Syöpä elää kohonneen verensokerin, glukoosin turvin. koska syöpäsolut kuluttavat 10-20 kertaa enemmän glukoosia kuin normaalit solut.
Ihmiseltä kuolee ja syntyy uusia soluja joka päivä miljoonittain ja tätä prosessia varten täytyy tarjota oikeat määrät oikeita rakennusaineita. Jotta verensokeri pysyy aisoissa täytyy tarjota rakennusaineita mitkä eivät johda tähän. Rakennusaineet on jaoteltu proteiiniin, rasvoihin ja hiilihydraatteihin (ja vitamiineihin ja muihin ravinteisiin/mineraaleihin). Näistä rakennusaineista ihminen tarvitsee ainoastaan proteiinia, rasvaa, vitamiineja ja hivenmineraaleja, koska ihmisen keho pystyy syntetisoimaan verensokeria terveellistä tasoa varten (
Glukoneogeneesi on
maksassa ja
munuaisen kuoriosassa tapahtuva prosessi, jossa
glukoosia valmistetaan jostain muusta kuin
hiilihydraatista.
[1] Glukoneogeneesin lähtöaineena toimii pääasiassa
maitohappo, mutta lähtöaineiksi käyvät myös
glyseroli,
propionaatti,
oksaloetikkahappo ja muut
sitruunahappokierron väliaineet,
ketonit,
aminohapot ja
rasvahapot, joissa on pariton määrä hiiliä.)
Kun ihminen syö proteiinia niin vatsahapot ja suoliston mikrobikasvusto hajottaa proteiinin aminohapoiksi, jotka voidaan imeä aineenvaihduntaan. Aminohappoja taasen ihmisen keho käyttää uusien solujen ja yms. luontiin. (Ihmisen tarvitsemia aminohappoja on 20, joista 11 elimistö kykenee itse valmistamaan. Yhdeksän välttämätöntä aminohappoa on saatava ravinnosta:
histidiini,
tryptofaani,
lysiini,
metioniini,
fenyylialaniini,
treoniini,
valiini,
leusiini,
isoleusiini.
[4])
Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasvoja tarvitaan energian tuotantoa varten, mutta myös rasvaliukoisten vitamiinien kuljettamiseen soluihin. (
Välttämättömät rasvahapot (
engl. Essential Fatty Acids, EFA) ovat
rasvoissa esiintyviä
rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä tasapainoisen
ravitsemuksen ja ihmisen terveyden kannalta. Näiden rasvahappojen tulee olla osana tasapainoista
ruokavaliota, sillä elimistö ei pysty näitä itse tuottamaan. Aikaisemmin välttämättömät rasvahapot luokiteltiin
F-vitamiiniksi,
[1][2] kunnes havaittiin niiden kuuluvan rasvahappoihin.
Ravitsemustieteessä vain
linolihappoa (LA, omega-6) ja
alfalinoleenihappoa (ALA, omega-3) pidetään välttämättöminä, koska keho ei pysty niitä valmistamaan ja ne muodostavat omega-3 ja omega-6 rasvahappojen rungon. Osa eläimistä (esimerkiksi
kissa) ei pysty itse tuottamaan
arakidonihappoa linolihapoista, jolloin näille eläimille myös arakidonihappo kuuluu välttämättömiin rasvahappoihin. Ravinnossa esiintyvät tyydyttymättömät rasvahapot jaetaan ensimmäisen kaksoissidoksen (metyylipäästä laskien) sijainnin mukaan neljään eri perheeseen:
omega-3-rasvahapot,
omega-6-rasvahapot,
omega-7-rasvahapot ja
omega-9-rasvahapot.)
Hiilihydraatit muuntuvat ruuansulatuksessa glukoosiksi eli verensokeriksi ja, täten, ihminen ei varsinaisesti tarvitse hiilareita.
Määriä on vaikea arvioida per hlö, koska jokainen on erilainen, mutta suositus on että päivän kaloreista tulisi 70-80% rasvasta, 10-20% proteiinista ja 10% hiilareista (vitamiinien ja mineraalien takia kasviksia). Itse syön melkein joka päivä about saman mätön eli yksi kokonainen sipuli, pari lehteä lehtikaalia, kokonainen paprika, pari sientä, 3-4 tomaattia, pari kourallista rucola-salaattia ja parsakaalia, kokonainen kurkku, puolet ruukkusalaatista, 3-4 kananmunaa, 150-200 grammaa jauhelihaa, 4-5 rklista öljyä (kookos, oliivi, kalanmaksa; omega6 rasvoista pitää pysyä erossa), pari rklista ravintohiivaa, pari rklista hapankaalia ja suolakurkua. Ruuansulatusta varten omenaviinietikkaa pari tippaa veden mukana. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta tämä on laiduttajan ateria.