Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Mielestäni Euroopan ja etenkin Suomen tulisi olla äärimmäisen varpaillaan juuri nyt. Ilmatilaloukkaukset, Petsamon harjoitukset, Kaliningradin ohjukset, laivastoa ja isoa rautaa Syyriaan... Vaikka Venäjällä varmasti vahvoja interessejä itäisellä Välimerellä onkin niin pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköisenä skenaariona että huomiota yritetään kiinnittää muualle kuin missä maali oikeasti on. Maskirovka?

Alakurtin tukikohdan tasolta on helpointa yrittää katkaista Suomi joka Ruotsin kanssa on ainoa ei-NATO -maa lähialueilla. Entäpä jos Kreml suuruudenhulluudessaan ajatteleekin että "100-vuotispäivää ei tuon maan todellakaan anneta nähdä. Irtautuivat s**tanat meidän ystävällisestä etupiiristä ja nyt veljeilevät lännen ja USA:n kanssa. Onneksi hyödylliset idioottinsa ovat saaneet maan pidettyä poissa NATOsta. Baltiaanhan me ei kuitenkaan voida hyökätä, siitä seuraa turpasauna setä Samulilta. Katsotaan jos saataisiin napattua Ruotsi samalla mutta jos ei niin otetaan nyt ainakin Suomi."

Kyllä, kuullostaa tasan yhtä hullulta ja mahdottomalta vaihtoehdolta kuin kuullosti vuonna 1939 mutta katupojan luonteella varustetun miehen ajatusmaailma ei aina hiihdä samoja latuja normi-ihmisen kanssa. Tuohon vielä slaavilaisen miehen perinteiseen alemmuudentunteeseen liittyvä machouho ja -luonne sekä viimeisen 25 vuoden nöyryytykset niin käsissä on arvaamaton cocktail. Ukrainassa ja Krimillä on päästy verenmakuun ja nälkä kasvaa syödessä.

Alakurtin suunnalla on ollut kovin hiljaista viime aikoina. Millaistahan lie joukkojen liikehdintä siellä? Toivon todellakin etteivät tiedusteluelimet nuku ja että päättäjät ovat ajan tasalla. Jälkimmäisen kanssa en tosin kauheasti pidättelisi hengitystäni.

Edit. Lisätty tekstiä
Tuo Spetsnamon harjoitus taisi olla "arktisen sodankäynnin erikoisjoukkojen", tiedusteluprikaatin (n.5000 sotilasta) tiedusteluun ja sabotointiin kohdennettu? Lieneekö siellä ollut mukana myös Alakurtin porukkaa?

VENÄJÄN ASEVOIMAT MUUTOKSESSA – KOHTI 2030-LUKUA
Pasi Kesseli (toim.)
2016

Tutkimuksesta lainattua

"...
1.2 Georgian sota 2008

Georgian sota elokuussa 2008 oli Venäjän ja Georgian välillä käyty lyhyt sotatoimi, jonka aikana Venäjän joukot kukistivat Georgian armeijan nopealla ja päättäväisellä hyökkäyksellä. Venäjä saavutti hyökkäyksellään Georgian pohjoisosassa olevan Etelä-Ossetian ja luoteisosassa olevan Abhasian alueiden hallinnan sekä vaurioitti ja tuhosi Georgian asevoimien infrastruktuuria sekä kalustoa. Sota oli pitkällisten poliittisten ja sotilaallisten jännitteiden aiheuttama eskalaatio. Hyökkäysoperaatiolla Georgian alueelle Venäjä osoitti, että se on tarvittaessa valmis käyttämään sotilaallista voimaa myös itsenäisiä valtioita vastaan.

1.2.1 Painostusvaihe ja toimintaedellytysten luominen operaatiolle


Aina Neuvostoliiton hajoamisesta saakka Venäjä on käyttänyt laaja-alaisesti eri keinoja Georgian painostamiseksi ja sen hallinnon aseman horjuttamiseksi, koska Georgia on pyrkinyt irti Venäjän ”etupiiristä”. Kun Georgia pyrki lähestymään länsivaltoja ja yhdistämään alueensa (Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan lukien) virallisen hallinnon alaisuuteen, Venäjä pyrki vaikuttamaan Georgiaan katkaisemalla energianjakelun alueelle, toteuttamalla liittolaistensa (separatistit, kolmas osapuoli) avulla sabotaasi-iskuja, pyrkimällä sekaantumaan Georgian sisäpolitiikkaan, tukemalla separatistijoukkoja sekä Abhasiassa että Etelä-Ossetiassa, rikkomalla Georgian ilmatilan koskemattomuutta, käyttämällä sotilaallista voimaa (ilmaiskut) sekä toteuttamalla taloudellisia pakotteita Georgiaa vastaan. Venäjä on siis osannut monipuolisten vaikuttamiskeinojen hyödyntämisen jo ennen Ukrainan operaation muotiin nostamaa hybridisodankäynnin käsitettä. Suomalaisessa ajattelussa nämä sotaa edeltäneet tapahtumat voidaan rinnastaa poliittiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen painostukseen.

Venäjä kiihdytti painostustoimia Georgiaa vastaan vuoden 2008 alussa. Painostuskeinoihin liittyi myös joukkojen keskittämistä, sotaharjoituksia, poliittista retoriikkaa sekä ilmatilanloukkauksia. Venäjä ei kuitenkaan onnistunut painostuksella saavuttamaan päämääriään: sotilaallisen läsnäolon jatkamista Georgiassa tai Georgian kehityssuunnan kääntämistä pois läntisistä liittoumista. Iskun toimeenpanoa valmisteltiin koko kevät 2008, mutta on epäselvää, olisiko Venäjä aloittanut operaation ilman Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Todennäköisesti Venäjän. Armeijan valmiudessa olleiden joukkojen ryhmitys oli kyetty ainakin osin salaamaan Georgian tiedustelulta, koska operaation toteutus aiheutti georgialaisille jopa strategisen tason yllätyksen.

Toimintaedellytysten luomisessa ratkaisevia tekijöitä olivat alueella jo olevat joukot, niiden vahventaminen sekä operaatioalueella ja tukialueella suoritetut keskeisen infrastruktuurin parannustyöt. Joukkojen koulutustasoa ja valmiutta kehitettiin sotaharjoituksissa, joista keskeisin oli laajamittainen Kaukasia 2008 -harjoitus. Harjoitussarja oli aloitettu jo vuonna 2006.

1.2.2 Venäjän operaation periaatteita ja toteutus

Venäjän operaation keskeisiä tekijöitä olivat maakomponentin operaatiot kahdessa operaatiosuunnassa; merikomponentin operaatio; ilmakomponentin operaatio, joka linkittyi merkittäviltä osin operaation kokonaisvaikuttamiseen sekä taistelevia joukkoja tukevat elementit. Kaikki toiminta tähtäsi kokonaisoperaation tavoitteiden saavuttamiseen.

Kahden operaatiosuunnan hyökkäyksellä varmistuttiin siitä, että puolustajan joukot olivat riittämättömät hyökkäyksen torjuntaan ilman laajamittaista reservien liikekannallepanoa, mikä estettiin tulenkäytöllä perustamisalueita vastaan.

Operaation menestystekijöiksi nousi joukkojen korkea valmius sekä voiman nopea kasvattaminen taistelutilassa, minkä huolelliset valmistelut mahdollistivat. Joukkojen käytöllä vallattiin keskeiset alueet ja mahdollistettiin lisäjoukkojen keskittäminen operaatioalueelle. Operaatiotempolla sotkettiin vastustajan suunnitelmat ja pakotettiin vastustaja reagoimaan. Taktisella tasolla etu saavutettiin hyökkäyksellisyydellä, paikallisella ylivoimalla ja nopeudella.

Venäläisten operaatio hyödynsi muiden taistelutilan ulottuvuuksien rinnalla myös kyberulottuvuutta. Venäjällä on ymmärretty kyberhyökkäyksillä saavutettava hyöty, sillä toiminta saadaan sotilasoperaation sijaan näyttämään kyberrikollisuuteen ja -terrorismiin liittyviltä teoilta. Georgian vastainen kyberhyökkäys alkoi jo ennen varsinaisia sotatoimia. Internetsivustoihin hyökkäämällä häirittiin kohdemaata ja testattiin verkkohyökkäysten vaikuttavuutta. Kyberulottuvuudessa toteutettiin myös tiedustelutehtäviä.

Operaatioon käytettiin Venäjän asevoimien suorituskykyisimpiä joukkoja, joilla oli sotakokemusta edellisistä sodista. Joukot olivat korkean valmiuden joukkoja. Osa niistä palveli Tšetšenian alueella, ja osa oli kokeneita maahanlaskujoukkoja. Maahanlaskujoukkoja keskitettiin alueelle ilmakuljetuksilla muun muassa Pihkovasta Beslaniin. Maahanlaskujoukkojen kokoonpanossa oli merkittävästi enemmän sopimussotilaita kuin moottoroiduissa jalkaväkijoukoissa. Esimerkiksi Pihkovan. Ilmarynnäkködivisioonan joukoista merkittävä osa oli sopimussotilaita, joilla oli kokemusta Tšetšenian sodista. Pihkovan divisioona oli toiminut 2000-luvun alusta kokeilujoukkona uudistuksessa, jonka tavoitteena oli muodostaa koko divisioonan henkilöstö sopimussotilaista. Timo Hyttisen mukaan kokeilu epäonnistui, ja nykyään sotakokemuksista huolimatta maahanlaskujoukkojen henkilöstöstä jopa 60–70 prosenttia on varusmiehiä. Nopeaa valmiutta ylläpidetään siten, että jokaisessa divisioonassa on pysyvässä valmiudessa yksi pataljoona, jonka henkilöstö koostuu kokeneista sopimussotilaista ja jonka kalusto on uudempaa kuin muilla joukoilla. Vastaava valmiusvaatimus lienee ollut käytössä jo ennen Georgian sotaa. Maahanlaskujoukkojen taisteluosastoja käytettiin moottoroidun jalkaväen etujoukkoina hyökkäyksessä Tskhinvalista etelään kohti Goria tavoitteena muodostaa puskurivyöhyke. Tämä saattaa jatkossakin tulla kyseeseen, koska joukoilla on korkea valmius ja niiden osia kyetään siirtämään nopeasti taistelutilaan.

Erikoisjoukkojen rooli ei korostunut operaation aikana nopean tilannekehityksen vuoksi. Erikoisjoukoilla on voitu tukea separatisteja, jotka toteuttivat iskuja Georgian alueella. Operaatiossa erikoisjoukkoja käytettiin avainkohteiden haltuunottoon, tiedustelutehtäviin sekä maalinosoitukseen ilmakomponentille.
....
Kineettiselle vaikuttamiselle Georgian yhteiskunnan infrastruktuuria vastaan ja länsimaille kriittisiin kohteisiin oli asetettu rajoitteita. Venäjän johto todennä- köisesti rajoitti kineettistä vaikuttamista Tbilisin kohteisiin ja etenemistä pääkaupungin alueelle, jotta länsivaltojen puuttumista alueen tapahtumiin ei provosoitaisi liikaa. Tämä on huomionarvoinen asia ymmärtää tulevaisuuden operointia arvioitaessa. Operaation suunnittelussa mietitään vaikuttamisen kohteet, rajoitteet ja halutun vaikutuksen saavuttamiseksi käytettävät menetelmät. Voi olla, että tilanne ei mahdollista asevaikutuksen käyttöä kuin asevoimia vastaan, jolloin sisäkehille vaikutetaan esimerkiksi kyberulottuvuudessa.

Kineettisen vaikuttamisen painopiste olikin maaoperaation toimintaedellytysten luomisessa, jolloin vaikuttamisen resursseilla iskettiin kohteisiin, jotka tukivat maaoperaatiota joko suoraan tai epäsuorasti. Tulenkäytöllä lamautettiin Georgian asevoimien taistelualueella olleita joukkoja sekä pyrittiin estämään reservien liikettä, häiritsemään johtamisyhteyksiä, lamauttamaan lentotukikohtia, tuhoamaan poltto- ja voiteluainevarastoja sekä eristämään taistelualueet toisistaan. Georgian varuskunta- ja tukikohtaverkkoon vaikutettiin kattavasti, koska tavoitteena oli sotapotentiaalin tuhoaminen ja alueita käytettiin asevoimien reservien perustamisalueina.

Eristämistoiminnalla Georgia pyrittiin eristämään ulkomaailmasta merisaarrolla sekä vaikuttamalla lentokenttiin ja tietoverkkoihin. Lento- ja meriliikenteeseen, jotka ovat yhteiskunnan avaintoimintoja, vaikutettiin toteuttamalla merisaarto, aloittamalla ilmapäivystys sekä iskemällä satamien ja lentokenttien infrastruktuuriin ballistisilla ohjuksilla ja ilmahyökkäyksillä. Lentokentät ja satamat olivat niin sanottuja dualuse-kohteita, joilla oli merkitystä sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Niiden merkittävyyttä korosti Venäjän tarve eristää Georgia ulkomaista. Päätöksentekoon ja johtamiseen vaikutettiin aktiivisesti pääosin kyberulottuvuudessa lamauttamalla internetsivuja sekä sähköpostipalvelimia laajoilla palvelunestohyökkäyksillä.

Voiman projisointikyky oli keskeinen menestystekijä Venäjän operaatiossa. Kuljetusilmavoimat mahdollistivat maahanlaskujoukkojen nopean keskittämisen operaatioalueelle. Voiman projisointikyky mahdollistaa nopean voiman kasvattamisen operaatiosuunnassa tai esimerkiksi yllättävän operaatiosuunnan avaamisen. Ilmakuljetuskyky mahdollistaa myös maahanlaskujen toteuttamisen laskuvarjopudotuksina tai lentokuljetuksina. Venäläisjoukot ovat harjoitelleetkin sodan jälkeen alueiden valtaamista maahanlaskuilla.
EDIT: Jatkuu...

1.3 Ukrainan operaatio 2014–2015

Venäjän operaatiot Krimillä osoittivat kehittynyttä kykyä toimeenpanna strategisen tason suunnitelmia. Venäjä yhdisti tehokkaasti sotilaallisia keinoja sekä valtiollisia keinoja saavuttaakseen poliittiset päämääränsä. Vuodesta 2008 alkaen toimeenpantu radikaali asevoimien reformi on tuottanut merkittävää kehitystä Venäjän asevoimien suorituskyvyssä ja taisteluvalmiudessa. Tätä uutta suorituskykyä testattiin Venäjän vallatessa Krimin alkuvuodesta 2014 sekä Venäjän asevoimien joukkojen operoidessa Itä-Ukrainassa. Venäjän Ukrainaan suorittama operaatio toimii länsimaille herätyksenä siitä, että sotilaalliset uhkakuvat, joihin oma varautuminen on perustunut, ovat vääriä87. Venäjä osoitti jälleen – kuten myös vuonna 2008 Georgiassa – ettei se pidättäydy sotilaallisen voiman käytöstä strategisten tavoitteidensa saavuttamisessa.

Venäjän operaatio Ukrainassa on koostunut neljästä erilaisesta vaiheesta:

1. Krimin niemimaan valtaaminen
2. voiman kasvattaminen Ukrainan rajalla; uhka ja harhautus
3. venäläismielisten separatistien tukeminen
4. tavanomaisten joukkojen sotilasoperaatio Ukrainan alueella.
Venäjän operointitavat ovat nostaneet julkisuuteen länsimaisen termin hybridisodankäynti, jota on käytetty aikaisemmin kuvaamaan muun muassa Hizbollahin taktiikkaa vuoden 2006 taisteluissa Israelia vastaan. Hybridisodankäynnissä yhdistellään erityyppisiä joukkoja ja menetelmiä, modernia teknologiaa, perinteistä taistelua, sissitoimintaa, informaatio-operaatioita ja jopa terrorismia. Näiden käytöllä pyritään saavuttamaan poliittiset päämäärät.91 Erikoisjoukkoja käytetään aiempaa monipuolisemmin kriisin alkuvaiheesta lähtien.

Venäjän asevoimien käyttämät taktiikat Ukrainan operaatiossa linkittyvät yleisesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin esittämiin periaatteisiin:

1. Yhdistellään avoimia sotilasoperaatioita sekä peiteoperaatioita.
2. Sotia ei enää julisteta, vaan ne vain alkavat. Mikä tahansa valtio voidaan kuukausissa tai jopa päivissä muuttaa intensiivisen sotilasoperaation näyttämöksi.
3. Sotilaallisia keinoja tehostetaan yhdistämällä niihin ei-sotilaallisia keinoja, kuten poliittisia, taloudellisia, informaatioon liittyviä, humanitäärisiä ja muita menetelmiä.
4. Keinoihin liitetään peitettyjä sotilasoperaatioita sekä tarjotaan joukkoja rauhanturvaoperaatioihin alueelle.
5. Uudet informaatioteknologiat huomioidaan operaatioissa.
6. Alueen väestö pyritään aktivoimaan operaation tueksi, ja sitä hyödynnetään sotilasjoukkojen toiminnan peittämiseen.
Gerasimovin mukaan tulevaisuuden aseellisten konfliktien erityispiirteitä ovat myös:

1. ”etätaistelut” erittäin liikkuvien taistelujoukkojen välillä
2. vastustajan sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn lamauttaminen lyhytaikaisilla täsmäaseiskuilla strategisiin sotilas- ja siviilikohteisiin
3. täsmäaseiden, erikoisoperaatioiden, miehittämättömien järjestelmien sekä uusien aseiden (laser, HPM) massamainen käyttö
4. aseistettujen siviilien käyttö
5. samanaikaiset iskut vastustajan joukkoihin ja infrastruktuuriin koko taistelutilassa
6. samanaikainen taistelu kaikissa taistelutilan ulottuvuuksissa.
1.3.1 Krimin valtaaminen oli menestyksekäs erikoisoperaatio

Venäjän operaatio Ukrainassa alkoi Krimin valtaamisella, mikä toteutettiin erikoisoperaationa. Operaatiossa keskeisessä roolissa olivat Venäjän asevoimien uudet erikoisjoukot, spetznaz-joukot, maahanlaskujoukot sekä merijalkaväkijoukot.
Venäjän operaatio Krimin valtaamiseksi oli yllätys sekä poliittisesta että sotilaallisesta näkö- kulmasta. Sotilasoperaatiolla saavutettiin yllätys taktisella ja jopa strategisella tasalla. Tällä oli oleellinen merkitys siihen, että Krimin alue kyettiin valtaamaan lähes ilman veren vuodatusta. Muita keskeisiä syitä olivat Ukrainan hallinnon sekavuus sekä asevoimien heikko henkilöstö- ja materiaalitilanne. Ukrainan asevoimien joukot eivät saaneet minkäänlaista käskyä vastatoimien toimeenpanosta. Venäjän asevoimien erikoisoperaatio toteutettiin kurinalaisesti. Operaation toisessa vaiheessa vallattiin Krimin alueella eristetyt Ukrainan asevoimien varuskunnat ja muut sotilaskohteet. Erikoisjoukkojen operaatioissa pyrittiin välttämään tulivoiman käyttöä. Operaatiota tuettiin psykologisella vaikuttamisella, esimerkiksi pelottelulla sekä internetissä ja mediassa levitetyllä propagandalla.

Venäjän asevoimien tiedetään aloittaneen Krimin operaation valmistelut viimeistään 22.2.2014. Tällöin erikoisjoukot ja osa muista joukoista saivat ensimmäiset käskynsä operaation toimeenpanosta. Myös spetznaz- ja maahanlaskujoukkoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja/tai siirrettiin tukikohdistaan. Joukkoja siirrettiin ilmakuljetuksilla Anapaan, josta tuli sijaintinsa vuoksi operaation keskeinen huoltotukikohta. Ukrainan hallinnon erottamat ja laittomiksi julistamat Berkut-joukot perustivat kulunvalvontapaikkoja Krimille pohjoisesta tuleville teille estäen pääsyn alueelle. On esitetty arvioita, että Venäjän tiedustelupalvelun GRU:n agentit olisivat olleet mukana organisoimassa Berkut-joukkojen toimintaa.

Muutama päivä ennen Krimin valtaamisoperaatiota aloitettiin presidentti Putinin käskystä Läntisen sotilaspiirin yllätyksellinen valmiustarkastus. Valmiustarkastus ei ollut poikkeuksellinen, koska niitä oli järjestetty vuodesta 2013 alkaen, mutta tällä kertaa sitä käytettiin harhautuksena salaamaan Krimin operaation toimeenpano. Valmiusharjoituksessa joukkoja keskitettiin pois Ukrainan rajalta jopa Pohjois-Venä- jälle saakka. Valmiusharjoituksen miesmäärä, 150 000 sotilasta, olisi ollut riittävä hyökkäyksen aloittamiseksi Ukrainaan, mikä muodosti salaamisen ja harhauttamisen lisäksi uhkan Ukrainan hallinnolle. Valmiusharjoituksen suurilla joukkojen siirroilla salattiin tuhansien spetznaz- ja maahanlaskujoukkojen kuljetukset Krimin operaatioalueelle. Joukkoja siirrettiin Anapaan jatkokuljetuksia varten. Osa joukoista, ilmeisesti erikoisjoukkoja, kuljetettiin suoraan Krimille, missä ne valtasivat muun muassa lentokentän operaation alkuvaiheessa. Puolustusministeriön raportin mukaan Krimin valtausoperaatio aloitettiin kuljetuskoneilla tehdyllä maahanlaskulla.

Varsinainen operaatio alkoi aamuyöllä 27.2.2014, kun 50 aseistettua tunnuksetonta henkilöä valtasi Krimin parlamentin. Henkilöt ilmoittivat olevansa Krimin venäjää puhuvien kansalaisten itsepuolustusjoukkoja. Henkilöt olivat liian hyvin aseistettuja ollakseen paikallisia itsepuolustusjoukkoja tai edes Berkut-joukkoja. Jälkeenpäin on tulkittu, että tämä oli Venäjän uusien erikoisjoukkojen ensimmäinen operaatio. Myöhemmin samana päivänä alueelle tuotiin merijalkaväkeä merikuljetuksilla. Seuraavana päivänä aamuyöllä aseistetut miehet valtasivat Belbekin lentokentän estäen kiitotien, konekaluston ja asevaraston käytön. Lentoyksikkö, jolla oli 45 MiG-29-konetta, lamautettiin minuuteissa. Samanaikaisesti vallattiin Krimin tärkein siviililiikennelentoasema sekä lennonjohto.

Krimillä kohteita vallannut henkilöstö käytti Venäjän asevoimien maastopukua ja aseita, mutta he eivät käyttäneet mitään tunnuksia ja kieltäytyivät paljastamasta henkilöllisyyttään. Ajoneuvoissakaan ei ollut tunnuksia eikä rekisterikilpiä. Tämä loi epä- varmuutta siitä, olivatko kohteet vallanneet henkilöt venäläisiä sotilaita vai paikallisia itsepuolustusjoukkoja. Epäselvyys vaikeutti päätöstä vastatoimien laadusta ja käynnistämisestä. Operaatioon osallistuneet joukot, ”kohteliaat ihmiset”, esiintyivät erittäin kurinalaisesti ja ammattitaitoisesti operaation aikana. Joukot toimivat yhteistoiminnassa jo alueella olleiden venäläisjoukkojen sekä venäläismielisten paikallisten joukkojen kanssa. Erikoisjoukkoja käytettiin Krimin operaatiossa sellaisten sotilaskohteiden valtaamisessa, joiden odotettiin tekevän kovinta vastarintaa. Erikoisjoukkoja käytettiin myös avainhenkilöiden kiinniottamiseen.

Operaatio on hyvä esimerkki perinteisestä venäläisestä periaatteesta: harhautuksesta, maskirovkasta. Maskirovkan keskeisiä elementtejä ovat yllätys, naamiointi, harhaanjohtava liike, toiminnan peittäminen, valelaitteiden käyttö sekä harhauttavan väärän tiedon levittäminen. Krimillä asevoimat peittivät tai naamioivat oman toimintansa, joka myös kiellettiin poliittisella tasolla. Joukkojen tunnistaminen estettiin käyttämällä tunnuksettomia asuja ja ajoneuvoja. Samanaikaisesti Venäjän presidentti Vladimir Putin kielsi lehdistötilaisuudessa, että Venäjän asevoimien joukkoja olisi Krimin alueella. Venäläinen media julkaisi harhaanjohtavaa tietoa tilanteesta. Maskirovkalla vaikeutettiin sekä kansainvälisen yhteisön että Ukrainan poliittisen johdon ja asevoimien vastatoimenpiteitä.

Venäläiset keskittivät Krimin alueelle etutukikohtaan kahdeksan Mi-35M-taisteluhelikopteria. Osastoon kuului myös Mi-8-kuljetushelikoptereita, joiden tulosta alueelle venäläiset olivat ilmoittaneet. Operaatioissa hyödynnettiin jälleen yllätystä. Keskittämällä taisteluhelikopterit Krimin alueelle Venäjän asevoimat saivat joukoilleen lähitulitukisuorituskyvyn, joka oli pimeätoimintakykyinen sekä kykenisi tehokkaasti tuhoamaan panssaroituja ajoneuvoja. Taisteluhelikopterit olisivat olleet keskeinen suorituskyky, mikäli ukrainalaisjoukot olisivat nousseet vastarintaan.

Noin viikon aikaikkunassa (28.2.–5.3.2014) venäläisjoukot miehittivät Krimin, ottivat valvontaansa alueen keskeiset kohteet ja jatkoivat voiman projisointia alueelle sekä ilmakuljetuksilla että pääpainoisesti merikuljetuksilla. Valvontaan otettiin alkuvaiheessa sotilaskohteita, mutta sittemmin voiman kasvaessa myös hallinnon ja siviili-infrastruktuurin avainkohteita, kuten televisioasemia ja viestintäoperaattoreita. Sotilaskohteet eristettiin ja vartioitiin, mutta osaan myös tunkeuduttiin erikoisoperaatioilla. Esimerkkinä voidaan mainita rajavartioston alueellinen esikunta, jossa tuhottiin viestintälaitteet ja työasemat. Ukrainan asevoimien joukot käytännössä vangittiin varuskuntiinsa ja eristettiin toisistaan, jotta ne eivät kykenisi koordinoituihin vastatoimiin.

Toinen huoli Venäjän asevoimilla oli operaation alkuvaiheessa mahdollinen Ukrainan asevoimien vastahyökkäys mantereelta. Krimin valtaamisen jälkeen (6.– 17.3.2015) Venäjän asevoimat jatkoivat voiman projisointia alueelle, jotta joukot ja niiden suorituskyvyt riittäisivät varuskuntien haltuunottoon ukrainalaisjoukoilta sekä mahdollisen vastahyökkäyksen torjuntaan. Vastahyökkäysmahdollisuudet estettiin myös keskittämällä merkittävä määrä voimaa Ukrainan itärajan läheisyyteen valmiuteen. Tämä toimi sotilaallisena painostuksena ja olisi myös mahdollistanut hyökkäyksen Ukrainaan, mikäli sen asevoimat olisi keskitetty Krimin suuntaan. Kahden operaatiosuunnan hyödyntämisellä kyettiin myös estämään vastustajan painopisteen muodostaminen. Krimin niemimaan alueelle keskitettiin lisäksi moottoroitua jalkaväkeä, jotka keskitettiin Ukrainan ja Krimin yhdistävän seitsemän kilometriä pitkän maakaistaleen puolustukseen. Alueen puolustuksen tueksi keskitettiin myös tykistö- ja raketinheitinyksiköitä.

Venäläisten operaatiosuunnitelmassa oli huomioitu – kuten Georgiassakin – alueen eristäminen mahdollisen kolmannen osapuolen sekaantumiselta. Alueelle keskitettiin suorituskykyisiä ilmatorjuntajoukkoja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä sekä Pantsir-hybridijärjestelmillä varustettuina. Lisäksi alueelle keskitettiin suorituskykyisiä meritorjuntaohjuksia (Bastion-P). Tällä pyrittiin varmistamaan kyky estää esimerkiksi länsiliittouman vastatoimet Krimin alueelle.

Venäjän hallinnon allekirjoitettua (18.3.2015) määräyksen, jolla Krimin alue julistettiin osaksi Venäjää, Venäjän asevoimat käynnistivät operaation Ukrainan hallinnolle uskollisten varuskuntien ja alusten valtaamiseksi. Operaatio ei vaatinut kuolonuhreja, vaikka aseita käytettiin ja useita henkilöitä haavoittui. Venäjän erikoisjoukoille ja spetznaz-joukoille oli käsketty tiukat voimankäytön säännökset. Tappavan voiman käyttöä tuli välttää, mikäli mahdollista. Pienillä erikoisjoukko-osastoilla vallattiin yllä- tystä hyödyntämällä useita avainkohteita. Venäläiset käyttivät vastarintaa kukistaessaan lamautus- ja savukranaatteja, varoituslaukauksia sekä esimerkiksi ikkunoiden rikkiampumista pelotevaikutuksen luomiseksi. Lisäksi ilmassa oleva taisteluhelikopteri oli koko ajan valmiudessa tukemaan operaatioita. Operaation aikana käytiin myös nyrkkitappeluita venäläisten ja ukrainalaisten sotilaiden välillä.

Venäjän asevoimien toiminnassa Krimillä korostuivat peiteoperaatiot. Erikoisjoukot toimivat tunnuksettomina, eikä Venäjä julistanut sotaa Ukrainalle tai esittänyt vaatimuksia Krimin alueeseen. Niemimaan avainkohteet vallattiin, joukot riisuttiin aseista ja alue miehitettiin. Peiteoperaatiot liittyivät myös oleellisesti venäläiselle operaatiotaidolle tyypilliseen harhautukseen, maskirovkaan. Tätä vanhaa periaatetta sovellettiin sekä poliittisella että sotilaallisella tasolla. Peiteoperaatioilla ja harhautuksella johdettiin vastustajaa harhaan ja mahdollistettiin venäläisjoukkojen operaation kieltäminen riittävän pitkään.

Krimin valtaamisessa avainasemassa olivat hyvin koulutetut erikoisjoukot, jotka toimivat tiukkojen voimankäytön sääntöjen ja selkeiden perusperiaatteiden mukaisesti. Voimankäyttöä vältettiin, jotta vastarinta ei eskaloituisi. Välittömästi tilanteen salliessa avoimen toiminnan alueelle keskitettiin nopean valmiuden joukkoja tukemaan Krimin itsenäistymistä. Krimin peiteoperaatiota tuettiin poliittisilla toimenpiteillä sekä informaatio-operaatioilla, joilla vaikutettiin Krimin paikallisväestöön sekä Ukrainan ja Venäjän kansalaisiin. Operaatiot ovat muokanneet informaatioympäristöstä hajanaisen, mikä vaikuttaa myös meneillään olevan operaation analysointiin. Informaatio-operaatioihin kuuluvan kybervaikuttamisen menetelmänä olivat muun muassa palvelunestohyökkäykset mediakohteita vastaan.

1.3.2 Rajoitettua ja monipuolista vaikuttamista Itä-Ukrainassa

Itä-Ukrainassa operaatio alkoi pääsääntöisesti kolmannen osapuolen, eli venäläismielisten separatistien, tukemisena materiaalilla sekä joukkojen peiteoperaatioilla. Kun Ukrainan asevoimat saivat käynnistettyä kattavan terrorismin vastaisen operaation kesällä 2014, separatistijoukot eivät pärjänneet Ukrainan asevoimille. Muun muassa Donetskin lentokenttä vallattiin takaisin toukokuussa 2014 ilma-aseen tukemana. Tämä pakotti Venäjää ottamaan suoremman roolin operaatioalueella. Alueelle keskitettiin moderneja asejärjestelmiä, mukaan lukien ilmatorjuntaohjuksia ja raketinheittimiä. Ilmatorjunnalla kiistettiin Ukrainalta ilma-aseen käyttö taisteluiden tukemisessa. Epäsuoraa tulta käytettiin Venäjän alueelta Ukrainan joukkoja vastaan useita kertoja. Myös Venäjän asevoimien maajoukot alkoivat operoida taisteluissa Itä-Ukrainassa. Keskeiset alueet saatiin vallattua takaisin separatistien haltuun. Tilanne Itä- Ukrainassa muodostui rajoitetuksi sodaksi maiden välillä. Venäjän tavoitteena lienee pitää sodankäynti rajoitettuna, jotta tilanne ei eskaloidu eikä kansainvälinen yhteisö päätä puuttua siihen sotilaallisin voimakeinoin. Venäjän asevoimien joukkojen ja asejärjestelmien läsnäolo Itä-Ukrainassa on ollut konfliktin keskeinen ja ilmeisen pysyvä piirre.

Venäjän tiedustelu- ja erikoisjoukkojen operoinnista Itä-Ukrainassa on varmoja havaintoja kesästä 2014 lähtien. Alueella on toiminut ryhmiä kuudesta eri yhtymästä (maahanlasku-, spetznaz- ja tiedustelujoukot). Ensimmäiseen laajempaan maaoperaatioon (elokuu 2015) Venäjä keskitti brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen raportin mukaan kymmenen pataljoonan taisteluosastoa, jotka muodostettiin spetznaz-, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhtymistä sekä moottoroiduista jalkaväkiprikaateista. Operaatio Ukrainassa on jo tuonut esille Venäjän asevoimien operaatiokyvyn rajallisuuden. Jo tämän kokoisen operaation pidempiaikainen ylläpito on asevoimille haastavaa.

Itä-Ukrainan operaatiossa nähtiin myös hyvä esimerkki venäläisestä harhautuksesta. Operaation aikana kaikki huomio vedettiin kymmeniin ”humanitäärisiin” valkoisiin rekkoihin, ja samanaikaisesti muiden rajanylityspaikkojen kautta kuljetettiin materiaalia Itä-Ukrainan alueelle.

Uutta Venäjän asevoimien käytössä olevaa lennokkikalustoa on käytetty aktiivisesti tiedustelu- ja tulenjohtotehtävissä Itä-Ukrainan alueella toteutettujen sotilasoperaatioiden tukena. Venäläisiä lennokkeja on käytetty alueiden valvontaan sekä kohteiden reaaliaikaiseen maalittamiseen raketinheittimille sekä tykistölle. Vaikutukset ovat olleet lamauttavat. Ukrainalaisten mukaan heidän tappioista 70 prosenttia on syntynyt epäsuoran tulen vaikutuksesta. Ukrainalaisten mukaan heillä ei ole kykyä estää lennokkien käyttöä taistelutilassa.






 
Viimeksi muokattu:
Osaisko joku suomentaa tämän kirjoituksen...?

http://jagarchefen.blogspot.fi/2016/10/sommarstugor-hotell-och-gransstationer.html?m=1

En blogg som i huvudsak berör säkerhetspolitik i vårt föränderliga närområde.

Sommarstugor, Hotell och Gränsstationer

Sammanfattning

De uppgifter som sporadiskt framkommit sedan 2008 i Finland, rörande en möjlig koppling till underrättelseverksamhet vid ryska mark- och fastighetsköp i Finland, får till del anses stämma. En mindre del av dessa inköp har, bedömt, en koppling till underrättelseverksamhet, som bl.a. den finska säkerhetskommittén påtalar. Dessa inköp syftar, bedömt, till att utgöra stödpunkter för olika former av underrättelseverksamhet i fred och i händelse av en väpnad konflikt för sabotageförband.

Analys

En mycket intressant företeelse som tidigare berörts på denna blogg är de s.k. ryska mark- och fastighetsköpen i Finland nära, för det finska totalförsvaret, strategiska platser. Finlands säkerhetskommitté kom i februari, 2016, med en promemoria belysa detta något mer ingående,1 vilket gör att informationen rörande dessa fastighets- och markaffärer kan värderas något mer, än vad som hitintills framkommit i både nationell finsk och internationell media.

Sedan tidigare är det känt att en stor andel av de ryska mark- och husköpen är koncentrerade till, dels södra Karelen, dels gränstrakterna mellan Finland och Ryssland. Vissa av dessa mark- och husköp har skett i anslutning ammunitionsförråd, radarstationer, stamnät för elförsörjning och andra för det finska totalförsvaret strategiska installationer. Därtill har även fastigheter och mark inhandlats i Åbo skärgård.2 Samma företag som genomförde inköpen i Åbo skärgård, köpte även två fartyg av den finska marinen, där originalmålningen på fartygen bibehölls.3



Bild 1. Riksväg 6 samt södra Karelen.
Vad som är nytt i sammanhanget är information som framkommit i den finska säkerhetskommitténs utredning avseende s.k. "hybridhot" vilket bl.a. berörde dessa markköp. Informationen som framkommit ur den studien är något tydligare, dels specificeras ytterligare platser, dels klarläggs geografiskt område något tydligare samt även vilken typ av byggnader som införskaffats. Bland annat nämner de att markområden och byggnader har köpts upp, utöver de tidigare nämnda, i anslutning till vapendepåer, militära flygfält, kommunikationsmaster, kärnkraftverk och knytpunkter för tågtrafik och vägnät.4

Vad avser byggnader skall det bl.a. röra sig om gränsbevakningsstationer som den finska gränsbevakningen har avyttrat, därtill skallhotell, servicestationer, skolor och lägergårdaräven upphandlats. Enbart längs, finska, riksväg (RV) 6 skall det finnas närmare 30 stora fastigheter i ryskt ägo, fastigheterna har inhandlats under förevändningen att idkaturistnäring, men den verksamheten förefaller ej kommit igång som utlovats.5 Sedan tidigare är det känt att bl.a. äldre ödehus har köpts upp.6

I Åbo skärgård är det sedan tidigare känt, att ett företag med rysk koppling har köpt upp mark och även hus, samt även byggt hus. I huvudsak rör det sig om mindre fritidshus där storleken är om 100-200 kvadratmeter, dock finns två stora hus om 350 kvadratmeter.7 Placeringen av dessa fritidshus är längsmed samtliga större farleder in till Åbo samt Nådendal.8 Åbo är, dels Finlands viktigaste hamn och distributionscentrum,9 dels finns utanför Åbo, Pansio flottbas.10 Därtill är dessa fritidshus placerad vid farleder med större vattendjup som leder ut till öppet hav.11


