Kaja Kunnas
Julkaistu: 18.9. 2:00 , Päivitetty: 18.9. 6:12
SYYSYÖNÄ 1944 Suomen syrjäisellä salolla
Leo Pätsille tuli äkkilähtö. Päts oli ammatiltaan tutkintatuomari ja Viron syrjäytetyn presidentin
Konstantin Pätsin poika, joka oli päätynyt Keski-Suomeen korpilahtelaisen Hankavierun tilalle velvoitetyöllistettynä pakolaisena.
Paosta Suomen läpi Ruotsiin tiesivät vuosikymmenten ajan lähinnä yksittäiset suvut Keski-Suomessa ja Savossa.
”Hänen tarinansa on hyvin mielenkiintoinen ja ansaitsee tulla kuulluksi”, kertoi Hankavierun jälkipolveen kuuluva
Saara Laukkala kesällä sähköpostitse.
HANKAVIERU oli noin 180 hehtaarin tila mutkaisen hiekkatien päässä Korpilahdella. Naapurissa, Rajalan talon kammarissa, soi puhelin syysyönä 1944. Pirinään heräsi talon kahdeksanvuotias tytär.
Leena Hakkarainen on nyt 83-vuotias. Hän muistaa yhä tuon yön salamyhkäisen tunnelman.
”Aikuiset sanoivat, että menevät viemään sanan: Pätsin on lähdettävä pakoon. Häntä tullaan pidättämään”, Hakkarainen kertoo puhelimitse.
Pätsien perhekuva vuodelta 1934. Tutkintatuomari Leo Päts on toinen oikealta. Keskellä istuu isä, presidentti Konstantin Päts sylissään pojanpoikansa Matti Päts. Vasemmassa reunassa ovat Leo Pätsin veli, asianajaja Viktor Päts ja Helgi Päts. Oikeassa reunassa on täti Johanna Peedi, joka huolehti perheestä äidin kuoleman jälkeen. (KUVA: VIRON KANSALLISARKISTO)
Tapauksesta ei puhuttu lasten kuullen sen tarkemmin. Siitä on nyt 75 vuotta.
NEUVOSTOLIITTO oli voittamassa sodan. Baltiasta Ruotsiin ja Saksaan pakeni Itämeren yli liki 300 000 ihmistä. Moni hukkui, eikä heidän lukumääräänsä tiedetä.
Suomeenkin oli tullut tuhansia virolaisia, mutta heidän ei ollut turvallista jäädä maahan sen jälkeen kun Moskovassa oli solmittu välirauha 19. syyskuuta. Palautus Neuvostoliittoon uhkasi kymmeniätuhansia Suomeen evakuoituja inkerinsuomalaisia, itäkarjalaisia ja myös virolaisia. Palautettavia odottivat kyyditykset ja vangitsemiset.
Pakolaisten vene Itämerellä vuonna 1944. (KUVA: HANS VILPER / VIRON KANSALLISARKISTO)
Leo Pätsin pako oli alkanut jo syksyllä 1940 nykyisen Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan alueelta. Presidentti
Konstantin Pätsin perhe vietti siellä kesää pienmaatilallaan Kloostrimetsassa.
Presidentti Päts kyyditettiin 30. heinäkuuta 1940 toisen poikansa
Viktor Pätsin perheen kanssa kauas Baškiriaan Uralvuorille. Sille tielle hän myös jäi. Konstantin Päts kuoli mielisairaalassa Tverin alueella vuonna 1956.
Leo Päts jäi Tallinnaan. Hänet oli käsketty jäädä huolehtimaan talosta. Hän oli juristi, 37-vuotias ja perheetön.
Nykyisin Kloostrimetsan talojen pihapiiri on vehmas ja paikka on taas Pätsien asuttama.
”Konstantin Pätsille oli luvattu, että toinen pojista saisi jäädä järjestämään talon asioita”, kertoo
Madli Vallikivi-Päts isosetänsä selviämisestä kyydityksestä.
Madli Vallikivi-Päts ja Hannes Vallikivi ovat miettineet Leo Pätsin kohtaloa. Perhepiiri näki Leo Pätsin viimeisen kerran 30.7.1940 Kloostrimetsan talossa Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan alueella, kun muu perhe kyyditettiin. (KUVA: MARKO MUMM)
Asiakasneuvoja Madli Vallikivi-Päts ja asianajaja
Hannes Vallikivi ovat selvitelleet Leo Pätsin kohtaloa pakoreitillä. Lähtöhetki on ollut heillekin arvoitus.
VASTAUS löytyy Helsingin Kansallisarkistosta valtiollisen poliisin kuulustelupöytäkirjasta: 29. ja 30. lokakuuta 1940.
”Lokakuun 29. päivänä ilmoittautuivat virolaiset
Theodor ja
Erika Vompa,
Adolf Põllu ja
Leo Päts Helsingin kaupungin poliisilaitoksen rikospoliisiosastossa kertoen saapuneensa samana päivänä luvatta ja salaten maahan.”
Pakovene oli alun perin tilattu presidentti Konstantin Pätsin pelastamiseksi Suomeen, merikapteeni Theodor Vompa kertoo kuulustelussa.
”Kuulusteltava oli valittu merimatkan johtajaksi ja Suomen Viron-lähettiläs, ministeri
Hynninen oli mukana puuhassa.”
Vompa oli tilannut veneen jo heinäkuussa Kiil-nimiseltä liikkeeltä. Materiaalipulan vuoksi se valmistui vasta lokakuussa, kun presidentti oli jo otettu kiinni ja kyyditetty.
Aluksi petroliputket jätettiin asentamatta bolševikkien hämäämiseksi. Vene hinattiin puutavaran lastausveneiden sekaan Viron pohjoisrannalle Rakveren lähelle Vergiin.
MATKA alkoi 28. lokakuuta iltakahdeksan jälkeen Viron pohjoisrannalta Vergistä. Aamukuudelta vene ohitti Söderskärin, ja kahdeksalta seurue kuivatteli vaatteitaan Musta-Hevonen-nimisessä saaressa Sipoon saaristossa. Sieltä jatkettiin Villingin kautta Helsinkiin.
Kuvausta täydentävät Leo Pätsin almanakkamerkinnät:
28.10.: Klo 15.20 junalla Rakvereen. Sieltä lahden yli Suomeen. Lämpötila –1 astetta. Sataa räntää.
29.10.: Klo 8.00 saavuimme Suomen rannikolle, 13.30 Helsinkiin. Meidät vangittiin.
30.10.: Klo 16 meidät vapautettiin. Muutto hotelliin.
Leo Pätsin almanakkoja säilytetään Tukholmassa Ruotsin valtionarkiston Baltia-arkistossa Pätsin muiden papereiden joukossa. Niihin kuuluvat vappuun 1945 voimassa oleva oleskelulupa Suomessa, suomen kielen oppivihkoja, suomalaisten kirjeitä ja Lepaalan puutarhaopiston kielteinen vastaus harjoittelupaikkakyselyyn.
Päts aikoi siis jäädä Suomeen.
Leo Päts sai 13. marraskuuta 1940 suomalaisen henkilötodistuksen, jota uusittiin vuosi kerrallaan. (KUVA: RUOTSIN VALTIONARKISTO / BALTIA-ARKISTO)
KORPILAHDELLA Hankavierun maatilan naimaton sisarus
Aino Hangasjärvi lupasi ottaa Leo Pätsin vastaan. Sen hän kertoi kirjeessään neiti
Dagmar Palménille Helsinkiin 24. kesäkuuta 1942:
”Olemme sopineet täällä, että voisimme ottaa heinäkuun ajaksi hänet meille.
Ruth [
Hangasjärvi] koetti meitä siihen kovasti myöntymään ja niinhän sitä tuli sitten luvattua.”
Talo takaa työvelvolliselle oman huoneen ja 20 markan päiväpalkan eli 600 markkaa kuukaudessa.
Aino Hangasjärvi ilmoitti vuonna 1942 Dagmar Palménille Helsinkiin, että Leo Päts voi tulla töihin Hankavierun taloon Korpilahdelle. (KUVA: RUOTSIN VALTIONARKISTO / BALTIA-ARKISTO)
”Toivottavasti me tulemme sitten tämän Tuomari Pätsin kanssa hyvin toimeen”, Aino Hangasjärvi päätti kirjeen.
Enonkosken kirkkoherra
Tauno Vuorinen kirjoitti Pätsille seuraavana keväänä.
”Herra Leo Päts. Kiittäen kirjeestänne kunnioittaen ilmoitan, että olen saanut Teille kesänviettopaikan täällä Enonkoskella”, Vuorinen aloitti.
Enonkosken kirkkoherra Tauno Vuorinen ilmoitti järjestäneensä Leo Pätsille kesäpaikan Enonkosken Ihamaniemeltä Koikkalaisen talosta. (KUVA: RUOTSIN VALTIONARKISTO / BALTIA-ARKISTO)
PAIKKA on Ihamaniemessä noin 15 kilometriä kirkonkylältä. Talon nykyinen isäntä
Erkki Koikkalainen on kymmenen vuotta sitten muistellut Leo Pätsin pakomatkaa sanomalehti Karjalaisessa. Nyt hän vastaa puhelimeen sukutilallaan.
”Pätsiä ei pidetty työmiehenä. Häntä sanottiin pakolaiseksi.”
Lasten piti puhutella Pätsiä ”Viron-setänä”, ja isäntä teititteli Pätsiä aina, Koikkalainen muistelee.
Muuten Päts oli kuin perheenjäsen. Hän päätyi Koikkalaisten perhekuvaankin. Suomessa hänelle oli kasvanut parta, ja asuna oli yksinkertainen paita, kun muu perhe oli pukeutunut parhaimpiinsa.
Koikkalaisen mieleen on jäänyt erikoisia tilanteita. Kerran Päts kysyi emännältä, uskaltaako metsään mennä mustikkaan. ”Meitä nauratti. Mutta hän kertoi, että Virossa voi tulla metsässä ryöstetyksi ja tapetuksi.”
Kerran Päts kysyi, voiko kirveellä lyödä puuhun niin kovaa kuin jaksaa ilman että kirves mene rikki. Kerran hän heitti katiskan syvälle järveen niin, että se katosi. ”Ajattelin, että kuppi pitää sen pinnalla”, hän oli sanonut.
Koikkalaisen mielestä Pätsistä huomasi, ettei tämä ollut lähtöisin maatalosta. Naapuri kävi kyselemässä häneltä juridista neuvoa maakiistaansa.
Maailmantilanteesta Päts oli sanonut: ”Ryssä on piru mutta saksalainen perkele.”
Ainakin Päts oli pakomatkalla oppinut suomen kielen. Suomeen saapumisen yhteydessä kielitaidoksi oli kirjattu viron lisäksi saksa, venäjä ja ranska.
SYKSYKSI 1944 Leo Päts oli palannut Hankavierun taloon Korpilahdelle Keski-Suomeen. Suku on myöhemmin kuullut kertomuksia, joissa Viron presidentin poika teki heinää ja kaivoi ojaa soiden ympäröimällä maatilalla.
Madli Vallikivi-Päts (vasemmalla) kävi kolme kesää sitten katsomassa, minkälaisessa talossa isosetä Leo Päts työskenteli pakomatkalla Korpilahdella Keski-Suomessa. (KUVA: MARKO MUMM)
Eläkeläinen
Helena Autio muistaa, kuinka hän sotakesänä mummolassa Hankavierulla huuteli työmiehiä syömään. Päts nosti hänet portilta harteilleen ja vei tupaan.
Öisestä äkkilähdöstä Autio kuuli paljon myöhemmin sukulaisiltaan.
Varoituspuhelun Pätsin kiinni ottamisesta soitti Hangasjärven Helsingissä asuva miniä
Ruth Hangasjärvi, jonka veli oli Petäjäveden nimismies ja siten ehkä tietoinen pidätysuhasta.
