Kommentti: Ulkoministeri Soinia ei Moskovassa pyöritelty!
Ulkoministeri Timo Soinin matka Moskovaan sujui olosuhteisiin nähden tyylikkäästi, mutta Sergei Lavrovin puheista heräsi kysymys, yrittääkö Venäjä itse ajaa Suomea Natoon? kirjoittaa Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen.
Timo Soinin (ps) puolueesta ja käyttäytymisestä kotimaan politiikassa voi olla perustellusti montaa mieltä, mutta ulkoministerin paripäiväisestä Moskovan-matkasta on pakko sanoa, että nyt ei tarvinnut tuntea Soinin puolesta myötähäpeää.
Ennakkoasetelmat matkalle eivät totisesti olleet hyvät, sillä jo etukäteen oli selvillä, että negaa olisi tulossa sekä vierailun isäntien että kotijoukkojen puolelta.
Soinin matka osui samaan päivään, kun Suomi ryhtyi ensimmäistä kertaa isännöimään Nato-johtoisen Baltops-merisotaharjoituksen yhtä osaharjoitusta Hangossa.
Juuri vierailun alla duuman puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Andrei Krasov ilmaantui julkisuuteen kertomaan, että harjoitus on suunnattu Venäjää vastaan ja että Nato olisi voinut harjoitella toimiaan jossain muualla ”eikä näin lähellä Venäjän rajoja”.
Suomi-sanaa Krasov ei tarkoituksella maininnut, mutta selväksi kävi jo siinä vaiheessa, että Soini joutuisi kohtaamaan Moskovassa Venäjän Nato-epäluulojen koko skaalan.
Kotimaastamme löytyy puolestaan suuri joukko kriitikoita, joiden mielestä mikä tahansa kanssakäyminen Venäjän kanssa on tuomittavaa, sillä Euroopan unionin pakotteissahan nimenomaan kehotettiin välttämään korkean tason tapaamisia Venäjän johdon kanssa Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan vuoksi.
Ja kun tähän kaikkeen yhdistää sen, että Soini lähti Moskovaan ensivierailulleen nimenomaan ulkoministerin roolissa, olisi heikompaa saattanut jo hirvittää.
Vanhaa populistia ei pyöritellä
Soinin vierailun dramaattisimmat käänteet liittyvät maanantain lehdistötilaisuuteen, jossa häntä yrittivät provosoida Nato-teemasta sekä Venäjän englanninkielisen propagandakanavan RT:n toimittaja että itse vierailun isäntä, Venäjän ulkoasiainhallintoa jo 12 vuoden ajan johtanut kehäkettuministeri
Sergei Lavrov.
En tiedä, olenko väärässä, mutta ulkopuolisesta näytti silti jopa siltä, että Soini itse suorastaan nautti tilanteesta. Ei tätä meidän vanhaa populistiamme niin vain Moskovassa pyöriteltäisi!
Kun venäläistoimittaja tivasi Soinilta, miksi Helsinki kärjistää Itämeren tilannetta sallimalla Baltops-harjoitukset maaperällään ja kuinka Suomi kuvittelee tämän ”provokaation” parantavan suhteita Venäjään, Soini vastasi toimittajalle hätkähtämättä:
– Suomi on itsenäinen ja tekee itsenäisesti tällaiset päätökset. Meidän tähtäimessämme on oma turvallisuutemme ja mitään muita päämääriä ei ole.
Yrittääkö Venäjä ajaa Suomea Natoon?
Toinen lehdistötilaisuuden erikoinen episodi koettiin, kun Lavrov esitteli omaa teoriaansa Naton olemassaolon keinotekoisuudesta. Lavrov antoi ymmärtää, että Naton olisi pitänyt hajottaa itse itsensä siinä samalla, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, sillä olihan puolustusliitto perustettu aikanaan neuvostouhkaa torjumaan.
Lavrovin mukaan Nato on kuitenkin nyt keksinyt uuden ja aivan tyhjästä temmatun verukkeen olemassaololleen.
– Nyt on löydetty Venäjän uhka, vaikka olen varma, että kaikki rehelliset poliitikot tietävät hyvin sen, että Venäjä ei koskaan tule hyökkäämään mitään Nato-jäsenmaata vastaa, Lavrov julisti – ja Soini kuunteli vaiti vieressä, kun Lavrov unohti antaa vastaavat ”hyökkäämättömyystakuut” Natoon kuulumattomalle Suomelle.