Bild 2. Fastighets- och markköp i Åbo skärgård.
De tidigare hinder/krav, i Finland, som fanns för utländska fastighetsaffärer avreglerades i två etapper under 1990-talet, det första steget genomfördes 1993 och det andra avslutande 1999. Detta var ett led, och förutsättning, för det finska medlemskapet i EU, då det ej får finnas begränsningar med fastighetsaffärer för medlemsstaterna i EU. Finland kom även, i samband med detta, avreglera fastighetsmarknaden för medborgare i länder utanför EU. I början av 2000-talet kom de ryska mark- och fastighetsaffärerna i Finland påbörjas, av både företag och privatpersoner. Affärerna skall ha genomförts både via företag men även bulvaner.12 Redan 2008 förefaller civila individer i Finland, uppmärksammat de ryska fastighetsköpens geografiska spridning, invid viktiga installationer, för det finska totalförsvaret.13

Den finska Försvarsmakten förefaller identifierat faktorer som innebär att vissa av dessa markköp kan vara, eller är, förberedelser syftandes till att försvåra en mobilisering av den finska Försvarsmakten. I händelse av t.ex. en situation där mobilisering skall genomföras är det, den finska polisens uppgift att tömma dessa fastigheter. Den finska polismyndigheten bedömer dock att en tömning av dessa strategiskt anskaffade fastigheter ej kommer kunna ske effektivt, som de förutsatt i dess beredskapsplaner.14


Bild 3. Fredstida gruppering av förband.
Den finska Försvarsmaktens fredsgrupperade förband är i huvudsak koncentrerade till landets södra del samt med en tyngdpunkt i dess mellersta och västra delar.15 Utgår vi från den tidigare basfakta, där en tydlig koncentration skall vara längs RV 6 samt i södra Karelen, så finns det längs med RV 6 totalt tre militära enheter, inom södra Karelen finns en militär enhet. Således kan koncentrationen av inköpta fastigheter och markområden ej genomförts till dessa fredstida grupperingar, utan måste vara vid koncentrationsområden och basområden, för den finska Försvarsmakten, i händelse av mobilisering och/eller ett försämrat säkerhetspolitiskt läge eller väpnad konflikt, vilket indirekt beskrivs i de finska artiklar som finns avseende ämnesområdet.

För att få någon form av, möjlig, rätsida på de finska uppgifterna får vi se bakåt i historien om det finns några möjliga paralleller som går att vidareutveckla till vår nutid. Vad avser fritidsfastigheter i kustband och skärgårdar så finns det beskrivet hur den svenska säkerhetspolisen, SÄPO, under 1980-talet, förefaller kontrollerat ett antal sådana fastigheter som varit inköpta av individer med utländskt medborgarskap, kopplat till den främmande undervattensverksamhet som bedrevs, längs den svenska kusten och i skärgården.16 I detta sammanhang blir de uppgifter som förekom under 1980-talets svenska ubåtsjakter, avseende ljussignalering från land ut mot vatten, intressanta.17

Vad avser fastighetsköp, så får Matrecos verksamhet i Sverige vara det mest kända, där de genom en omfattande spridning av dels, servicepunkter, dels filialer, hade möjlighet att täcka in en stor del av Sverige. Enligt chefen för SÄPO kontraspionage, Olof Frånstedt, vid den aktuella tidpunkten, var det den militära underrättelsetjänsten, GRU, som bedrev inhämtningsverksamhet med Matreco som en täckverksamhet.18 Vad avser Matreco, så förefaller det kommit s.k. "bilexperter" från Sovjetunionen för att utföra visa bilarbeten, i Sverige, dessa övernattade/bodde då i Matreco lokaler. Dessa "experter" förefaller,ej haft någon djupare kunskap, i bilarbete.19 Därtill förefaller de både på filialnivå samt vid huvudkontoret dirigerat lastbilstrafik, TIR märkta lastbilar, men även upprätthållit samband med fartyg.

Utöver det så beskrivs det även i det s.k.Mitrochinarkivet hur t.ex. en bensinstation i Mexiko vid gränsen till USA, skulle utnyttjas för att, dels fungera som stödpunkt för sabotageförband, dels fungera som förvaringsplats av utrustningen till sabotageförband, som i händelse av en konflikt med USA, skulle genomföra sabotage där.20Materiel gömdes även nära objekt där sabotage skulle genomföras mot, oftast skildes tänd- och sprängmedel från radiomateriel. Materielen kunde även befinna sig nära luftlandsättnings- och landstigningsområden för sabotageförbanden, då var den antingen nedgrävd i marken eller så hade den gömts i byggnader, som en agent ägde.21 I detta sammanhang blir uppgifter rörande Sovjetiska lastbilschaufförer som iakttagits, under det kalla kriget, gräva ned utrustning i Sverige, mycket intressanta. Iakttagelserna har genomförts då de parkerat sina lastbilar i obebodda områden, i samband med detta skall bl.a. radiosändare omhändertagits i efterhand, vid plats där iakttagelse genomförts.22

Således dessa perspektiv visar på att, under det kalla kriget fanns det, bedömt, både fastigheter där man visste om att de var i utländskt ägo och eventuellt i svenskt, där underrättelseverksamhet bedrevs, därtill terrängområden där utrustning fanns gömd, men ytterst lite gjordes åt verksamheten, förutom att den hölls under bevakning i olika former. Därtill visar det på, trots att det var betydligt svårare, att dölja, under det kalla kriget, så var Sovjetunionen beredd att ta stora risker i form av att genomföra denna form av verksamhet, trots att det tydligt skulle kunna härledas till Sovjetunionen. Något som är viktigt att ta med sig i det fortsatta resonemanget.

Den ryska köpkraften började öka vid 2000-talets inledning,23 den hade då så sakteliga börjat återhämta sig efter den finanskris som inträffade 1998.24 Vilket även sammanfaller med starten för de ryska mark- och fastighetsköpen i Finland.25 Vad som även sammanfaller med de ryska mark- och fastighetsaffärerna, är den tydliga ökningen av rysk underrättelseverksamhet, som påbörjades vid den omedelbara inledningen av 2000-talet.26 En ökning som förefaller haft målsättningen att återskapa samma underrättelseförmåga som fanns, under den mest ansträngda tiden, vid det kalla kriget.27

Således finns det, dels en historisk koppling till utnyttjande av faciliteter samt markområden för genomförande av olika former av underrättelseverksamhet, dels förefaller en ökning i den ryska underrättelseverksamheten korrelera i tid, gentemot en ökning av ryska fastighets- och markköp i anslutning till för det finska totalförsvaret viktiga objekt. Härav finns det skäl att anta att, åtminstone, del av dessa mark- och fastighetsaffärer har en koppling till underrättelseverksamhet.

Koncentrationen av de finska stridskrafterna är, och var även under det kalla kriget, i landets södra del, därtill finns huvuddelen av befolknings- samt industriella- och administrativa centra, där.28 Det finska mobiliseringssystemet kunde under inledningen av 1990-talet under några dagar, bedömt 3-5, mobilisera cirka hälften av dess totala volym,29 en stor del av dessa torde varit koncentrerade till landets södra delar. Trots, nästan, en halvering i storlek av manskap,30jämfört med det kalla kriget, så torde en huvuddel av dessa fortsatt vara koncentrerade i händelse av en väpnad konflikt till Finlands sydöstra delar.

Sett till hur Finland såg framför sig hur ett möjligt angrepp kunde tänkas genomföras under det kalla kriget mot dem, i form av ett strategiskt överfall, så förefaller koncentrationen av de Sovjetiska förbanden varit till de sydöstra delarna av Finland, i vad som kunnat utläsas av information som framkommit under 2010-talet. Därtill korrelerar bedömda mål, väl med de uppgifter som framkommit i nutid, vart mark- och fastighetsaffärerna genomförts. Därtill sett till hur ett reguljärt angrepp skulle kunna tänkas genomföras, i vår tid, så får de tankegångarna d.v.s. en form av strategiskt överfall, fortsatt ses som giltiga.31 Således, ur detta perspektiv blir koncentrationen av mark- och fastighetsinköp till områden längsmed RV 6 och i södra Karelen, fullt rimliga.

Om nu en del av dessa mark- och fastighetsaffärer har en koppling till underrättelseverksamhet, kan det skilja sig något mot tidigare eller ej? Inleder vi medmarkaffärerna, som torde vara den stora avvikelsen, så kan det finns en logisk förklaring. Virkesuttaget torde ökat markant sedan det kalla kriget, därtill så har även hastigheten man kan göra uttaget i, ökat markant. Mellan perioden 1991 och 2015 dubblades nästan virkesuttaget i Finland.28 Således, torde även risken för ofrivillig exponering av t.ex. i fredstid utlagda upplag dubblerats. Ett sätt att minska denna risk är i sådant fall markköp. En annan anledning till markköp i anslutning till viktiga objekt, kan vara möjligheten till utplacering av teknisk inhämtningsutrustning, som genom markköpet löper mindre risk för ofrivillig exponering.

Vad avser fastighetsköpen får man se tre förklaringar. Den första, torde vara att del av dessa fastigheter fungerar som stödpunkter för underrättelsepersonal i fredstid, på samma sätt som Matreco filialer fungerade under det kalla kriget, sett till vilken typ av byggnader, hotell o.dyl., som nämnts. Den andra, torde vara att vissa fastigheter, främst ödefastigheter, kan fungera som s.k. "brevlådor" för att förflytta information eller utrustning och möjligen som gömslen för personal. Den tredje torde även vara som stödpunkt, i händelse av ett försämrat säkerhetspolitiskt läge innan en väpnad konflikt, som möjliggör att sabotageförband kan återhämta sig samt förbereda sig, inför lösandet av uppgifter.

Har då samtliga mark- och fastighetsinköp en koppling till underrättelseverksamhet? Nej de har det, bedömt, ej. Men sett till hur den Sovjetiska underrättelsetjänsten arbetade, så får det ses som högst sannolikt att dess ryska arvtagare, fortsatt i samma spår. Vilket gör det högst sannolikt, med de nya uppgifter som publicerats att ett antal av dessa mark- och fastighetsinköp har en koppling till underrättelseverksamhet. Därtill utgör mängden mark- och fastighetsinköp ett skydd i sig. Själva mängden, som den finska polismyndigheten själva uppger, försvårar, bedömt, att, dels fastställa vilka inköp som har koppling till underrättelseverksamhet, dels genomförandet av någon form av adekvat övervakning i fredstid och påverkan i t.ex. ett skymningsläge.

Agerar Ryssland i sådant fall på liknande sätt i alla länder? Det är jag tveksam till, bedömt är det ett agerande man kan tänkas ta till i sitt absoluta närområde, för att säkerställa att ett buffertområde d.v.s. flytta fram sitt försvarsdjup, i händelse av en konflikt, kan genomföras snabbt. Därtill med minimala resurser d.v.s. man väljer att agera med sabotageförband och fjärrstridsmedel i stor omfattning för att uppnå en systemchock och sen med mindre reguljära förbandsenheter upprättar man ett buffertområde, för att effektivare kunna skydda själva Ryssland.

Slutsats

Den slutsats man kan dra är att det är ett fullt rimligt antagande, som genomförts i Finland, att vissa av de mark- och fastighetsaffärer som genomförts har en koppling till underrättelseverksamhet. Bedömt utgör dessa markområden samt fastigheter, stödpunkter som kan utnyttjas i fred, kris och konflikt för, dels underrättelsepersonal, dels sabotageförband.

Have a good one! // Jägarchefen

Källförteckning

British Broadcasting Corporation 1 (Engelska)
Foreign Affairs 1 (Engelska)
Iltalehti 1 (Finska)
Ilta Sanomat 1 (Finska)
Merivoimat 1 (Svenska)
Naturresursinstitutet 1 (Svenska)
Sveriges Television 1 (Svenska)
Yle 1, 2, 3 (Svenska/Finska)
Världsbanken 1 (Engelska)
Åbo Hamn Ab 1 (Svenska)

Andrew, Christopher. Sword and the Shield: The Mitrokhin Archive and the Secret History of the KGB. New York: Basic Books, 2000, E-bok.
Bugajski, Janusz. Assenova, Margarita.Eurasian Disunion: Russia’s Vulnerable Flanks. Washington DC: The Jamestown Foundation, 2016.
Forss, Stefan, et al. The development of Russian military policy and Finland. Helsinki: National Defence University, 2013.
Frånstedt, Olof. Spionjägaren. D. 1, Bland agenter, terrorister och affärer. Västerås: Ica, 2013.
Försvarsmakten. Soldatens handbok 2015. Försvarsmakten: Helsingfors, 2015.
Nilsson, Ulf I. 'Spionerna i Ströms bro',Arbetarbladet, 23 Mars 2014, s. 16-17.
Nordblom, Charlie. Krig i fredstid. Stockholm: Timbro, 1988.
Nylander, Bengt. Det som inte har berättats: 25 år vid SÄPO:s kontraspionage. Stockholm: Hjalmarson & Högberg, 2016.
Visuri, Pekka. Evolution of the Finnish military doctrine 1945-1985. Helsinki: War College, 1990.