Suvulla on varma tieto, että Aino Hangasjärvi valjasti yöllä hevosen ja lähti viemään Pätsiä Korpilammen kirkonkylän suuntaan.
SEURAAVA jälki Leo Pätsistä löytyy Tukholmasta, valtionarkiston ulkomaalaiskomission maahantulokuulustelusta. Saapumispäivä Ruotsiin on 29.9.1944 ja paikka Grisslehamn.
Grisslehamn sijaitsee noin 40 kilometriä Ahvenanmaalta. Merimatkan alkupää voisi olla esimerkiksi Rauma, jonne virolaisia koottin kuljetuksia varten. Suomen viranomaiset katsoivat toimintaa läpi sormien.
Ruotsissa kymmenientuhansien pakolaisten vastaanottoa varten oli kuulustelukaavake. Pätsin vuoro oli 1. lokakuuta.
Isän ammatiksi on merkitty lyhyesti Viron presidentti. Ruotsiin saapumisesta ja sen syystä on kirjattu ”paennut venäläisiä”. Tulevaisuutta kartoittaa kaksi kysymystä. Raha tai omaisuus Ruotsissa: ”Ei ole.” Toive: ”Työ täällä.”
Vajaan puolentoista vuoden kuluttua Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo on saanut ”hyvin informoidun oloiselta taholta” vihjeen, että Suomeen saapuneiden virolaispakolaisten joukossa on ollut Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n lähettämiä agentteja ja provokaattoreita.
Suomen poliisi on tunnistanut viisi tapausta. Yksi heistä on Viron presidentin poika Leo Päts. Pitkän kiistämisen jälkeen hän oli murtunut ja tunnustanut.
Pian paljastui kuitenkin, että kyseinen mies oli huijari, joka oli esiintynyt Viron presidentin poikana.
Tämän jälkeen oikeaa Leo Pätsiä on alettu pitää silmällä. Huhtikuussa 1946 Säpo arvioi salaisissa asiakirjoissaan, että venäläiset tiedusteluviranomaiset voivat pyrkiä painostamaan Leo Pätsiä ja ”tämän johdosta hänen olemassaoloonsa pitäisi kiinnittää huomiota kyseisestä näkökulmasta”.
VUONNA 1903 syntynyt Leo Päts eli 84-vuotiaaksi poikamiehenä Malmön lähistöllä. Hän eli tavallista elämää ja toimi maatalous- ja puutarhatyöntekijänä.
Ruotsin ulkomaalaiskomission arkistossa harmittomasta elämäntavasta todistavat erilaiset työnantajien ja viranomaisten todistukset. Niitä on vuoteen 1957 asti, jolloin Päts sai Ruotsin kansalaisuuden.
Mahdollisuus kysyä paosta suoraan Leo Pätsiltä näytti tarjoutuvan perhepiirille, kun Venäjältä hengissä Viroon palannut veljenpoika
Matti Päts sai Neuvostoliitolta matkustusluvan vuonna 1987. Leo Pätsin osoite oli salainen, ja sen tiesi vain Tukholmassa asuva sukulainen.
Pettymys oli suuri, kun Leo Päts kieltäytyi tapaamisesta.
”Se on sääli, mutta ymmärrän häntä”, Madli Vallikivi-Päts sanoo.
Leo Pätsin asuintalo Malmön lähellä Åkarpissa. Madli Vallikivi-Päts ja Matti Päts saivat tietää osoitteen Leo Pätsin kuoleman jälkeen vuonna 1988. (KUVA: MARKO MUMM)
Leo Pätsiä painoivat raskaat menetykset ja jatkuva pakeneminen. Hän ei voinut tietää, vahingoittaako yhteydenpito kotiväkeä, Vallikivi-Päts arvioi.
”Hän oli päättänyt, että mennyt on mennyttä.”
Virossa soitetaan kirkkojen kelloja suuren paon muistoksi 19. syyskuuta.
Leo Päts istuu pikkuveljensä Viktor Pätsin rinnalla vuonna 1913 Pärnussa. (KUVA: W. HOMANN / VIRON KANSALLISARKISTO)
news.err.ee
