellen ja osoittaa ensin kuinka -kyllä ne viholliset- tekivät kaikkea Meille?

Suuren Isänmaallisen sodan historia on yksi niistä kansaa yhteenliittävistä asioista. Liki jokaisesta venäläisperheestä löytyy omakohtaista kokemusta suvun sankarivainajan tms. muodossa. Putin ja valtaklikki käyttää tietenkin tätä tunnetta härskisti hyväkseen. Historialla voi perustella nykypäivän politiikan tekoa (kova kuri kotimaassa, opposition kyykytys yms.). Ja muiden kansojen, esim. suomalaisten kannalta arveluttavaa tässä on se, että asioiden mennessä Äiti Venäjällä huonosti, on maailman vanhin kikka kääntää huomio pois omista ongelmista rummuttamalla ulkoisen vihollisen vaaraa (USA, NATO, länsi). Eli pahimmillaan tämä viimeisin propagandaoffensiivi on ihan puhdasta viholliskuvan luomista.
 
Sitäkin mietin, että onko Venäjällä itsellään kuitenkin alkamassa jonkinlainen -historian käsittely-?

Ensin Venäjällä, sitten Neuvostoliitossa ja nyt taas Venäjällä on pitkät ja kirjavat perinteet historian käsittelyssä.

Aika usein se on toiminut niin että kun ensin käsitellään historioitsijoita tarpeeksi kovalla kouralla niin historiankirjat tajuavat kyllä vihjeen ja muuttuvat poliittisen johdon haluamaan suuntaan.
 
Venäjä ilmoitti Nuija-ohjuksen kokeesta, joka ammuttiin uudesta ydinkäyttöisestä sukellusveneestä
Uudet asekokeet alleviivaavat Yhdysvaltain ja Venäjän kireitä suhteita elokuussa rauenneen ohjussopimuksen jäljiltä. Venäjän suunnitelmissa on testata useita huippumoderneja aseita lähikuukausina.
fabeea9e72a64b7f979f403bf329889e.jpg

Borei-luokan Yuri Dolgoruky ydinsukellusvene laukaisi RSM-56 Bulava ohjuksen elokuussa Barentsinmerellä. (KUVA: TASS)
Pekka Mykkänen HS
Julkaistu: 30.10. 21:52


VENÄJÄ ilmoitti keskiviikkona tehneensä onnistuneen ohjuskokeen Vienanmerellä sijaitsevasta uudesta ydinkäyttöisestä sukellusveneestä, uutistoimistot kertovat. Ohjus ammuttiin vedenpinnan alta ja se lensi tuhansien kilometrien päähän Venäjän kaukoitään.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Borei-luokan sukellusveneen uusimmasta mallista – Prinssi Vladimirista – ammuttiin mannertenvälinen Bulava-ohjus. Sukellusvenetyyppi on määrä ottaa käyttöön joulukuussa ja kyseisiä aluksia aiotaan valmistaa lähivuosina kymmenen kappaletta.

Bulava, suomeksi Nuija, on 11,5 metriä pitkä ohjus, joka voi kuljettaa kuudesta kymmeneen ydinkärkeä lähes 10 000 kilometrin matkan. Ohjus on kehitetty erityisesti väistämään ohjuspuolustusjärjestelmiä.

BRITANNIAN yleisradioyhtiö BBC:n mukaan Venäjän ilmoitus on merkki siitä, miten edistynyt maan ydinaseohjelma on ja miten nopeasti ja kunnianhimoisesti sitä halutaan presidentti Vladimir Putinin johdolla kehittää.

”Siinä missä Yhdysvalloilla on myös kunnianhimoisia modernisaatiosuunnitelmia, se on jäänyt jälkeen Moskovan kokonaisvaltaisista pyrkimyksistä. Putinille ohjuskalusto on tärkeä merkki suurvalta-aseman saavuttamisesta”, kirjoittaa BBC:n puolustusasioihin keskittyvä toimittaja Jonathan Marcus.
....

 
Back
Top