Jotenkin olen kuullut että T-72 olisi ollut vähän "karvalakki versio" T-62:sta ja varsinkin 64:stä, hinnan puolesta, mutta sitten tuli 90- ja 2000-luku ja saatiin siihen vähän uudempaan uusia osia ja kehitystä. No, oikeastaan ne kaikki on jatkomalleja paitsi T-14...
Ja sitten vähän unohdettiin T-80/90 kun T-72Bmodit tulivat, ja niitä oli vähän enemmän...
Olen pohinut asiaa näin: T-62 ja T-64 ovat eri juurta, ja niiden tausta jo sinällään kertoo syistä ja seurauksista. Tämä on siinä mielessä kiinnostava, että jos nykyiset ja taannoiset uutiset laittaa tätä taustaa vasten, tuotantotaloudellinen ja miksei sotilaallinenkin tarve&suunnitelma sisältää omituisia piirteitä. Siis se; että jokin vaunu suunnitellaan sellaiseksi kuin se on. ja miksi se jää käytöstä ja korvataan toisella.
Minulla ei ole käsitystä siitä, onko T-64:n takana jokin vaunukonstruktio, jolta ominaisuuksia olisi peritty merkittävästi ja sitä voisi pitää esi-isänä (eli onko esim. JS sarjassa ominaisuuksia jotka olisivat merkittävässä määrin olleet T-64:n suunnittelun lähtökohtana). Käsitykseni on, että kyseessä on merkittävissä määrin aikanaan täysin uusi konsepti.
T-62 on vastaus tarpeeseen laittaa isompi ase T-55:seen, yksinkertaistettuna. Tämä piti tapahtua pienellä modaamisella, jossa D10T pysyy uuden 115mm aseen taustalla ja uudesta väljyydestä tehdään sileäputkinen. Ase edellytti uutta tornia ja sen sovittaminen puolestaan muutoksia vaunuun (tämä näkyy mm. telapyörien sijoittelussa T-55 vs T-62). T-62 on siis tavallaan halpa, helppo ja nopea päivitys toimivaan konstruktioon. Joka ei sekään ollut sitten lopputoteutuksena ihan niin suoraviivainen.
Minun käsitykseni on, että samalla (samasta tarpeesta saada isompi ase, tulivoimaisempi ja taistelukestävämpi vaunu) kuitenkin käynnistyi myös aivan uusi suunnitelma joka johti T-64:n kehittämiseen. T-55/T62 kehityspolku ei yksinkertaisesti taipunut uusiin vaatimuksiin, ainkaan millään järkevällä effortilla. Uuden kontruktion kehittäminen kesti pitkään ja johti lopulta T-80 vaunuun joka syntyi T-64 rinnalle - tai versioksi. Siinä välissä oli tarve saada T-62:n takana ollut ajatusta yksinkertaisesta peru-vaunusta ajanmukaisempi versio ja yhdistelemällä T-64 kehitystyön hedelmiä tähän tarpeeseen, syntyi T-72. Joka onkin osoittautunut pitkäikäiseksi ja toimivaksi konstruktioksi jota voidaan päivittää.
Nyt, se että päivitetään T-62 vaunuja, vaikuttaa varsin omituiselta ajatukselta. T-72 versioiden elämää jatkettiin ja yksi nimettiiin korskeasti jopa T-90:ksi, joka sisältää sellaisen riskin että päivitys- ja elinkaari forkkautuu useampaa kehitysversioon jotka alkavat elää omaa elämäänsä. Venäjä näyttäisikin eliminoineen tämä forkkautumisvaaran ja jatkanut lähinnä vain T-72Bx kehityspolkua.
Tässä välissä oli vaihe että T-80 näytti jäävän kalliina, monimutkaisempana ja ongelmaisena mallina elinkaarenhallinnan häviäjäksi siten, että sillä kalustettiin yksiköitä ja siirrettiin koipussiin sitä mukaan, kun vaunut kuluivat. Tältä se ainakin näytti. Mutta, sitten ilmoitettiin että T-80:iä otetaan uudelleen käyttöön ja päivitetään uusiksi.. joka on hieman yllättävää, sillä keskittyminen T-72 uusien versioiden ja T-14 vaunun kehittämiseen olisi kuulostanut huomattavasti tehokkaammalta. Nyt sitten mennään vielä oudompaan suuntaan aloittamalla T-62 peruskorjaukset. Se kuulostaa aivan siltä kuin pissaisi omille kengilleen. Mutta miksi. Vaunun suorituskykyä voi ehkä auttaa a-tarvikkeiden kehittyminen, ja lisäpanssarointi, mutta tämä kehitys kuitenkin koskee koko ympäristöä ja se hyöty tavallaan pelkistyy pois. Toisaalta vaikkapa käyttäjien koulutus, mahdollisesti taktiikka jne. vaativat lisää resursseja -- miksi niihin oltaisiin valmiita panostamaan.
Tai ehkäpä tuo on loogista, mutta ongelma on että me tarkastelemme asiaa sotilaallisen suorituskyvyn ja liiketaloudellisen logiikan, yhteiskunnan toimivuuden ja suorituskyvyn kannalta, ja kyseessä on eri logiikka.
Ei tässä voi oikein olla kuin ns. Äimän Käkenä.
www.mtvuutiset.fi
www.iltalehti.fi
www.theguardian.com
www.kansanuutiset.fi
