MAANANTAI 15. KESÄKUUTA 2020
Suomen uutiset kertoi, että viime vuonna länsinaapurissamme lähes 40 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista oli ulkomaalaistaustaisia eli he tai ainakin yksi heidän vanhemmistaan oli syntynyt ulkomailla. Koska jutussa linkitettiin
Ruotsin viralliset tilastot, päätin katsoa mitä sieltä löytyy.
Ja löytyihän sieltä. Tarkempi lukema edellä tavalla määriteltyjen ulkomaalaistaustaisten nuorten osuudesta on 38,3 prosenttia. Heistä 10,5 prosenttia oli itse syntynyt ulkomailla, 15,4 prosenttia oli kahden ulkomailla syntyneen vanhemman lapsia ja 12,4 prosenttia oli ruotsalaisen ja ulkomaalaisen vanhemman lapsia.
Edelle kirjaamieni lukemien lisäksi halusin katsoa, miten ulkomaalaistaustaisten nuorten osuus on muuttunut ja sitä kautta ennakoida tulevaa. Siksi laskin vuoden 2018 ulkomaalaistaustaisten alle 18-vuotiaiden osuuden: se oli 37,6 prosenttia. Toisin sanoen heidän osuutensa oli kasvanut yhdessä vuodessa 0,7 prosenttiyksikköä.
Tällä kasvuvauhdilla ulkomaalaistaustaisten nuorten määrä saavuttaisi 50 prosentin rajan 18 vuodessa. Siis hätkähdyttävän lyhyessä ajassa.
Siksi päätin katsoa kuinka suuri tuo muutos on ollut tilaston alusta eli vuodesta 2002. Eli päteekö tuo 0,7 prosenttiyksikön muutosvauhti myös pidemmällä aikavälillä.
Vuonna 2002 Ruotsin alle 18-vuotiaista oli ulkomailla syntyneitä 5,5 prosenttia, kahden ulkomailla syntyneen vanhemman lapsia oli 8,7 prosenttia sekä ruotsalaisen ja ulkomaisen vanhemman lapsia oli 10,4 prosenttia. Kaikkiaan ulkomaalaistaustaisia alle 18 vuotiaita oli 24,5 prosenttia.
Kaikkiaan ulkomaalaistaustaisten 18-vuotiaiden määrä oli siten lisääntynyt 13,7 prosenttiyksikköä 17 vuodessa. Eli heidän määränsä oli tänä aikana kasvanut jokaista vuotta kohti keskimäärin 0,8 prosenttiyksiköllä.
Näin tuli toteen näytetyksi se, että nykymenolla tänä vuonna syntyneet lapset saavuttavat aikuisuuden eli 18 vuoden iän silloin, kun kantaruotsalainen nuoriso on muuttunut kotimaassaan vähemmistöksi. Ja jos ajatusleikkiä jatketaan edelleen, jäävät kantaruotsalaiset omassa maassaan vähemmistöksi vielä tänä vuonna syntyneiden lasten elinaikana.
Mitä tämä tarkoittaa ruotsalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta jää nähtäväksi. Vahvistuuko länsinaapurissa
ilmeisesti jo alkanut ns. white flight -ilmiö, kuten
on käynyt Etelä-Afrikan tasavallassa sen jälkeen kun valta siirtyi mustalle enemmistölle? Ja voimmeko me jo etukäteen tunnustella tulevaisuuden ruotsalaista yhteiskuntaa tarkkailemalla tämän päivän Malmöä tai Göteborgia.
Vai käykö niin, että ruotsalaisen yhteiskunnan avokätisyys tai maksukyky loppuu jossain vaiheessa ja kantaväestöön kuulumaton ihmismassa siirtyy muualle parempien elinolosuhteiden perään.
Näinhän kävi aikanaan Roomassa imperiumin sortumisen jälkeen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa
Miksi ruotsalaiset muuttavat Ahvenanmaalle?
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa