Eipä se minulle koville ota. Minä olen päätökseen ihan tyytyväinen, samoin kuin noihin 2A-päätöksiin.
Perustuslaki määrittelee ne vapaudet, joihin valtiovallalla ei ole oikeutta puuttua. Se ei lähtökohtaisesti ole kuitenkaan anarkistinen laki, vaan se on rajattu. Nyt siihen on ns. progressiivisten puolelta haluttu sisällyttää paljon sellaista mitä sinne ei ole alun perin ajateltu laitettavan ja siinä on se asian ongelma (joillekin) kun omat mielihalut eivät nautikaan perustuslain ehdotonta suojaa. Jos nyt yksityiselämää ajatellaan, niin ihan hirveän paljoa ei lain säätäjiä ja valvojia kiinnosta mitä aikuiset tekevät makuuhuoneissaan, mutta jos halutaan alkaa laajentaa esim. perheen määritelmää kovin isosti niin silloin kyseessä on muutakin kuin yksityiselämän asia. Sama juttu abortin osalta, koska kiistatta abortti tarkoittaa ihmiselämän lopettamista, on katsottu tarpeelliseksi määritellä sille jotain rajoituksia - ja koska asiasta ei ole perustuslaissa säädetty, on katsottu ettei perustuslakia voida silloin myöskään soveltaa tekemään asiasta säädöstä liittovaltiotasolla. Ei luulisi olevan liian vaikea asia ymmärrettäväksi.
Rohkenen myös väittää, että kategoriset kiellot (joskin en nyt ihan keksi mihin kategoriseen kieltoon viittaat tässä yhteydessä koska sellaisia ei tietääkseni ole ollut edes suunnitteilla missään) voivat olla myös perustuslain mukaisia sikäli kun ne koskevat asioita mitä perustuslaki ei koske.
Niin kuin totesin, näyttää ottavan aika koville...
Aseenkanto-oikeus on yksi kaikkein selkeimmin ja yksiselitteisimmin määritellyistä oikeuksista perustuslaissa ja sille on vahvast perusteet. Se että abortista ei ole perustuslaissa säädetty mitään ei tee perustuslaista sinänsä noutopöytää, se vain tarkoittaa sitä että oletuksesti siitä että perustuslaki takaisi absoluuttisen vapauden kaikkeen sinun haluamaasi on yksinkertaisesti väärä. Tunkkaista maailmankuvaa taas olen nähnyt ihan riittämiin sieltä progressiiviselta puolelta jo aika monta vuotta. Mikään toinen porukka ei ole yhtä ylimielistä ja vailla itsekritiikkiä.
Jos tarpeeksi kauan kuset kansalaisten muroihin politiikalla, minkä kompromissit ensisijaisesti kurjistavat omien kansalaisten asemaa niin jossain vaiheesa siinä tulee vastareaktio. Se on vähän sama Suomessakin - vähän karrikoidusti ilmaistuna vastuullinen politiikka on sitä mikä maksaa kansalaiselle mahdollisimman paljon, tekee elämän mahdollisimman ikäväksi ja hyödyttää lystin maksajia mahdollisimman vähän. Teekutsuliike oli aika pitkälti seurausta 2008 romahduksen taloudellisesta kaaoksesta ja siitä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta missä tavalliset ihmiset kokivat joutuvansa kärsimään kaiken, siinä missä rikkaat bailoutattiin. Sen jälkilöylyissä syntyi myös populistisempia liikkeitä. Republikaanien osalta jako neokonservatiiveihin/establishmentiin, populisteihin ja libertaareihin on ikivanha mutta Trumpin jälkeen populistien ja libertaarien ote on toki vahvistunut paljon - eikä vähiten siksi että Trumpin aikana työllisyyskehitys oli erittäin hyvä kaikissa yhteiskuntaluokissa vaikka Suomessakin erinäiset taloustietäjät pitivät sitä mahdottomana ja pitkästä aikaa moni tavallinen ihminen koki että vaihteeksi joku oli kiinnostunut heidänkin asiastaan. Koronasotkujen aikana taas nähtiin systeemin liikkuvan liikaa kiinalaiseen kontrolliyhteiskuntaan, jolloin vastustus luonnollisesti kasvoi. Eikä sekään auttanut asiaa että samaan aikaan rajoituksissa suosittiin isoa bisnestä siinä missä pieniä yrityksiä pakkosuljettiin surutta - räikeimmillään yksityisyrittäjä joutui pitämään putiikkiaan kiinni samaan aikaan kun tien toisella puolella sai toteuttaa käytännössä samanlaisia palveluja. Se ei yksinkertaisesti voi olla vaikuttamatta mielialoihin ja luottamukseen.
Mutta ovatko he sitten täysin joustamattomia? Nähdäkseni eivät - niin kauan kun ei yritetä rajoittaa perustuslaillisia oikeuksia kuten aseenkanto-oikeutta (tilalle sitten defund policea, ihonvärin ja naamavärkin perusteella jaettavaa "oikeutta", yleistä turvattomuutta ja laittomuutta) tai sananvapautta. Siinä on vain niin perustavanlaatuinen ideologinen ero vasemmistoon nähden, mikä haluaisi säännellä keskusvallan puolelta pikkutarkasti ihmisten elämää lähes joka tasolla ettei niitä oikein voi sovittaa yhteen mitenkään. Oman lisänsä tähän kaikkeen toki on tuonut some mikä toimii erittäin tehokkaasti näkemyksiä polarisoivana elementtinä.