Vähähiilihydraattinen ruokavalio

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Tässä on eräs hyvinkin kiistanalainen aihe ruodittavaksi. Itse olen aiheeseen jonkin verran perehtynyt ja muutaman vuoden ruokavaliota noudattanut. Tällä hetkellä elän käsityksessä, että dieetillä on helppo hallita näläntunnetta ja syödä terveellisesti. Mutta käsittääkseni toiminta, jossa vaaditaan "räjähtävää voimaa" heikkenee VHH:lla ruokavaliolla.

Sotilastoimintaa ajatellen voisi VHH:sta ruokavaliota ajatella käytettäväksi esim. tiedustelutoiminnassa. Rasva kun on energiatiheintä ravintoa. Sitä sopii paljon reppuun.

Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä ruokavaliosta ja liikunnasta? Itse olen lähinnä harrastanut pyöräilyä tällä ruualla.

Alla olevan tekstin kirjoittaja on, viestihistoriasta päätellen, lopettanut dieetin noudattamisen. Voimaharjoittelu ilmeisesti vaikeutuu VHH:lla.

http://www.survivalismi.com/viewtopic.php?f=36&t=584
Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH tai tuttavallisemmin Karppaus (eng. Low Carb Diet) on verrattain uusi keksintö, mutta ei suinkaan mikään uutuus ihmislajin ruokavaliossa. Viime aikoina se on kuitenkin saanut paljon huomiota haastaessaan niin sanotun virallisterveellisen sapuskan, ja useimmat ruokavaliota kokeilleet ovat kehuneet sitä ja kertoneet muun muassa päässeensä liikakiloistaan eroon ja saaneen ruoasta paljon paremman olon.

Mitä VHH sitten on, ja mitkä ovat sen perusteet? Kirjoitan tähän hieman myöhemmin artikkelin ko. asiasta niin, että nekin, jotka eivät ole asiasta koskaan kuulleet tai ehkä ovat, mutta eivät syystä tai toisesta vielä asiasta tiedä, pääsevät kärryille hommasta ja sen periaatteista sekä mahdollisista hyödyistä.

Ruokavalion perusteet

Karppauksessa karsitaan siis hiilihydraattien määrä alhaiseksi, mieluiten nollaan tai ainakin alle 20:n per vuorokausi. Tämän seurauksena keho siirtyy ketoositilaan. Tavallisesti keho käyttää ravinnosta saamiaan hiilihydraatteja, sillä niitä ei tarvitse muuntaa, vaan ne soveltuvat suoraan energiaksi, ja ruoan ohessa saatava rasva menee pääsääntöisesti vyötärölle. Hiilihydraatit eivät myöskään aiheuta kylläisyydentunnetta, toisin kuin rasva ja proteiini, jonka johdosta niitä itsessäänkin tulee syötyä helposti mielin määrin. Hiilihydraatti myöskin aktivoi insuliinineritystä, joka vaikuttaa glukoosintuottoon maksassa ja sitä kautta verensokeriin. Insuliinineritys häiriintyy herkästi, jos se heilahtelee jatkuvasti äkillisistä hiilihydraattipiikeistä, ja verensokeri myös vaikuttaa hyvin voimakkaasti kehon energiatasapainoon, johtaen herkästi väsymykseen ja fysikaalisen suorituskyvyn nopeaan heikkenemiseen ilman lisäenergiaa(hiilihydraatteja). Koska hiilihydraatit soveltuvat suoraan polttoaineeksi, ne nostavat verensokerin nopeasti ylös ja antavat hetkellisesti energisen olon, mutta sitä seuraa heikotustila.

Poistamalla hiilihydraattitekijä tästä prosessista päästään käytännössä eroon kaikista hiilihydraattien mukanaan tuomista haitoista ja teennäisistä tekijöistä, joita hoidetaan hiilihydraateilla. Kun hiilihydraattien syöttö elimistölle lopetetaan, se siirtyy muutamien vuorokausien aikana käyttämään rasvaa pääasiallisena energianlähteenään, joka mahdollistaa myös aivan eri tavalla kehon omien rasvavarastojen polttamisen. Verensokeritasot eivät enää heilahtele insuliinipiikkien puuttuessa, ja heikotustiloja tai muuta energianpuutteen - tai välttämättä edes nälän - tunnetta ei synny lainkaan. Ensimmäisinä vuorokausina henkilö voi tuntea heikotusta, mutta kun elimistö siirtyy kokonaan rasvatalouteen, useimmat tuntevat olonsa huomattavasti energisemmäksi kuin milloinkaan hiilihydraattien aikaan.

