Laitampa tämän...ja sitä ei tosiaankaan tehty sattumalta:
22.6.1941 Saksa käynnisti Operaatio Barbarossan. Sen yhteydessä Suomi aloitti Operaatio Kilpapurjehduksen.
Operaatio Kilpapurjehdus oli peitenimi Ahvenanmaan militarisoinnille 22. kesäkuuta 1941, jolla Suomi pyrki estämään Neuvostoliiton maihinnousun alueelle.
Kansainliiton päätöksellä Ahvenanmaa oli demilitarisoitu 1921, tarkoittaen alueen tyhjentämistä sotajoukoista ja -tarvikkeista. Pian talvisodan jälkeen Hankoniemi sekä Viro olivat kuitenkin neuvostojoukkojen hallussa, ja Suomen johto pelkäsikin maihinnousua saarille heidän taholtaan. Huhtikuussa 1941 oli suomalaisten suunnitelma Ahvenanmaan aseistamisesta valmis, jonka myötä Turun ja Porin väliselle rannikolle alettiin sijoittaa Suomen joukkoja.
Operaatio Kilpapurjehduksen käskyt annettiin 19. kesäkuuta ja laivasto-osasto lähti liikkeelle 22. päivän aamulla klo 4.30. Vuorokauden kuluessa Maarianhaminaan saapui yli 20 alusta. Osastoa suojasivat mm. Suomen molemmat panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen. Neuvostoliitto reagoi välittömästi: klo 6.05 panssarilaivoja pommitettiin Sottungan edustalla, vaikka maiden kesken ei vallinnut sotatilaa. Neuvostoliiton Itämeren laivasto oli asetettu valmiustilaan 21. päivän iltana.
Ahvenanmaalle sijoitettiin rykmentin verran joukkoja ja linnoittaminen aloitettiin. Panssarilaivat saattueineen suojasivat aluetta, kunnes saarille saatiin sijoitetuksi kenttä- ja rannikkotykistöä.
Vaikka Neuvostoliitto oli talvisodan jälkeen laatinut suunnitelmia maihinnoususta Ahvenanmaalle, ei niitä kuitenkaan koskaan yritetty toteuttaa. Jatkosodan kuluessa alettiin saarien miehitysjoukkoja kuitenkin pian siirtää varsinaiselle rintamalle itään, kun Hangon vapautus ja saksalaisten joukkojen eteneminen Baltiassa vähensi niin Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Itämerellä kuin myös maihinnousun uhkaa. Jatkosodan jälkeen miehitys päättyi, ja Ahvenanmaa on siitä lähtien ollut jälleen demilitarisoitu.
Se saarilla ollut jalkaväkirykmentti vedettiin pois melko pian asemasodan aikana. Mutta sitten keväällä 1944, kun Suomi tunnusteli salaa aselepoehtoja ja tieto vuoti ennätysajassa Saksaan, sinne lähetettiin yksi jääkäripataljoona mallia jetzt und sofort. Se sai käskyn tulla sieltä pois vasta kesäkuun 9. kun Kannaksella rysähti.
Tarina on aika hauska.
Alkutalvesta 1944 saksalaiset olivat jo Narvan − Peipsjärven tasalla. Samaan aikaan Suomen hallitus tunnusteli erillisrauhamahdollisuuksia. Tieto vuoti "pienestä piiristä" Saksaan liki reaaliajassa.
Sotilastiedustelumme epäili tai tiesi saksalaisten suunnittelevan jotain Ahvenanmaata varten juuri tätä tilannetta varten. Saarilta voitaisiin sulkea Saksan tarvitseman rautamalmin kuljetus Ruotsin pohjoisrannikon satamista Itämeren eteläosiin ja saarilta voisi valvoa Suomenlahtea. Neuvostoliiton hyökkäys oli epätodennäköinen, sillä heidän laivastonsa oli miinojen takana pussin perällä.
Hitler antoi 16.2. 1944 käskyn Ahvenanmaan ja Suursaaren miehittämisestä, mikäli Suomi vaihtaisi suuntaa. Koottuna heillä oli Tanskassa jalkaväkidivisioona ja yksi laskuvarjorykmentti. Ahvenanmaan sotatoimelle annettiin nimeksi Tanne West.
Täällä aavistettiin (tai tiedettiin). Vastatoimet aloitettiin ja käskyt salattiin.
Puolustuksesta vastasi Saaristomeren Rannikkoprikaati (eversti Niilo Heiro). Vajaasti miehitetyt kiinteät rannikkolinnakkeet eivät Ahvenanmaalle yltäneet. Ahvenanmaalle päätettiin lähettää yksi liikuntakykyinen pataljoona, joka siirtyi osaksi Merivoimia. Se alistettiin Väinö Valveelle.
Saarille lähetettiin Lempaalasta rintamavastuusta Mesterjärvelle rannikon vartiointiin siirretty RvPr:n ErJP6. Komentaja evl Peitsara ei tiennyt kuormatessa, mikä oli päämäärä. Hän soitti Päämajan operatiiviselle osastolle ja tivasi purkausasemaa. "Se selviää perillä", oli vastaus. Peitsara kysyi vielä, otetaanko polkupyörät vai sukset vai molemmat. Vastaus oli: "Ottakaa ruotsalais-suomalaiset sanakirjat". Tästä komentaja päätteli, ettei pidä kysellä liikoja. Pian hän huomasi, että sanakirjoja olisi tarvittu.
Kuormaus Turun satamassa pisti miehet huhuamaan. Mentiin kahdella aluksella ja ilmatorjunta-aseistuksessa olleet jäänmurtajat avustivat. Miehet pelkäsivät, että heitä viedään vaihtomiehiksi Saksaan.
Rannikkoprikaati oli tiedustellut ryhmitysalueet. Kun aamulla pyörät oli purettu laivasta, pataljoona polki uneliaan kaupungin läpi pohjoiseen.
Kuutosen tehtävänä oli Rannikkoprikaatin kanssa turvata Ahvenanmaan mantereen koskemattomuus. Rannikkolinnakkeet saatettiin sodanajan vahvuuteen. Merkittävä osa laivastosta panssarilaiva Väinämöisen johdolla sai käskyn osallistua Rannikkoprikaatin komentajan johdossa Ahvenanmaan suojaamiseen. Se, että saarilla ei taisteltu, on vain historian kulun suunnasta kiinni. Panssarilaiva ei olisi ollut turha. Se olisi tehnyt valtaamisesta vaikean operaation.
Komentopaikka oli Västansundan pikkukylässä (10 km Maarianhaminasta luoteeseen). Muut yksiköt (poislukien 1. Jääkärikomppania) sijoitettiin viereisiin pikkukyliin (Gottby 2.K, Södersunda 3.K, Torp 4.K ja Norrsunda, KrhJ). Mutta 1.K työnnettiin Marsundin itärannalle. Torpiin ryhmitettiin konekiväärikomppania.
Seuraavana päivänä Tukholman lehdet tiesivät kertoa, että
saksalaiset olivat miehittäneet Ahvenanmaan.
