Vonka
Supreme Leader
Lyhyt alustus, pelkkiä detaljeja. Kirjoitetaan auki sitten myöhemmin ja tapellaan.
Länsimainen elämänmeno Suomessa oli uhattuna vielä aselevon jälkeen, erityisesti Mauno Pekkalan hallituksen aikana 1946-1948, mutta voidaan ajatella ajanjakson alkaneen jo aselevosta 1944. Porkkalan luovutus. sotakorvaukset, "fasististen" järjestöjen kieltäminen...
Kommunistit tähtäsivät kumoukseen, mutta erilaisia vastavoimia oli. Yksi tärkeimmistä lopulta oli vapaan viennin nousu vastikkeetonta sotakorvausvientiä suuremmaksi.
Otto-Wille Kuusisen tytär Hertta halusi vallankumousta Neuvostoliiton avulla vielä syksyllä 1944 ja kysyi valvontakomission Zdanovilta panssareita Helsinkiin. Zdanovin arkistosta löytyy tieto, etteivät Neuvostoliiton voimat olisi vielä marraskuussa 1944 riittäneet sotilaalliseen ratkaisuun Suomessa. Näin ollen Zdanov antoi Kuusiselle viestin, jonka mukaan kommunismin ideologiaan kuului se, että proletariaatti hoiti vallankumouksensa itse.
Valvontakomissiolle suomalaiset kommunistit olivat ongelma. Lapin sodan aikana odotettiin metsäkaartilaisia kommunisteja ilmoittautumaan sotatoimiin. Ei kuulunut. Ei yhtä ainoaa.
Joulukuussa 1944 vahvistetun perussopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta ( vuoden 1938 arvon mukaan). Maksuaikaa kuitenkin pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaa dollariin. Sotakorvausten arvoa ei kuitenkaan laskettu käyvin dollarihinnoin vaan sotakorvausdollareina. Sopimuksia tulkitsi lähinnä velkoja. Laskentatavasta riippuen sotakorvausten todellinen arvo lienee ollut 500-550 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Sotakorvaukset kavensivat pitkään Suomen kansantuloa, nostivat verotusta jne. Ikuisten arvailujen ja spekulaatioiden varaan jää, missä määrin samat tuotteet olisi voitu myydä tyhjien varastojen Eurooppaan.
Asekätkentä:
Kansandemokratiaksi joutumisen pelossa armeija kätki 35 000:lle miehelle aseet sissisotaa varten. Valtionhallinto teki evakuoimissuunnitelmat. Talven kuluessa tilanne rauhoittui, ja aseet päätettiin siirtää varikoille. Tässä siirtovaiheessa valvontakomissio huomasi asian ilmiannon perusteella. Tapaus tuli ilmi keväällä 1945 oululaisen varastointiin osallistuneen vasemmistolaisen sotilaan, Lauri Kumpulaisen, varastettua hajasijoitetusta ase- ja varustekätköstä muonaa omiin tarpeisiinsa. Kiinni jäätyään hän oli uhkauksensa mukaisesti ilmoittanut valvontakomission Oulun toimistoon.
Kommunistien valta
Keväällä kommunistit saivat 49 paikkaa, ja Yrjö Leinosta tuli sisäministeri. Kommunistit valtasivat Valtiollisen poliisin ja Liikkuvan poliisin. Työmailla alkoi taistelu sieluista, jossa SDP:n asevelisiipi vei voiton viimeistään 1950-luvulla. Huhut CIA:n rahoittamista demareista jatkuvat varmaan vieläkin.
Toukokuussa 1946 parikymmentä Valpon virkamiestä keskeytti kokoomuksen nuorten liiton koulutustilaisuuden ja suoritti laittoman kotietsinnän nuorten liiton ja kokoomuksen keskustoimistossa. Muodollinen syy oli fasistisena järjestönä lakkautetun Ylioppilasoikeiston asiakirjojen etsintä. Mitään etsintälupaa Valpon agentit eivät katsoneet tarpeelliseksi esittää. Valpon kotietsinnät kokoomuksen keskustomistoon, Uudenmaanpiriin piiriliittoon ja nuorten liiton toimistoon sekä kokoomusnuorten mielivaltaiset pidättämiset ja kuulustelut johtivat 80 kansanedustajan kirjalliseen kyselyyn eduskunnassa toukokuussa 1946, josta alkoi mielipidevyöry Valpoa, Leinoa ja kommunistien puhdistuksia vastaan.
