Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Putin on maalannut itsensä nurkkaan
Venäjän tilanne ei voi enää normalisoitua nykyjohdon alaisuudessa, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.
Vladimir Putin
18.9.2017 klo 07:15
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle
Yle
Kun presidentti Vladimir Putin nousi valtakoneiston valintana Jeltsinin seuraajaksi, odotettiin häneltä kahta asiaa: yhteiskunnallista vakautta ja vaurautta venäläisille sekä Venäjän aseman palauttamista kunnioitusta herättäväksi. Näihin asioihin Venäjä onkin panostanut vahvasti.
Energianvienti kohoavine öljynhintoineen nosti Venäjän ja venäläiset Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisestä alhosta. Pikkuhiljaa Putin on saanut ajettua maansa muutenkin sisäisesti itselleen mieluiseen asentoon, jossa valta on keskittynyt hänelle ja jokainen vallan porras hyötyy oman siivunsa verran.
Tätä korruptioon perustuvaa vallan vertikaalia Putin on lujittanut muun muassa ottamalla mediat valtion valvontaan ja estämällä ulkomaalaisen vaikutuksen kansalaisjärjestöjen, yliopistojen ja muiden kansainvälistä yhteistyötä normaalisti tekevien kohdalla. Vaikutteita länsimaisista demokratioista oikeusvaltioperiaatteineen ei haluta sotkemaan suvereenia demokratiaa, kuten Kreml luomaansa yhteiskuntajärjestelmää nimittää.
Varmuuden vuoksi on samalla luotu Kansalliskaarti(siirryt toiseen palveluun), jossa yli 400 000 erilaista turvallisuusorganisaatioiden ihmistä on keskitetty tiukasti presidentin vallan alle. Aitoa demokratiaa vaativa ja korruptionvastainen värivallankumous on Putinin pahin painajainen.
Sisäisesti Putin on ainakin tähän asti onnistunut tavoitteissaan, mutta pyrkimys päästä kunnioitetuksi maailmanvallaksi on ollut hankalampaa. Vaikka Venäjän toimia nykyään pelätään, niin silti sen pyrkímykset ovat itse asiassa ajaneet maan jonkin sellaisen rajan yli, josta ei ole enää paluuta.
Putinin Venäjää eristää kansainvälisestä yhteisöstä moni asia ja monet näistä ovat vasta aloittaneet vaikutuksensa. Malesialaiskoneen alasampumisen tutkinta etenee ja asiasta tullaan käymään oikeutta. Venäjä esti YK:ssa kansainvälisen tuomioistuimen käytön asiassa, mutta tuomio tulee joka tapauksessa aikanaan. Krim kaikkineen tulee aiheuttamaan hankaluuksia niin pitkään, kun suurin piirtein koko muu maailma on sitä mieltä, että se on osa Ukrainaa.
Kun Trumpin presidenttiys ennemmin tai myöhemmin loppuu, on Atlantin takaa luvassa luja takapotku kaikesta tapahtuneesta
Sota Ukrainassakin jatkuu, tullen kalliiksi myös Venäjälle sekä rahallisesti että ihmishenkinä. Sota on vieroittanut Ukrainan Venäjästä ehkä useamman sukupolven ajaksi. Ilman sopua Ukrainan kanssa Venäjä ei käytännössä pysty olemaan kansainvälisen yhteisön täysivaltainen jäsen. Syyriassa käyty julma sota taistelukaasuineen ja järjestelmällisine sairaalapommituksineen voi myös vielä tulla Putinin eteen hänen suojellessaan ja tukiessaan Assadin hirmuhallintoa.
Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump, tai ainakin hänen kampanjansa, on mitä ilmeisimmin vehkeillyt Venäjän kanssa vaikuttaakseen Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen. Trump voitti, mikä voitaneen laskea voitoksi Venäjälle, mutta hänen kaikkinainen heikkoutensa ja ajautumisensa erikoissyyttäjän tutkittavaksi ovat takaisku. Venäjän suunnitelmissa(siirryt toiseen palveluun) oli Trumpin avulla normalisoida välit Yhdysvaltoihin ja sitä myötä muualle länteen.
Tottakai heikko Yhdysvallat on sekin Venäjälle hyvä asia, mutta kun Trumpin presidenttiys ennemmin tai myöhemmin loppuu, on Atlantin takaa luvassa luja takapotku kaikesta tapahtuneesta.
Venäjä on sotkeutunut myös lukuisten muiden maiden politiikkaan(siirryt toiseen palveluun) ja pikkuhiljaa nämä pyrkimykset ja teot ovat ainakin osittain tulleet myös suuren yleisön tietoon. Tämä omalta osaltaan pakottaa maiden poliittiset johdot suhtautumaan Putinin Venäjään vähintäänkin varauksella.
Jos mitään yllättävää ei tapahdu, on Venäjä muutamassa vuodessa poliittisesti vielä nykyisempääkin eristetympi omien toimiensa takia. Se yllättävä olisi Yhdysvaltain demokraattisten instituutioiden taipuminen Trumpin edessä tai Euroopan unionin hajaannus tai jopa hajoaminen.
Nämä asiat on laskettu yhteen jo Moskovassakin
Venäjän talous on saatu öljynhinnan laskemisen ja Krimin valtauksen jälkeisen syöksyn jälkeen palautettua vakaammalle pohjalle. Korruptio, rapistuva infrastruktuuri, tekemättä jääneet rakennemuutokset ja pakotteet eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään. Venäjän vapisevan talouden satsaukset sotilasmenoihin ovat virallisestikin peräti viiden prosentin luokkaa bruttokansantuotteesta.
Uusiutuvat energialähteet tulevat näkyvissä olevassa tulevaisuudessa puraisemaan pahasti öljystä ja kaasusta riippuvaista vientiä. Ilman jouhevaa kansainvälistä kauppaa Venäjä ei myöskään kykene uusiutumaan taloudellisesti, vaikka poliittinen tahto vihdoin löytyisi.
Nämä asiat on laskettu yhteen jo Moskovassakin. Venäjän toimet koko turvallisuuskriisin ajan ovat olleet harkittuja ja voimaa on käytetty juuri se määrä, jolla saadaan maksimivaikutus minimivahingoilla. Juuri nyt Venäjä uhoaa voimaansa Zapad-sotaharjoituksen avulla, vaikka käytännössä sodat Ukrainassa ja Syyriassa ovat vetäneet maan sotilaallisen voiman hyvin tiukoille.
Jos Venäjä haluaa päästä pois tästä umpikujasta, niin vaihtoehtoja on suuren sodan lisäksi oikeastaan vain yksi: valtiojohdon vaihtaminen. Putinin poistuminen näyttämöltä antaisi mahdollisuuden sekä venäläisille että muulle maailmalle sysätä hänen niskaansa kaikki syyt. Puolen vuoden päästä pidetään Venäjän presidentinvaalit, mutta vielä ei ole Putin ilmoittanut mukanaolostaan.
En tiedä miettiikö Putin juuri nyt tätä umpikujaa, johon hän on maansa ajanut. Mutta taatusti moni Venäjällä miettii.
Janne "Rysky" Riiheläinen
