Skenaario 1: Ahvenanmaa
Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.
Kuukausi sitten täydessä öljylastissa oleva tankkeri kaapattiin Itämerellä. Kaksi viikkoa sitten Venäjä ilmoitti, että Itämeren halki kulkeva Nordstream-kaasuputki oli yritetty räjäyttää nelisenkymmentä kilometriä Helsingin eteläpuolella. Vain radiosytyttimen vika esti räjähdyksen.
Sosiaalisessa mediassa on alkanut levitä
Oil Fighters Front (OFF) -nimellä kulkevan organisaation videoita. Niissä kerrotaan, miksi OFF on päättänyt iskeä Venäjän Itämeren kautta tapahtuvaan öljynvientiin. Ahvenanmaata kodikseen kutsuva OFF-johtaja kertoo eräässä videossa, että hän on kiitollinen tuesta, jota hänen organisaationsa on saanut esimerkiksi eräältä Suomen hallituksessa istuvalta puolueelta. Suomen pääministeri kiistää jyrkästi, että valtio olisi tukenut organisaatiota.
Seuraavaksi julkisuuteen tulee tieto toisen öljytankkerin kaappausyrityksestä. Venäjä ilmoittaa, että se moninkertaistaa partioinnin Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren alueella.
Valvonnasta huolimatta Primorskin öljysatamaan palaamassa ollut tyhjä tankkeri ilmoittaa myöhään yöllä kansainvälisellä hätätaajuudella, että kannen alla on tapahtunut valtava räjähdys ja alus on uppoamassa. Miehistö saadaan pelastettua, mutta tankkeri uppoaa noin kolmekymmentä kilometriä Jurmon saaren eteläpuolella.
Seuraavana aamuna Venäjän Itämeren laivastossa ja läntisessä sotilaspiirissä käynnistyy laajamittainen valmiustarkastus. Merijalkaväen taisteluosasto ja kaikki sen kalusto ajoneuvoista ilmatorjuntaohjuksiin rahdataan laivoihin.
Lauantaiaamuna kansainväliseen mediaan leviää tieto, että venäläinen ammattikalastaja on havainnut merimiinoja Pohjois-Itämerellä. Kalastajan ottamat kuvat vahvistavat tiedon. Rahtialusten kapteenit muuttavat reittejään ja iltapäivään mennessä meriliikenne – ja sen myötä 90 prosenttia Suomen tuonnista ja viennistä – pysähtyy.
Suomi ilmoittaa, että se lähettää miinantorjuntaan erikoistuneen Katanpää-luokan aluksen alueelle. Kaikki huomio kuitenkin kohdistuu Venäjän ilmoitukseen, että se on pakotettu ottamaan päävastuun Itämeren turvallisuudesta, koska länsivaltioiden tukemat terroristit yrittävät tuhota Venäjän kuristamalla sen raaka-ainevientiä.
Suomalaiset heräilevät sunnuntaiaskareisiinsa, kun miinantorjunta-alus Katanpään kapteenille tulee viesti suoraan venäläisen alusosaston johtajalta. Se on täydellinen yllätys: suomalaisia kehotetaan pysymään Turun saaristossa. Venäjä hoitaa miinojen tunnistamisen, raivaamisen ja terroristien etsinnän.
Vain tuntia myöhemmin puolustusvoimien tiedustelupäälikkö antaa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle (utva) tilannearvionsa. Puolustusvoimain komentaja ehdottaa eräiden valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottoa ja Ahvenanmaan sopimuksen tulkitsemista niin, että puolustusvoimat voi toimia alueella vapaasti.
Poliittinen johto ei ole valmis hyväksymään jälkimmäistä ehdotusta. He pelkäävät, että se antaisi väärän signaalin ja kärjistäisi tilannetta.
Valmiuslain käyttöönoton suhteen koolla olevat ministerit eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, ollaanko todella lain kolmannen pykälän toisen momentin kuvaamassa tilanteessa, eli kohdistuuko Suomeen ”huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka”. Puolustusvoimien valmiutta päätetään kuitenkin kohottaa.
Maanantaiaamuna kaikissa Itämeren reunavaltioissa ykkösuutinen on Oil Fighters Frontin uusi nettivideo. Siinä uhataan, että järjestö aikoo käyttää myös ilma-aluksia ja sukellusveneitä Venäjän öljyvientiä vastaan. Videon taustalla vilahtaa näkymä Ahvenanmaan saaristosta.
Venäjä ilmoittaa välittömästi kymmeneen kilometrin korkeuteen yltävästä lentokieltoalueesta, jota valvotaan mereltä ja ilmasta.
Puolustusvoimien tiedustelulaitos saa Ruotsilta tietoja: valmiusharjoitukseen käsketyt maahanlaskudivisioonan osat ovat edelleen kuormausryhmityksessä Kaliningradin alueella.
Samaan aikaan merivoimat saa tiedon kolmen venäläisen Ropucha-luokan maihinnousualuksen siirtymisestä merelle. Ruotsalainen sukellusvene on seurannut tilannetta läheltä ja sen kapteeni arvioi, että alukset on kuormattu täyteen.
Suomen ja Ruotsin operaatiopääliköiden lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen yksi asia on selvä: Venäjä on valmiusharjoituksen aikana luonut kyvyn yhdistetyn maihinnousu- ja maahanlaskuoperaation tekemiseen missä tahansa Itämeren alueella alle vuorokaudessa.
Suomalaiset eivät ehdi Ahvenanmaalle, jos Venäjä päättää nousta maihin. Ruotsalainen amfibiopataljoona on kuitenkin ollut korkeassa lähtövalmiudessa jo kaksi päivää. Hallituksen pikakokouksen jälkeen Ruotsi tarjoaa joukkoa Suomelle.
Tarjous tulee sokkina Suomen poliittiselle johdolle. Vaikka sotilastiedustelu on välittänyt hälyttäviä tietoja jo pitkään, ei poliittinen johto ole uskaltanut tehdä päätöstä osittaisen liikekannallepanon aloittamisesta. Viivyttelyn takia vain ilmavoimilla on käytössä Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen tarvittavat voimat.
Poliittinen johto päättää kiittää Ruotsia tarjouksesta, mutta ei vielä ota apua vastaan.
Suomen pääministerille saapuu kiireellinen viesti juuri kun utvan kokous on päättynyt. Sen ydin on, että Venäjä ei näe Itämeren ja Suomenlahden turvallisuustilanteen paranevan lähiaikoina, joten sille on tärkeää saada käyttöön tukikohta, josta käsin terroristeja vastaan voidaan taistella.
Venäjä ehdottaa yhteistä tukikohtaa Suomen ja Ruotsin kanssa. Upinniemen sotasatama tai Hangon satama sopisivat tarkoitukseen erinomaisesti.
Viesti päättyy toteamukseen, että Venäjä toivoo yhteistyötä mutta on valmis myös toimimaan itsenäisesti varmistaakseen tukikohdan saamisen.
Utva kokoontuu välittömästi uudelleen.