Vakava varoitus Suomelle: ”Älkää yllättykö, jos Putin valtaa alueitanne”

Paitsi että kylmän sodan aikana se itse määrittelemämme puolueettomuus oli lähellä samaa tasoa kuin nyt. Silloin meitä pidettiin lännessä Varsovanliiton maana jos ottelu alkaa. Silloin lännellä oli vastaavat kuviot Suomen varalle kuin idällä on nyt.

Tilanteemme on nyt moninveroin parempi. Länteen me kuulumme ja sinne me haluammekin kuulua.

Vielä kun suomalaiset ymmärtäisivät tunnustaa tosiasiat.
 
Joo, palaan vielä tuohon kylmän sodan ajan "puolueettomuuteen" hiukan..
Miltä mahtoi näyttää länteen:
YYA-sopimus, bilateraalikauppa NL:n kanssa, armeijan kalusto lähes 100% NL:sta....
Ainoa mikä oli erona nykypäivään oli se, ettemme harjoitteet ja operoineet NL:n joukkojen kanssa missään. Muutoin Suomi kyllä näyttäytyi länteen aikalailla NL:n kaverina - ja sen mukaan meihin tuolloin lännen sotilaallisissa suunnitelmissa suhtauduttiin. Toki ehkä sillä erolla, että armeijassa/lähellä sitä todennäköisesti oletettiin olevan enemmän länsimielisiä kuin tänä päivänä venäjämielisiä.
Armeijan opetus kylläkin sekä varusmiesten koulutuksen että sotakouluopetuksen osalta oli kyllä nyt ajateltuna melko länsi-/Natovastaista. Pääsin siitä itsekin "nauttimaan" sen loppuaikoina. Se ei ollut silloin koettuna kovin räikeää, mutta tehokasta silti. Vaikutti omaankin ajatteluuni melko kauan.
 
Armeijan opetus kylläkin sekä varusmiesten koulutuksen että sotakouluopetuksen osalta oli kyllä nyt ajateltuna melko länsi-/Natovastaista. .

Peruskoulu-, lukio- ja yliopisto-opetuksesta nyt puhumattakaan. Tai YLEn ohjelmistosta.
 
Peruskoulu-, lukio- ja yliopisto-opetuksesta nyt puhumattakaan. Tai YLEn ohjelmistosta.

Niin no II/86 saapumierässä käytynä inttissä ei täysin läpinäkyvästä haistapaska 'turpo'-propagandasta, jossa YYA mukamas oli Suomen puoluettomuuden tae, huolimatta kyllä jäänyt epäselväksi mistä suunnasta tulevaa hyökkäystä valmistauduttiin torjumaan. Jotenkin se 'A2-keltainen', joka oikeastaan poikkeuksetta lähestyi idästä oli organisaatioltaankin aina kovin itäinen, kuuleema suunnilleen yks-yhteen Puna-Armeijan panssarjalkaväki divisioonan kanssa.
 
Niin no II/86 saapumierässä käytynä inttissä ei täysin läpinäkyvästä haistapaska 'turpo'-propagandasta, jossa YYA mukamas oli Suomen puoluettomuuden tae, huolimatta kyllä jäänyt epäselväksi mistä suunnasta tulevaa hyökkäystä valmistauduttiin torjumaan. Jotenkin se 'A2-keltainen', joka oikeastaan poikkeuksetta lähestyi idästä oli organisaatioltaankin aina kovin itäinen, kuuleema suunnilleen yks-yhteen Puna-Armeijan panssarjalkaväki divisioonan kanssa.

A2 keltainen on, ja oli jo silloin, mekanisoitu jv- pataljoona joka ei sellaisenaan vastaa ihan jetsulleen minkään maan joukkoja. Tiettyjä yhtymäkohtia tiettyihin ilmansuuntiin siitä voi kyllä löytää :rolleyes:
 
Joo, "itäänpäin" kyllä harjoiteltiin - mutta samaan aikaan esimerkiksi turpo-opetus oli hyvin Nato-vastaista. Samoin eräs nyttemmin huvitusta herättänyt, ehkä tiedostamatonkin juttu oli venäläisen kaluston jumaloiminen. Venäläisiä aseita pidettiin ylivertaisina, T-72 oli pitkään maailman paras panssarivaunu, jolle Abrams:t ja Leopardit eivät mahda mitään. Jopa venäläisiä radioita kehuttiin maasta taivaisiin jne jne. Nyt jälkeenpäin, kun on ehtinyt monenlaisen sekä itä- että länsikaluston kanssa pelaamaan, olen kyllä sitä mieltä että aika railakkaasti sen itäkaluston hyvyyttä uskoteltiin itsellemme. Ja kyllähän siihen uskottiin!!
Valittaessa T-72:n seuraajaa, oli hyvin paljon henkeä että T-80U olisi se ainoa oikea valinta.. Nyt voi sanoa että kaikille mahdollisille jumalille kiitos että valinta oli Leopard! (T-80 kalustoa kun tällä hetkellä korvataan Venäjälläkin kalustolla jonka T-80 aikanaan korvasi..eli T-72:lla)
 
Joo, "itäänpäin" kyllä harjoiteltiin - mutta samaan aikaan esimerkiksi turpo-opetus oli hyvin Nato-vastaista. Samoin eräs nyttemmin huvitusta herättänyt, ehkä tiedostamatonkin juttu oli venäläisen kaluston jumaloiminen. Venäläisiä aseita pidettiin ylivertaisina, T-72 oli pitkään maailman paras panssarivaunu, jolle Abrams:t ja Leopardit eivät mahda mitään. Jopa venäläisiä radioita kehuttiin maasta taivaisiin jne jne...

Toi on varmaan totta, samaan Neuvosto/Venäjä raudan ihannointiin törmää vieläkin ja muistan hyvin ekan Persianlahden sodan ennakot joissa suomalaiset sotilasasiantuntjiat laajalti valottivat kuinka kylmää kyytiä jenkeillä on luvassa kohtuu modernia Neuvosto-kalustoa ja kokenutta Irakin armeijaa vastaan. Mutta mulle kyllä syntyi RUK:issa semmonen kuva, että ainakaan viestin kouluttajat eivät pahemmin Neuvosto-rautaa arvostaneet, eivätkä muuten arvostanut radioiden päätevahvistimia lämmittäneet radistitkaan, kun antennivirittimet eivät okein tahtoneet pakkasessa skulata ja muutaman kilometrin kuso pitää hoitaa asemapuhelimella.
 
Joo, muistan myös nuo Persianlahden sodan jutut. Uskottiin kovasti että nyt Irakin eliittipanssaridivisioonat pistää kovasti hanttiin T-72 kalustolla. Sitten kun kävi miten kävi, alkoi analysointi ja epäuskoinen selittelyvaihe. Asiaa ei kuitenkaan saanut mitenkään selittelemällä kuntoon, joten se kuitattiin "joo mut Suomen maastot, täällä Abramsit ja muut uppoaa pehmeään maahan.."
Sitten eräs hieman merkillinenkin oppi: vaikka aina siis harjoiteltiinkin itään jne niin noihin aikoihin mietittiin ihmeen vakavissaan myös sitä, miten T-72M1 kalustolla pärjäisi länsikalustoa vastaan. Pitäisi piiloutua, päästää länsikoneet ohi ja ampua lähietäisyydelta perään..
Toisaalta tietysti asiallista taisteluteknistä pohdintaa, toisaalta täysin absurdia edes miettiä miten Abrams tai Leopard saadaan meidän toimenpitein tuhottua. No, kaipa se liittyi siihen, että oli kovin kovin vaikea tunnustaa ettei T-72 ehkä sittenkään ole maailman paras TSTPSV :)
 
Joo, palaan vielä tuohon kylmän sodan ajan "puolueettomuuteen" hiukan..
Miltä mahtoi näyttää länteen:
YYA-sopimus, bilateraalikauppa NL:n kanssa, armeijan kalusto lähes 100% NL:sta....
Ainoa mikä oli erona nykypäivään oli se, ettemme harjoitteet ja operoineet NL:n joukkojen kanssa missään. Muutoin Suomi kyllä näyttäytyi länteen aikalailla NL:n kaverina - ja sen mukaan meihin tuolloin lännen sotilaallisissa suunnitelmissa suhtauduttiin. Toki ehkä sillä erolla, että armeijassa/lähellä sitä todennäköisesti oletettiin olevan enemmän länsimielisiä kuin tänä päivänä venäjämielisiä.
Armeijan opetus kylläkin sekä varusmiesten koulutuksen että sotakouluopetuksen osalta oli kyllä nyt ajateltuna melko länsi-/Natovastaista. Pääsin siitä itsekin "nauttimaan" sen loppuaikoina. Se ei ollut silloin koettuna kovin räikeää, mutta tehokasta silti. Vaikutti omaankin ajatteluuni melko kauan.

Moneen otteeseen on mielessä käynyt että mikähän se Suomen suhde Varsovan liittoon olisi ollut jos olisi tullut aika valita puoli? Kieltämättä kyllä sielussa vihlaisee ajatus että tällä kertaa ne aseet oltaisiin käännetty länteen. Ainakin 80-luvun puoleen väliin asti.

En muista missä kirjassa siitä puhuttiin suurenakin sotataidon näytteensä että tehtiin NL:ää tyydyttävät sotasuunnitelmat jossa ryhmityksen lännessä ja länteen päin. Nerokkuus kun sijaitsi siinä että ne voitiin kääntää peilikuvaksi itään päin ja näin ryssää taas ovelasti juksattiin. Nerokasta... Tulee mieleen että ketäkähän tässä tapauksessa juksattiin, ehkä kuitenkin tsuhnaa?

En siis vähättele sinällään esim PV:n henkilökunnan isänmaallisuutta ja länsimielisyyttä, mutta rakenteissa tuntuu olleen aika raakaa itämielisyyttä joka asettaa monia yleydenaiheita, kuten länsimielisyys, aika kiistanalaiseen valoon. Tätäkään asiaa tuskin koskaan julkisessa keskustelussa käsitellään, kuten ei poliitiikkojen itämielisyyttä.

EDIT: Toivon toki että olen väärässä ja että minulla on vain asiasta muodostunut liian kyyninen kuva.
 
Moneen otteeseen on mielessä käynyt että mikähän se Suomen suhde Varsovan liittoon olisi ollut jos olisi tullut aika valita puoli? Kieltämättä kyllä sielussa vihlaisee ajatus että tällä kertaa ne aseet oltaisiin käännetty länteen. Ainakin 80-luvun puoleen väliin asti.

Hyvä kysymys!
Tuon ajan lopulla armeijassa jo aloitelleena sai tutustua sen ajan vanhempaan henkilökuntaan, joten jollakin tavalla tuota asiaa voinen arvioida.
Isänmaallisia olivat kaikki, siitä ei epäilystä. Hallituksen "venäjämielisyys" aiheutti osassa epäilyksiä, osa taas oli puhtaasti YYA-miehiä, suurin osa ehkä kuitenkin varautui taistelemaan yksin kahteen suuntaan. Venäläiset olivat päävastustaja, mutta Natoakin pidettiin pahana.
Hyvin vaikea sanoa miten olisi käynyt jos puolenvalinta olisi ollut pakko tehdä. Todennäköisesti kahdesta pahasta moni olisi valinnut pakon edessä sen pienemmän, mutta osa olisi varmasti valinnut toisinkin.
Vaikea arvioida miten olisi käynyt.
 
En siis vähättele sinällään esim PV:n henkilökunnan isänmaallisuutta ja länsimielisyyttä, mutta rakenteissa tuntuu olleen aika raakaa itämielisyyttä joka asettaa monia yleydenaiheita, kuten länsimielisyys, aika kiistanalaiseen valoon. Tätäkään asiaa tuskin koskaan julkisessa keskustelussa käsitellään, kuten ei poliitiikkojen itämielisyyttä.

EDIT: Toivon toki että olen väärässä ja että minulla on vain asiasta muodostunut liian kyyninen kuva.

Kadettikoulun käynyt enoni siirtyi 80-luvun alussa reserviin hyvin nuorena miehenä ja kertoi syyksi YYA-hengen, joka sotavaltiossakin leijui vahvana. Omien sanojensa mukaan hän ei jääkärin pojanpoikana ja vahvasti valkoisten puolella olleen suvun edustajana olisi jaksanut sitä valhetta eläkeikään asti ja siirtyi siviilityömarkkinoille.
 
Joo, "itäänpäin" kyllä harjoiteltiin - mutta samaan aikaan esimerkiksi turpo-opetus oli hyvin Nato-vastaista. Samoin eräs nyttemmin huvitusta herättänyt, ehkä tiedostamatonkin juttu oli venäläisen kaluston jumaloiminen. Venäläisiä aseita pidettiin ylivertaisina, T-72 oli pitkään maailman paras panssarivaunu, jolle Abrams:t ja Leopardit eivät mahda mitään. Jopa venäläisiä radioita kehuttiin maasta taivaisiin jne jne. Nyt jälkeenpäin, kun on ehtinyt monenlaisen sekä itä- että länsikaluston kanssa pelaamaan, olen kyllä sitä mieltä että aika railakkaasti sen itäkaluston hyvyyttä uskoteltiin itsellemme. Ja kyllähän siihen uskottiin!!
Valittaessa T-72:n seuraajaa, oli hyvin paljon henkeä että T-80U olisi se ainoa oikea valinta.. Nyt voi sanoa että kaikille mahdollisille jumalille kiitos että valinta oli Leopard! (T-80 kalustoa kun tällä hetkellä korvataan Venäjälläkin kalustolla jonka T-80 aikanaan korvasi..eli T-72:lla)
En kyllä tuollaista havainnut pahimpana suomettuneisuuden aikana 80-luvun alun varusmiehenä. En Drakassa enkä Haminassa. En myöskään vuotta myöhemmin komppanianpäälikkökurssilla Kajaanissa. En myöskään lukuisilla kertauksilla sen jälkeen.

Mutta ehkä kadiksessa oli eri opetukset.
 
Niinkuin sanoin: varusmieskoulutuksessa se oli hienovaraisempaa, varmasti osin tiedostamatontakin. Samoin käytössä olleen kaluston myötä on tullut eroja. Siellä missä venäläinen kalusto oli korostuneessa asemassa (ps-kalusto ja tykit jne) homma on taatusti ollut erilaisella mallilla kuin vaikkapa juuri Kainuussa.
Sotakoulujen turpo-opetus sensijaan oli...no, se oli kyllä aina välillä ihan sitä itseään.
 
Still, in 1968, the State Department Action Plan recommended that Finland should receive, in addition to military hardware, ”information, also classified”. Care had to be taken that Finnish weapon, logistics, and communication systems were unified with American, British and Scandinavian ones. Finns let the western intelligence know that their new radar systems would be coordinated only with the western ones, not with eastern ones...

The USA built an anti-submarine hydrophone array – similar to SOSUS (Sound Surveillance System) in the North Atlantic – in the sea of Aland between Finland and Sweden in the 1980s. In the Gulf of Finland, Finns used hydrophones donated by Americans, forwarded information to them, and the Americans helped the Finns to put together a submarines ”voice library”.
Read more at http://www.economist.com/blogs/east...and-american-intelligence#cxFU22MA9B74cqy3.99

Suomalaiset Drakenit Ruotsissa.
http://lae.blogg.se/2011/april/den-hemliga-finska-draken-optionen.html

Voi puhua asioista hypoteettisella tasolla tai sitten faktalla ja fakta puhuu sitten aika kovaa totuutta – Pienintäkään kysymysmerkkiä ei ollut siitä ketä vastaan Suomi valmistautui sotimaan.

Nyt on historioitsijat kaivanut tarpeeksi materiaalia avoimeksi että ei tästä edes tarvitse spekuloida.
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä tuollaista havainnut pahimpana suomettuneisuuden aikana 80-luvun alun varusmiehenä. En Drakassa enkä Haminassa. En myöskään vuotta myöhemmin komppanianpäälikkökurssilla Kajaanissa. En myöskään lukuisilla kertauksilla sen jälkeen.

Mutta ehkä kadiksessa oli eri opetukset.

Jasså. Ollaan sitten oltu eri Drakassa tai sitten kuulut juuri siihen valtavaan enemmistöön joka ei huomannut mitä Suomessa tapahtui.

Heti koulujen jälkeen lähdin löötötuoheen ulkomaille, pakoon henkistä-ja vero-sosialismia maassamme. Varusmiespalvelukseen palaaminen myöhemmin oli itsestäänselvyys ja jotain odotuksia oli että tämä laitos ei olisi läpeensä YYA-suomettunut. Järkytys oli suuri kun tajusin kuinka asianlaita todellisuudessa oli. SA-int oli yya politiikan suora jatke. Piste. Ja vielä kammottavampaa oli miten samaa neuvosto propagandaa kuunnelleet varusmies kaverit eivät pitäneet sitä mitenkään outona. Ei yksikään! Menetetty kansakunta.

"Mr Gorbatsov, tear down this wall", toi myöhemmin toivoa miljoonille ja juhlat Berliinin muurin kaatuessa olivat kuin uudelleen syntyminen. Päätös juurtua synnyinmaahan syntyi juuri tuolloin, tuon juhlan humussa. Toivoa siis vielä oli. Maanpuolustus tahtoa on aina löytynyt, mutta luottamussuhde puolustusvoimiin sen enempää kuin muihinkaan valtion laitoksiin ei enää koskaan kuitenkaan palannut ennalleen. Siitä piti huolen kaiken läpi tunkenut YYA sairaus. Valitettavasti.

No, nuoren miehen usko tulevaan ja eheytyvän kansakuntaan on sitten moneen kertaan latistettu. Kaikki näytti vaan niin hyvältä silloin 90-luvun alussa.
 
Jasså. Ollaan sitten oltu eri Drakassa tai sitten kuulut juuri siihen valtavaan enemmistöön joka ei huomannut mitä Suomessa tapahtui.

Heti koulujen jälkeen lähdin löötötuoheen ulkomaille, pakoon henkistä-ja vero-sosialismia maassamme. Varusmiespalvelukseen palaaminen myöhemmin oli itsestäänselvyys ja jotain odotuksia oli että tämä laitos ei olisi läpeensä YYA-suomettunut. Järkytys oli suuri kun tajusin kuinka asianlaita todellisuudessa oli. SA-int oli yya politiikan suora jatke. Piste. Ja vielä kammottavampaa oli miten samaa neuvosto propagandaa kuunnelleet varusmies kaverit eivät pitäneet sitä mitenkään outona. Ei yksikään! Menetetty kansakunta.

"Mr Gorbatsov, tear down this wall", toi myöhemmin toivoa miljoonille ja juhlat Berliinin muurin kaatuessa olivat kuin uudelleen syntyminen. Päätös juurtua synnyinmaahan syntyi juuri tuolloin, tuon juhlan humussa. Toivoa siis vielä oli. Maanpuolustus tahtoa on aina löytynyt, mutta luottamussuhde puolustusvoimiin sen enempää kuin muihinkaan valtion laitoksiin ei enää koskaan kuitenkaan palannut ennalleen. Siitä piti huolen kaiken läpi tunkenut YYA sairaus. Valitettavasti.

No, nuoren miehen usko tulevaan ja eheytyvän kansakuntaan on sitten moneen kertaan latistettu. Kaikki näytti vaan niin hyvältä silloin 90-luvun alussa.
Niin, minähän en nyt seuraa enkä nuorena seurannut mitä maailmassa tapahtuu.

Turpo-luentoa en muista mitenkään mullistavana. Tietenkin siellä on toistettu viralliset teesit. Miten se voisi toimia muulla tavoin? ( retorinen kysymys)

En kyllä muista yhtään henkilöä puolustusvoimain palveluksessa, joka olisi ollut muuta kuin Suomea puolustamassa.
 
Niinkuin sanoin: varusmieskoulutuksessa se oli hienovaraisempaa, varmasti osin tiedostamatontakin. Samoin käytössä olleen kaluston myötä on tullut eroja. Siellä missä venäläinen kalusto oli korostuneessa asemassa (ps-kalusto ja tykit jne) homma on taatusti ollut erilaisella mallilla kuin vaikkapa juuri Kainuussa.
Sotakoulujen turpo-opetus sensijaan oli...no, se oli kyllä aina välillä ihan sitä itseään.
Kyllä ne sissin kohteet oli aina itäkalustoa. Tosin tunnistus kuvastoa opittiin lukitussa tilassa ja muistiinpanot poltettiin johdetusta koulutuksen päätyttyä ;) Räjähtävää tyhjyyttä reenattiin ja pilotoitiin Kenraali Kaappisen oppeja.
 
Viimeksi muokattu:
Sanonta Nato-kiima on niin out! Sitä käytti ensimmäisen kerran Vasemmistoliiton kansanedustaja. Laakso arvosteli haastattelussa Siimestä, Jaakonsaarta ja Anttilaa Nato-oven lonksuttelusta: "Siellä on syntynyt sellainen sotasisarten ryhmä, jotka ovat kovassa Nato-kiimassa". Laakso joutui sittemmin pyytämään anteeksi sanojaan.

Nato-kiimasta jankuttaminen leimaa käyttäjänsä auttamattomasti älämölövasemmisten kannattajaksi, joka poliittisen impotessinsa ajamana töräyttelee hedelmällisten simensyksyöksyjen sijaan aivopieruja. Ettehän halua lukeutua tähän porukkaan, ettehän :eek: ?
+100
NATO vastaisuus on nykyaikana venäläisen mafian ja rikollisuuden, ja laajan korruption varsinkin tukemista. NATOn vastaisia nykymailmassa on kahta laatua: 1)ahneet typerät rikkaat, fasistien kanssa bisnesta tekevät, joille on ihan sama kouleeko oma kansa vai Ukrainan kansa, mikä tahansa kansa ylipäänsä, kunhan oma lompakko pysyisi paksuna 2) idiotit.

Samat sokeat ihmiset, jotka ihaileet Nl:ta, sitä propaganda sanoma silloin kun miljoonat siellä näki tuskallisen kuoleman, eli jatkuvassa nälissä, pelossa ja alistettuna, siirtyneet ihailemaan Homo putinusta. Tämä "putinin ihminen" rikastettu kolmella faktorilla: televisiolla, kulutuksella ja kaikkien normien tuohoamisella: moraalisista oikeudellisiin, kielellisiin ja tieteellisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä ne sissin kohteet oli aina itäkalustoa. Tosin tunnistus kuvastoa opittiin lukioissa tilassa ja muistiinpanot poltettiin johdetusta koulutuksen päätyttyä ;) Räjähtävää tyhjyyttä reenattiin ja pilotoitiin Kenraali Kaappisen oppeja.

Kyllä.Lapin Rajassa 80-luvun alussa, kaikki harjoitukset suunnattiin itärajaa kohti. Kun sissikomppaniassa tuli hälytys aamukolmelta, pakattiin täyspakkaukset, linja-autot tuli pihaan hakemaan ja lähdettiin vauhdilla itään, Pelkosenniemeä kohti.
Koskaan ei minulla ainakaan tullut tunne, että harjoiteltiin ottamaan vastaan Natoa tai hyökkäystä lännestä.
 
Back
Top