Mikfin70
Ylipäällikkö
Tuossa tilanteessa pitäisi varautua voimankäyttöön ja ottaa se ase esille ajoissa..toki jos tilanne eskaloituu samoin tein niin sitten on asemies todella alakynnessä.
Valmistautuminen liikekannallepanoon
- Viestiketjun aloittaja Harvapartio
- Aloitus PVM
Norppa
Eversti
Tuossahan testattiin vain ehtiikö ampumaan ennen iskua, mutta ei huomioitu sitä että jos se ensimmäinen kuti ei pudota kohdetta epätodennäköisellä pää/rankaosumalla, veitsimies tulee vielä päälle ja tekee ihan riittävää tuhoa. Käytännössä video esitteli vain tasapelin, jossa molemmat todennäköisesti vuotaa kuiviin…
20 jalkaa / 6 metriä on kai se nyrkkisääntö, jolla oikeasti lisää selviytymismahdollisuuksiaan yllättävässä tositilanteessa: reagointi, veto, laukaisu, väistö. Sekin osoittautunut siviilitilanteissa, esim ameriikan poliiseilla riittämättömäksi, koska tilanteeseen mennään vilpittömin mielin ts. päätöstä tappavan voiman käytöstä ja sen ennakointia ei koskaan synny. Mennään suoraan hätävarjelun puolelle ja reagointi selkärangasta.
Luomussalami
Kersantti
J0h1F
Ylipäällikkö
Hyvä kysymys. Voisi olettaa, että jotain se saa aikaan - kenties PV:n henkilökunnan lisäämistä (soppareilla?) ja kertausharjoitusten lisääntymistä ainakin? YH:t olisivat aika dramaattinen ratkaisu, vaikka toki sinänsä perusteltu.
Nythän jo on kalustoa liikuteltu lisää, ilmeisesti Ukrainaan viety ei ole riittänyt?
Yhteisharjoitukset ja osittainen sulutus voisi olla hyvä veto. Ihan vaan oman turvallisuuden vuoksi. Saman voisi tehdä Viro ja muut baltit.
Mikä vaunu tuossa on ennen Shilkaa? Siis tuo missä on tuo kulmikas torni?
EXLT2
Kapteeni
RKhM Kashalot CBRN-tiedusteluvaunu.
26-vuotiaan toimittajan pohdintoja sotaan lähdöstä:
Entä jos en jaksaisi raahata haavoittunutta turvaan? Ajatus sodasta Suomessa kiemurtelee alitajunnassa jatkuvasti
Mummo laskee puhelimessa, moniko hänen lapsenlapsistaan joutuisi sotaan. Esitän rohkeaa ja vakuuttelen: Kyllä tästä mummo selvitään. Sotaa ei tule. Mutta mistä minä tietäisin, kysyy Juho Korpela kolumnissaan.
Juho Korpela
28.3. 6:00
Aamulehti
Sotaan koulutettu 26-vuotias jääkäri. Aliupseerikurssin käynyt. Yksi sadoistatuhansista reserviläisistä.
Tiedän, mitä Suomessa syttyvä sota minulle ja ikäluokalleni tarkoittaisi. Miehet ja naiset parhaassa iässä. Sodan syttyessä eturintamalla.
Moni meistä uskoi. Ettei sota meidän sukupolveamme koskisi. Nyt rauhan esirippu on rävähtänyt katosta alas ripustuksineen. Pelottaa. Entä jos?
SOTA KIEMURTELEE alitajunnassa. Se on jatkuvasti mielessä. Ajatus sodasta Suomessa.
Sen huomaa kuntosalilla. Mietin, jaksaisinko kantaa telamiinoja, kivääriä, luotisuojaliiviä. Kuolisin, jos kunto ei kestäisi. Entä jos en jaksaisi raahata haavoittunutta turvaan? Lisään kierroksia juoksumatossa. Nostan vielä yhden ylimääräisen sarjan. Varaudun.
Sen huomaa, kun mummo soittaa. Hän on Hiitolasta, Laatokan Karjalasta. Sotaa paennutta evakkoa pelottaa. 80 vuoden takaisia muistoja. Mummo laskee, moniko lapsenlapsista joutuisi sotaan. Esitän rohkeaa ja vakuuttelen: Kyllä tästä mummo selvitään. Sotaa ei tule. Valehtelen, en voi mitenkään olla varma.
Sen huomaa yliopistolla. Sen lipputangossa lepattaa siniristilipun vieressä kookas Ukrainan lippu. Herkistyn. Opiskelukaveri kysyy lounaspöydässä sodanajan tehtävästäni. En tiedä. Aion ottaa selvää.
Sen huomaa töissä. Kollegat välittävät tietoa kuoleman uhalla taisteluiden keskeltä. Minä kirjoitan julmuuksista toimituksessa. Tärkeää sekin, vakuuttelen itselleni. Työpäivien jälkeen sodasta raportointi ja hetki hetkeltä -seuranta jatkuvat unissa.
Sen huomaa juhlissa. Koronan piti olla kauheinta kaikesta. Siitä kun selviämme, maailma on taas auki, meille sanottiin. Tänäänkään tanssijalka ei vipata vanhaan malliin. Sotapuhe huuhtoo hurmoksen hetkessä. Kohta lähdetään rintamalle, hyvä ystävä hihkaisee humalassa. Huumorilla selviää hetken.
Ystävä kertoo olevansa pasifisti. En tunne muita. Arvostan hänen pähkäiltyjä perusteluitaan. Hän haluaa rauhaa. Niin minäkin. Ystäväni ei rintamalle lähtisi, vakaumus estää. En tiedä, mitä ajatella. Arvostan silti. Mutta entä jos kaikki ajattelisivat samoin?
YKSI ASIA VAIVAA sodassa yli kaiken. Ajattelen oman ikäisiäni nuoria Ukrainassa. Samaan maailmanaikaan kanssani kasvaneita: samat hauskat videot netissä katsottu, samat serverit verkkopeleissä pelattu. Samat Euroviisut hoilattu, samoille urheilijoille hurrattu.
Nyt he ovat lapsenkasvoisia vänrikkejä. Syyttöminä syntyneitä, syyttöminä sotaan komennettuja. Pienten vauvojen isiä ja äitejä. Käsittämätön taakka jo nyt kovia kokeneelle sukupolvelle.
Ei ole pääsyä pois tulituksen keskeltä. Puolisot ja lapset lähtevät, mutta heille rajat ovat kiinni. Käsky on käynyt. Valmiina uhraamaan henkensä paremman tulevaisuuden puolesta.
Sota on pelottava asia.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000008703127.html
Entä jos en jaksaisi raahata haavoittunutta turvaan? Ajatus sodasta Suomessa kiemurtelee alitajunnassa jatkuvasti
Mummo laskee puhelimessa, moniko hänen lapsenlapsistaan joutuisi sotaan. Esitän rohkeaa ja vakuuttelen: Kyllä tästä mummo selvitään. Sotaa ei tule. Mutta mistä minä tietäisin, kysyy Juho Korpela kolumnissaan.
Juho Korpela
28.3. 6:00
Aamulehti
Sotaan koulutettu 26-vuotias jääkäri. Aliupseerikurssin käynyt. Yksi sadoistatuhansista reserviläisistä.
Tiedän, mitä Suomessa syttyvä sota minulle ja ikäluokalleni tarkoittaisi. Miehet ja naiset parhaassa iässä. Sodan syttyessä eturintamalla.
Moni meistä uskoi. Ettei sota meidän sukupolveamme koskisi. Nyt rauhan esirippu on rävähtänyt katosta alas ripustuksineen. Pelottaa. Entä jos?
SOTA KIEMURTELEE alitajunnassa. Se on jatkuvasti mielessä. Ajatus sodasta Suomessa.
Sen huomaa kuntosalilla. Mietin, jaksaisinko kantaa telamiinoja, kivääriä, luotisuojaliiviä. Kuolisin, jos kunto ei kestäisi. Entä jos en jaksaisi raahata haavoittunutta turvaan? Lisään kierroksia juoksumatossa. Nostan vielä yhden ylimääräisen sarjan. Varaudun.
Sen huomaa, kun mummo soittaa. Hän on Hiitolasta, Laatokan Karjalasta. Sotaa paennutta evakkoa pelottaa. 80 vuoden takaisia muistoja. Mummo laskee, moniko lapsenlapsista joutuisi sotaan. Esitän rohkeaa ja vakuuttelen: Kyllä tästä mummo selvitään. Sotaa ei tule. Valehtelen, en voi mitenkään olla varma.
Sen huomaa yliopistolla. Sen lipputangossa lepattaa siniristilipun vieressä kookas Ukrainan lippu. Herkistyn. Opiskelukaveri kysyy lounaspöydässä sodanajan tehtävästäni. En tiedä. Aion ottaa selvää.
Sen huomaa töissä. Kollegat välittävät tietoa kuoleman uhalla taisteluiden keskeltä. Minä kirjoitan julmuuksista toimituksessa. Tärkeää sekin, vakuuttelen itselleni. Työpäivien jälkeen sodasta raportointi ja hetki hetkeltä -seuranta jatkuvat unissa.
Sen huomaa juhlissa. Koronan piti olla kauheinta kaikesta. Siitä kun selviämme, maailma on taas auki, meille sanottiin. Tänäänkään tanssijalka ei vipata vanhaan malliin. Sotapuhe huuhtoo hurmoksen hetkessä. Kohta lähdetään rintamalle, hyvä ystävä hihkaisee humalassa. Huumorilla selviää hetken.
Ystävä kertoo olevansa pasifisti. En tunne muita. Arvostan hänen pähkäiltyjä perusteluitaan. Hän haluaa rauhaa. Niin minäkin. Ystäväni ei rintamalle lähtisi, vakaumus estää. En tiedä, mitä ajatella. Arvostan silti. Mutta entä jos kaikki ajattelisivat samoin?
YKSI ASIA VAIVAA sodassa yli kaiken. Ajattelen oman ikäisiäni nuoria Ukrainassa. Samaan maailmanaikaan kanssani kasvaneita: samat hauskat videot netissä katsottu, samat serverit verkkopeleissä pelattu. Samat Euroviisut hoilattu, samoille urheilijoille hurrattu.
Nyt he ovat lapsenkasvoisia vänrikkejä. Syyttöminä syntyneitä, syyttöminä sotaan komennettuja. Pienten vauvojen isiä ja äitejä. Käsittämätön taakka jo nyt kovia kokeneelle sukupolvelle.
Ei ole pääsyä pois tulituksen keskeltä. Puolisot ja lapset lähtevät, mutta heille rajat ovat kiinni. Käsky on käynyt. Valmiina uhraamaan henkensä paremman tulevaisuuden puolesta.
Sota on pelottava asia.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000008703127.html
Rauhantekijä
Greatest Leader
Saisiko tästä myös yhteenvedon tänne. Oleelliset asiat vain kiitos.
Ei pääse lukemaan koska maksumuuri.
www.is.fi
Ei pääse lukemaan koska maksumuuri.
Keitä liikekannallepano koskisi Suomessa? Asiantuntijat kertovat
IS EXTRA | Jos pahin tapahtuisi, suomalaisten arki muuttuisi rajusti. Liikekannallepanolla olisi vaikutuksensa kaikkiin, myös heihin, joille ei ole määrätty sodan ajan sijoituspaikkaa. Tässä jutussa kerrotaan, mihin kaikkeen liikekannallepano voisi vaikuttaa – tietystä omaisuudestakin saattaisi...
www.is.fi
26 vuotias Aamulehden toimittaja kirjoitti hyvän pakinan meidän maamme nuorten sota-ajatuksista. Hänen ikätovereitaan Ukrainassa sota ei koske, asevelvollisuus alkaa 27 vuotiaana. Ukrainan väestöpyramidi löytyy helpolla netistä, sen mukaan 10-25 vuotiaat on häipynyt maasta aika totaalisesti.