Vakava varoitus Suomelle: ”Älkää yllättykö, jos Putin valtaa alueitanne”

s91

Kenraali
BAN
Kadettikoulun käynyt enoni siirtyi 80-luvun alussa reserviin hyvin nuorena miehenä ja kertoi syyksi YYA-hengen, joka sotavaltiossakin leijui vahvana. Omien sanojensa mukaan hän ei jääkärin pojanpoikana ja vahvasti valkoisten puolella olleen suvun edustajana olisi jaksanut sitä valhetta eläkeikään asti ja siirtyi siviilityömarkkinoille.
Tämä on mielenkiintoinen kanta, koska itselläni oli RUK:ssa kouluttaja, jonka on pitänyt käydä kadis joskus 1980-luvulla ja hän kertoi, että hänen suvussaan oli hyvin punaiset juuret (mutta ainakaan oman käsitykseni mukaan hän itse ei ollut kommunisti) ja hän oli sitä mieltä, että ellei armeija olisi juuri ennen hänen aikaansa muuttunut, niin hänellä ei olisi ollut asiaa kadikseen sukunsa poliittisen painolastin vuoksi. Hänen kertomuksestaan sai siis sen kuvan, että joskus tuossa vaiheessa, eli 1970-1980-lukujen vaihteen tienoilla armeija vihdoinkin pääsi irti 1918 sodan asetelmista ja siitä tuli upseerikunta mukaanlukien koko kansan armeija. Itse tiedän vielä 1970-luvulla tehtyjä upseerivalintoja, joissa poliittinen kanta oli vaikuttanut siihen, keitä RUKiin lähetettiin. Tämä liittyi tietenkin siihen, että 1960-luvun pohjilta nuorison keskuudessa puna-aate oli varsin suosittu etenkin sen entisen valkoisten eliitin, eli yliopisto-opiskelijoiden piirissä. Tietenkään tätä ei tehty avoimesti, ja jokainen tietää, miten tuollaiset valinnat on mahdollista vääntä muka täysin puolueettomasti tehdyiksi, koska mitään objektiivisia valintakriteereitä ei ollut eikä ole käytössä.

Ehkä tämä muutos eli armeijan depolitisoituminen (tuolloinhan myös armeijan ylipäälliköksi nousi ensimmäistä kertaa sosialisti), jota moni olisi pitänyt asioiden normalisoitumisena, oli enollesi, jolle Suomen armeija (tai ainakin sen upseerikunta) oli kai sitten edelleen valkoisten armeija, liian suuri muutos. Hänelle se, että kaikki kolleegat eivät olleetkaan enää yhtä vitivalkoisia kuin hän itse, oli sitten "sotavaltiossa leijuvaa YYA-henkeä". No, tämä spekulointina, kun en tunne henkilöä sen enempää, mutta juttusi vain sopii aika lailla hyvin yksiin sen RUK:n kapparin kertomuksen kanssa.
 
Muistaakseni kommunistien pojat alkoivat päästä RAUKiin joskus 1970-luvun alussa. Aktiivinen syrjintä vanhempien poliittisten kantojen mukaan lakkasi 70-luvulla. Toki aktiivisia kommunisteja ei hyvällä katsottu puolustusvoimissa. Vielä 90-luvulla kommarilehtien tilaaminen alokasaikana kasarmille oli käytännössä vapautus AUK:n käymisestä - ihan siitä huolimatta miten palveluksessa ja kokeissa menestyi.

Toki YYA-aikakauden sisäänajo aiheutti kaikenlaista kipuilua. Merisotakoulussa oli 70- ja 80-lukujen vaihteessa johdossa sellaisia henkilöitä jotka ymppäsivät YYA-henkistä materiaalia kadettien harjoituksiin ja osa kadeteista siirtyi siviiliin heti kun saivat merikapteenin pätevyyskirjan siviilissä.

Entäs jos nykyisin asevoimissa palvelee upseeri joka suhtautuu jyrkän torjuvasti EU jäsenyyteen. Onko hän oikeutettu tuomaan omia mielipiteitään esille ja laatimaan harjoitukset sen mukaan, että EU:n sotilasapu torpataan reippaalla torjuntapataljoonalla jo satamassa?
 
Viimeksi muokattu:

s91

Kenraali
BAN
Sotakoulujen turpo-opetus sensijaan oli...no, se oli kyllä aina välillä ihan sitä itseään.
No, onhan aika lailla selvää, ettei turpo-tunneilla voida opettaa jotain valtion virallisen linjan vastaista. Näin siis siitä huolimatta, että valtion virallinen linja oli eri kuin valtion todellinen linja ;).

Jos suomettuneessa Suomessa olisi intin turpo-tunneilla sanottu jotain muuta kuin mitä Kekkonen virallisissa lausunnoissa sanoi, niin siitähän rivissä seisovat taistolaisnuoret vasta olisivat pillastuneet. Mitä armeija olisi voinut selitellä näiden nuorten mennessä lehdistölle revittelemään sitä, mitä "oikeasti" Suomi on suljettujen ovien takana mieltä asioista? Paljon helpompi ladella sitä samaa liturgiaa, mitä Kekkonen Brezhnevin kanssa lateli.

Itse kävin intin juuri kylmän sodan loputtua. Turpo-opetus oli minusta ihan ok, vaikkei siinä mitenkään erityisesti korostettu sitä, että Venäjä (tai siihen aikaan se oli kai IVY) oli se Suomen oikea vihollinen. Kyllä se ainakin jokaiselle varusmiehelle suht selvänä asiana silti oli.
 

chigeen'a

Kapteeni
Niin, minähän en nyt seuraa enkä nuorena seurannut mitä maailmassa tapahtuu.

Turpo-luentoa en muista mitenkään mullistavana. Tietenkin siellä on toistettu viralliset teesit. Miten se voisi toimia muulla tavoin? ( retorinen kysymys)

En kyllä muista yhtään henkilöä puolustusvoimain palveluksessa, joka olisi ollut muuta kuin Suomea puolustamassa.

Olemme käyneet siis eri Drakan. Virallinen teesihän kuitenkin oli että Suomi on puolueeton ja urhoollisesti yksin.

1985 puolustuspoliittinen oppitunti varusmiehille vähän selvitti että ei se nyt ihan niinkään ole:

Kysymykset siitä YYA:n osasta jossa Suomi kaikissa olosuhteissa torjuu hyökkäyksen Neuvostoliittoa kohtaan mikäli se tulee Suomen maa-alueen kautta, aiheutti jo valistus majurissa kiemurtelua. NL joukkojen rientäminen apuun heti kun Suomen voimat eivät näytä riittävän on kait kaikille selvää tekstiä mitä se todellisuudessa olisi tarkoittanut. Ei silti vaikutusta kuulijoissa. Varsinkin kun sopimustekstissä mainitaan että jo uhka riittää apuun rientämiselle. Huh huh sitä puolueettomuutta. Siis todellista ei virallista.

Lopullinen niitti oli tämä;" pysyttäytyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella", osio ja sen riemukkaat tulkinnat. Se oli vääntynyt muotoon NL > emme puutu vs. USA <tuomitaan. Täällä jo kertaalleen joskus kirjoittamani muistelo Afganistan vs Grenada keissi oli huvittava ellei ajatusten tonava olisi ollut Suomen puolustusvoimien edustajan. Tämäkö oli virallinen teesi? ( retorinen jne)

Sinulla on ollut näemmä mahdollisuus tutustua viralliseen teesiin aikoinaan, mikä se sitten liekään ollut, mutta itse sain kuulla innokkaan majurin esitelmän mitä tuo YYA-sopimuksen kohta Suomen osata tarkoittaa. Sen virallisuudesta en tiedä, mutta se oli juuri se todellisuus jota vielä, muutosten tuulten jo Euroopassa liikutellessa lehtiä, YYA- Suomessa elettiin. Virallista "teesiä" oli toistettu niin kauan että se oli alkanut elää omaa rinnakkaistodellisuutta jopa ruotuväessä ja oli jo varsin kaukana alkuperäistä YYA ajatuksesta josta Paasikivikin totesi jo aikoinaan että; maamme on okupeerattu.

Harmistuin aikoinani kun kotimaatani luultiin NL.n liittolaiseksi vaikka kuinka kerroin sotiemme urotöistä. Juu juu, mutta miksi sitten mennä häpäisemään esi-isien urotöitä SEV-armeijaan. Muuallakin itä-blokin maissa isänmaalliset miehet välttävät neuvostoliiton avustamisen.

Tietämättömät, tyhmät ulkomaalaiset. Niin, olivatko? ( rehabilitoiva kysymys)
 

Kapiainen

Respected Leader
Tuossa mentiin jo 60-luvulle ja armeijan henkilökunnan asenteisiin silloin. Isäni palveli tuolloin armeijassa ja siltä pohjalta joku käsitys siitäkin ajasta on. Niinpä sanonkin että näiltä osin 60-luku ja 80-luku eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. 60-luvulla henkilöstössä oli vielä paljon vanhoja sotakarjuja. He eivät todellakaan olleet epävarmoja siitä kuka on vihollinen ja mistä suunnasta se tulee. Kommunisteihin suhtautuminen oli myös jyrkkää. Kommunistit Suomessa kehottivat avoimesti nuorisoaan armeijan johtajakoulutukseen vallankumouksen varalle. Armeija taas torppasi tehokkaasti kommunistitaustaiset pois johtajakoulutuksesta jne. Presidentillä oli jatkuvasti skismaa upseeriston kanssa - upseeriston "väärä" asenne ei Kekkosta ja muita poliitikkoja kuulemma miellyttänyt. 70-luvun lopulla homma alkoi muuttua ja 80-luku lienee tässä mielessä pahinta suomettumisen aikaa myös armeijassa. Ja väitän, että silloin myös vastakkainasettelu oli jyrkintä armeijan sisällä.
Nykyisin henkilöstö on hyvin yhtenäistä. Suurin osa kannattaa liittoutumista, loputkaan eivät vastusta vaan ovat neutraalilla kannalla - en tunne henk.koht yhtään joka vastustaisi liittoutumista ja neutraalejakin vain muutaman vanhemman pään väestä.
 

skärdis

Respected Leader
Ehkä tämä muutos eli armeijan depolitisoituminen (tuolloinhan myös armeijan ylipäälliköksi nousi ensimmäistä kertaa sosialisti), jota moni olisi pitänyt asioiden normalisoitumisena, oli enollesi, jolle Suomen armeija (tai ainakin sen upseerikunta) oli kai sitten edelleen valkoisten armeija, liian suuri muutos. Hänelle se, että kaikki kolleegat eivät olleetkaan enää yhtä vitivalkoisia kuin hän itse, oli sitten "sotavaltiossa leijuvaa YYA-henkeä". No, tämä spekulointina, kun en tunne henkilöä sen enempää, mutta juttusi vain sopii aika lailla hyvin yksiin sen RUK:n kapparin kertomuksen kanssa.

Ei enoni käsittääkseni mitenkään vitivalkoinen ollut (tai ole nytkään). Olin silloin pikkupoika, joten en tietysti aivan kaikkia vivahteita tunnistanut. Ennemminkin se valkoisuus on suvullemme tarkoittanut sitä, että sosialismia ei ole kannatettu, ja sen vastustamisen eteen on oltu valmiita vaikka kuolemaan ja on kuoltukin. Se kuulemma on pohjalaista suoraselkäisyyttä olla jostakin asiasta samaa mieltä sukupolvesta toiseen.

Isän puoleisessa suvussa on sitten äänestetty demareitakin ja ilmeisesti kapinan aikaan on ollut jonkinlaisia sympatioita punaisiakin kohtaan.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Olen puhunut tästä aikaisemminkin. 1984-1985 PsPr. Vihollinen, eli "keltainen", oli maarajan yli tuleva raskaan ja massiivisen panssariarmeijan maahyökkäys. "Keltaisen" kalustosta ja doktriinista päätellen NATO:n piti ehkä kiertää suurella kenttäarmeijalla Kirkkoniemen kautta Vienaan ja levittäytyä siellä hyökkäämään takaisin länttä kohti tai sitten vaihtoehtoisesti tunkeutua DDR:n, Puolan ja Baltian läpi ja valmistautua hyökkäämään Kannakselta päävastus Suomen kimppuun, kunhan olisi ensin selvittänyt alkupalan, Neuvostoliiton, lämmittelyerässä.

Puolustusvoimat oli ulkopolitiikan ja "puolueettomuuspolitiikan" jatke eli tarkoitettu estämään "konsultaatioita" ja varmistamaan kansalle rauhan siunaukset samalla kun poliittinen johto tanssi kylmän sodan nuoralla. Tässä mielessä se täytti tehtävänsä hyvin. Olen myös varma sitä, ettei meille olisi asein ihan ilmaiseksi tehty tsekkoslovakioita - miten paljon olisi yritetty, olisi riippunut ylipäällikkö Kekkosesta (ja sittemmin Koivistosta) - mutta ei pelkästään, mikä vuonna 1968 jo kävi ilmi. Tosin yksittäiset osastot tekevät sodasta guerillasotaa ja antavat aihetta muutamaan lauluun, siinä se vaikutus.

Myös länttä vastaan olisi voitu sotia - kaikki riippuu tilanteen kehittymisestä. Jos länsi piti meitä vihollismaana a priori ja olisi ilman lupia tullut tuhoamaan meidän kotejamme, minä olisin täysin päättäväisenä ollut vastassa asetta käyttäen ja lakaissut heitä ihan surutta.

Inhosin aina jopa veropakolaisia, jotka uhosivat tulevansa Suomeen vain NATO:n miehitysarmeijan mukana. Nappi otsaan vain tuollaisille.

Esimerkkinä olisin käyttänyt Wolf Halstia ja Hjalmar Siilasvuota: yhteistyötä tehdessäkään ei saa ruveta saksalaisten vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on isänmaan etu. Oli se kova suoritus Suomen kenttäarmeijalta kääntyä pohjoiseen sotimaan aseveljeä vastaan, jotka tulivat aluksi valkoisten lippujen kanssa neuvottelemaan. Siihen piti vastata tulella ja petoksella Suomen vuoksi. Lagustakin hävetti, kun saksalaisia vankeja internoitiin Venäjälle ja he halusivat kenraalin puheille. Politiikka on paskaa, sota samoin. Se on suuri onnettomuus mutta taistelu voi taata elämän kansalle.

Pitää ymmärtää, ettei yksikään suurvalta ole missään hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että se on suurvalta. Suvereenin maan pitää päättää linjansa ja tiensä. Isojen välissä se oli kylmän sodan aikana vaikeaa.

Toivottavasti Suomi löytää linjansa ja kiinnittyy demokraattisiin länsimaihin niin lujin ankkurein, jotta nuorten ei tarvitse miettiä, mihin kuuluvat.

Erityisesti pitää pitää huolehtia hengestä ja tahtotilasta. Ilman koko kansan ponnistusta emme selviä, tuettuna tai ilman. Sitä ei kukaan leukoja repivä actionman tai aavikolla ilma-aseen pölinää joidenkin hitihatien kanssa uutisista nähnyt tajua koskaan. Sen tajuaa vain, jos on nähnyt millaista pusertamista tappelu on.
 

chigeen'a

Kapteeni
Eivät kantaneet nämä opit ja teot enää 40 vuotta myöhemmin.


Esimerkkinä olisin käyttänyt Wolf Halstia ja Hjalmar Siilasvuota: yhteistyötä tehdessäkään ei saa ruveta saksalaisten vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on isänmaan etu.


Ystävyyttä yhteistyötä ja avunantoa tehdessäkään ei saa ruveta ryssien vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on isänmaan etu.



Täytyy muistaa, että 1944 Suomi kamppaili olemassaolostaan. 1985 ei. Kekkonen oli poissa. Ei auttanut. Meillä oli jo liikkumavaraa, joka käytettiin kuten on tunnettua. Vain Neuvostoliiton romahdus pelasti meidät. Oma selkäranka oli nielaistu oikeuden tajuiset ihmiset ajettu marginaaliin. Kaikki hallituskelpoiset puolueet olivat YYA:n kannattajia. Myös puolustusvoimissa ura edellytti YYA:n hyväksymistä ja tämähän tarkoittaa juuri sitä mitä edellä kerroin. Innokkaimmat ajoi vasemmalta ohi. Toimintamalli oli vuosikymmenten saatossa opittu ja se ei tuottanut enää Suteloita.
 

Vonka

Supreme Leader
Eivät kantaneet nämä opit ja teot enää 40 vuotta myöhemmin.
Ystävyyttä yhteistyötä ja avunantoa tehdessäkään ei saa ruveta ryssien vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on isänmaan etu.
.

Kyllä. Ei jonkun puolueen tai sen kellokkaan henkilökohtainen etu. Oli kyse Kekkosesta tai Kataisesta.
 

yrjö

Ylipäällikkö
Liittoutumattomuudellakin on hintansa, joten toivottavasti kukaan ei kuvittele, että Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja voitaisiin rakentaa Venäjän pyyteettömän hyväntahtoisuuden varaan.

Toiveajattelu on hiukan hatara pohja, varsinkin kun on tiedossa, että ainakin vasemmistoliitto, vihreät, SDP ja kepun ns vahakabinetti halusivat ainakin vielä jokunen vuosi sitten rakentaa nimenomaan Venäjän hyvän tahdon varaan.
 

adam7

Respected Leader
Olemme käyneet siis eri Drakan. Virallinen teesihän kuitenkin oli että Suomi on puolueeton ja urhoollisesti yksin.

1985 puolustuspoliittinen oppitunti varusmiehille vähän selvitti että ei se nyt ihan niinkään ole:

Kysymykset siitä YYA:n osasta jossa Suomi kaikissa olosuhteissa torjuu hyökkäyksen Neuvostoliittoa kohtaan mikäli se tulee Suomen maa-alueen kautta, aiheutti jo valistus majurissa kiemurtelua. NL joukkojen rientäminen apuun heti kun Suomen voimat eivät näytä riittävän on kait kaikille selvää tekstiä mitä se todellisuudessa olisi tarkoittanut. Ei silti vaikutusta kuulijoissa. Varsinkin kun sopimustekstissä mainitaan että jo uhka riittää apuun rientämiselle. Huh huh sitä puolueettomuutta. Siis todellista ei virallista.

Lopullinen niitti oli tämä;" pysyttäytyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella", osio ja sen riemukkaat tulkinnat. Se oli vääntynyt muotoon NL > emme puutu vs. USA <tuomitaan. Täällä jo kertaalleen joskus kirjoittamani muistelo Afganistan vs Grenada keissi oli huvittava ellei ajatusten tonava olisi ollut Suomen puolustusvoimien edustajan. Tämäkö oli virallinen teesi? ( retorinen jne)

Sinulla on ollut näemmä mahdollisuus tutustua viralliseen teesiin aikoinaan, mikä se sitten liekään ollut, mutta itse sain kuulla innokkaan majurin esitelmän mitä tuo YYA-sopimuksen kohta Suomen osata tarkoittaa. Sen virallisuudesta en tiedä, mutta se oli juuri se todellisuus jota vielä, muutosten tuulten jo Euroopassa liikutellessa lehtiä, YYA- Suomessa elettiin. Virallista "teesiä" oli toistettu niin kauan että se oli alkanut elää omaa rinnakkaistodellisuutta jopa ruotuväessä ja oli jo varsin kaukana alkuperäistä YYA ajatuksesta josta Paasikivikin totesi jo aikoinaan että; maamme on okupeerattu.

Harmistuin aikoinani kun kotimaatani luultiin NL.n liittolaiseksi vaikka kuinka kerroin sotiemme urotöistä. Juu juu, mutta miksi sitten mennä häpäisemään esi-isien urotöitä SEV-armeijaan. Muuallakin itä-blokin maissa isänmaalliset miehet välttävät neuvostoliiton avustamisen.

Tietämättömät, tyhmät ulkomaalaiset. Niin, olivatko? ( rehabilitoiva kysymys)
Olet käsittänyt väärin tai vääristelet YYA-sopimuksen sisällön. En nyt lähde siihen keskusteluun tässä säikeessä, mutta siinä on sinulle opeteltavaa. Opettele myös diplomaattinen puoli, eli miten Suomi piti hajurakoa konsultaatioihin. Vinkki:Noottikriisi.

Lisäksi en todellakaan muista jonkun vuoden ennen sinun kuuntelua kertaluentoa, enkä en edes yritä leikkiä että muistan sitä. Ei sellainen virallisen doktriinin toistaminen kovin syvää muistijälkeä jättänyt, kun tiesi tämän stoorin etukäteen. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Eikä meille kukaan majuri tällaista puhunut. Taisi olla k-päällikkö, ts. kapu, joka alokkaalle oli pirun iso herra.

Kuuntelen usein siirtyessä tai kaupassa podcasteja. Roman Schanztin Maamme kirjaa kuntelin jonkin aikaa sitten, ja kaveri kertoi että kun kävi asevelvollisuutensa helle esitettiin Euroopan kartta, Varsovan liitto oli punainen, Nato sininen ja Suomi vaaleanpunainen.

Kysymys johon emme saa vastausta on tietenkin mitä olisi tapahtunut kun konsultaatioissa ei oltaisi päästy yhteisymmärrykseen, ja NL olisi siitä huolimatta lähettänyt joukkonsa "puolueettoman maan puolueettomuutta turvaamaan".
 

baikal

Supreme Leader
Toiveajattelu on hiukan hatara pohja, varsinkin kun on tiedossa, että ainakin vasemmistoliitto, vihreät, SDP ja kepun ns vahakabinetti halusivat ainakin vielä jokunen vuosi sitten rakentaa nimenomaan Usan hyvän tahdon varaan.

Huomaatko, kun vaihdoin yhden sanan. Ja jos vaihdan puolueiden nimiä, niin sama asia käänteisesti on framilla. Asioilla on koko ajan kääntöpuolensa. Me toimimme koko ajan tietyllä tapaa hieman lapsellisesti.
 

chigeen'a

Kapteeni
Olet käsittänyt väärin tai vääristelet YYA-sopimuksen sisällön. En nyt lähde siihen keskusteluun tässä säikeessä, mutta siinä on sinulle opeteltavaa. Opettele myös diplomaattinen puoli, eli miten Suomi piti hajurakoa konsultaatioihin. Vinkki:Noottikriisi.

Lisäksi en todellakaan muista jonkun vuoden ennen sinun kuuntelua kertaluentoa, enkä en edes yritä leikkiä että muistan sitä. Ei sellainen virallisen doktriinin toistaminen kovin syvää muistijälkeä jättänyt, kun tiesi tämän stoorin etukäteen. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Eikä meille kukaan majuri tällaista puhunut. Taisi olla k-päällikkö, ts. kapu, joka alokkaalle oli pirun iso herra.

.

Kyllä minusta nyt vaan vaikuttaa siltä että sinä olet käsittänyt väärin tai vääristelet tuota minun kirjoitusta.

Kuten todettua, kävimme eri Drakan. Meille tuli nuorehko majuri, jota en sen koommin nähnyt, kertomaan huonolla ruotsin kielellä näitä HÄNEN yya tulkintojaan joita tässä olen siteerannut.

Menköön nyt vielä kerran. Valistusupseeri mikälie avasi suomen puolueettomuuspolitiikan kulmakiveä meille vatipäille. Kohtaa yya-sopimuksesta joka kuuluu:

pyrkien jatkuvasti kehittämään ystävällisiä suhteita Suomen ja SNTL:n välillä,


vakuuttuneina siitä, että hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä on molempien maiden elinetujen mukaista,


ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella, sekä


ilmaisten järkkymättömän pyrkimyksensä yhteistoimintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön päämäärien ja periaatteiden mukaisesti...


Hän päätti käyttää hyvänä esimerkkinä tästä (lihavoitu tekstin osa)Suomen kantaa olla tuomitsematta sotaa Afganistanissa joka juuri tuolloin oli saavuttanut huippunsa mitä siviili terroriin tulee. Näin siis Suomi HÄNEN tulkinnan mukaansa toteuttaa yya-sopimuksen henkeä. Kysymykseeni miksi sitten usa:n sotilaallinen toiminta Grenadassa vuotta paria aiemmin taas oli tuomittu oli vastaus pitkä ja kiemurteleva, mutta yhteenvetona kului olevan, että tämä oli juuri se toimintatapa joka on YYA-sopimuksen mukainen. Suomi ei hyväksy USA:n sekaantumista itsenäisten maiden asioihin. Purskahdin nauramaan....yksin.