Viimeinen naula Leinon arkkuun oli Leinon vankien tapaus, jossa hän luovutti laittomasti Suomen kansalaisia Neuvostoliittoon. Leino ei ymmärtänyt itse erota, joten Paasikiven oli pantava mies viralta. Valpo ja Etsivä keskuspoliisi puhdistettiin kommunisteista.
Keväällä 1948 vaaleissa Hertta Kuusinen avasi kampanjan tunnuksella "Tshekkoslovakian tie on meidän tiemme". Poliittiset lakot, kiihotus ja toriparlamentit olivat arkipäivää. Keväällä 1948 vallankaappaushuhujen vuoksi armeijan hälytysvalmiutta nostettiin ja asevarikkojen vartiointia tehostettiin.
Oliko yritys?
Huhutaan siis kommunistien vallankaappausyrityksestä. Jotain toimeliaisuutta olikin. Osa tutkijoista, kuten Osmo Jussila, ovat tulleet tulokseen, ettei kumousyritystä ollut, mutta osa työläisistä luuli niin. Niilo Lappalainen taas on osoittanut, että suunnitelmat ja valmius olivat, mutta Puolustusvoimat teki ne tyhjiksi.
Kommunisteista oli koottu poliisin tueksi myös apupoliisijärjestelmä. Puolustuslaitoksesta oli värvätty 208 henkilöä Valpon asiamiehiksi lupaamalla loistava tulevaisuus sosialistisen Suomen armeijassa. Kommunistien Entisten sotilaiden (ja punakaartilaisten) toverikunta metsäkaartilaisineen oli myös järjestäytynyt.
Kommunistit olivat perustaneet metsästysseuroja suurriistan kaatoon. Aseellisia osastoja ja barrikadiryhmiä oli suurissa kaupungeissa kuten Turussa.
Uutta punakaartia johdettiin Sirola-opistosta. Moskovaan oli hyvät yhteydet. Vallankumous nojasi merkittävästi Porkkalan laivastotukikohdan apuun.
Lappalaisen mukaan Skp:n napamiehistä sisäministeri Yrjö Leino kuului keväällä 1948 maltilliseen siipeen ja hän varoitti Aarne Sihvoa nimen omaan vasemmistokaappauksen uhasta.
Sihvo ja presidentti J.K. Paasikivi saivat samoja viestejä myös muualta ja alkoivat kohottaa jo maaliskuun lopulla puolustusvoimien ja poliisin (järjestys- ja rikospoliisi oli pääosin soluttamatta) hälytysvalmiutta.
Keskus- ja muille varikoille lähetettiin vahvennetut vartio-osastot. Maaliskuun lopulla presidentti oikeutti pääesikunnan ryhtymään operatiivisiin ja liikekannallepanon valmisteluihin. Pääesikunta tehosti kumouksellista toimintaa seuraavan valvonta-organisaation toimintaa jne.
Lappalaisen tietojen mukaan kommunistit olivat päättäneet toteututtaa kaappauksen toukokuun 15. päivään mennessä. Sopivan kulissin valmisteluilla antoi yya-sopimuksen eduskuntakäsittelyyn liittyvä solidaarisuustoiminta huhtikuun lopulla.
Presidentin ja puolustusvoimien tueksi vastatoimien valmisteluelimet oli perustettu mm. Suomen Työantajain Keskusliitossa ja Sdp:ssä. STK:n toimitusjohtaja Väinö Karikoski oli Paasikivelle merkittävä tuki vastatoimia valmisteltaessa.
Vallankumouksellisia oli vakoillut mm. kapteeni evp Lauri Reunala, joka oli jotain korttia vilauttamalla päässyt Pasilan konepajan kommunistien kokoukseen. Siellä Skdl:n pääsihteeri Tyyne Tuominen oli esitellyt yksilöidyn kaappaussuunnitelman: Ratkaisevana yönä kaikki vaaralliset porvarit pidätetään luotettavien talonmiesten toimesta. Seuraava yönä Hakaniemen torilta lähtevä ja jatkuvasti sankkeneva vallankumouksellisten joukko marssii eduskuntatalolle. Aseita on melkoisesti ja liikkuva poliisi toimittaa niitä lisää...
Lappalaisen mukaan Skp:n Ville Pessi oli käynyt 13.4. Andrei Zhdanovin luona Moskovassa pyytämässä kaappaajille apua. Kun yya-sopimus oli juuri allekirjoitettu, Pessi sai ohjeen tehdä Suomessa omin voimin mitä suinkin voitiin.
Vastatoimiin kuului mm. Valpon ja liikkuvan poliisin asevarastojen siirto Suurkirkon alla olevaan pommisuojaan poliisikomentaja Erik Gabrielssonin valvontaan. Myös muualle mm. maasotakoululle ja armeijan kantahenkilökunnan koteihin piilotettiin aseita.
Laajoihin koko maata käsittäviin varotoimiin ryhdyttiin puolustusvoimissa. Lomat peruutettiin ja kotiuttamista lykättiin 20 päivällä. Hyrylään muodostettiin tulivoimainen taisteluosasto, kokeiluosasto, jonka tehtävä oli vallankumousyrityksen kukistaminen Helsingissä.
Turussa oltiin varuillaan. It-patteriston komentaja majuri Jarl Jarkka sai eräänä yönä Helsingistä lähettisanoman, että levottomuuksia on tulossa. Konekiväärilaatikot kannettiin välittömästi kasarmin käytäville.
The End
Vuoden 1948 vaaleissa kommunistit kärsivät tappion ja saivat 11 paikkaa vähemmän kuin kolme vuotta aiemmin.
Lähteitä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaaran_vuodet
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/04/vaaran-vuodet.html
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1073752882/Suomi 1948 kolumni Veli JunttilaVallankaappauksen uhka
Länsimainen elämänmeno Suomessa oli uhattuna vielä aselevon jälkeen, erityisesti Mauno Pekkalan hallituksen aikana 1946-1948, mutta voidaan ajatella ajanjakson alkaneen jo aselevosta 1944. Porkkalan luovutus. sotakorvaukset, "fasististen" järjestöjen kieltäminen...
Kommunistit tähtäsivät kumoukseen, mutta erilaisia vastavoimia oli. Yksi tärkeimmistä lopulta oli vapaan viennin nousu vastikkeetonta sotakorvausvientiä suuremmaksi.
Otto-Wille Kuusisen tytär Hertta halusi vallankumousta Neuvostoliiton avulla vielä syksyllä 1944 ja kysyi valvontakomission Zdanovilta panssareita Helsinkiin. Zdanovin arkistosta löytyy tieto, etteivät Neuvostoliiton voimat olisi vielä marraskuussa 1944 riittäneet sotilaalliseen ratkaisuun Suomessa. Näin ollen Zdanov antoi Kuusiselle viestin, jonka mukaan kommunismin ideologiaan kuului se, että proletariaatti hoiti vallankumouksensa itse.
Valvontakomissiolle suomalaiset kommunistit olivat ongelma. Lapin sodan aikana odotettiin metsäkaartilaisia kommunisteja ilmoittautumaan sotatoimiin. Ei kuulunut. Ei yhtä ainoaa.
Joulukuussa 1944 vahvistetun perussopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta ( vuoden 1938 arvon mukaan). Maksuaikaa kuitenkin pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaa dollariin. Sotakorvausten arvoa ei kuitenkaan laskettu käyvin dollarihinnoin vaan sotakorvausdollareina. Sopimuksia tulkitsi lähinnä velkoja. Laskentatavasta riippuen sotakorvausten todellinen arvo lienee ollut 500-550 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Sotakorvaukset kavensivat pitkään Suomen kansantuloa, nostivat verotusta jne. Ikuisten arvailujen ja spekulaatioiden varaan jää, missä määrin samat tuotteet olisi voitu myydä tyhjien varastojen Eurooppaan.
Asekätkentä:
Kansandemokratiaksi joutumisen pelossa armeija kätki 35 000:lle miehelle aseet sissisotaa varten. Valtionhallinto teki evakuoimissuunnitelmat. Talven kuluessa tilanne rauhoittui, ja aseet päätettiin siirtää varikoille. Tässä siirtovaiheessa valvontakomissio huomasi asian ilmiannon perusteella. Tapaus tuli ilmi keväällä 1945 oululaisen varastointiin osallistuneen vasemmistolaisen sotilaan, Lauri Kumpulaisen, varastettua hajasijoitetusta ase- ja varustekätköstä muonaa omiin tarpeisiinsa. Kiinni jäätyään hän oli uhkauksensa mukaisesti ilmoittanut valvontakomission Oulun toimistoon.
Kommunistien valta
Keväällä kommunistit saivat 49 paikkaa, ja Yrjö Leinosta tuli sisäministeri. Kommunistit valtasivat Valtiollisen poliisin ja Liikkuvan poliisin. Työmailla alkoi taistelu sieluista, jossa SDP:n asevelisiipi vei voiton viimeistään 1950-luvulla. Huhut CIA:n rahoittamista demareista jatkuvat varmaan vieläkin.
Toukokuussa 1946 parikymmentä Valpon virkamiestä keskeytti kokoomuksen nuorten liiton koulutustilaisuuden ja suoritti laittoman kotietsinnän nuorten liiton ja kokoomuksen keskustoimistossa. Muodollinen syy oli fasistisena järjestönä lakkautetun Ylioppilasoikeiston asiakirjojen etsintä. Mitään etsintälupaa Valpon agentit eivät katsoneet tarpeelliseksi esittää. Valpon kotietsinnät kokoomuksen keskustomistoon, Uudenmaanpiriin piiriliittoon ja nuorten liiton toimistoon sekä kokoomusnuorten mielivaltaiset pidättämiset ja kuulustelut johtivat 80 kansanedustajan kirjalliseen kyselyyn eduskunnassa toukokuussa 1946, josta alkoi mielipidevyöry Valpoa, Leinoa ja kommunistien puhdistuksia vastaan.
Viimeinen naula Leinon arkkuun oli Leinon vankien tapaus, jossa hän luovutti laittomasti Suomen kansalaisia Neuvostoliittoon. Leino ei ymmärtänyt itse erota, joten Paasikiven oli pantava mies viralta. Valpo ja Etsivä keskuspoliisi puhdistettiin kommunisteista.
Keväällä 1948 vaaleissa Hertta Kuusinen avasi kampanjan tunnuksella "Tshekkoslovakian tie on meidän tiemme". Poliittiset lakot, kiihotus ja toriparlamentit olivat arkipäivää. Keväällä 1948 vallankaappaushuhujen vuoksi armeijan hälytysvalmiutta nostettiin ja asevarikkojen vartiointia tehostettiin.
Oliko yritys?
Huhutaan siis kommunistien vallankaappausyrityksestä. Jotain toimeliaisuutta olikin. Osa tutkijoista, kuten Osmo Jussila, ovat tulleet tulokseen, ettei kumousyritystä ollut, mutta osa työläisistä luuli niin. Niilo Lappalainen taas on osoittanut, että suunnitelmat ja valmius olivat, mutta Puolustusvoimat teki ne tyhjiksi.
Kommunisteista oli koottu poliisin tueksi myös apupoliisijärjestelmä. Puolustuslaitoksesta oli värvätty 208 henkilöä Valpon asiamiehiksi lupaamalla loistava tulevaisuus sosialistisen Suomen armeijassa. Kommunistien Entisten sotilaiden (ja punakaartilaisten) toverikunta metsäkaartilaisineen oli myös järjestäytynyt.
Kommunistit olivat perustaneet metsästysseuroja suurriistan kaatoon. Aseellisia osastoja ja barrikadiryhmiä oli suurissa kaupungeissa kuten Turussa.
Uutta punakaartia johdettiin Sirola-opistosta. Moskovaan oli hyvät yhteydet. Vallankumous nojasi merkittävästi Porkkalan laivastotukikohdan apuun.
Lappalaisen mukaan Skp:n napamiehistä sisäministeri Yrjö Leino kuului keväällä 1948 maltilliseen siipeen ja hän varoitti Aarne Sihvoa nimen omaan vasemmistokaappauksen uhasta.
Sihvo ja presidentti J.K. Paasikivi saivat samoja viestejä myös muualta ja alkoivat kohottaa jo maaliskuun lopulla puolustusvoimien ja poliisin (järjestys- ja rikospoliisi oli pääosin soluttamatta) hälytysvalmiutta.
Keskus- ja muille varikoille lähetettiin vahvennetut vartio-osastot. Maaliskuun lopulla presidentti oikeutti pääesikunnan ryhtymään operatiivisiin ja liikekannallepanon valmisteluihin. Pääesikunta tehosti kumouksellista toimintaa seuraavan valvonta-organisaation toimintaa jne.
Lappalaisen tietojen mukaan kommunistit olivat päättäneet toteututtaa kaappauksen toukokuun 15. päivään mennessä. Sopivan kulissin valmisteluilla antoi yya-sopimuksen eduskuntakäsittelyyn liittyvä solidaarisuustoiminta huhtikuun lopulla.
Presidentin ja puolustusvoimien tueksi vastatoimien valmisteluelimet oli perustettu mm. Suomen Työantajain Keskusliitossa ja Sdp:ssä. STK:n toimitusjohtaja Väinö Karikoski oli Paasikivelle merkittävä tuki vastatoimia valmisteltaessa.
Vallankumouksellisia oli vakoillut mm. kapteeni evp Lauri Reunala, joka oli jotain korttia vilauttamalla päässyt Pasilan konepajan kommunistien kokoukseen. Siellä Skdl:n pääsihteeri Tyyne Tuominen oli esitellyt yksilöidyn kaappaussuunnitelman: Ratkaisevana yönä kaikki vaaralliset porvarit pidätetään luotettavien talonmiesten toimesta. Seuraava yönä Hakaniemen torilta lähtevä ja jatkuvasti sankkeneva vallankumouksellisten joukko marssii eduskuntatalolle. Aseita on melkoisesti ja liikkuva poliisi toimittaa niitä lisää...
Lappalaisen mukaan Skp:n Ville Pessi oli käynyt 13.4. Andrei Zhdanovin luona Moskovassa pyytämässä kaappaajille apua. Kun yya-sopimus oli juuri allekirjoitettu, Pessi sai ohjeen tehdä Suomessa omin voimin mitä suinkin voitiin.
Vastatoimiin kuului mm. Valpon ja liikkuvan poliisin asevarastojen siirto Suurkirkon alla olevaan pommisuojaan poliisikomentaja Erik Gabrielssonin valvontaan. Myös muualle mm. maasotakoululle ja armeijan kantahenkilökunnan koteihin piilotettiin aseita.
Laajoihin koko maata käsittäviin varotoimiin ryhdyttiin puolustusvoimissa. Lomat peruutettiin ja kotiuttamista lykättiin 20 päivällä. Hyrylään muodostettiin tulivoimainen taisteluosasto, kokeiluosasto, jonka tehtävä oli vallankumousyrityksen kukistaminen Helsingissä.
Turussa oltiin varuillaan. It-patteriston komentaja majuri Jarl Jarkka sai eräänä yönä Helsingistä lähettisanoman, että levottomuuksia on tulossa. Konekiväärilaatikot kannettiin välittömästi kasarmin käytäville.
The End
Vuoden 1948 vaaleissa kommunistit kärsivät tappion ja saivat 11 paikkaa vähemmän kuin kolme vuotta aiemmin.
Lähteitä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaaran_vuodet
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/04/vaaran-vuodet.html
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1073752882/Suomi 1948 kolumni Veli JunttilaVallankaappauksen uhka
Viimeksi muokattu:
