Makkaramestari
Kapteeni
Navalnyi tai yleensäkin venäläisten sisäpolitiikka on heidän oma asiansa, johon meidän tulisi puuttua yhtä vähän kuin minkä tahansa muun suvereenin valtion sisäpoliikkaan. Mitäpä uutta siinä on, että Venäjällä ei ole vapaata oppositiota, vapaita vaaleja tai muuta, jota lännessä pidetään normaalina? Se on Venäjä.
Hyvää pataa olisi hyvä olla, siihenkin olisi tasavertaiset edellytykset naton jäsenenä.Jos venäläiset haluavat elää noin niin suotakoon se heille, kunhan eivät pakota muita samaan.
Ilmeisen laajentumishaluinen isovenäläinen nationalisti ei ole Suomelle yhtään sen parempi vaihtoehto kuin valtion varoja uudelleen järjestelevä Putin. Navalnyi saattaa kenties jopa olla meidän näkökulmasta se vaarallisempi vaihtoehto. Hänen tukemisensa on sama kuin parantaisi ruttoa ja saisi tilalle koleran.
Mielestäni Suomen ei tulisi osallistua mihinkään Navalnyi-pakotteisiin. Voimme todeta itseksemme, että kaikeksi yllätykseksi Venäjästä ei ole tullut ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion mallimaata, vaikka siellä on kokeltu laajamittaisesti niin keisarin, kommunistien kuin kapitalistienkin valtaa. Jos venäläiset haluavat muutosta, niin hoitakoot itse asiansa haluamalleen tavalle.
Ukrainan sota ja siihen liittyvät pakotteet on asia erikseen, mutta sekin on vähän niin ja näin. Samoja ryssiähän ne siellä on, mutta kyse on sentään tunnustetun valtion suvereniteetin loukkauksesta.
Ranskalaisen on varmaan aika helppo vittuilla kaukaa ryssille baskeri silmillä ja viinilasi kädessä ydinaseiden siilot selän takana. Meillä tilanne on aivan toinen.
Meihin nähden Venäjä on heikoimmillaankin ihan liian iso ja vahva ja sen kanssa on sodittu viimeisen 800 vuoden aikana keskimäärin kerran miespolveen. Useimmiten syynä on ollut ei-suomalaisen hallitsijan harjoittama Suomen väestölle epäedullinen politiikka ja suurimman hinnan tuollaisista seikkailuista on maksanut Suomen vähäväkinen kansa. Mahdollinen menestys ei ole ikinä myöskään tuonut mannaa kansalle, vaan aina sen on joku muu saanut osakseen.
Itsenäisen Suomen ulkopolitiikan ehdoton johtotähti tulisi olla välttää sota Venäjän kanssa liki hinnalla millä hyvänsä. Se ei kuitenkaan tarkoita alistumista Saksan ja Ranskan vasalliksi sen enempää kuin Venäjänkään. Meidän tulee olla valmiit puolustamaan suvereniteettiämme Venäjää tai mitä tahansa muuta sellaista valtiota tai yhteisöä vastaan, joka sitä pyrkii loukkaamaan.
Itsenäisyyttä ei tule luovuttaa isoille eurooppalaisille valtioille Venäjän pelossa, vaan olla ystävällisissä väleissä kaikkien kanssa, mutta varautua ampumaan jokaiseen ilmansuuntaan. Vain sellainen valtio nauttii naapuriensa kunnioitusta ja voi kehittyä rauhassa.
Venäjästä tuskin kehittyy ainakaan omana elinaikanani sellaista maata, josta voitaisiin puhua "länsimaana". Aina se tulee tuossa rajan takana kuitenkin olemaan ja sitä suuremmalla syyllä ison ja vahvan Naapurin kanssa tulisi olla ennemmin hyvissä kuin huonoissa väleissä. Naapuririidassa ei kannata kauhean paljon laskea toisessa kaupungissa asuvan epäluotettavan ja kenties jopa toimintakyvyttömän tuttavan tai tuttavien varaan. Meille on kansakuntana paljon tärkeämpää olla hyvää pataa ennemmin ryssien kuin vaikka ranskalaisten kanssa.
Viimeksi muokattu: