KorpiSISSI
Kenraali
Tuo Spetsnamon harjoitus taisi olla "arktisen sodankäynnin erikoisjoukkojen", tiedusteluprikaatin (n.5000 sotilasta) tiedusteluun ja sabotointiin kohdennettu? Lieneekö siellä ollut mukana myös Alakurtin porukkaa?
VENÄJÄN ASEVOIMAT MUUTOKSESSA – KOHTI 2030-LUKUA
Pasi Kesseli (toim.)
2016
Tutkimuksesta lainattua
"...
1.2 Georgian sota 2008
Georgian sota elokuussa 2008 oli Venäjän ja Georgian välillä käyty lyhyt sotatoimi, jonka aikana Venäjän joukot kukistivat Georgian armeijan nopealla ja päättäväisellä hyökkäyksellä. Venäjä saavutti hyökkäyksellään Georgian pohjoisosassa olevan Etelä-Ossetian ja luoteisosassa olevan Abhasian alueiden hallinnan sekä vaurioitti ja tuhosi Georgian asevoimien infrastruktuuria sekä kalustoa. Sota oli pitkällisten poliittisten ja sotilaallisten jännitteiden aiheuttama eskalaatio. Hyökkäysoperaatiolla Georgian alueelle Venäjä osoitti, että se on tarvittaessa valmis käyttämään sotilaallista voimaa myös itsenäisiä valtioita vastaan.
1.2.1 Painostusvaihe ja toimintaedellytysten luominen operaatiolle
Aina Neuvostoliiton hajoamisesta saakka Venäjä on käyttänyt laaja-alaisesti eri keinoja Georgian painostamiseksi ja sen hallinnon aseman horjuttamiseksi, koska Georgia on pyrkinyt irti Venäjän ”etupiiristä”. Kun Georgia pyrki lähestymään länsivaltoja ja yhdistämään alueensa (Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan lukien) virallisen hallinnon alaisuuteen, Venäjä pyrki vaikuttamaan Georgiaan katkaisemalla energianjakelun alueelle, toteuttamalla liittolaistensa (separatistit, kolmas osapuoli) avulla sabotaasi-iskuja, pyrkimällä sekaantumaan Georgian sisäpolitiikkaan, tukemalla separatistijoukkoja sekä Abhasiassa että Etelä-Ossetiassa, rikkomalla Georgian ilmatilan koskemattomuutta, käyttämällä sotilaallista voimaa (ilmaiskut) sekä toteuttamalla taloudellisia pakotteita Georgiaa vastaan. Venäjä on siis osannut monipuolisten vaikuttamiskeinojen hyödyntämisen jo ennen Ukrainan operaation muotiin nostamaa hybridisodankäynnin käsitettä. Suomalaisessa ajattelussa nämä sotaa edeltäneet tapahtumat voidaan rinnastaa poliittiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen painostukseen.
Venäjä kiihdytti painostustoimia Georgiaa vastaan vuoden 2008 alussa. Painostuskeinoihin liittyi myös joukkojen keskittämistä, sotaharjoituksia, poliittista retoriikkaa sekä ilmatilanloukkauksia. Venäjä ei kuitenkaan onnistunut painostuksella saavuttamaan päämääriään: sotilaallisen läsnäolon jatkamista Georgiassa tai Georgian kehityssuunnan kääntämistä pois läntisistä liittoumista. Iskun toimeenpanoa valmisteltiin koko kevät 2008, mutta on epäselvää, olisiko Venäjä aloittanut operaation ilman Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Todennäköisesti Venäjän. Armeijan valmiudessa olleiden joukkojen ryhmitys oli kyetty ainakin osin salaamaan Georgian tiedustelulta, koska operaation toteutus aiheutti georgialaisille jopa strategisen tason yllätyksen.
Toimintaedellytysten luomisessa ratkaisevia tekijöitä olivat alueella jo olevat joukot, niiden vahventaminen sekä operaatioalueella ja tukialueella suoritetut keskeisen infrastruktuurin parannustyöt. Joukkojen koulutustasoa ja valmiutta kehitettiin sotaharjoituksissa, joista keskeisin oli laajamittainen Kaukasia 2008 -harjoitus. Harjoitussarja oli aloitettu jo vuonna 2006.
1.2.2 Venäjän operaation periaatteita ja toteutus
Venäjän operaation keskeisiä tekijöitä olivat maakomponentin operaatiot kahdessa operaatiosuunnassa; merikomponentin operaatio; ilmakomponentin operaatio, joka linkittyi merkittäviltä osin operaation kokonaisvaikuttamiseen sekä taistelevia joukkoja tukevat elementit. Kaikki toiminta tähtäsi kokonaisoperaation tavoitteiden saavuttamiseen.
Kahden operaatiosuunnan hyökkäyksellä varmistuttiin siitä, että puolustajan joukot olivat riittämättömät hyökkäyksen torjuntaan ilman laajamittaista reservien liikekannallepanoa, mikä estettiin tulenkäytöllä perustamisalueita vastaan.
Operaation menestystekijöiksi nousi joukkojen korkea valmius sekä voiman nopea kasvattaminen taistelutilassa, minkä huolelliset valmistelut mahdollistivat. Joukkojen käytöllä vallattiin keskeiset alueet ja mahdollistettiin lisäjoukkojen keskittäminen operaatioalueelle. Operaatiotempolla sotkettiin vastustajan suunnitelmat ja pakotettiin vastustaja reagoimaan. Taktisella tasolla etu saavutettiin hyökkäyksellisyydellä, paikallisella ylivoimalla ja nopeudella.
Venäläisten operaatio hyödynsi muiden taistelutilan ulottuvuuksien rinnalla myös kyberulottuvuutta. Venäjällä on ymmärretty kyberhyökkäyksillä saavutettava hyöty, sillä toiminta saadaan sotilasoperaation sijaan näyttämään kyberrikollisuuteen ja -terrorismiin liittyviltä teoilta. Georgian vastainen kyberhyökkäys alkoi jo ennen varsinaisia sotatoimia. Internetsivustoihin hyökkäämällä häirittiin kohdemaata ja testattiin verkkohyökkäysten vaikuttavuutta. Kyberulottuvuudessa toteutettiin myös tiedustelutehtäviä.
Operaatioon käytettiin Venäjän asevoimien suorituskykyisimpiä joukkoja, joilla oli sotakokemusta edellisistä sodista. Joukot olivat korkean valmiuden joukkoja. Osa niistä palveli Tšetšenian alueella, ja osa oli kokeneita maahanlaskujoukkoja. Maahanlaskujoukkoja keskitettiin alueelle ilmakuljetuksilla muun muassa Pihkovasta Beslaniin. Maahanlaskujoukkojen kokoonpanossa oli merkittävästi enemmän sopimussotilaita kuin moottoroiduissa jalkaväkijoukoissa. Esimerkiksi Pihkovan. Ilmarynnäkködivisioonan joukoista merkittävä osa oli sopimussotilaita, joilla oli kokemusta Tšetšenian sodista. Pihkovan divisioona oli toiminut 2000-luvun alusta kokeilujoukkona uudistuksessa, jonka tavoitteena oli muodostaa koko divisioonan henkilöstö sopimussotilaista. Timo Hyttisen mukaan kokeilu epäonnistui, ja nykyään sotakokemuksista huolimatta maahanlaskujoukkojen henkilöstöstä jopa 60–70 prosenttia on varusmiehiä. Nopeaa valmiutta ylläpidetään siten, että jokaisessa divisioonassa on pysyvässä valmiudessa yksi pataljoona, jonka henkilöstö koostuu kokeneista sopimussotilaista ja jonka kalusto on uudempaa kuin muilla joukoilla. Vastaava valmiusvaatimus lienee ollut käytössä jo ennen Georgian sotaa. Maahanlaskujoukkojen taisteluosastoja käytettiin moottoroidun jalkaväen etujoukkoina hyökkäyksessä Tskhinvalista etelään kohti Goria tavoitteena muodostaa puskurivyöhyke. Tämä saattaa jatkossakin tulla kyseeseen, koska joukoilla on korkea valmius ja niiden osia kyetään siirtämään nopeasti taistelutilaan.
Georgian sota elokuussa 2008 oli Venäjän ja Georgian välillä käyty lyhyt sotatoimi, jonka aikana Venäjän joukot kukistivat Georgian armeijan nopealla ja päättäväisellä hyökkäyksellä. Venäjä saavutti hyökkäyksellään Georgian pohjoisosassa olevan Etelä-Ossetian ja luoteisosassa olevan Abhasian alueiden hallinnan sekä vaurioitti ja tuhosi Georgian asevoimien infrastruktuuria sekä kalustoa. Sota oli pitkällisten poliittisten ja sotilaallisten jännitteiden aiheuttama eskalaatio. Hyökkäysoperaatiolla Georgian alueelle Venäjä osoitti, että se on tarvittaessa valmis käyttämään sotilaallista voimaa myös itsenäisiä valtioita vastaan.
1.2.1 Painostusvaihe ja toimintaedellytysten luominen operaatiolle
Aina Neuvostoliiton hajoamisesta saakka Venäjä on käyttänyt laaja-alaisesti eri keinoja Georgian painostamiseksi ja sen hallinnon aseman horjuttamiseksi, koska Georgia on pyrkinyt irti Venäjän ”etupiiristä”. Kun Georgia pyrki lähestymään länsivaltoja ja yhdistämään alueensa (Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan lukien) virallisen hallinnon alaisuuteen, Venäjä pyrki vaikuttamaan Georgiaan katkaisemalla energianjakelun alueelle, toteuttamalla liittolaistensa (separatistit, kolmas osapuoli) avulla sabotaasi-iskuja, pyrkimällä sekaantumaan Georgian sisäpolitiikkaan, tukemalla separatistijoukkoja sekä Abhasiassa että Etelä-Ossetiassa, rikkomalla Georgian ilmatilan koskemattomuutta, käyttämällä sotilaallista voimaa (ilmaiskut) sekä toteuttamalla taloudellisia pakotteita Georgiaa vastaan. Venäjä on siis osannut monipuolisten vaikuttamiskeinojen hyödyntämisen jo ennen Ukrainan operaation muotiin nostamaa hybridisodankäynnin käsitettä. Suomalaisessa ajattelussa nämä sotaa edeltäneet tapahtumat voidaan rinnastaa poliittiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen painostukseen.
Venäjä kiihdytti painostustoimia Georgiaa vastaan vuoden 2008 alussa. Painostuskeinoihin liittyi myös joukkojen keskittämistä, sotaharjoituksia, poliittista retoriikkaa sekä ilmatilanloukkauksia. Venäjä ei kuitenkaan onnistunut painostuksella saavuttamaan päämääriään: sotilaallisen läsnäolon jatkamista Georgiassa tai Georgian kehityssuunnan kääntämistä pois läntisistä liittoumista. Iskun toimeenpanoa valmisteltiin koko kevät 2008, mutta on epäselvää, olisiko Venäjä aloittanut operaation ilman Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Todennäköisesti Venäjän. Armeijan valmiudessa olleiden joukkojen ryhmitys oli kyetty ainakin osin salaamaan Georgian tiedustelulta, koska operaation toteutus aiheutti georgialaisille jopa strategisen tason yllätyksen.
Toimintaedellytysten luomisessa ratkaisevia tekijöitä olivat alueella jo olevat joukot, niiden vahventaminen sekä operaatioalueella ja tukialueella suoritetut keskeisen infrastruktuurin parannustyöt. Joukkojen koulutustasoa ja valmiutta kehitettiin sotaharjoituksissa, joista keskeisin oli laajamittainen Kaukasia 2008 -harjoitus. Harjoitussarja oli aloitettu jo vuonna 2006.
1.2.2 Venäjän operaation periaatteita ja toteutus
Venäjän operaation keskeisiä tekijöitä olivat maakomponentin operaatiot kahdessa operaatiosuunnassa; merikomponentin operaatio; ilmakomponentin operaatio, joka linkittyi merkittäviltä osin operaation kokonaisvaikuttamiseen sekä taistelevia joukkoja tukevat elementit. Kaikki toiminta tähtäsi kokonaisoperaation tavoitteiden saavuttamiseen.
Kahden operaatiosuunnan hyökkäyksellä varmistuttiin siitä, että puolustajan joukot olivat riittämättömät hyökkäyksen torjuntaan ilman laajamittaista reservien liikekannallepanoa, mikä estettiin tulenkäytöllä perustamisalueita vastaan.
Operaation menestystekijöiksi nousi joukkojen korkea valmius sekä voiman nopea kasvattaminen taistelutilassa, minkä huolelliset valmistelut mahdollistivat. Joukkojen käytöllä vallattiin keskeiset alueet ja mahdollistettiin lisäjoukkojen keskittäminen operaatioalueelle. Operaatiotempolla sotkettiin vastustajan suunnitelmat ja pakotettiin vastustaja reagoimaan. Taktisella tasolla etu saavutettiin hyökkäyksellisyydellä, paikallisella ylivoimalla ja nopeudella.
Venäläisten operaatio hyödynsi muiden taistelutilan ulottuvuuksien rinnalla myös kyberulottuvuutta. Venäjällä on ymmärretty kyberhyökkäyksillä saavutettava hyöty, sillä toiminta saadaan sotilasoperaation sijaan näyttämään kyberrikollisuuteen ja -terrorismiin liittyviltä teoilta. Georgian vastainen kyberhyökkäys alkoi jo ennen varsinaisia sotatoimia. Internetsivustoihin hyökkäämällä häirittiin kohdemaata ja testattiin verkkohyökkäysten vaikuttavuutta. Kyberulottuvuudessa toteutettiin myös tiedustelutehtäviä.
Operaatioon käytettiin Venäjän asevoimien suorituskykyisimpiä joukkoja, joilla oli sotakokemusta edellisistä sodista. Joukot olivat korkean valmiuden joukkoja. Osa niistä palveli Tšetšenian alueella, ja osa oli kokeneita maahanlaskujoukkoja. Maahanlaskujoukkoja keskitettiin alueelle ilmakuljetuksilla muun muassa Pihkovasta Beslaniin. Maahanlaskujoukkojen kokoonpanossa oli merkittävästi enemmän sopimussotilaita kuin moottoroiduissa jalkaväkijoukoissa. Esimerkiksi Pihkovan. Ilmarynnäkködivisioonan joukoista merkittävä osa oli sopimussotilaita, joilla oli kokemusta Tšetšenian sodista. Pihkovan divisioona oli toiminut 2000-luvun alusta kokeilujoukkona uudistuksessa, jonka tavoitteena oli muodostaa koko divisioonan henkilöstö sopimussotilaista. Timo Hyttisen mukaan kokeilu epäonnistui, ja nykyään sotakokemuksista huolimatta maahanlaskujoukkojen henkilöstöstä jopa 60–70 prosenttia on varusmiehiä. Nopeaa valmiutta ylläpidetään siten, että jokaisessa divisioonassa on pysyvässä valmiudessa yksi pataljoona, jonka henkilöstö koostuu kokeneista sopimussotilaista ja jonka kalusto on uudempaa kuin muilla joukoilla. Vastaava valmiusvaatimus lienee ollut käytössä jo ennen Georgian sotaa. Maahanlaskujoukkojen taisteluosastoja käytettiin moottoroidun jalkaväen etujoukkoina hyökkäyksessä Tskhinvalista etelään kohti Goria tavoitteena muodostaa puskurivyöhyke. Tämä saattaa jatkossakin tulla kyseeseen, koska joukoilla on korkea valmius ja niiden osia kyetään siirtämään nopeasti taistelutilaan.
Erikoisjoukkojen rooli ei korostunut operaation aikana nopean tilannekehityksen vuoksi. Erikoisjoukoilla on voitu tukea separatisteja, jotka toteuttivat iskuja Georgian alueella. Operaatiossa erikoisjoukkoja käytettiin avainkohteiden haltuunottoon, tiedustelutehtäviin sekä maalinosoitukseen ilmakomponentille.
....
Kineettiselle vaikuttamiselle Georgian yhteiskunnan infrastruktuuria vastaan ja länsimaille kriittisiin kohteisiin oli asetettu rajoitteita. Venäjän johto todennä- köisesti rajoitti kineettistä vaikuttamista Tbilisin kohteisiin ja etenemistä pääkaupungin alueelle, jotta länsivaltojen puuttumista alueen tapahtumiin ei provosoitaisi liikaa. Tämä on huomionarvoinen asia ymmärtää tulevaisuuden operointia arvioitaessa. Operaation suunnittelussa mietitään vaikuttamisen kohteet, rajoitteet ja halutun vaikutuksen saavuttamiseksi käytettävät menetelmät. Voi olla, että tilanne ei mahdollista asevaikutuksen käyttöä kuin asevoimia vastaan, jolloin sisäkehille vaikutetaan esimerkiksi kyberulottuvuudessa.
Kineettisen vaikuttamisen painopiste olikin maaoperaation toimintaedellytysten luomisessa, jolloin vaikuttamisen resursseilla iskettiin kohteisiin, jotka tukivat maaoperaatiota joko suoraan tai epäsuorasti. Tulenkäytöllä lamautettiin Georgian asevoimien taistelualueella olleita joukkoja sekä pyrittiin estämään reservien liikettä, häiritsemään johtamisyhteyksiä, lamauttamaan lentotukikohtia, tuhoamaan poltto- ja voiteluainevarastoja sekä eristämään taistelualueet toisistaan. Georgian varuskunta- ja tukikohtaverkkoon vaikutettiin kattavasti, koska tavoitteena oli sotapotentiaalin tuhoaminen ja alueita käytettiin asevoimien reservien perustamisalueina.
Eristämistoiminnalla Georgia pyrittiin eristämään ulkomaailmasta merisaarrolla sekä vaikuttamalla lentokenttiin ja tietoverkkoihin. Lento- ja meriliikenteeseen, jotka ovat yhteiskunnan avaintoimintoja, vaikutettiin toteuttamalla merisaarto, aloittamalla ilmapäivystys sekä iskemällä satamien ja lentokenttien infrastruktuuriin ballistisilla ohjuksilla ja ilmahyökkäyksillä. Lentokentät ja satamat olivat niin sanottuja dualuse-kohteita, joilla oli merkitystä sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Niiden merkittävyyttä korosti Venäjän tarve eristää Georgia ulkomaista. Päätöksentekoon ja johtamiseen vaikutettiin aktiivisesti pääosin kyberulottuvuudessa lamauttamalla internetsivuja sekä sähköpostipalvelimia laajoilla palvelunestohyökkäyksillä.
Voiman projisointikyky oli keskeinen menestystekijä Venäjän operaatiossa. Kuljetusilmavoimat mahdollistivat maahanlaskujoukkojen nopean keskittämisen operaatioalueelle. Voiman projisointikyky mahdollistaa nopean voiman kasvattamisen operaatiosuunnassa tai esimerkiksi yllättävän operaatiosuunnan avaamisen. Ilmakuljetuskyky mahdollistaa myös maahanlaskujen toteuttamisen laskuvarjopudotuksina tai lentokuljetuksina. Venäläisjoukot ovat harjoitelleetkin sodan jälkeen alueiden valtaamista maahanlaskuilla.
1.3 Ukrainan operaatio 2014–2015
Venäjän operaatiot Krimillä osoittivat kehittynyttä kykyä toimeenpanna strategisen tason suunnitelmia. Venäjä yhdisti tehokkaasti sotilaallisia keinoja sekä valtiollisia keinoja saavuttaakseen poliittiset päämääränsä. Vuodesta 2008 alkaen toimeenpantu radikaali asevoimien reformi on tuottanut merkittävää kehitystä Venäjän asevoimien suorituskyvyssä ja taisteluvalmiudessa. Tätä uutta suorituskykyä testattiin Venäjän vallatessa Krimin alkuvuodesta 2014 sekä Venäjän asevoimien joukkojen operoidessa Itä-Ukrainassa. Venäjän Ukrainaan suorittama operaatio toimii länsimaille herätyksenä siitä, että sotilaalliset uhkakuvat, joihin oma varautuminen on perustunut, ovat vääriä87. Venäjä osoitti jälleen – kuten myös vuonna 2008 Georgiassa – ettei se pidättäydy sotilaallisen voiman käytöstä strategisten tavoitteidensa saavuttamisessa.
Venäjän operaatio Ukrainassa on koostunut neljästä erilaisesta vaiheesta:
Venäjän asevoimien käyttämät taktiikat Ukrainan operaatiossa linkittyvät yleisesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin esittämiin periaatteisiin:
Venäjän operaatio Ukrainassa alkoi Krimin valtaamisella, mikä toteutettiin erikoisoperaationa. Operaatiossa keskeisessä roolissa olivat Venäjän asevoimien uudet erikoisjoukot, spetznaz-joukot, maahanlaskujoukot sekä merijalkaväkijoukot.
Venäjän operaatio Krimin valtaamiseksi oli yllätys sekä poliittisesta että sotilaallisesta näkö- kulmasta. Sotilasoperaatiolla saavutettiin yllätys taktisella ja jopa strategisella tasalla. Tällä oli oleellinen merkitys siihen, että Krimin alue kyettiin valtaamaan lähes ilman veren vuodatusta. Muita keskeisiä syitä olivat Ukrainan hallinnon sekavuus sekä asevoimien heikko henkilöstö- ja materiaalitilanne. Ukrainan asevoimien joukot eivät saaneet minkäänlaista käskyä vastatoimien toimeenpanosta. Venäjän asevoimien erikoisoperaatio toteutettiin kurinalaisesti. Operaation toisessa vaiheessa vallattiin Krimin alueella eristetyt Ukrainan asevoimien varuskunnat ja muut sotilaskohteet. Erikoisjoukkojen operaatioissa pyrittiin välttämään tulivoiman käyttöä. Operaatiota tuettiin psykologisella vaikuttamisella, esimerkiksi pelottelulla sekä internetissä ja mediassa levitetyllä propagandalla.
Venäjän asevoimien tiedetään aloittaneen Krimin operaation valmistelut viimeistään 22.2.2014. Tällöin erikoisjoukot ja osa muista joukoista saivat ensimmäiset käskynsä operaation toimeenpanosta. Myös spetznaz- ja maahanlaskujoukkoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja/tai siirrettiin tukikohdistaan. Joukkoja siirrettiin ilmakuljetuksilla Anapaan, josta tuli sijaintinsa vuoksi operaation keskeinen huoltotukikohta. Ukrainan hallinnon erottamat ja laittomiksi julistamat Berkut-joukot perustivat kulunvalvontapaikkoja Krimille pohjoisesta tuleville teille estäen pääsyn alueelle. On esitetty arvioita, että Venäjän tiedustelupalvelun GRU:n agentit olisivat olleet mukana organisoimassa Berkut-joukkojen toimintaa.
Muutama päivä ennen Krimin valtaamisoperaatiota aloitettiin presidentti Putinin käskystä Läntisen sotilaspiirin yllätyksellinen valmiustarkastus. Valmiustarkastus ei ollut poikkeuksellinen, koska niitä oli järjestetty vuodesta 2013 alkaen, mutta tällä kertaa sitä käytettiin harhautuksena salaamaan Krimin operaation toimeenpano. Valmiusharjoituksessa joukkoja keskitettiin pois Ukrainan rajalta jopa Pohjois-Venä- jälle saakka. Valmiusharjoituksen miesmäärä, 150 000 sotilasta, olisi ollut riittävä hyökkäyksen aloittamiseksi Ukrainaan, mikä muodosti salaamisen ja harhauttamisen lisäksi uhkan Ukrainan hallinnolle. Valmiusharjoituksen suurilla joukkojen siirroilla salattiin tuhansien spetznaz- ja maahanlaskujoukkojen kuljetukset Krimin operaatioalueelle. Joukkoja siirrettiin Anapaan jatkokuljetuksia varten. Osa joukoista, ilmeisesti erikoisjoukkoja, kuljetettiin suoraan Krimille, missä ne valtasivat muun muassa lentokentän operaation alkuvaiheessa. Puolustusministeriön raportin mukaan Krimin valtausoperaatio aloitettiin kuljetuskoneilla tehdyllä maahanlaskulla.
Varsinainen operaatio alkoi aamuyöllä 27.2.2014, kun 50 aseistettua tunnuksetonta henkilöä valtasi Krimin parlamentin. Henkilöt ilmoittivat olevansa Krimin venäjää puhuvien kansalaisten itsepuolustusjoukkoja. Henkilöt olivat liian hyvin aseistettuja ollakseen paikallisia itsepuolustusjoukkoja tai edes Berkut-joukkoja. Jälkeenpäin on tulkittu, että tämä oli Venäjän uusien erikoisjoukkojen ensimmäinen operaatio. Myöhemmin samana päivänä alueelle tuotiin merijalkaväkeä merikuljetuksilla. Seuraavana päivänä aamuyöllä aseistetut miehet valtasivat Belbekin lentokentän estäen kiitotien, konekaluston ja asevaraston käytön. Lentoyksikkö, jolla oli 45 MiG-29-konetta, lamautettiin minuuteissa. Samanaikaisesti vallattiin Krimin tärkein siviililiikennelentoasema sekä lennonjohto.
Krimillä kohteita vallannut henkilöstö käytti Venäjän asevoimien maastopukua ja aseita, mutta he eivät käyttäneet mitään tunnuksia ja kieltäytyivät paljastamasta henkilöllisyyttään. Ajoneuvoissakaan ei ollut tunnuksia eikä rekisterikilpiä. Tämä loi epä- varmuutta siitä, olivatko kohteet vallanneet henkilöt venäläisiä sotilaita vai paikallisia itsepuolustusjoukkoja. Epäselvyys vaikeutti päätöstä vastatoimien laadusta ja käynnistämisestä. Operaatioon osallistuneet joukot, ”kohteliaat ihmiset”, esiintyivät erittäin kurinalaisesti ja ammattitaitoisesti operaation aikana. Joukot toimivat yhteistoiminnassa jo alueella olleiden venäläisjoukkojen sekä venäläismielisten paikallisten joukkojen kanssa. Erikoisjoukkoja käytettiin Krimin operaatiossa sellaisten sotilaskohteiden valtaamisessa, joiden odotettiin tekevän kovinta vastarintaa. Erikoisjoukkoja käytettiin myös avainhenkilöiden kiinniottamiseen.
Operaatio on hyvä esimerkki perinteisestä venäläisestä periaatteesta: harhautuksesta, maskirovkasta. Maskirovkan keskeisiä elementtejä ovat yllätys, naamiointi, harhaanjohtava liike, toiminnan peittäminen, valelaitteiden käyttö sekä harhauttavan väärän tiedon levittäminen. Krimillä asevoimat peittivät tai naamioivat oman toimintansa, joka myös kiellettiin poliittisella tasolla. Joukkojen tunnistaminen estettiin käyttämällä tunnuksettomia asuja ja ajoneuvoja. Samanaikaisesti Venäjän presidentti Vladimir Putin kielsi lehdistötilaisuudessa, että Venäjän asevoimien joukkoja olisi Krimin alueella. Venäläinen media julkaisi harhaanjohtavaa tietoa tilanteesta. Maskirovkalla vaikeutettiin sekä kansainvälisen yhteisön että Ukrainan poliittisen johdon ja asevoimien vastatoimenpiteitä.
Venäläiset keskittivät Krimin alueelle etutukikohtaan kahdeksan Mi-35M-taisteluhelikopteria. Osastoon kuului myös Mi-8-kuljetushelikoptereita, joiden tulosta alueelle venäläiset olivat ilmoittaneet. Operaatioissa hyödynnettiin jälleen yllätystä. Keskittämällä taisteluhelikopterit Krimin alueelle Venäjän asevoimat saivat joukoilleen lähitulitukisuorituskyvyn, joka oli pimeätoimintakykyinen sekä kykenisi tehokkaasti tuhoamaan panssaroituja ajoneuvoja. Taisteluhelikopterit olisivat olleet keskeinen suorituskyky, mikäli ukrainalaisjoukot olisivat nousseet vastarintaan.
Noin viikon aikaikkunassa (28.2.–5.3.2014) venäläisjoukot miehittivät Krimin, ottivat valvontaansa alueen keskeiset kohteet ja jatkoivat voiman projisointia alueelle sekä ilmakuljetuksilla että pääpainoisesti merikuljetuksilla. Valvontaan otettiin alkuvaiheessa sotilaskohteita, mutta sittemmin voiman kasvaessa myös hallinnon ja siviili-infrastruktuurin avainkohteita, kuten televisioasemia ja viestintäoperaattoreita. Sotilaskohteet eristettiin ja vartioitiin, mutta osaan myös tunkeuduttiin erikoisoperaatioilla. Esimerkkinä voidaan mainita rajavartioston alueellinen esikunta, jossa tuhottiin viestintälaitteet ja työasemat. Ukrainan asevoimien joukot käytännössä vangittiin varuskuntiinsa ja eristettiin toisistaan, jotta ne eivät kykenisi koordinoituihin vastatoimiin.
Toinen huoli Venäjän asevoimilla oli operaation alkuvaiheessa mahdollinen Ukrainan asevoimien vastahyökkäys mantereelta. Krimin valtaamisen jälkeen (6.– 17.3.2015) Venäjän asevoimat jatkoivat voiman projisointia alueelle, jotta joukot ja niiden suorituskyvyt riittäisivät varuskuntien haltuunottoon ukrainalaisjoukoilta sekä mahdollisen vastahyökkäyksen torjuntaan. Vastahyökkäysmahdollisuudet estettiin myös keskittämällä merkittävä määrä voimaa Ukrainan itärajan läheisyyteen valmiuteen. Tämä toimi sotilaallisena painostuksena ja olisi myös mahdollistanut hyökkäyksen Ukrainaan, mikäli sen asevoimat olisi keskitetty Krimin suuntaan. Kahden operaatiosuunnan hyödyntämisellä kyettiin myös estämään vastustajan painopisteen muodostaminen. Krimin niemimaan alueelle keskitettiin lisäksi moottoroitua jalkaväkeä, jotka keskitettiin Ukrainan ja Krimin yhdistävän seitsemän kilometriä pitkän maakaistaleen puolustukseen. Alueen puolustuksen tueksi keskitettiin myös tykistö- ja raketinheitinyksiköitä.
Venäläisten operaatiosuunnitelmassa oli huomioitu – kuten Georgiassakin – alueen eristäminen mahdollisen kolmannen osapuolen sekaantumiselta. Alueelle keskitettiin suorituskykyisiä ilmatorjuntajoukkoja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä sekä Pantsir-hybridijärjestelmillä varustettuina. Lisäksi alueelle keskitettiin suorituskykyisiä meritorjuntaohjuksia (Bastion-P). Tällä pyrittiin varmistamaan kyky estää esimerkiksi länsiliittouman vastatoimet Krimin alueelle.
Venäjän hallinnon allekirjoitettua (18.3.2015) määräyksen, jolla Krimin alue julistettiin osaksi Venäjää, Venäjän asevoimat käynnistivät operaation Ukrainan hallinnolle uskollisten varuskuntien ja alusten valtaamiseksi. Operaatio ei vaatinut kuolonuhreja, vaikka aseita käytettiin ja useita henkilöitä haavoittui. Venäjän erikoisjoukoille ja spetznaz-joukoille oli käsketty tiukat voimankäytön säännökset. Tappavan voiman käyttöä tuli välttää, mikäli mahdollista. Pienillä erikoisjoukko-osastoilla vallattiin yllä- tystä hyödyntämällä useita avainkohteita. Venäläiset käyttivät vastarintaa kukistaessaan lamautus- ja savukranaatteja, varoituslaukauksia sekä esimerkiksi ikkunoiden rikkiampumista pelotevaikutuksen luomiseksi. Lisäksi ilmassa oleva taisteluhelikopteri oli koko ajan valmiudessa tukemaan operaatioita. Operaation aikana käytiin myös nyrkkitappeluita venäläisten ja ukrainalaisten sotilaiden välillä.
Venäjän asevoimien toiminnassa Krimillä korostuivat peiteoperaatiot. Erikoisjoukot toimivat tunnuksettomina, eikä Venäjä julistanut sotaa Ukrainalle tai esittänyt vaatimuksia Krimin alueeseen. Niemimaan avainkohteet vallattiin, joukot riisuttiin aseista ja alue miehitettiin. Peiteoperaatiot liittyivät myös oleellisesti venäläiselle operaatiotaidolle tyypilliseen harhautukseen, maskirovkaan. Tätä vanhaa periaatetta sovellettiin sekä poliittisella että sotilaallisella tasolla. Peiteoperaatioilla ja harhautuksella johdettiin vastustajaa harhaan ja mahdollistettiin venäläisjoukkojen operaation kieltäminen riittävän pitkään.
Krimin valtaamisessa avainasemassa olivat hyvin koulutetut erikoisjoukot, jotka toimivat tiukkojen voimankäytön sääntöjen ja selkeiden perusperiaatteiden mukaisesti. Voimankäyttöä vältettiin, jotta vastarinta ei eskaloituisi. Välittömästi tilanteen salliessa avoimen toiminnan alueelle keskitettiin nopean valmiuden joukkoja tukemaan Krimin itsenäistymistä. Krimin peiteoperaatiota tuettiin poliittisilla toimenpiteillä sekä informaatio-operaatioilla, joilla vaikutettiin Krimin paikallisväestöön sekä Ukrainan ja Venäjän kansalaisiin. Operaatiot ovat muokanneet informaatioympäristöstä hajanaisen, mikä vaikuttaa myös meneillään olevan operaation analysointiin. Informaatio-operaatioihin kuuluvan kybervaikuttamisen menetelmänä olivat muun muassa palvelunestohyökkäykset mediakohteita vastaan.
1.3.2 Rajoitettua ja monipuolista vaikuttamista Itä-Ukrainassa
Itä-Ukrainassa operaatio alkoi pääsääntöisesti kolmannen osapuolen, eli venäläismielisten separatistien, tukemisena materiaalilla sekä joukkojen peiteoperaatioilla. Kun Ukrainan asevoimat saivat käynnistettyä kattavan terrorismin vastaisen operaation kesällä 2014, separatistijoukot eivät pärjänneet Ukrainan asevoimille. Muun muassa Donetskin lentokenttä vallattiin takaisin toukokuussa 2014 ilma-aseen tukemana. Tämä pakotti Venäjää ottamaan suoremman roolin operaatioalueella. Alueelle keskitettiin moderneja asejärjestelmiä, mukaan lukien ilmatorjuntaohjuksia ja raketinheittimiä. Ilmatorjunnalla kiistettiin Ukrainalta ilma-aseen käyttö taisteluiden tukemisessa. Epäsuoraa tulta käytettiin Venäjän alueelta Ukrainan joukkoja vastaan useita kertoja. Myös Venäjän asevoimien maajoukot alkoivat operoida taisteluissa Itä-Ukrainassa. Keskeiset alueet saatiin vallattua takaisin separatistien haltuun. Tilanne Itä- Ukrainassa muodostui rajoitetuksi sodaksi maiden välillä. Venäjän tavoitteena lienee pitää sodankäynti rajoitettuna, jotta tilanne ei eskaloidu eikä kansainvälinen yhteisö päätä puuttua siihen sotilaallisin voimakeinoin. Venäjän asevoimien joukkojen ja asejärjestelmien läsnäolo Itä-Ukrainassa on ollut konfliktin keskeinen ja ilmeisen pysyvä piirre.
Venäjän tiedustelu- ja erikoisjoukkojen operoinnista Itä-Ukrainassa on varmoja havaintoja kesästä 2014 lähtien. Alueella on toiminut ryhmiä kuudesta eri yhtymästä (maahanlasku-, spetznaz- ja tiedustelujoukot). Ensimmäiseen laajempaan maaoperaatioon (elokuu 2015) Venäjä keskitti brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen raportin mukaan kymmenen pataljoonan taisteluosastoa, jotka muodostettiin spetznaz-, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhtymistä sekä moottoroiduista jalkaväkiprikaateista. Operaatio Ukrainassa on jo tuonut esille Venäjän asevoimien operaatiokyvyn rajallisuuden. Jo tämän kokoisen operaation pidempiaikainen ylläpito on asevoimille haastavaa.
Itä-Ukrainan operaatiossa nähtiin myös hyvä esimerkki venäläisestä harhautuksesta. Operaation aikana kaikki huomio vedettiin kymmeniin ”humanitäärisiin” valkoisiin rekkoihin, ja samanaikaisesti muiden rajanylityspaikkojen kautta kuljetettiin materiaalia Itä-Ukrainan alueelle.
Uutta Venäjän asevoimien käytössä olevaa lennokkikalustoa on käytetty aktiivisesti tiedustelu- ja tulenjohtotehtävissä Itä-Ukrainan alueella toteutettujen sotilasoperaatioiden tukena. Venäläisiä lennokkeja on käytetty alueiden valvontaan sekä kohteiden reaaliaikaiseen maalittamiseen raketinheittimille sekä tykistölle. Vaikutukset ovat olleet lamauttavat. Ukrainalaisten mukaan heidän tappioista 70 prosenttia on syntynyt epäsuoran tulen vaikutuksesta. Ukrainalaisten mukaan heillä ei ole kykyä estää lennokkien käyttöä taistelutilassa.
Venäjän operaatiot Krimillä osoittivat kehittynyttä kykyä toimeenpanna strategisen tason suunnitelmia. Venäjä yhdisti tehokkaasti sotilaallisia keinoja sekä valtiollisia keinoja saavuttaakseen poliittiset päämääränsä. Vuodesta 2008 alkaen toimeenpantu radikaali asevoimien reformi on tuottanut merkittävää kehitystä Venäjän asevoimien suorituskyvyssä ja taisteluvalmiudessa. Tätä uutta suorituskykyä testattiin Venäjän vallatessa Krimin alkuvuodesta 2014 sekä Venäjän asevoimien joukkojen operoidessa Itä-Ukrainassa. Venäjän Ukrainaan suorittama operaatio toimii länsimaille herätyksenä siitä, että sotilaalliset uhkakuvat, joihin oma varautuminen on perustunut, ovat vääriä87. Venäjä osoitti jälleen – kuten myös vuonna 2008 Georgiassa – ettei se pidättäydy sotilaallisen voiman käytöstä strategisten tavoitteidensa saavuttamisessa.
Venäjän operaatio Ukrainassa on koostunut neljästä erilaisesta vaiheesta:
1. Krimin niemimaan valtaaminen
2. voiman kasvattaminen Ukrainan rajalla; uhka ja harhautus
3. venäläismielisten separatistien tukeminen
4. tavanomaisten joukkojen sotilasoperaatio Ukrainan alueella.
Venäjän operointitavat ovat nostaneet julkisuuteen länsimaisen termin hybridisodankäynti, jota on käytetty aikaisemmin kuvaamaan muun muassa Hizbollahin taktiikkaa vuoden 2006 taisteluissa Israelia vastaan. Hybridisodankäynnissä yhdistellään erityyppisiä joukkoja ja menetelmiä, modernia teknologiaa, perinteistä taistelua, sissitoimintaa, informaatio-operaatioita ja jopa terrorismia. Näiden käytöllä pyritään saavuttamaan poliittiset päämäärät.91 Erikoisjoukkoja käytetään aiempaa monipuolisemmin kriisin alkuvaiheesta lähtien.2. voiman kasvattaminen Ukrainan rajalla; uhka ja harhautus
3. venäläismielisten separatistien tukeminen
4. tavanomaisten joukkojen sotilasoperaatio Ukrainan alueella.
Venäjän asevoimien käyttämät taktiikat Ukrainan operaatiossa linkittyvät yleisesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin esittämiin periaatteisiin:
1. Yhdistellään avoimia sotilasoperaatioita sekä peiteoperaatioita.
2. Sotia ei enää julisteta, vaan ne vain alkavat. Mikä tahansa valtio voidaan kuukausissa tai jopa päivissä muuttaa intensiivisen sotilasoperaation näyttämöksi.
3. Sotilaallisia keinoja tehostetaan yhdistämällä niihin ei-sotilaallisia keinoja, kuten poliittisia, taloudellisia, informaatioon liittyviä, humanitäärisiä ja muita menetelmiä.
4. Keinoihin liitetään peitettyjä sotilasoperaatioita sekä tarjotaan joukkoja rauhanturvaoperaatioihin alueelle.
5. Uudet informaatioteknologiat huomioidaan operaatioissa.
6. Alueen väestö pyritään aktivoimaan operaation tueksi, ja sitä hyödynnetään sotilasjoukkojen toiminnan peittämiseen.
Gerasimovin mukaan tulevaisuuden aseellisten konfliktien erityispiirteitä ovat myös:2. Sotia ei enää julisteta, vaan ne vain alkavat. Mikä tahansa valtio voidaan kuukausissa tai jopa päivissä muuttaa intensiivisen sotilasoperaation näyttämöksi.
3. Sotilaallisia keinoja tehostetaan yhdistämällä niihin ei-sotilaallisia keinoja, kuten poliittisia, taloudellisia, informaatioon liittyviä, humanitäärisiä ja muita menetelmiä.
4. Keinoihin liitetään peitettyjä sotilasoperaatioita sekä tarjotaan joukkoja rauhanturvaoperaatioihin alueelle.
5. Uudet informaatioteknologiat huomioidaan operaatioissa.
6. Alueen väestö pyritään aktivoimaan operaation tueksi, ja sitä hyödynnetään sotilasjoukkojen toiminnan peittämiseen.
1. ”etätaistelut” erittäin liikkuvien taistelujoukkojen välillä
2. vastustajan sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn lamauttaminen lyhytaikaisilla täsmäaseiskuilla strategisiin sotilas- ja siviilikohteisiin
3. täsmäaseiden, erikoisoperaatioiden, miehittämättömien järjestelmien sekä uusien aseiden (laser, HPM) massamainen käyttö
4. aseistettujen siviilien käyttö
5. samanaikaiset iskut vastustajan joukkoihin ja infrastruktuuriin koko taistelutilassa
6. samanaikainen taistelu kaikissa taistelutilan ulottuvuuksissa.
1.3.1 Krimin valtaaminen oli menestyksekäs erikoisoperaatio 2. vastustajan sotilaallisen ja taloudellisen kyvyn lamauttaminen lyhytaikaisilla täsmäaseiskuilla strategisiin sotilas- ja siviilikohteisiin
3. täsmäaseiden, erikoisoperaatioiden, miehittämättömien järjestelmien sekä uusien aseiden (laser, HPM) massamainen käyttö
4. aseistettujen siviilien käyttö
5. samanaikaiset iskut vastustajan joukkoihin ja infrastruktuuriin koko taistelutilassa
6. samanaikainen taistelu kaikissa taistelutilan ulottuvuuksissa.
Venäjän operaatio Ukrainassa alkoi Krimin valtaamisella, mikä toteutettiin erikoisoperaationa. Operaatiossa keskeisessä roolissa olivat Venäjän asevoimien uudet erikoisjoukot, spetznaz-joukot, maahanlaskujoukot sekä merijalkaväkijoukot.
Venäjän operaatio Krimin valtaamiseksi oli yllätys sekä poliittisesta että sotilaallisesta näkö- kulmasta. Sotilasoperaatiolla saavutettiin yllätys taktisella ja jopa strategisella tasalla. Tällä oli oleellinen merkitys siihen, että Krimin alue kyettiin valtaamaan lähes ilman veren vuodatusta. Muita keskeisiä syitä olivat Ukrainan hallinnon sekavuus sekä asevoimien heikko henkilöstö- ja materiaalitilanne. Ukrainan asevoimien joukot eivät saaneet minkäänlaista käskyä vastatoimien toimeenpanosta. Venäjän asevoimien erikoisoperaatio toteutettiin kurinalaisesti. Operaation toisessa vaiheessa vallattiin Krimin alueella eristetyt Ukrainan asevoimien varuskunnat ja muut sotilaskohteet. Erikoisjoukkojen operaatioissa pyrittiin välttämään tulivoiman käyttöä. Operaatiota tuettiin psykologisella vaikuttamisella, esimerkiksi pelottelulla sekä internetissä ja mediassa levitetyllä propagandalla.
Venäjän asevoimien tiedetään aloittaneen Krimin operaation valmistelut viimeistään 22.2.2014. Tällöin erikoisjoukot ja osa muista joukoista saivat ensimmäiset käskynsä operaation toimeenpanosta. Myös spetznaz- ja maahanlaskujoukkoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja/tai siirrettiin tukikohdistaan. Joukkoja siirrettiin ilmakuljetuksilla Anapaan, josta tuli sijaintinsa vuoksi operaation keskeinen huoltotukikohta. Ukrainan hallinnon erottamat ja laittomiksi julistamat Berkut-joukot perustivat kulunvalvontapaikkoja Krimille pohjoisesta tuleville teille estäen pääsyn alueelle. On esitetty arvioita, että Venäjän tiedustelupalvelun GRU:n agentit olisivat olleet mukana organisoimassa Berkut-joukkojen toimintaa.
Muutama päivä ennen Krimin valtaamisoperaatiota aloitettiin presidentti Putinin käskystä Läntisen sotilaspiirin yllätyksellinen valmiustarkastus. Valmiustarkastus ei ollut poikkeuksellinen, koska niitä oli järjestetty vuodesta 2013 alkaen, mutta tällä kertaa sitä käytettiin harhautuksena salaamaan Krimin operaation toimeenpano. Valmiusharjoituksessa joukkoja keskitettiin pois Ukrainan rajalta jopa Pohjois-Venä- jälle saakka. Valmiusharjoituksen miesmäärä, 150 000 sotilasta, olisi ollut riittävä hyökkäyksen aloittamiseksi Ukrainaan, mikä muodosti salaamisen ja harhauttamisen lisäksi uhkan Ukrainan hallinnolle. Valmiusharjoituksen suurilla joukkojen siirroilla salattiin tuhansien spetznaz- ja maahanlaskujoukkojen kuljetukset Krimin operaatioalueelle. Joukkoja siirrettiin Anapaan jatkokuljetuksia varten. Osa joukoista, ilmeisesti erikoisjoukkoja, kuljetettiin suoraan Krimille, missä ne valtasivat muun muassa lentokentän operaation alkuvaiheessa. Puolustusministeriön raportin mukaan Krimin valtausoperaatio aloitettiin kuljetuskoneilla tehdyllä maahanlaskulla.
Varsinainen operaatio alkoi aamuyöllä 27.2.2014, kun 50 aseistettua tunnuksetonta henkilöä valtasi Krimin parlamentin. Henkilöt ilmoittivat olevansa Krimin venäjää puhuvien kansalaisten itsepuolustusjoukkoja. Henkilöt olivat liian hyvin aseistettuja ollakseen paikallisia itsepuolustusjoukkoja tai edes Berkut-joukkoja. Jälkeenpäin on tulkittu, että tämä oli Venäjän uusien erikoisjoukkojen ensimmäinen operaatio. Myöhemmin samana päivänä alueelle tuotiin merijalkaväkeä merikuljetuksilla. Seuraavana päivänä aamuyöllä aseistetut miehet valtasivat Belbekin lentokentän estäen kiitotien, konekaluston ja asevaraston käytön. Lentoyksikkö, jolla oli 45 MiG-29-konetta, lamautettiin minuuteissa. Samanaikaisesti vallattiin Krimin tärkein siviililiikennelentoasema sekä lennonjohto.
Krimillä kohteita vallannut henkilöstö käytti Venäjän asevoimien maastopukua ja aseita, mutta he eivät käyttäneet mitään tunnuksia ja kieltäytyivät paljastamasta henkilöllisyyttään. Ajoneuvoissakaan ei ollut tunnuksia eikä rekisterikilpiä. Tämä loi epä- varmuutta siitä, olivatko kohteet vallanneet henkilöt venäläisiä sotilaita vai paikallisia itsepuolustusjoukkoja. Epäselvyys vaikeutti päätöstä vastatoimien laadusta ja käynnistämisestä. Operaatioon osallistuneet joukot, ”kohteliaat ihmiset”, esiintyivät erittäin kurinalaisesti ja ammattitaitoisesti operaation aikana. Joukot toimivat yhteistoiminnassa jo alueella olleiden venäläisjoukkojen sekä venäläismielisten paikallisten joukkojen kanssa. Erikoisjoukkoja käytettiin Krimin operaatiossa sellaisten sotilaskohteiden valtaamisessa, joiden odotettiin tekevän kovinta vastarintaa. Erikoisjoukkoja käytettiin myös avainhenkilöiden kiinniottamiseen.
Operaatio on hyvä esimerkki perinteisestä venäläisestä periaatteesta: harhautuksesta, maskirovkasta. Maskirovkan keskeisiä elementtejä ovat yllätys, naamiointi, harhaanjohtava liike, toiminnan peittäminen, valelaitteiden käyttö sekä harhauttavan väärän tiedon levittäminen. Krimillä asevoimat peittivät tai naamioivat oman toimintansa, joka myös kiellettiin poliittisella tasolla. Joukkojen tunnistaminen estettiin käyttämällä tunnuksettomia asuja ja ajoneuvoja. Samanaikaisesti Venäjän presidentti Vladimir Putin kielsi lehdistötilaisuudessa, että Venäjän asevoimien joukkoja olisi Krimin alueella. Venäläinen media julkaisi harhaanjohtavaa tietoa tilanteesta. Maskirovkalla vaikeutettiin sekä kansainvälisen yhteisön että Ukrainan poliittisen johdon ja asevoimien vastatoimenpiteitä.
Venäläiset keskittivät Krimin alueelle etutukikohtaan kahdeksan Mi-35M-taisteluhelikopteria. Osastoon kuului myös Mi-8-kuljetushelikoptereita, joiden tulosta alueelle venäläiset olivat ilmoittaneet. Operaatioissa hyödynnettiin jälleen yllätystä. Keskittämällä taisteluhelikopterit Krimin alueelle Venäjän asevoimat saivat joukoilleen lähitulitukisuorituskyvyn, joka oli pimeätoimintakykyinen sekä kykenisi tehokkaasti tuhoamaan panssaroituja ajoneuvoja. Taisteluhelikopterit olisivat olleet keskeinen suorituskyky, mikäli ukrainalaisjoukot olisivat nousseet vastarintaan.
Noin viikon aikaikkunassa (28.2.–5.3.2014) venäläisjoukot miehittivät Krimin, ottivat valvontaansa alueen keskeiset kohteet ja jatkoivat voiman projisointia alueelle sekä ilmakuljetuksilla että pääpainoisesti merikuljetuksilla. Valvontaan otettiin alkuvaiheessa sotilaskohteita, mutta sittemmin voiman kasvaessa myös hallinnon ja siviili-infrastruktuurin avainkohteita, kuten televisioasemia ja viestintäoperaattoreita. Sotilaskohteet eristettiin ja vartioitiin, mutta osaan myös tunkeuduttiin erikoisoperaatioilla. Esimerkkinä voidaan mainita rajavartioston alueellinen esikunta, jossa tuhottiin viestintälaitteet ja työasemat. Ukrainan asevoimien joukot käytännössä vangittiin varuskuntiinsa ja eristettiin toisistaan, jotta ne eivät kykenisi koordinoituihin vastatoimiin.
Toinen huoli Venäjän asevoimilla oli operaation alkuvaiheessa mahdollinen Ukrainan asevoimien vastahyökkäys mantereelta. Krimin valtaamisen jälkeen (6.– 17.3.2015) Venäjän asevoimat jatkoivat voiman projisointia alueelle, jotta joukot ja niiden suorituskyvyt riittäisivät varuskuntien haltuunottoon ukrainalaisjoukoilta sekä mahdollisen vastahyökkäyksen torjuntaan. Vastahyökkäysmahdollisuudet estettiin myös keskittämällä merkittävä määrä voimaa Ukrainan itärajan läheisyyteen valmiuteen. Tämä toimi sotilaallisena painostuksena ja olisi myös mahdollistanut hyökkäyksen Ukrainaan, mikäli sen asevoimat olisi keskitetty Krimin suuntaan. Kahden operaatiosuunnan hyödyntämisellä kyettiin myös estämään vastustajan painopisteen muodostaminen. Krimin niemimaan alueelle keskitettiin lisäksi moottoroitua jalkaväkeä, jotka keskitettiin Ukrainan ja Krimin yhdistävän seitsemän kilometriä pitkän maakaistaleen puolustukseen. Alueen puolustuksen tueksi keskitettiin myös tykistö- ja raketinheitinyksiköitä.
Venäläisten operaatiosuunnitelmassa oli huomioitu – kuten Georgiassakin – alueen eristäminen mahdollisen kolmannen osapuolen sekaantumiselta. Alueelle keskitettiin suorituskykyisiä ilmatorjuntajoukkoja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä sekä Pantsir-hybridijärjestelmillä varustettuina. Lisäksi alueelle keskitettiin suorituskykyisiä meritorjuntaohjuksia (Bastion-P). Tällä pyrittiin varmistamaan kyky estää esimerkiksi länsiliittouman vastatoimet Krimin alueelle.
Venäjän hallinnon allekirjoitettua (18.3.2015) määräyksen, jolla Krimin alue julistettiin osaksi Venäjää, Venäjän asevoimat käynnistivät operaation Ukrainan hallinnolle uskollisten varuskuntien ja alusten valtaamiseksi. Operaatio ei vaatinut kuolonuhreja, vaikka aseita käytettiin ja useita henkilöitä haavoittui. Venäjän erikoisjoukoille ja spetznaz-joukoille oli käsketty tiukat voimankäytön säännökset. Tappavan voiman käyttöä tuli välttää, mikäli mahdollista. Pienillä erikoisjoukko-osastoilla vallattiin yllä- tystä hyödyntämällä useita avainkohteita. Venäläiset käyttivät vastarintaa kukistaessaan lamautus- ja savukranaatteja, varoituslaukauksia sekä esimerkiksi ikkunoiden rikkiampumista pelotevaikutuksen luomiseksi. Lisäksi ilmassa oleva taisteluhelikopteri oli koko ajan valmiudessa tukemaan operaatioita. Operaation aikana käytiin myös nyrkkitappeluita venäläisten ja ukrainalaisten sotilaiden välillä.
Venäjän asevoimien toiminnassa Krimillä korostuivat peiteoperaatiot. Erikoisjoukot toimivat tunnuksettomina, eikä Venäjä julistanut sotaa Ukrainalle tai esittänyt vaatimuksia Krimin alueeseen. Niemimaan avainkohteet vallattiin, joukot riisuttiin aseista ja alue miehitettiin. Peiteoperaatiot liittyivät myös oleellisesti venäläiselle operaatiotaidolle tyypilliseen harhautukseen, maskirovkaan. Tätä vanhaa periaatetta sovellettiin sekä poliittisella että sotilaallisella tasolla. Peiteoperaatioilla ja harhautuksella johdettiin vastustajaa harhaan ja mahdollistettiin venäläisjoukkojen operaation kieltäminen riittävän pitkään.
Krimin valtaamisessa avainasemassa olivat hyvin koulutetut erikoisjoukot, jotka toimivat tiukkojen voimankäytön sääntöjen ja selkeiden perusperiaatteiden mukaisesti. Voimankäyttöä vältettiin, jotta vastarinta ei eskaloituisi. Välittömästi tilanteen salliessa avoimen toiminnan alueelle keskitettiin nopean valmiuden joukkoja tukemaan Krimin itsenäistymistä. Krimin peiteoperaatiota tuettiin poliittisilla toimenpiteillä sekä informaatio-operaatioilla, joilla vaikutettiin Krimin paikallisväestöön sekä Ukrainan ja Venäjän kansalaisiin. Operaatiot ovat muokanneet informaatioympäristöstä hajanaisen, mikä vaikuttaa myös meneillään olevan operaation analysointiin. Informaatio-operaatioihin kuuluvan kybervaikuttamisen menetelmänä olivat muun muassa palvelunestohyökkäykset mediakohteita vastaan.
1.3.2 Rajoitettua ja monipuolista vaikuttamista Itä-Ukrainassa
Itä-Ukrainassa operaatio alkoi pääsääntöisesti kolmannen osapuolen, eli venäläismielisten separatistien, tukemisena materiaalilla sekä joukkojen peiteoperaatioilla. Kun Ukrainan asevoimat saivat käynnistettyä kattavan terrorismin vastaisen operaation kesällä 2014, separatistijoukot eivät pärjänneet Ukrainan asevoimille. Muun muassa Donetskin lentokenttä vallattiin takaisin toukokuussa 2014 ilma-aseen tukemana. Tämä pakotti Venäjää ottamaan suoremman roolin operaatioalueella. Alueelle keskitettiin moderneja asejärjestelmiä, mukaan lukien ilmatorjuntaohjuksia ja raketinheittimiä. Ilmatorjunnalla kiistettiin Ukrainalta ilma-aseen käyttö taisteluiden tukemisessa. Epäsuoraa tulta käytettiin Venäjän alueelta Ukrainan joukkoja vastaan useita kertoja. Myös Venäjän asevoimien maajoukot alkoivat operoida taisteluissa Itä-Ukrainassa. Keskeiset alueet saatiin vallattua takaisin separatistien haltuun. Tilanne Itä- Ukrainassa muodostui rajoitetuksi sodaksi maiden välillä. Venäjän tavoitteena lienee pitää sodankäynti rajoitettuna, jotta tilanne ei eskaloidu eikä kansainvälinen yhteisö päätä puuttua siihen sotilaallisin voimakeinoin. Venäjän asevoimien joukkojen ja asejärjestelmien läsnäolo Itä-Ukrainassa on ollut konfliktin keskeinen ja ilmeisen pysyvä piirre.
Venäjän tiedustelu- ja erikoisjoukkojen operoinnista Itä-Ukrainassa on varmoja havaintoja kesästä 2014 lähtien. Alueella on toiminut ryhmiä kuudesta eri yhtymästä (maahanlasku-, spetznaz- ja tiedustelujoukot). Ensimmäiseen laajempaan maaoperaatioon (elokuu 2015) Venäjä keskitti brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen raportin mukaan kymmenen pataljoonan taisteluosastoa, jotka muodostettiin spetznaz-, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhtymistä sekä moottoroiduista jalkaväkiprikaateista. Operaatio Ukrainassa on jo tuonut esille Venäjän asevoimien operaatiokyvyn rajallisuuden. Jo tämän kokoisen operaation pidempiaikainen ylläpito on asevoimille haastavaa.
Itä-Ukrainan operaatiossa nähtiin myös hyvä esimerkki venäläisestä harhautuksesta. Operaation aikana kaikki huomio vedettiin kymmeniin ”humanitäärisiin” valkoisiin rekkoihin, ja samanaikaisesti muiden rajanylityspaikkojen kautta kuljetettiin materiaalia Itä-Ukrainan alueelle.
Uutta Venäjän asevoimien käytössä olevaa lennokkikalustoa on käytetty aktiivisesti tiedustelu- ja tulenjohtotehtävissä Itä-Ukrainan alueella toteutettujen sotilasoperaatioiden tukena. Venäläisiä lennokkeja on käytetty alueiden valvontaan sekä kohteiden reaaliaikaiseen maalittamiseen raketinheittimille sekä tykistölle. Vaikutukset ovat olleet lamauttavat. Ukrainalaisten mukaan heidän tappioista 70 prosenttia on syntynyt epäsuoran tulen vaikutuksesta. Ukrainalaisten mukaan heillä ei ole kykyä estää lennokkien käyttöä taistelutilassa.
Viimeksi muokattu:
