Vaaran vuodet - maanalainen liikehdintä

En nyt muista mistä joskus luin ihan loogisen väitteen venäläisten suhtautumisesta asekätkentään. Väitteen mukaan venäläiset piti asekätkentää ihan normaalina varautumis toimena. Enemminkin olisivat ihmetelleet, jos Suomalaiset eivät olisi tähän ryhtyneet. Elikkä eivät oikeasti pitäneet asekätkentää pahana asiana. Uskon että tässä väitteessä on perää. Meidän omat kommunistit yritti asialla parhaansa mukaan revitellä, onneksi koko revittely mielestäni kääntyi lopulta kommunisteja itseään vastaan, söi heidän uskottavuuttaan.

Miten tämä käytännössä näkyi?
 
Miten tämä käytännössä näkyi?

Eikö tuo näy suoraan kannatus tasossa vaaleissa, ei tietenkään yksin selitä kannatuksen laskua vaan yhtenä osatekijänä. Eivät pystyneet uusimaan sodan jälkeistä vaalivoittoa.
Oli luojan lykky ettei kommunisteilla ollut sodan jälkeen karismaattisia osaavia johtajia. Useassa historiikissä mainitaan neuvostoliittolaisten pettymyt Suomalaisten kommunistien tasoon, aiheuttivat osaamattomalla tolskaamisella harmaita hiuksia.
Miksi näin oli ettei ollut osaavia johtajia? Oma mielipide.
- Pätevimpiä teloitettiin vapaussodassa.
- Osa kuoli leireillä.
- Huomattava osa pakeni neuvostoliitoon, jossa riitelivät ja tappoivat toisiaan.
- Stalin hoiteli huomattavan osan hengiltä 30-luvulla jotka olivat jäljellä keskinäisistä kahinoista, tästä iso kiitos Stalinille.
 
Eikö tuo näy suoraan kannatus tasossa vaaleissa, ei tietenkään yksin selitä kannatuksen laskua vaan yhtenä osatekijänä. Eivät pystyneet uusimaan sodan jälkeistä vaalivoittoa.
Oli luojan lykky ettei kommunisteilla ollut sodan jälkeen karismaattisia osaavia johtajia. Useassa historiikissä mainitaan neuvostoliittolaisten pettymyt Suomalaisten kommunistien tasoon, aiheuttivat osaamattomalla tolskaamisella harmaita hiuksia.
Miksi näin oli ettei ollut osaavia johtajia? Oma mielipide.
- Pätevimpiä teloitettiin vapaussodassa.
- Osa kuoli leireillä.
- Huomattava osa pakeni neuvostoliitoon, jossa riitelivät ja tappoivat toisiaan.
- Stalin hoiteli huomattavan osan hengiltä 30-luvulla jotka olivat jäljellä keskinäisistä kahinoista, tästä iso kiitos Stalinille.
Hyvä näin, että ei löytynyt...

Onhan venäjän todellisia "ymmärtäjiä" valittu maanjohtoon astikin tuon jälkeen...ja 60-70-luvuilla on myös imetty vaikutteita(kin)
 
Eiköhän vaaran vuosina Kremlissä tehty samanlainen hyöty/kustannus-analyysi kuin myöhempinä vuosikymmeninä: kommunistien heikkous ja heidän kannatuksen kapeus, sekä odotettavissa olevan vastarinnan voimakkuus eivät suosineet operaatiota Suomessa.
 
On nämä uskomattomia juttuja...asekätkentä oikeudenkäynnit ja ...

Siperian lista

Sodan jälkeen sisäministeri Yrjö Leinon johdolla kommunistiseksi muuttunut valtiollinen poliisi eli ns. Punainen Valpo oli vuosina 1945–48 kerännyt Siperian listalle niiden suomalaisten nimet, jotka ”teloitettaisiin tai karkotettaisiin Siperiaan vallankaappauksen jälkeen tai Neuvostoliiton miehittäessä maan.”

Suomalaisissa kommunisteissa piili vahva usko siihen, että vaikka Neuvostoliitto ei heidän harmikseen jatkosodan päätteeksi miehittänyt Suomea, se tapahtuisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Olihan älymystö tuhottava Suomessa niin kuin se oli tuhottu myös Venäjällä bolshevikkien vallankumouksen jälkeen. Samoin olivat saksalaiset tehneet syksyn 1939 sotaretken jälkeen Puolassa, missä älymystön ja aatelisten lisäksi teloitettiin kaikki, jotka saattaisivat johtaa mahdollista vastarintaliikettä.

Valtaosan Siperian listoista kommunistit hävittivät myöhemmin, mutta Seuran kaksiosaisessa artikkelissa on noin 1 700 nimeä. Todellinen nimimäärä oli epäilemättä moninkertainen.

Risto Karlsson kirjoitti, että Punainen Valpo etsi mutta ei saanut haltuunsa valakirjakääröä, johon yli 3 000 Akateemisen Karjala-Seuran jäsentä oli kirjoittanut nimensä. Hyvin monet heistä olivat toimineet eri tehtävissä suomalaisten jatkosodassa miehittämillä rajantakaisen Itä-Karjalan alueilla.

Valakääröä piiloteltiin milloin missäkin, jopa maahan kaivetussa maitotonkassa ja mäntyharjulaisen maalaistalon seinälautojen alla, kunnes se lopulta suljettiin erään lauttasaarelaisen pankin tallelokeroon. Niinpä Valpon oli laadittava oma listansa. Kuulusteluja varten se kirjasi listaan ne AKS:n jäsenet, jotka se kykeni haravoimaan esiin ilman valakirjaakin. Kaikki he olivat vaarassa.

Valpon listan henkilöt olivat lähes kaikki ylioppilaita tai akateemisen loppututkinnon suorittaneita miespuolisia suomalaisia –metsänhoitajia, lääkäreitä, agronomeja, arkkitehtejä, opettajia, varatuomareita, maistereita, insinöörejä. Erityisen runsaasti listalla oli pappismiehiä – pastoreita, kirkkoherroja, rovasteja ja rajaseutupappeja.

Punaisen Valpon etsivät täydensivät Siperian ehdokkaiden listaa vakoilemalla kokouksissa ja kouluissa, kuuntelemalla puhelimia, seuraamalla kirjoja ja lehtiä ja ottamalla vastaan satoja eri puolilta maata tulevia mitä kummallisimpia ilmiantoja:

Se ja se toiminut sodan aikana rykmentin valistusupseerina ja sepittänyt laulun Eldankajärven jää; se ja se julistanut Carlton-hotellissa että ässärykmenttiläisille pitää järjestää aseveli-iltoja, jotta talvisodan henki ei pääse laantumaan; se ja se työskennellyt Äänislinnan sotasairaalassa missä venäläinen sotavanki Niku on käskettynä keitellyt ihmisten päitä…

Monet mustan listan miehistä olivat jo olevia sekä myös tulevia merkittäviä vaikuttajia. Yllättävin henkilö oli myöhempi tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen, jonka kohdalla listassa oli ammatiksi merkitty tuomari ja kotipaikaksi Kajaani.

Listalla olivat myös tuleva Mikkelin piispa Osmo Alaja, tuleva akateemikko Matti Haavio, tuleva Oulun yliopiston rehtori Pentti Kaitera, tuleva kokoomuspuolueen vaikuttaja Jussi Saukkonen, tuleva poliittisen historian professori Lauri Puntila, tuleva pääministeri Vieno Sukselainen, tuleva presidentti Kekkosen henkilääkäri Pentti Halonen sekä kymmeniä muita myöhempien vuosikymmenien vaikuttajia.

Upseereita ja sosialidemokraattisia politiikkoja ei listalla ollut kuin muutama. Risto Karlssonin kyynisen arvion mukaan ”heistä kerättiin varmasti omat listansa”.
https://seura.fi/asiat/historia/siperian-lista/
 
On nämä uskomattomia juttuja...asekätkentä oikeudenkäynnit ja ...


https://seura.fi/asiat/historia/siperian-lista/

Niinpä, sukulaimies oli suojeluskuntalainen, tk-upseeri ja aks:n jäsen. Kävi sodan jälkeen muutaman vuoden ruotsissa, ihan varmuuden vuoksi koska koki tilanteen aika turvattomaksi. Myöhemmin teki mittavan uran akateemisessa maailmassa, sanoi että 60-ja 70-luku oli raskaita kun vasemmistolaiset opiskelijat ”hieman” painostivat ja muistuttivat, että kun vallankumous tulee, niin lahtareille tulee lähtö
 
Last edited by a moderator:
Oli luojan lykky ettei kommunisteilla ollut sodan jälkeen karismaattisia osaavia johtajia...

Miksi näin oli ettei ollut osaavia johtajia?

Jos navetassa on miljoona paskakärpästä, niin karismaattisten kärpäsjohtajien puute ei johdu siitä, että kärpäspaperi, Raid, koulutus, ikkunoista tuleva kylmä tms. vaan siitä, että ne ovat paskakärpäsiä.

Joskus on tullut nähtyä ja kuultua näitä kotimaisia kommunisteja ja siitä mölyapinalaumasta löytyy vähemmän karismaattisia poliittisia johtajia kuin jalkapallohuligaaneista.

Kommunisteissa toki oli myös erittäin älykkäitä ja järjestelykykyisiä ihmisiä. Juuri se, että he olivat älykkäitä, sai heidät suuntaamaan politiikan sijaan poliittiseen talouteen eli punapääoman hallintaan, poliittiseen sisällöntuotantoon eli viihde, kulttuuri, taide, akateeminen työskentely tai poliittiseen alkoholismiin.

Ei älykäs ihminen olisi ollut niin tyhmä, että olisi pyrkinyt karismaattiseksi poliittiseksi johtajaksi kommunistina tässä maassa.
 
-80-luvun viimeisinä vuosina kaksi kommunistia (muistaakseni piiritason pomoja) ajoi rajun kolarin, auto hajosi huolella ja mukana olleet paperit levisivät pihalle. Poliisi keräsi paperit ja kas, mitäs listoja sieltä löytyikään=ihan sitä samaa kuin vaaran vuosinakin. Tappo- ja siperialistat olivat jonkinlainen vakio toiminnassa. Onkin mielenkiintoisaa pohtia, miksi valtaa käyttänyt poliittinen puolue harrasteli tällaista. No, todellisuudesta vieraantuneisuus ei ole sekään mahdotonta.
 
-80-luvun viimeisinä vuosina kaksi kommunistia (muistaakseni piiritason pomoja) ajoi rajun kolarin, auto hajosi huolella ja mukana olleet paperit levisivät pihalle. Poliisi keräsi paperit ja kas, mitäs listoja sieltä löytyikään=ihan sitä samaa kuin vaaran vuosinakin. Tappo- ja siperialistat olivat jonkinlainen vakio toiminnassa. Onkin mielenkiintoisaa pohtia, miksi valtaa käyttänyt poliittinen puolue harrasteli tällaista. No, todellisuudesta vieraantuneisuus ei ole sekään mahdotonta.

Lähde tai jokin julkaistu juttu tapauksesta?
 
Lähde tai jokin julkaistu juttu tapauksesta?

Voitte huolella siirtää lähteettömät kirjoitukseni luiskaan. Nehän ovat olleetkin pääsääntöisesti rikkaan mielikuvitukseni tuotetta jo sen 12 vuotta, minkä olen tahmonut tätä maanpuolustusfoorumisarkaa. Mutta ei, tämä kertomus ei ole Suomenlinnan edarisaunasta lähtenyttä stooria. Sitä, minkä foorumi kyllä imaisuttaa poveensa -ihan ilman lähteitäkin-.....

Tästä tapauksesta minulle kertoi jo tuonilmaisiin siirtynyt nimismies aikoja sitten. Ja TIEDÄN, ETTÄ tätä on kerrottu ihan totena eräässä turvallisuussektorin valtiollisessa oppilaitoksessakin.

Tappo tms. listat olivat eräänlainen kommunistien nokkaväen vastaveto sille, että he olla jurnottivat työnantajien mustilla listoilla. Joo, sekin oli ihan totta tuolloin Suomessa. Lähteitä....

Työnantajat oppivat jossain vaiheessa pitämään listaa ammattilakkoilijoista ja agitaattoreista, joita kiehui työmailla. Perseet penkkiin - touhu oli jossain vaiheessa totisinta totta, syyksi saattoi riittää periaatteessa ihan mikä tahansa todellinen tai kuviteltu asia. Pääasia oli se persiet penkkiin.
 
Voitte huolella siirtää lähteettömät kirjoitukseni luiskaan. Nehän ovat olleetkin pääsääntöisesti rikkaan mielikuvitukseni tuotetta jo sen 12 vuotta, minkä olen tahmonut tätä maanpuolustusfoorumisarkaa. Mutta ei, tämä kertomus ei ole Suomenlinnan edarisaunasta lähtenyttä stooria. Sitä, minkä foorumi kyllä imaisuttaa poveensa -ihan ilman lähteitäkin-.....

Tästä tapauksesta minulle kertoi jo tuonilmaisiin siirtynyt nimismies aikoja sitten. Ja TIEDÄN, ETTÄ tätä on kerrottu ihan totena eräässä turvallisuussektorin valtiollisessa oppilaitoksessakin.

Tappo tms. listat olivat eräänlainen kommunistien nokkaväen vastaveto sille, että he olla jurnottivat työnantajien mustilla listoilla. Joo, sekin oli ihan totta tuolloin Suomessa. Lähteitä....

Työnantajat oppivat jossain vaiheessa pitämään listaa ammattilakkoilijoista ja agitaattoreista, joita kiehui työmailla. Perseet penkkiin - touhu oli jossain vaiheessa totisinta totta, syyksi saattoi riittää periaatteessa ihan mikä tahansa todellinen tai kuviteltu asia. Pääasia oli se persiet penkkiin.

Pidän kyllä tätä väitettä ihan uskottavana. Eikö ollut myös näin, että jos N-liitto olisi kolannut Suomen yli, niin upseereille, suojeluskuntalaisille ja muille "taantumuksellisille voimille" olisi tarjoiltu Siperiaa taikka Stalinin oikaisuleirejä.
 
Pidän kyllä tätä väitettä ihan uskottavana. Eikö ollut myös näin, että jos N-liitto olisi kolannut Suomen yli, niin upseereille, suojeluskuntalaisille ja muille "taantumuksellisille voimille" olisi tarjoiltu Siperiaa taikka Stalinin oikaisuleirejä.

Kutsuttiinhan virolaisetkin upseerit "harjoituksiin" Moskovaan 1940...ja ainoakaan ei noista pippaloista tainut tulla takaisin...
 
Jos navetassa on miljoona paskakärpästä, niin karismaattisten kärpäsjohtajien puute ei johdu siitä, että kärpäspaperi, Raid, koulutus, ikkunoista tuleva kylmä tms. vaan siitä, että ne ovat paskakärpäsiä.

Joskus on tullut nähtyä ja kuultua näitä kotimaisia kommunisteja ja siitä mölyapinalaumasta löytyy vähemmän karismaattisia poliittisia johtajia kuin jalkapallohuligaaneista.

Kommunisteissa toki oli myös erittäin älykkäitä ja järjestelykykyisiä ihmisiä. Juuri se, että he olivat älykkäitä, sai heidät suuntaamaan politiikan sijaan poliittiseen talouteen eli punapääoman hallintaan, poliittiseen sisällöntuotantoon eli viihde, kulttuuri, taide, akateeminen työskentely tai poliittiseen alkoholismiin.

Ei älykäs ihminen olisi ollut niin tyhmä, että olisi pyrkinyt karismaattiseksi poliittiseksi johtajaksi kommunistina tässä maassa.

Suku on molemmilta puolilta luovutetusta Karjalasta niin kommunisteja ei suvussa ole. Kerran hetkellisesti tosin eräs kapinallinen toi kyökin kautta yhden partaradikaalin suvun verenpainetta nostamaan. Käenpoika lähti tosin aika pikaseen. Sitä rupes vituttamaan sen verran rankasti se että Suomesta ei saatu kansandemokratiaa niin se kosti vetämällä itsensä kaulakiikkuun.
 
Eiköhän vaaran vuosina Kremlissä tehty samanlainen hyöty/kustannus-analyysi kuin myöhempinä vuosikymmeninä: kommunistien heikkous ja heidän kannatuksen kapeus, sekä odotettavissa olevan vastarinnan voimakkuus eivät suosineet operaatiota Suomessa.

Stalikka oli ilmeisesti melko pian jatkosodan jälkeen tehnyt selväksi suomalaisille kommunisteille, että toki tavoitteena on Neuvosto-Suomi, mutta saatte sen itse pykätä pystyyn. Puna-armeijalta ei ole tulossa suoraa apua. On esitetty, että NL ei tuossa vaiheessa halunnut vaarantaa sotakorvaussaatavia, oli kiirus Berliiniin ja Suomi oli jatkosodan jälkeen pois kuvioista ainakin hetkeksi. Ja kyllä kai asekätkentäkin osoitti mitä olisi ollut luvassa, jos Suomea olisi lähdetty miehittämään.
 
https://yle.fi/uutiset/3-8267267

Marraskuun viimeisenä päivänä 1969 Outokumpu Oy:n Kokkolan metallurgisten tehtaiden korjaamo muutti ja sen yhteydessä trukki kaatoi vahingossa konttorikaapin. Kaapista levisi satoja henkilökaavakkeita, joihin oli merkitty työntekijöiden poliittisia kantoja.
Kun sana löydöstä levisi julkisuuteen, selvisi, että kommunisteja oli syrjitty tehtaan työhönotossa. Kun Yleisradio kertoi iltauutisissaan aiheesta tammikuussa, vuosikymmeniä vellonut huhu niin sanotusta miespörssistä eli puoluepoliittisin perustein tehdystä rekrytoinnista nousi julkisuuteen mustien listojen skandaalina.

Näistä tapahtumista ja elämästä Kokkolassa kertoo Riikka Tannerin teos Kokkola 1970 – tehtaat ja kaupunki.
 
Muistakaa aina sellainen juttu, että äärimmäinen laitavasen ei olisi ehkä pysynyt niinkään rauhallisena, jos Suomen Intti olisi onnistuttu soluttamaan. Oli kullanarvoinen juttu se, että intti pystyi pitämään rivit suorina. Sama pätee poliisiin. Jos nuo äärimmäiset turvakoneet olisi onnistuttu nuhhimaan ja sorkkimaan se olisi ollut kyllä tervemenoa. Tämän voitte uskoa ihan huolella ja vielä alleviivata.
 
Yleläiset muistelevat radion ensimmäisen vasemmistojohtajan aikaa 1940-luvun lopussa. Hella Wuolijoen kaudella politiikka tuli eetteriin.
Kirjailija Hella Wuolijoki (1886-1954) toimi talvisodan aikana Suomen hallituksen epävirallisena rauhanneuvottelijana. Jatkosodan aikana hänet tuomittiin neuvostoyhteyksiensä vuoksi maanpetoksesta vankilaan.
Vasemmiston päästyä sodan jälkeen julkisuuteen Wuolijoki työskenteli SKDL:n kansanedustajana ja Suomen Yleisradion kiisteltynä pääjohtajana.
Vasemmiston saatua sodan jälkeen täysivaltaiset kansalaisoikeudet tarvittiin Wuolijoen mukaan myös uudentyyppisiä ohjelmia, uusia aiheita ja uusia esiintyjiä, jotka ennen sotia eivät olisi saaneet ääntään kuuluviin. Poliittisen tuulen jälleen käännyttyä Wuolijoki erotettiin tehtävästään vuonna 1949.


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hellan-aika-yleisradiossa
 
Back
Top