Koska verensokeritasot eivät heilahtele ja energiaa on saatavilla runsaasti, elimistö kestää pitkäkestoista, matalaa rasitusta erittäin pitkään. Olen tämän empiirisesti todennut itse hiiviskellessäni pohjoisen vuorilla, porukka, joka veti hiilarimättöä, joutui vähän väliä syömään kaikenlaista, mutta itse en käytännössä syönyt matkan aikana mitään, ja jaksamisesta se ei olisi ollut kiinni, ettenkö olisi lähtenyt toiselle reissulle heti perään. 50 kilsan päivämarssit, 100 kilsan pyöräilyt ja muut vastaavat reissut ovat myös menneet kuin tyhjää vain, mutta auta armias, jos hiilareilla pitäisi yrittää.

Karppaus on myös mainio keino painonpudotukseen, mutta tässäkin yhteydessä pätee edelleen vanha periaate, jonka mukaan järjestelmään tulevan energian pitää olla vähäisempi kuin järjestelmän kuluttama energia, jotta energiapotentiaali laskee, eli karppaus ei ole suinkaan portti rajattomalle mässäilylle. Sitä en ole koskaan testannut, voiko liikaa rasvaa syömällä LIHOA, mutta oma käsitykseni on ollut se, että liika rasva joko kulutetaan aikanaan, tai sitten se tulee sellaisenaan elimistön läpi. Laihdutukseen tähtäävässä karppauksessa ideana on se, että syödään enemmän kuin elimistön peruskulutus, mutta kuitenkin vähemmän kuin kokonaiskulutus. Peruskulutusta enemmän on tärkeää syödä siksi, että liian alhaisella energiansaannilla keho kuluttaa energiaa huomattavasti vähemmän pyrkiessään säästämään energiaa, ja pahimmassa tapauksessa ja viime kädessä energia otetaan kuluttamalla elimistöä ja lihaksia, joka on pidemmällä aikavälillä fataalia. Peruskulutuslaskureita löytää mm. karppaus.info - sivustolta. Liikunta parantaa aina laihdutuksen tuloksia, ja on muutenkin terveellistä ja kuntoa kohentavaa. Lähtökohtaisesti oikein toteutettuna(rasvat ja proteiinit oikeassa suhteessa ja saanti yli peruskulutuksen) lihaskatoa ei esiinny, vaikka läskipaino putoaakin, ja painonpudotus-karppauksen aikana on jopa mahdollista kerätä lihasmassaa. Tämä edellyttää käytännössä sitä, että hyvä osuus rasvasta korvataan proteiineilla.

Mitä sitten voi syödä ja kuinka paljon?

Muutamia esimerkkejä lähinnä peruskulutuksesta ja kokonaiskulutuksesta. Jos oletetaan, että arvioitu henkilö on keskiarvoa, eli pituus noin 180 senttiä ja paino noin 80 kiloa ja sukupuoli on mies, peruskulutus on 1800 kcal luokkaa. Tiedetään, että rasvassa on 900 kcal per 100g ja proteiineissa 400 kcal per 100g ja hiilareissa 400 kcal per 100g, saadaan suuntaa siitä, kuinka paljon kutakin makroainetta tarvitaan. Rasva on täysin muuttuva tekijä, ja sen määrä määräytyy täysin tavoiteltavan energiamäärän ja henkilön speksien mukaan, mutta proteiinien kanssa tulee olla vähän täsmällisempi. Jos henkilö ei harrasta erityisemmin liikuntaa, nyrkkisääntönä voidaan pitää, että proteiinien tarve on 1-1.5 grammaa painokiloa kohti. Jos henkilö liikkuu ja harjoittaa lihaskuntoliikkeitä, voidaan proteiinien määrää kasvattaa jopa 3 grammaan painokiloa kohti.

Liikkumattoman henkilön tapauksessa saamme 1800kcal tapauksessa tulokseksi 1 proteiinigramman säännöllä 80x4=320 | 1800-320=1480/900=164, jolloin tulos on se, että henkilö tarvitsee vuorokaudessa 80 grammaa proteiinia ja 164 grammaa rasvaa saadakseen riittävästi energiaa tyydyttämään elimistön peruskulutuksen. Jos ollaan hiilihydraatittomalla linjalla, hiilareita ei kannata laskea tähän mukaan, sillä peruskulutukseen kannattaa ennemmin varata vähän joustovaraa ylöspäin, ja näin ollen, jos upper limit hiilareille on 20 grammaa, voidaan todeta, että energiansaanti on vähintään 1800kcal ja enintään 1880kcal. Jos henkilö kuluttaa 2500kcal vuorokaudessa, kokonaisenergiavajetta syntyy 620-700kcal, jolloin henkilö laihtuu teoriassa noin 78 grammaa vuorokaudessa läskeistään.

Liikkuvan henkilön tapauksessa laskentakaava on sama. 3 proteiinigrammalla 3x80=240X4=960kcal, jolloin proteiinin määrä kokonaisenergiasta onkin jo yli puolet, ja rasvaa tarvitaan enää 1800-960=840kcal=noin 93 grammaa. Jos henkilön energiankulutus vuorokaudessa on 3200kcal, energiavajetta syntyy noin 1400kcal, joka rasvana tarkoittaa 155 grammaa.

Proteiinin osalta kannattaa huomioida se, että elimistö pystyy hyödyntämään kerrallaan vain noin 30 grammaa proteiinia, ja kaikki ylimenevä proteiini muuntuu maksassa glukoosiksi, joka sitten taas houkuttelee insuliinin peliin ja pahimmillaan saa aikaan koko ketoosin katkeamisen. Tämän vuoksi proteiininsaantia on pyrittävä tarkkailemaan, ja ruokailuväli tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti päivän ajalle. Jos pyrkii saamaan lihasmassaa, syöminen on siitä hommasta ainakin 70 prosenttia. Romua voi nostella vaikka kuinka, mutta jos syömäpuoli kusee, koko homma on ihan yhtä tyhjän kanssa. Empiirisesti testasin, että 4 kuukauden aikana oikein syömällä ja harjoittelemalla jopa 20-kertaistin tulokset lähtöastelmasta.

Kun puhutaan itse ruoka-aineista, kaikki, missä ei ole hiilareita tai niitä on hyvin vähän, kelpaavat syötäväksi. Käytännön esimerkkeinä kaikki eläinperäinen tuote ja kasvikunnan tuotteet eli vihannekset, pähkinät, juurekset, jne., pl. sokeripitoiset hedelmät ja marjat ja kaikki viljatuotteet. Fruktoosi eli hedelmäsokeri on itse asiassa suoranainen saatana, mitä tulee insuliinineritykseen: se on tavallista sokeria jopa 3 kertaa pahempi katalyytti. Hiilihydraattien prosentuaalinen osuus ravinnosta ei ole niin tärkeä tekijä kuin vuorokauden aikana saatu kokonaishiilareiden määrä, joka ei puhtaalla vhh:lla saisi milloinkaan ylittää 20 grammaa, mutta tulee muistaa, että mitä puhtaampana ja suurempana kerta-annoksena hiilareita saa, sitä voimakkaamman insuliinipiikin se saa aikaan. Monissa jalostetuissa tuotteissa hiilareita on muodossa tai toisessa, ja esim. useimmista maitotuotteista löytyy enemmän tai vähemmän laktoosia. Yksi painoprosentti tai sitä vähäisemmät määrät ovat käytännössä sellaisia joita ei enää tarvitse huomioida, määrät 1-5% kannattaa kiinnittää huomiota ja sitä suurempia pitoisuuksia sisältävien ruokien saantia kannattaa tarkkailla huolellisesti.

Lisäaineisiin ja muihin elintarviketeollisuuden ihmeisiin en ota alustavasti kantaa puolesta tai vastaan, niin sanottu luomu-koulukunta vastustaa niitä henkeen ja vereen, itse näen ne vain EU:n keinona yhtenäistää lisäaineiden nimet ja pyrkiä siihen, etteivät valmistajat keksi mitään omia nimityksiään ko. aineille. Einespuolelta löytyy kaikenlaista paskaa, mutta niitä nyt ei muutenkaan kukaan itseään arvostava syö jo ihan siitä syystä, etteivät ne maistu juuri pahvia paremmalta + niiden hinta-ravintarvosuhde on hirvittävän huono. Vitamiinien ja hivenaineiden puolestapuhuja kuitenkin olen, ja aivan erityisesti suosittelen kaikkia suomalaisia vetämään niitä ja aivan erityisesti D-vitamiinia, mutta näistä lisä- ja hivenaineista lisää toisessa artikkelissa.

Kaiken tämän technobabblen jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että karppaus ei ole mitään juutalaisten laskelmoivien pankkiirien salatiedettä, vaan käytännössä homma sujuu ihan sillä tavalla, että syö kohtuudella ja välttelee hiilareita, vähempi hiilareita aina parempi, mutta mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä lopullisista, kullekin sopivista määristä ei ole. Vain siinä tapauksessa, että on niin perso ruoalle, että juustovuoretkin katoavat tuosta vaan välipalana, kaloreita kannattaa ruveta seuraamaan. Kuten mainittu, rasvan energiatiheys on yli kaksinkertainen, joten syötävän ruoan fysiologinen määräkin on merkittävästi vähäisempi. Siitä, mikä on sopiva ruokamäärä, syntyy nopeasti silmätuntuma.

VHH survivalistisista näkökohdista ajatellen

Erityisolosuhteissa vhh-sapuskan järkkääminen voi olla haastavaa, mutta käytännössä kuitenkin sen arvoista. Ensimmäisenä tulee ajatella rasvan ja hiilihydraattien välistä enerigapitoisuutta: rasvassa on yli kaksinkertainen energiatiheys, joka tarkoittaa suoraan sitä, että mukana oleva sapuska riittää ainakin kaksi kertaa pidemmälle. Ajatellen sitten käytännön näkökulmaa sen osalta, että kertatankkaus rasvalla saa jaksamaan pitkään kun taas hiilareilla joutuu mässäilemään tuon tuosta, riittoisuus on luultavasti jopa paria kertaluokkaa pidempi.

Ennen muinoin, keräilytalouden aikaan syötiin Kokkosenkin mainitseman paleodieetin mukaisesti lähinnä sitä mitä vastaan sattui tulemaan, eli eläinkunnan tuotteita, marjoja, sieniä, etelämmässä hedelmiä, pähkinöitä, jne. Käytännössä jos kuvitellaan tilannetta jossa joudutaan kokonaan metsään sivistyksestä, metsästys ja erilainen keräily tulee hyvinkin kyseeseen mahdollisen maanviljelyksen osalta. Itse luultavasti kylläkin syöttäisin viljatuotteet elukoille, joissa ravinto jalostuu parempaan muotoon.

Erilaisia VHH-tyylisiä safkaustapoja on kaikenlaisia. Atkins on ehkä tunnetuin, sitten on kaikenlaista Antti Heikkilän Pellinki-dieettiä, Ketokarppausta, Kasvispainotteista, Kivikautinen ruokavalio eli paleodieetti, Kwasniewski: Optimal diet, Michel Montignacin ruokavalio, Pätkäpaasto, warrior yms., Schwarzbein, Zone, etc etc. Itse olen vähän sitä mieltä, että VHH on VHH eikä sitä muuksi muuteta kuin keinotekoisin tekosyin, vakaumuksin ja uskomuksin, ja kaikki muu on lähinnä "juupas-eipäs" - keinottelua siitä, kuinka paljon hiilareita voi vetää. Tämä on vain oma mielipiteeni, eikä siitä kenenkään tarvitse itseensä ottaa, tyrmätköön sillä minut.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#2
En tiedä onko huhu vai totta, mutta kuulemani mukaan joillakin naparetkikunnilla voi on ollut tärkein energianlähde. ½ (vaiko peräti koko kilo?!) kiloa voita päivässä - puolet aamulla ja puolet illalla. Olikohan peräti Ljk-killalla/kin? Noska voi parempitietoisena korjata.
 

eddie

Luutnantti
#3
Itse pudotin viime keväänä painoa yli viisi kiloa karppaamalla. Helposti lähti läskit. Punttisali hommat kärsi ruokavaliosta. Penkkipunnerrus tulos laskee mitä enemmän treenaa,heh. Mutta lenkkeily oli helpompaa. Pitäisi varmaankin löytää kohtuus siinäkin. Eli sopivasti hiilareita ettei lihakset katoa. Vaikea ylläpitää ruokavaliota. Yllättävän iso vaiva kokkailussa.
 
#4
VHH-ruokavalio tai karppaus eivät sovellu kestävyyslajeja harrastavalle, koska kyseisissä lajeissa tarvitaan hiilihydraatteja. Ihmiselimistö tulee toimeen kyllä ilman hiilihydraatteja, pelkän rasvan ja proteiin avulla, mutta kestävyysliikunnassa voi väsymys iskeä nopeasti, jos ei ole hiilihydraatteja käytettävissä.

VHH-ruokavalio toimii laihdutuksessa, mutta sellaiseksi yleiseksi ruokavaliosuositukseksi siitä ei ole. Nämä napamatkailijat ovat syöneet matkallaan takuulla muutakin kuin rasvaa. Rasvassa on eniten energiaa painoonsa nähden, joten on luonnolista, että tuollaisilla kovilla vaellusretkillä käyttävät sitä, koska energiankulutus on suuri.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#5
Karppaus ja maratonin juoksu on mahdollista, mutta sokerilla se kisa voitetaan. Mutta, ilman tiheitä tankkauksia ja pienemmällä teholla, voi voilla pärjätä kauemmin.

Karppaus ja maratoni?
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=3&t=7651
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#6
Perkkiharjoituksessa yritin valistaa ruisleipää syövää majuria (D-potilas) kakkosdiabeteksen syistä. Ei mennyt jakeluun.

Sokeritautisille syötetään sokeria (hiilihydraattia) huoletta, kyllä se pistetty insuliini sitten tasapainottaa veriarvot kohilleen, saatana. Sairas mualima! Onneksi en sairasta kyseistä tautia.

Terveys | Terveys
[paste:font size="6"]Diabetespommi uhkaa Suomea - yli 40-vuotiaissa hurja kasvu
Tänään klo 11:18 (muokattu klo 11:18 )
Nyt jo joka kymmenes nelikymppinen sairastaa diabete http://m.iltalehti.fi/terveys/20161113200026516_tr.shtml?orig_ref=https://www.google.fi/sta.


Diabeetikko voi joutua mittaamaan verensokeria useita kertoja päivässä. Kuvituskuva. MOSTPHOTOS
Erikoiskorvattaviin diabeteslääkkeisiin oikeutettujen, yli 40-vuotiaiden suomalaisten määrä on kasvanut 82 prosenttia kymmenessä vuodessa. Diabetes on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.

Maanantaina 14. marraskuuta vietetään maailman diabetespäivää, joka koskettaa yhä useampaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetin mukaan vuoden 2015 lopussa 314 001 suomalaista oli oikeutettu taudin hoitoon tarkoitettuihin lääkkeisiin.

Diabeteslääkkeisiin erikoistunut Novo Nordisk -lääkeyhtiö myös arvioi, että noin 200 000 henkilöä sairastaa tautia tietämättään. Tämä nostaa suomalaisten diabeetikkojen yhteismäärän puoleen miljoonaan, yhtiö huomauttaa tiedotteessaan.

Kehitys hälyttävää[/paste:font]
Lääkeyhtiö tarkasteli diabeteksen esiintymistä Sotkanetin tietojen pohjalta. Tulokset puhuvat yhtiön mukaan karua kieltä sairauden yleistymisestä.

Yli 65-vuotiaiden keskuudessa diabetesta sairastavien määrä on kymmenessä vuodessa noussut 99,7 prosenttia eli käytännössä kaksinkertaistunut. 40-64-vuotiaiden joukossa kasvua on tapahtunut 61 prosenttia.

Vertailu ei erittele tyypin 1 ja 2 diabetesta sairastavia toisistaan, mutta Novo Nordiskin diabeteslääkäri Tero Saukkosenmukaan kyse on käytännössä jälkimmäisen lisääntymisestä. Myös tyypin 1 diabetesta sairastavien määrä on kohonnut, mutta kasvu on melko stabiilia ja arviolta alle kymmenen prosentin luokkaa.

Diabeteksen 2-tyyppiin sairastuneiden määrä on sen sijaan voimakkaassa kasvussa, mitä Saukkonen pitää hälyttävänä. Suomi ei kuitenkaan ole yksin asian kanssa, vaan kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö, joka vaivaa varsinkin urbaaneissa oloissa asuvia.

- Kaupunkiympäristö ei tue terveellisiä elämäntapoja, Saukkonen kertoo.

Tämä johtuu siitä, että hyöty- ja arkiliikunnan määrä voi helposti jäädä vähiin, sillä kaupunkirakentaminen ei välttämättä kannusta ihmisiä pyöräilemään tai kävelemään.

Kaupunkilaisen tulee usein myös nähdä vaivaa kuntoilun suhteen. Liikuntasuoritus vaatii usein esimerkiksi kuntosalille tai uimahalliin siirtymistä, mikä voi vähentää kuntoilukertojen määrää.

Kaupunkisuunnittelun merkityksen lisäksi Saukkonen painottaa myös ympäröivän kulttuurin merkitystä. Henkilöä tulisi kannustaa terveellisiin elintapoihin lapsuudesta lähtien.

-  Vaikkapa opettamalla, että asioita hoitaakseen ei aina tarvitse lähteä jonnekin bussilla, hän kertoo esimerkkinä.

Tärkeät elintavat
Diabeteslääkärin mukaan terveellisten elintapojen noudattaminen on saattanut polarisoitua. Osa suomalaisista pitää huolta kunnostaan liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa esimerkiksi erilaisiin liikuntamaksuihin tai -välineisiin. Liikkumattomuus voi siis olla taloudellinen kysymys.

Varallisuus voi vaikuttaa myös ravinnon laatuun, ja diabetekseen sairastuneiden huima nousu voidaan osittain selittää ylipainon lisääntymisellä. Esimerkiksi einekset ovat edullisia, mutta eivät välttämättä terveellisiä.

- Tämä tosin on laajempi yhteiskunnallinen kysymys, Saukkonen huomauttaa.

Oma osansa asiassa on myös pikaruokakulttuurilla, jonka vuoksi epäterveellisen ruoan kuluttaminen on paitsi edullista, myös vaivatonta, lääkäri arvelee.


Hyötyliikunta on oiva keino pitää painoa kurissa, mikä voi taas auttaa tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Kuvituskuva. MOSTPHOTOS
Huolestuttavat luvut
Vaikka tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen selittyy osittain väestön vanhenemisella ja sillä, että sairaus tunnistetaan aiempaa aikaisemmin, suunta on huolestuttava.

-  Luvut kertovat siitä, että ennaltaehkäisyä tarvitaan. Se on oleellinen viesti, Saukkonen tiivistää.

Jos suunta jatkuu samanlaisena, yhteiskunta ei tule kestämään siitä koituvia kustannuksia. Suoraan sairauden hoitoon liittyvien kulujen lisäksi diabetes aiheuttaa epäsuoria kustannuksia muun muassa sydän- ja verisuonitautien hoidon muodossa. Eläköitymiset ja niiden aiheuttamat menetetyt työvuodet vaikuttavat nekin kansantalouteen.

- Lasku olisi yhteiskunnalle kerta kaikkiaan liian suuri kannettavaksi.

Kansanterveyden ja -talouden lisäksi diabetes vaikuttaa luonnollisesti myös yksilön elämänlaatuun, diabeteslääkäri muistuttaa. Huima kasvu tulee siis pystyä taittamaan.

Tieto tärkeintä
Tyypin 2 diabetesta pyritään ensisijaisesti hoitamaan elintapaohjauksella. Elintavat vaikuttavat osittain myös sairauden puhkeamiseen, joko estäen sen tai viivyttämällä sitä. Tämän vuoksi Saukkonen toivookin, että Suomessa mietittäisiin tarkemmin sitä, kuinka diabetestietoutta voitaisiin edistää.

- Ettei sairastumisen tunnistaminen ja elämäntapojen huomioiminen jäisi kiinni siitä, ettei tietoa ollut saatavilla.



NOORA VILEN
 
Viimeksi muokattu:

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#7
Perkkiharjoituksessa yritin valistaa ruisleipää syövää majuria (D-potilas) kakkosdiabeteksen syistä. Ei mennyt jakeluun.

Sokeritautisille syötetään sokeria (hiilihydraattia) huoletta, kyllä se pistetty insuliini sitten tasapainottaa veriarvot kohilleen, saatana. Sairas mualima! Onneksi en sairasta kyseistä tautia.
Minä en ymmärrä enää, että mitä enää uskaltaa syödä! Minä olin siinä uskossa, että viljatuotteita olisi hyvä syödä, koska ne pitävät kylläisenä pitkään, mikä auttaa ylipainon hallinnassa.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#8
Minä en ymmärrä enää, että mitä enää uskaltaa syödä! Minä olin siinä uskossa, että viljatuotteita olisi hyvä syödä, koska ne pitävät kylläisenä pitkään, mikä auttaa ylipainon hallinnassa.
Eiköhän jokainen osaa aika vaistonvaraisesti arvioida, mikä on enemmän tai vähemmän terveellistä tai epäterveellistä. Ja ihmiset tietävät asian myös. Mutta, monesta eri syystä, harva syö terveellisesti.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#9

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#11
Ymmärrän kyllä että ranskanleipä voi olla epäterveellistä mutta kun väitetään että ruisleipä on yhtä epäterveellistä niin loppuu ymmärrys.
Sikäli kun ymmärrän, niin tuollaista väitettä tehdessä pitäisi tarkentaa, että diapeetikoille ja diabetes-riskiryhmään kuuluville se on yhtä epäterveellistä. Silloin mahdolliset erot leipien välillä muuttuvat pitkälti irrelevanteiksi ja väite olisi ymmärrettävissä.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#13
Liittyen aikuisiän diabetekseen. Sen suurimmat syyt ovat ylipaino ja liikunnan puute, joista seuraa metabolinen oireyhtymä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuistyypin_diabetes

Esim. maratoonareiden on pakko syödä (ja juoda) paljon hiilihydraattia. Mutta eivät ne silti sokeritaudista kärsi.

Tuo wiki sanoo näin.

Tyypin 2 diabetes esiintyy usein osana metabolista oireyhtymää. Sairauden tärkeimpinä riskitekijöinä ovat ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus. Tämän lisäksi riskitekijöitä ovat liikunnan puute, diabetes suvussa, korkea ikä ja tupakointi. Esimerkiksi Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan päivittäinen punaisen lihan syönti voi altistaa aikuistyypin diabetekselle.[1] Tutkijat laskivat, että sadan gramman päivittäinen annos punaista lihaa lisäisi diabetesriskiä lähes viidenneksellä. Prosessoidut lihavalmisteet, kuten makkarat, leikkeleet ja pekoni, ovat tätäkin suurempi riski. Tutkijat kehottavat korvaamaan lihan esimerkiksi kalalla, pavuilla, täysjyväviljoilla ja pähkinöillä.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#14
Valtamediassa sanotaan säännöllisesti miten karppaus on vain hetkellinen muotidieetti. :)

Human Diet Perspective
Posted on February 3, 2016 by Jeffrey Neil Willits https://jnwillits.wordpress.com/2016/02/03/human-diet-perspective/




If the history of mankind were represented by a distance of 100 meters, the last 100 years would be within the final four millimeters.

Our first 1.5 million years of human diet history is not represented on the graph. If it were, the recent spike of relatively high-carb eating would be nearly invisible. I think one million years of history is enough to make the point that our switch to eating sugar and grains is an extreme change.


Share this:
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#15
Perkkiharjoituksessa yritin valistaa ruisleipää syövää majuria (D-potilas) kakkosdiabeteksen syistä. Ei mennyt jakeluun.

Sokeritautisille syötetään sokeria (hiilihydraattia) huoletta, kyllä se pistetty insuliini sitten tasapainottaa veriarvot kohilleen, saatana. Sairas mualima! Onneksi en sairasta kyseistä tautia
Tämä ei käsittääkseni ole näin yksinkertainen ja jollain "totuudella" selitettävä asia. Sen vain tiedän, että jokainen tuntemani karppaaja on lihonut takaisin ja jopa ylikin siitä, kun aloitti karppailun. Jokahinen tuntemani. Ihminen on monimutkaisempi laitos kuin silkka kaavakuva sisukaluista.

Muoks: PERKn hlöstöä ei sitten parane paljon mennä neuvomaan.:cool:
 
#16
Sen vain tiedän, että jokainen tuntemani karppaaja on lihonut takaisin ja jopa ylikin siitä, kun aloitti karppailun. Jokahinen tuntemani. Ihminen on monimutkaisempi laitos kuin silkka kaavakuva sisukaluista.
Lisää tieteellisesti todistamatonta asiaa.

Karppaaminen toimii kunnolla vain kerran. Jos sitä tekee useamman kerran, niin sen teho heikkenee huomattavasti. Lisäksi uusilla kerroilla alkaa tulla muutoksia veriarvoissa.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#17
Tämä ei käsittääkseni ole näin yksinkertainen ja jollain "totuudella" selitettävä asia. Sen vain tiedän, että jokainen tuntemani karppaaja on lihonut takaisin ja jopa ylikin siitä, kun aloitti karppailun. Jokahinen tuntemani. Ihminen on monimutkaisempi laitos kuin silkka kaavakuva sisukaluista.

Muoks: PERKn hlöstöä ei sitten parane paljon mennä neuvomaan.:cool:
Karppaaja on kuin vegetaristi, pakko päästä pätemään ja julistamaan uskontoaan :) Joka tapauksessa ihmisen elimistö on kehittynyt eri makroravinteille, mitä nykyään on tarjolla. Viljojen ja perunan syönti on enemmän nykyajan kotkotuksia kuin VHH.

Sokeritautia esiintyy kuusi kertaa enemmän Suomessa kuin Itärajan takana. Vaikka perimä on suurinpiirtein sama.
 
#18
Sokeritautia esiintyy kuusi kertaa enemmän Suomessa kuin Itärajan takana. Vaikka perimä on suurinpiirtein sama.
No venäläiset miehet heittää veivinsä 50+ ikäisinä.

Vähän epäilen, ettei niitä vodkan balsamoimia ja marlboron savustamia ruumiita kovinkaan tarkkaan syynätä ennen hautausta.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#19
Tutkimus vahvistaa syyn, miksi Venäjällä on vähemmän allergioita ja tyypin 1 diabetesta kuin Suomessa

Lauantai 30.4.2016 klo 09.42 (päivitetty klo 12.29) http://www.iltalehti.fi/diabetes/2016043021495319_di.shtml

Venäjällä esimerkiksi tyypin 1 diabetes ja eräät muut immuunivälitteiset sairaudet ovat noin kuusi kertaa harvinaisempia kuin Suomessa, Suomen Diabetesliitto kertoo sivuillaan.
Sokeritautiliitto väittää eron johtuvan erilaisista suolistobakteerikannoista. En väitä vastaan. Paskaset olosuhteet vahvistaa kroppaa. Tuskin tästäkään löytyy kokototuus. Lääketieteen tutkimuksista vain 15% täyttää tieteellisen tutkimuksen määritelmät, Näin kertoo alan julkaisu The Lancet Antti Heikkilän mukaan.

Kaivelkaa se Lancetin julkaisu Heikkilän dissaamisen sijaan. Näin ennakkoon. :)

E. 17% oli oikea luku http://www.anttiheikkila.com/blogi/risikon_puoskarilautakunta/
 
Viimeksi muokattu:

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#20
Ja kaikille PERKkimajureille erikseen, Anteeksi, ei ollut tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin. Minulta löytyy halukkuutta kaikkiin vapaaehtoisiin harjoituksiin varauksetta. Vaikka lounaana olisikin hiilihydraattipitoista makaroonilaatikkoa. Tuon ja maksan omat evääni tarvittaessa.

Ja asiasta toiseen. Kertauttakaa reserviä, perkele!
 
Top