Lavrovin ”freudilaisesta unohduksesta” voi esittää monia teorioita, mutta kieltämättä ensimmäisenä mieleen tulee, että Venäjän ulkoministeri olisi tuskin voinut parempaa provoa heittää suomalaiseen Nato-keskusteluun.
Kerta ei ole ensimmäinen, kun Venäjän käytöksestä syntyy se mielikuva, että nimenomaan juuri Venäjä itse haluaa kovasti ajaa Suomen kohti Nato-jäsenyyttä.
Eikä tämä ajatus kenties ole edes aivan mahdoton, jos miettii sitä, mitä Lavrov tuli juuri sanoneeksi Naton olemassaolon keinotekoisesta oikeutuksesta.
Kun asian kääntää toisin päin, niin
eikö juuri presidentti Vladimir Putinin koko nykyhallinnon olemassaolon oikeutus ole puolestaan rakennettu Naton keinotekoisen uhkan maalailulle?
Tästä näkökulmasta katsoen siis Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys olisikin Kremlille ehkä juuri se paras lahja, mitä Putin ikinä voisi toivoa.
Putin saisi kerralla todistettua venäläisille, että hänen puheensa Naton lähenemisestä Venäjän rajoille ovat totisesti totta – ja niin venäläiset yhdistyisivät yhä tiukemmin hänen valtaklaaninsa taakse.
Ei kysellyt hyökkäämättömyystakuita
Soini päätti jättää lehdistötilaisuudessa tarttumatta Lavrovin Suomi-vakuuttelujen ”unohdukseen”, mutta myönsi seuraavana päivänä suomalaistoimittajille noteeranneensa kyllä tapahtuneen.
– Jälkeen päin on tietysti aina mielenkiintoista katsoa, mitä sanottiin ja mitä ei sanottu. Ja sanottiinko sitä tahallaan vai eikö sitä sanottu tahallaan. En minä kyllä sitä niin lue, että Venäjä voisi Suomeen hyökätä, vaan ehkä hän kohdisti sanoja enemmän Baltiaan, Soini arvioi.
Olipa Lavrovin unohdus tahallinen tai tahaton, tyylikästä oli kuitenkin se, ettei Soini pannut asialle sen enempää painoa – puhumattakaan siitä, että hän olisi ryhtynyt lehdistötilaisuudessa kyselemään Lavrovilta ”hyökkäämättömyystakuita” natottomalle Suomelle.
Kuten historiasta hyvin muistamme, on niitä hyökkäämättömyyslupauksia Moskovasta ennenkin tarjoiltu naapurimaille, Suomi mukaan lukien. Vuonna 1939 marraskuussa Moskova pyyhki yhdellä tällaisella sopimuksella pöytää, kun keksittiin Mainilan laukaukset talvisodan oikeutuksen syyksi.
Suhteet koko Venäjän yhteiskuntaan
Kunnioitettavaa oli myös se, että Soini oli päättänyt ottaa Moskovan-vierailunsa ohjelmistoon poikkeuksellisen laajan kirjon epävirallisia kansalaistapaamisia.
Soini tapasi Venäjän kituvasta oppositiosta kaksi merkkihenkilöä,
Mihail Kasjanovin ja
Grigori Javlinskin.
Kansainvälisistä kansalaisjärjestöistä Soini tapasi Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja Greenpeacen edustajia. Keskusteluissa oli mukana myös ”ulkomaalaisiksi agenteiksi” leimattuja venäläisjärjestöjä, joista toinen oli pakolaisia auttava Grazhdanskoje sodeistvie ja toinen oli pohjoisen pieniä alkuperäiskansoja tukeva TsSKMNS-keskus.
Näillä tapaamisilla Soini osoitti selkeästi sen, että Suomi ei pidä yhteyttä vain Kremlin nykyiseen valtakoneistoon, vaan meitä kiinnostavat suhteet koko Venäjän yhteiskuntaan. Tästä linjauksesta häntä voi tuskin kukaan kriitikko meillä kotimaassakaan moittia.
Venäjäksi tekisi mieli sanoa ”ne ploho” – eli kirjaimellisesti suomalaiseksi slangisanonnaksi käännettynä: ei huono.