Grenada vs Afganistan farssi wikistä;

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous tuomitsi miehityksen äänin 108–9. Miehityksen tuomitsevan päätöslauselman puolesta äänestivät Neuvostoliitto liittolaisineen, useimmat länsimaat sekä Pohjoismaat, Suomi mukaan lukien. Äänestyksestä pidättyi 27 valtiota, muiden muassa Britannia, Belgia, Länsi-Saksa, Kanada, Turkki ja Japani. Yhdysvalloissa herätti erityistä ihmetystä Suomen äänestyskäyttäytyminen, koska Suomi oli kolme vuotta aiemmin äänestänyt tyhjää YK:n yleiskokouksen käsitellessä Neuvostoliiton hyökkäystä Afganistaniin. Suomen silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen myönsikin, että "ajatellen Yhdysvaltain reaktiota on rehellisesti tunnustettava, että toisenlainen ratkaisu olisi ollut parempi".

Mutta koska sä olet kyllä aika änkkä niin voin tähän jo valmiiksi perään heittää että; en jatka keskustelua kanssasi tässä säikeessä, mutta tutustu käsitteeseen suomettuminen eli miten Suomi omaehtoisesti liukui kaikilla elämän aloilla NL:n vasallin asemaan. Siinä sinulle opeteltavaa. Vinkki: 1945 - 199?
 

Honcho

SMLNKO M/83
Olen puhunut tästä aikaisemminkin. 1984-1985 PsPr. Vihollinen, eli "keltainen", oli maarajan yli tuleva raskaan ja massiivisen panssariarmeijan maahyökkäys. "Keltaisen" kalustosta ja doktriinista päätellen NATO:n piti ehkä kiertää suurella kenttäarmeijalla Kirkkoniemen kautta Vienaan ja levittäytyä siellä hyökkäämään takaisin länttä kohti tai sitten vaihtoehtoisesti tunkeutua DDR:n, Puolan ja Baltian läpi ja valmistautua hyökkäämään Kannakselta päävastus Suomen kimppuun, kunhan olisi ensin selvittänyt alkupalan, Neuvostoliiton, lämmittelyerässä.

Puolustusvoimat oli ulkopolitiikan ja "puolueettomuuspolitiikan" jatke eli tarkoitettu estämään "konsultaatioita" ja varmistamaan kansalle rauhan siunaukset samalla kun poliittinen johto tanssi kylmän sodan nuoralla. Tässä mielessä se täytti tehtävänsä hyvin. Olen myös varma sitä, ettei meille olisi asein ihan ilmaiseksi tehty tsekkoslovakioita - miten paljon olisi yritetty, olisi riippunut ylipäällikkö Kekkosesta (ja sittemmin Koivistosta) - mutta ei pelkästään, mikä vuonna 1968 jo kävi ilmi. Tosin yksittäiset osastot tekevät sodasta guerillasotaa ja antavat aihetta muutamaan lauluun, siinä se vaikutus.

Myös länttä vastaan olisi voitu sotia - kaikki riippuu tilanteen kehittymisestä. Jos länsi piti meitä vihollismaana a priori ja olisi ilman lupia tullut tuhoamaan meidän kotejamme, minä olisin täysin päättäväisenä ollut vastassa asetta käyttäen ja lakaissut heitä ihan surutta.

Inhosin aina jopa veropakolaisia, jotka uhosivat tulevansa Suomeen vain NATO:n miehitysarmeijan mukana. Nappi otsaan vain tuollaisille.

Esimerkkinä olisin käyttänyt Wolf Halstia ja Hjalmar Siilasvuota: yhteistyötä tehdessäkään ei saa ruveta saksalaisten vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on isänmaan etu. Oli se kova suoritus Suomen kenttäarmeijalta kääntyä pohjoiseen sotimaan aseveljeä vastaan, jotka tulivat aluksi valkoisten lippujen kanssa neuvottelemaan. Siihen piti vastata tulella ja petoksella Suomen vuoksi. Lagustakin hävetti, kun saksalaisia vankeja internoitiin Venäjälle ja he halusivat kenraalin puheille. Politiikka on paskaa, sota samoin. Se on suuri onnettomuus mutta taistelu voi taata elämän kansalle.

Pitää ymmärtää, ettei yksikään suurvalta ole missään hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että se on suurvalta. Suvereenin maan pitää päättää linjansa ja tiensä. Isojen välissä se oli kylmän sodan aikana vaikeaa.

Toivottavasti Suomi löytää linjansa ja kiinnittyy demokraattisiin länsimaihin niin lujin ankkurein, jotta nuorten ei tarvitse miettiä, mihin kuuluvat.

Erityisesti pitää pitää huolehtia hengestä ja tahtotilasta. Ilman koko kansan ponnistusta emme selviä, tuettuna tai ilman. Sitä ei kukaan leukoja repivä actionman tai aavikolla ilma-aseen pölinää joidenkin hitihatien kanssa uutisista nähnyt tajua koskaan. Sen tajuaa vain, jos on nähnyt millaista pusertamista tappelu on.

Tykkäisin tästä viestistä useaan kertaan, jos voisin. Juuri näin on asia, sinisilmäiseksi ei saa heittäytyä. Esimerkiksi antaa "blokkiajattelun" sumentaa sitä, että intressejä on maailmassa hyvin monenlaisia jopa samojen maiden sisällä ja maailma ei ole vain valintatilanne kahden osapuolen välillä (vaikka on se välillä vähän sitäkin, ja olemme onneksi valinneet oikein aina sopivilla -edit: tai viimeistään kriittisillä- hetkillä mistä kertoo se että maa on itsenäinen). AINA pitää muistaa se että vaikka olisi itse täysin vilpitön niin voi tulla petetyksi ja/tai hyväksikäytetyksi, mikä ei tietty tarkoita sitä etteikö kaverisuhteita kannattaisi järjestellä parhain päin. Paras esimerkki on juurikin tuo, että olemme itse oman etumme tähden pettäneet 'aseveljen', joka hetkeä aiemmin pelasti meidät antamalla ase-, ilmavoima- ja ruoka-apua kriittisellä hetkellä. Se oli täysin oikein tehty meidän kannaltamme, vaikkain viheliäistä - täytyy muistaa että myös ko. apu oli tämän 'aseveljen' oman edun takia tehty.

Ehrensvärdin kulunutta kaiverrusta mukailisin itselleni sopivaksi näin: "Jälkimaailma, seiso täällä TARVITTAESSA omalla pohjallasi äläkä luota PELKÄSTÄÄN vieraaseen apuun "

Ja Ehrnroothin vähintään yhtä käytetyt sanatkin tulkitsisin nimenomaan niin, että Suomen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa - mikä ei poissulje sitä että muiden etujen mukaista voi olla auttaa siinä. Ja Suomen etu on luoda sellaiset edellytykset että juuri näin on, mutta ei koskaan luottaa tähän korttiin loputtomiin.

"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
 
Viimeksi muokattu:

Honcho

SMLNKO M/83
Itse kävin intin juuri kylmän sodan loputtua. Turpo-opetus oli minusta ihan ok, vaikkei siinä mitenkään erityisesti korostettu sitä, että Venäjä (tai siihen aikaan se oli kai IVY) oli se Suomen oikea vihollinen. Kyllä se ainakin jokaiselle varusmiehelle suht selvänä asiana silti oli.

Heheh, meille vaahtosi eräs elämäänsä v***uuntuneen oloinen skappari, että "Teistä koulutetaan ryssäntappajia! Jos te ette tapa ryssää ensin, niin ryssä tappaa teidät!". Tunnelma oli jokseenkin kiusaantunut, varsinkin kun joukossa oli myös osin tai kokonaan venäläistaustaisia varusmiehiä. Tietty on selvää että mitä uhkaa varten pv:tä etupäässä ylläpidetään, mutta en sanoisi noin huonoa makua osoittaen että se ryssäkään on oikeasti vihollinen sanan varsinaisessa merkityksessä, ennen kuin ensimmäinen aseistettu sotilas ylittää valtionrajan ilman Suomen lupaa. Siinä tilanteessa sitten oletan, että myös venäläistaustaiset (ja millä tahansa muulla taustalla) varustetut varusmiehet ja reserviläiset ovat valmiita taistelemaan.

Muuten Turpo-koulutus oli ihan OK, vähän yllätyksetöntä. Tämä v. 2002. Ja 6kk palvelusajalla, ehkä johtajakoulutettaville opetettiin Turpoa laajemmin kuin meille tyhmille jääkäreille.
 

Oho

Kenraali
Muuten Turpo-koulutus oli ihan OK, vähän yllätyksetöntä. Tämä v. 2002. Ja 6kk palvelusajalla, ehkä johtajakoulutettaville opetettiin Turpoa laajemmin kuin meille tyhmille jääkäreille.

No ainakin meikäläisen aikaan turpo oli puhtaasti peruskoulutuskausikamaa.
 

Vonka

Supreme Leader
Suomettuminen on tosiasia, jota kukaan ei kiistä. Chigeenan valistusupseeriin en ole törmännyt, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö sellainen ole ollut olemassa. Taistolaiset keksivät, että piti saada omaa väkeä kadettikouluun ja ensimmäinen kommunisti pääsikin sisään, kun löytyi tarpeeksi halukas. Hän oli erityisen tarkkailun alaisena.

Nykyisin, jos palataan aiheeseen, ajat ovat vähän toiset mutta kyllä siellä pari korkea-arvoista kaveria on jo profiloitunut "ymmärtäjänä". Molemmilla on vahvat suhteet koulutuksen ja asemamaan kautta Venäjään, joten se saattaa selittää ymmärtämisen - he näkevät ehkä aidostikin touhun siellä järkevämpänä kuin me. Perspektiivi. Ainakin Alafuzoff ja Forrström ovat tällaisia, joihin olen kiinnittänyt huomiota, koska he ovat johtaneet harhaan lausunnoissaan.

On tietenkin näissä "älkää yllättykö" -jutuissa muistettava, että kylmässä sodassa kauhun tasapainon vuoksi pitää voimakkaasti uskotella, että ollaan valmiita siihen ja tähän, jos vai... Johtajat tietävät pelin, kansa yleensä ei. Ja iltapäivälehdistö nauttii.

Eli kenen joukoista tuokin ketjun avauslausunto tuli? Miten luotettava.
 
Viimeksi muokattu:

Deeiii

Eversti
Se on justiinsa juuri näin että Suomen valtio on maailman mitassa tilasto- ja pyöristysvirheisiin hukkuvan mitättömän pienen kansanlirpakkeen ainoa edunvalvontakoneisto ja Puolustusvoimat viime kädessä se viimeinen kuluttajansuojaelin. Nyt kun on tätä rauhan auvoisaa aikaa kestänyt vuosikymmeniä niin monilta on tainnut unohtua, että suurvallat pelaavat omaa peliään ja pienet pelinappulat yrittävät olla jauhautumatta ison rattaan alle. Sinisilmäisyyteen ei ole varaa; suuressa pelissä ei otella Queensburyn markiisin säännöillä.

Jos tilanteet mahdollistavat niin voe tokkiinsa huomioidaan kaikki ylevät aatteet mitä maailmasta löytyy. Mutta jos vastakkain on suomalaisten etu ja jokin abstrakti aatehimmeli, niin itselleni ei tuottaisi juurikaan tunnontuskia tehdä ratkaisuja nimenomaan siitä lähtökohdasta, mikä on viime kädessä suomalaisten etu. Esimerkiksi vaikka NATOn suhteen olen nykyisin neutraali ellen peräti positiivinen, niin jos tänne kutsumatta tullaan rähisemään niin aivan sama ketä sieltä tähtäimien läpi näkyy tai mihin ilmansuuntaan ammun.
 

s91

Kenraali
BAN
No ainakin meikäläisen aikaan turpo oli puhtaasti peruskoulutuskausikamaa.
Sama juttu täällä. Ei se vänrikki nyt niin korkea herra ole, että hänen tarvitsisi tietää jostain valtakunnan tason strategioista juuri yhtään enempää kuin jääkärinkään. Samalla tavoin omaa pientä nurkkaansa puolustuspalapelissä he molemmat täyttävät. Turpon tarkoitus antaa jonkinlainen pohja siiihen kysymykseen, että minkä vuoksi täällä armeijan leivissä ylipäätään ollaan, eikä juuri mitään sen syvällisempää.

Sinällään olisi tietenkin mielenkiintoista tietää teiltä nuoremmilta, mainitaanko nykyluennoilla jotain EU:sta (joka on todennäköisesti tärkein turpo-ratkaisu, jota minun elinaikanani Suomi on tehnyt) ja onko siihen liittyminen muuttanut jotain siitä liturgiasta, mitä varusmiehille ladellaan. Ja "nyky" tarkoittaa tässä post-1995.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Esimerkiksi vaikka NATOn suhteen olen nykyisin neutraali ellen peräti positiivinen, niin jos tänne kutsumatta tullaan rähisemään niin aivan sama ketä sieltä tähtäimien läpi näkyy tai mihin ilmansuuntaan ammun.

Tuota voi tietysti pitää hyvin epätodennäköisenä tai kaukaa haettuna skenaariona, mutta tosiaan täytyy muistaa että ennen Ilmavoimien kehittymistä oikeasti kehittyneisiin hävittäjäkoneisiin (ensin MiG-21, sitten Draken) lensivät jenkkikoneet aivan sumeilematta tiedustelulentoja NL:n alueelle Suomen ilmatilan kautta. Vampireilla ym. ei niitä pystynyt pois saattelemaan. Tämä voi nykyään tuntua hassulta ja transatlanttisten intoilijoiden mielestä hyväksyttävältä mutta kun muistaa miten palikat siihen aikaan olivat, niin tämä oli Suomen kannalta vaarantavaa toimintaa koska se lisäsi "armaan" YYA-"kumppanimme" intoa tarjota omia ilmavoimiaan valvomaan Suomen ilmatilaa. Tämän sitten onnistuivat asevoimat kääntämään hyvään lopputulokseen kun ensinnäkin saatiin rahoitus pakon edessä kunnon hävittäjäkoneeseen ja lisäksi torjuttiin NL:n yritys myydä heikkotehoista jo vanhentunutta MiG-19-kalustoaan ja päästiinkin kiinni uusiin 21:iin jotka oikeasti olivat huippukoneita siihen maailmanaikaan. Lennot loppuivat ainakin suurimmalta osin.

Tämä nyt vaan esimerkkinä, ettei tuolloin kiinnostanut paljon pienen nuorallatanssivan Suomen etu kun vaakakupissa oli ehkä kiinnostava tiedustelutieto.
 
Top