Slutnoter

1 YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016. https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen(Hämtad 2016-10-22)
2 Foreign Affairs. Braw, Elisabeth. Back to the Finland Station. 2015.https://www.foreignaffairs.com/articles/finland/2015-06-18/back-finland-station (Hämtad 2016-10-22)
3 Iltalehti. Tuula, Malin. Varustamo välitti armeijan alukset venäläisfirmalle. 2015. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015020819157278_uu.shtml (Hämtad 2016-10-22)
4 YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016. https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen(Hämtad 2016-10-22)
5 Ibid.
6 Foreign Affairs. Braw, Elisabeth. Back to the Finland Station. 2015.https://www.foreignaffairs.com/articles/finland/2015-06-18/back-finland-station (Hämtad 2016-10-21)
7 Ilta Sonomat. Beach, Niko. Honkamaa, Antti. Venäläiset ostivat Suomen saaria tärkeältä väylältä - "Varakas herrasmies arvosti rauhaa ja turvallisuutta". 2015. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000812464.html (Hämtad 2016-10-22)
8 YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016. https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen(Hämtad 2016-10-22)
9 Åbo Hamn Ab. 860 år av handel och sjöfart. 2016.http://www.portofturku.fi/portal/se/presentation/historia/ (Hämtad 2016-10-22)
10 Merivoimat. Styrkan till sjöss. 2016. http://merivoimat.fi/sv/kustflottan(Hämtad 2016-10-22)
11 YLE. Tuula, Malin. Venäläisten maakaupat uhkien joukossa – Turvallisuuskomitea listasi hybridisodan ilmiöitä. 2016.http://yle.fi/uutiset/3-8664889 (Hämtad 201-10-22)
12 YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016.https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen (Hämtad 2016-10-22)
13 Foreign Affairs. Braw, Elisabeth. Back to the Finland Station. 2015.https://www.foreignaffairs.com/articles/finland/2015-06-18/back-finland-station (Hämtad 2016-10-22)
14 YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016.https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen (Hämtad 2016-10-22)
15 Försvarsmakten. Soldatens handbok 2015. Försvarsmakten: Helsingfors, 2015, 266.
16 Nylander, Bengt. Det som inte har berättats: 25 år vid SÄPO:s kontraspionage. Stockholm: Hjalmarson & Högberg, 2016, s. 86.
17 Nordblom, Charlie. Krig i fredstid. Stockholm: Timbro, 1988, s. 211.
18 Frånstedt, Olof. Spionjägaren. D. 1, Bland agenter, terrorister och affärer. Västerås: Ica, 2013, s. 82-83.
19 Nilsson, Ulf Ivar. 'Spionerna i Ströms bro', Arbetarbladet, 23 Mars 2014, s. 16-17.
20 Andrew, Christopher. Sword and the Shield: The Mitrokhin Archive and the Secret History of the KGB. New York: Basic Books, 2000, E-bok, s. 363.
21 Ibid. s. 364.
22 Nordblom, Charlie. Krig i fredstid. Stockholm: Timbro, 1988, s. 224.
23 The World Bank Group. Russia GDP per capita (current US$). 2016.http://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.PCAP.CD?end=2015&locations=RU&start=1989 (Hämtad 2016-10-22)
24 Sveriges Television. Liebermann, Andreas. Ryssland efter Sovjetunionen. 2008. http://www.svt.se/nyheter/ryssland-efter-sovjetunionen-1 (Hämtad 2016-10-22)
25 Foreign Affairs. Braw, Elisabeth. Back to the Finland Station. 2015.https://www.foreignaffairs.com/articles/finland/2015-06-18/back-finland-station (Hämtad 2016-10-22)
YLE. Tuula, Malin. Ryska markaffärer ett hot - Säkerhetskommittén listade hybridkrigsfenomen. 2016. https://svenska.yle.fi/artikel/2016...sakerhetskommitten-listade-hybridkrigsfenomen(Hämtad 2016-10-22)
26 Bugajski, Janusz. Assenova, Margarita. Eurasian Disunion: Russia’s Vulnerable Flanks. Washington DC: The Jamestown Foundation, 2016, s. 20.
27 British Broadcasting Corporation. Profile: Russia's SVR intelligence agency. 2010. http://www.bbc.co.uk/news/10447308 (Hämtad 2016-10-22)
28 Visuri, Pekka. Evolution of the Finnish military doctrine 1945-1985. Helsinki: War College, 1990, s. 93
29 Ibid. s. 94-95
30 YLE. Kronvall, Kerstin. Värnplikt gör Finlands försvar billigt. 2014.https://svenska.yle.fi/artikel/2014/09/07/varnplikt-gor-finlands-forsvar-billigt (Hämtad 2016-10-23)
31 Forss, Stefan, et al. The development of Russian military policy and Finland. Helsinki: National Defence University, 2013, 42-43.

32 Naturresursinstitutet. Virkesuttag och virkesförrådets avgång. 2016. http://stat.luke.fi/sv/avverkningar-och-avgang (Hämtad 2016-10-22)

Jägarchefen kl. 11:57
 
Niin että osaa niistä kiintiöistä on venäjän tiedusteluun liitymiä
Paljon on ostettu Kymeen läänista ja entisiä rajavartiotaloja, vanhoja mökkejä, ja kiintiöitä Valtatie 6 reunaalta

Lähellä infrastruktuuria, sähkö, asevarikkoja y m
 
Niin että osaa niistä kiintiöistä on venäjän tiedusteluun liitymiä
Paljon on ostettu Kymeen läänista ja entisiä rajavartiotaloja, vanhoja mökkejä, ja kiintiöitä Valtatie 6 reunaalta

Kyllä, mutta bloggaaja ei paljoa uhraa ajatusta sille, että pietarilaiselle ylemmälle keskiluokalla kaakonkulma on sijaintinsa vuoksi kiinnostavinta loma-asuntojen aluetta. Tältä osin kiinteistöjen hankinnalle on varmasti pitkälle aivan vilpittömät syyt.

Lähellä infrastruktuuria, sähkö, asevarikkoja y m

Nämä ja Turunmaan saariston kohteet ovat niitä mielenkiintoisempia kohteita, kuten bloggarikin esittää.
 
Niin että osaa niistä kiintiöistä on venäjän tiedusteluun liitymiä. Paljon on ostettu Kymeen läänista ja entisiä rajavartiotaloja, vanhoja mökkejä, ja kiintiöitä Valtatie 6 reunaalta. Lähellä infrastruktuuria, sähkö, asevarikkoja y m

Taisipa olla Satu Hassi jonka aikaan tuo sallittiin. Aina senkin motiiveja on saanut epäillä ja epäilen entistäkin enemmän, kuten Halosen ja Tuomiojan.

Paljon on kuitenkin myös ostajina niitä tavallisia venäläisiä jotka ovat etsineet Suomesta rauhaa ja ehkäpä hajautusta varallisuudelleen. Jotkut hölmöt tekivät sen vaan yksipuolisesti mahdolliseksi.

Maan myynti, miinakielto ja seuraavaksi riisutaan suomalaiset aseharrastuksista. Niin se "erkki myyrä" kaivelee kolojaan.
 
Suomen Sotilas
2 t ·
Maailma on seurannut Venäjän laivasto-osaston kulkua Murmanskista Välimerelle, jota johtaa ikääntynyt lentotukialus Admiral Kuznetsov.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että samaan aikaan Venäjä siirtää vastakkaiseen suuntaan Mustanmeren Sevastopolin tukikohdasta Krimiltä kaksi uutta Buyan M -luokan ohjuskorvettia Itämerelle.

Buyan M -luokan ohjuskorvetit on aseistettu Kalibr (SS-N-27) -pitkän matkan risteilyohjuksilla, jotka voidaan varustaa ydinkärjillä. Ohjusten kantomatka on 2600 kilometriä. Kalibr-risteilyohjusta voi käyttää sekä meri- että maamaaleja vastaan.

“Zelenyy Dol” (runkonumero 602) ja “Serpukhov” (603) ovat Venäjän laivaston uusimpia aluksia. Alukset kuvattiin ensin Bosporin salmessa ja sen jälkeen täydentämässä varastojaan Maltalla. Alukset pysähtyivät myös lähellä Gibraltarin salmea Pohjois-Afrikan puolella sijaitsevassa, mutta Espanjalle kuuluvassa Ceutan satamakaupungissa.

Eilen iltapäivällä (23.10.) Alankomaiden laivaston komentaja Rob Verkerk twiittasi kuvan kahdesta Alankomaiden talousmerialueen läpi purjehtivasta "Sviyazhsk -luokan korvetista" matkalla Pohjanmeren suuntaan. Sviyazhsk-luokka on toinen nimi Buyan M-luokalle sen ensimmäisen aluksen "Graf Sviyazhsk":n mukaan. Alankomaiden NH-90 -kopteri kuvasi alusten kulkua Pohjanmeren suuntaan.

Mikäli Venäjä todellakin sijoittaa uudet ohjuskorvettinsa Itämerelle esimerkiksi Kaliningradin tukikohtaan, se edelleen kärjistää alueen sotilaallista epätasapainoa. Alusten potentiaalisesti ydinkärjillä aseistetuilla risteilyohjuksilla Venäjä ylettyy iskemään maamaaleja vastaan koko Pohjois-Euroopassa - Islanti mukaan lukien - sekä hallitsemaan käytännössä koko Itämeren laivaliikennettä.
 
Viimeksi muokattu:
Suomen Sotilas taas vauhdissa...

Vai että kahdella ohjuskorvetilla sitten on ratkaiseva vaikutus Itämeren hallintaan... :D
 
Saamaa ihmettelen myös. Mistä lähtien pelkkä venäläisten ydinaseiden läsnäolo on asioiden "hallintaa"?
Eurooppa on täynnä ydinaseita jotka lentää sen 1500km, mutta asioita vaan hallitaan ihan muilla keinoilla rauhan aikana.
 
Back
Top