Valtamedia ja ne muut

Sama täällä - päällimmäisenä sana vittuuntunut. Ei ymmärretä, että mentiin metsään ja rankasti - tai jos ymmärrettiin, ei haluttu tunnustaa sitä.

HS:n vastuu?

vlad

  1. Päivän Byrokraatti ‏@pbyrokraatti Dec 10
    @JussiPullinen Sinun logiikkasi mukaan se muuttuisi jossain määrittelemättömässä kohtaa verkkojulkaisuksi ja anonymiteetti pitäisi murtaa.

  2. Jussi Pullinen ‏@JussiPullinen Dec 10
    @pbyrokraatti Kyllä. Mutta miksi se tarkoittaa sulkemista? Mikä tässä tapauksessa (joka yht.kunn vaikuttaminen) estää oman nimen käytön?


  3. Päivän Byrokraatti ‏@pbyrokraatti Dec 10
    @JussiPullinen Mikä osa käsitteestä "anonymiteetti" on niin vaikea ymmärtää?

  4. Jussi Pullinen ‏@JussiPullinen Dec 10
    @pbyrokraatti Mutta miksi juuri sä tarvitset sitä? Oletko vainottu? Vaarassa? Syrjityssä vähemmistössä? Puhutko vain omista asioistasi?

  5. Miikka ‏@miikkatr 11h11 hours ago
    @JussiPullinen @pbyrokraatti voi jeevertti, mää kysymässä "mihin sä tarviit anonymiteettiä" internetissä. On meillä hesarissa toimittajat.


  6. Jussi Pullinen ‏@JussiPullinen 10h10 hours ago
    @miikkatr Kyse ei ollut anonymiteetistä ylipäänsä, joka tarpeellista esim vainotuille. Julkaisut eri asia. @pbyrokraatti

  7. Miikka ‏@miikkatr 10h10 hours ago
    @JussiPullinen @pbyrokraatti Kyllä jokainen saa päättää minkä nimimerkin takaa mielipiteensä sanoo. Et sinä. Olet aika halveksuttava.


  8. Päivän Byrokraatti ‏@pbyrokraatti 10h10 hours ago
    @miikkatr @JussiPullinen Tiedoksi Miikka, että PB:llä ja Jussilla on linjaeroa lain tulkinnasta, mutta johtopäätös silti sama: päätoimittaja


  9. Miikka ‏@miikkatr 9h9 hours ago
    @pbyrokraatti Toki PT kantsii nimetä paskafiltteriksi jos se tuntuu fiksulta.Anonymiteetin kyseenalaistaminen vaan oli outoa @JussiPullinen

Jussi Pullinen‏@JussiPullinen
@miikkatr Joo en mä missään nimessä ole viemässä sitä kaikilta. Mua kiinnostaa se raja, missä "uusista" mediatoimijoista > @pbyrokraatti




  1. Jussi Pullinen ‏@JussiPullinen 9h9 hours ago
    @miikkatr > tulee varsinaisia medioita, joille laissa tietyt vaatimukset. Ja tosiaan lakitekstin muotoilu ei ole ihan selkeä. @pbyrokraatti

Vastuuta HS:stä? :D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D
 
Tämä Käteisen "oikea käsi" on oikein vitsiveikko...

Juho Romakkaniemi‏@Romakka
Ikävintä jääkiekossa ovat ne toistuvat iskut päähän.

CzG17x6XcAE7ntz.jpg



 
Olen pitkään miettynyt tätä kuviota.

Aina kun puhutaan Puolustusvoimista ja sen materiaalihankinnoista niin äärinmäisen moni kokee että ne ovat täysin turhia hankintoja ja tuhlaavat vain valtion verorahoja.
Ymmärrän tämän logiikan siinä mielessä jos olisi varmaan että Suomi ei joudu sotaan enään koskaan.

Moni haluaa uskoa tätä mielikuvaa, ja se on osin psykologisesti melko normaalia että ikäviä asioita vältellään ja uskotaan että kaikki asiat tapahtuu parhain päin.
Vähän sama kuin moni uskoo että elävät vanhaksi ja raihaiseksi mutta saavatkin tiedon 30v että ovat sairastuneet syöpään.
Usko asiaan murtuu.

Jos tarkestelee tilastoja/sekä historiaa niin niistä tuleekin sitten täysin toisenlainen kuva.
1900 luku:
1918 sisällisota, 1918-1922 heimosodat, 39-40 Talvisota, 41-44 jatkosota, 44-45 lapinsota,

1800 Luku:
1830-31 Puolan kapina, mukana suomen kaarti, 1853-56 Krimin sodan jälkinäyttämönä Oolannin sodassa Englannin sekä Ranskan laivasto tuhoaa rannikkoa, 1877-78 Turkin sota missä Suomen Kaarti lähetettynä sotimaan, 1MS ennen sisällisotaa alkaa linnoitustyöt suomessa.


Ja tämänkin jälkeenkin suomessa on sodittu melkoisesti.

Tilastollisesti on varmasti todennäköisempää että A) tänne hyökätään lähitulevaisuudessa tai B) Joudumme osaksi isompaa konfliktia.
Mikä asia on muka muuttunut tässä viimeisen 50 vuoden aikana niin että suomi ei joutuisi sotaan?
Ei mikään
 
Vastuuta HS:stä? :D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D

Niin anonymiteetti voidaan purkaa samaan aikaan kun toimittajien lähdesuoja, enemmän tai vähemmän samasta asiasta on kyse. No anonymiteetin purkamista vaativat haluavat stumpata vapaan kansalaiskeskustelun aroista ja kiistanalaisista aiheista. Puheet vain joistain ylilyöntien kitkemisistä on paskapuhetta, se voidaan hoitaa moderoinnilla.
 
Viimeksi muokattu:
Olen yrittänyt miettiä motiivia Romakkaniemen kommentille Selänne lehtijuttuun.

Kuvittelisin hänen asemassaan olevalla henkilöllä olevan edes hieman harkintakykyä ulostuloihin ja jos asiasta pitää kuitenkin jotain sanoa, niin se tehtäisiin sivistyneesti.

Toivon oikeasti, että kyseessä yksittäistapaus(henkilö) ja EU:ssa suomen virkamiehet omaavat laajempaa ajattelukykyä.
 
Tämä Käteisen "oikea käsi" on oikein vitsiveikko...

Juho Romakkaniemi‏@Romakka
Ikävintä jääkiekossa ovat ne toistuvat iskut päähän.

CzG17x6XcAE7ntz.jpg



Ikävää kusipäisyydessä on se jatkuva kusen määrä päässä... ihmeellistä ettei toimija innostunut kritisoimaan "toimittaja" Rauli Virtasen juttua 'Fidel Castron paratiisissa' tjms, saman Apu-lehden etusivun oikeassa yläreunassa rubriikkina...

Itse asiassa Kataisessa ei ole mitään hauskaa. Lyhyt matikka vitonen, mikä muine puutteineen tuli ihan saatanan traagisen kalliiksi Suomelle.
 
Tämä maanpuolustus.net -blogikirjoitus sopii parhaiten tähän ketjuun:

Käykö media ylikierroksilla?
JOULUKUU 13, 2016


Miksi tämä kysymys – onko se edes perusteltu kysymys? Viimeisimpien viikkojen aikana media sekä mediatalot ovat olleet otsikoissa useita kertoja tavalla tai toisella, eikä tämä otsikoissa oleminen ole läheskään aina tapahtunut suotuisissa merkeissä. Kaikkea muuta! Useamman kerran on tullut tunne, että toimittajat, päätoimittajat ja mediatalojen vastaavat ovat antaneet tunteilleen vallan – asiat jotka olisi pitänyt kyetä käsittelemään joko seinien sisäpuolella tai julkisuudessa kiihkotta ovat ottaneet tuulta alleen ja niinpä minut on hetkittäin vallannut tunne siitä, että mediaa itsessään käytetään omien henkilökohtaisten asioiden ajamiseen, omien henkilökohtaisten antipatioiden selvittämiseen. Joissain tietyissä tapauksissa tällainen on ymmärrettävää toimintaa, jos kumpikin osapuoli saa yhtäläisen mahdollisuuden sanoa sanansa ja asetelma on kaikella tapaa tasapuolinen. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa käynyt, ja tästä hedelmän poimivat valitettavasti ne ns. vasta- ja valemediat, joille perinteisen median sisällä ja ympärillä käynnissä oleva kriisi on mitä oivallisin aihe repiä ”klikkiotsikoita” ja laatia yksipuolisia parjausuutisia. Hetkittäin jopa hämmennyn siitä kuinka alkeellisiin virheisiin vastuullisen median edustajat ovat syyllistyneet, kuinka he ovat ottaneet käyttöönsä keinot joista muita syyllistävät.

Ylen sisällä käytyä – käynnissä olevaa – kriisiä minun ei kannata ryhtyä ruotimaan sen enempää. Jokainen kuitenkin ymmärtää sen, että kriisi on tarjonnut mitä oivallisimman ”kestouutisen” perinteistä mediaa suomiville tahoille. Voidaan myös todeta, että Ylen taholta tilannetta ei ole käsitelty parhaalla mahdollisella tavalla – liian monta kokkia on ollut mukana sopassa. Sen sijaan, että olisi pysähdytty ja laskettu kymmeneen ja hengitetty syvään tunteille on annettu valta ja ”myrsky” on kasvanut kohtuullisiin mittoihin.

Tätä Ylen ympärillä ja sisällä käytyä keskustelua voin kuitenkin käyttää väylänä päästäkseni kirjoituksessani varsinaiseen asiaan eli median ympärillä velloviin uutisiin ja vellovaan keskusteluun, siihen, että on sorruttu horjahtelevaan uutisointiin sekä viestintään.

Näitä vasta- ja valemedioita on perinteisen median toimesta syyllistetty huhujen levittämisestä ja huhuihin tarttumisesta, mutta mitä näimmekään viikonloppuna? Johan Bäckmanin ja Ilja Janitskinin lähettämät Facebook-viestit saivat valtakunnallisesti merkittävät mediatalot reagoimaan yllättävänkin herkästi.

Image514.jpg


Jokunen toimittaja havaintojeni mukaan tiedusteli Johan Bäckmanilta konkreettisia todisteita Janitskinin Venäjällä olosta – saamatta niitä. Tämä huomioiden etenkin Yleisradion pelkkään FB-viestiin perustuva uutinen ”Janitskinin FB-sivut: Olen matkustanut Venäjälle” (1) on melkoisen yliampuva ja sisällötön. Helsingin Sanomat uutisellaan ”MV-sivuston Ilja Janitskin väittää olevansa nyt Pietarissa – professori arvioi Suomeen luovuttamisen voivan kestää” (2) pärjää aavistuksenomaisesti paremmin. Bäckmanin ja Janitskinin viestien ympärille on yritetty koota jotain, joka tekisi uutisesta enemmän kuin pelkän FB-päivityksen uutisoinnin. Mutta en Helsingin Sanomienkaan kohdalla voi välttyä tunteelta, että tänään Ilja Janitskin on päässyt useamman mediatalon ”ihon alle” ja sen myötä Janitskinia koskevassa uutisoinnissa mukana on hämmentävä – tunteellinen – elementti. Sama pätee osin Johan Bäckmaniinkin.

Edellisellä en tarkoita sitä, etteikö silloin pidä uutisoida, kun on uutisoitavaa, mutta peräänkuulutan sitä, että ei sorruta samaan virheeseen, josta valemedioita syytetään eli huhujen ja disinformaation levittämiseen. Edellinen kun tarjoaa oivallisen mahdollisuuden näille vale- ja vastamedioille käydä vastaiskuun ja osoittaa kuinka perinteinen media syyllistyy täsmälleen samoihin virheisiin, joihin valemedioiden sanotaan syyllistyvän. En laisinkaan pitäisi mahdottomana sitäkään, etteikö tämä Janitskinin ja Bäckmanin levittämä ”uutinen” olisi lopulta tarkoin harkittu operaatio, jolla haluttiin narauttaa perinteisen median merkittävimpiä edustajia – Yle ja HS – uutisoimasta pelkkää puppua. Todennäköisesti tulevien päivien kuluessa saamme tietää missä Ilja Janitskin on.

Jos tässä Janitskinia koskettavassa uutisoinnissa Helsingin Sanomat selviytyi aavistuksenverran Yleä paremmin, on Helsingin Sanomillakin ollut ongelmansa menneen viikonlopun kuluessa. Onko jopa uskaliasta kysyä, että onko Riku Rantala käyttänyt Helsingin Sanomien kolumniaan ”Nimetön vihapuhe tekee Suomesta Neuvostoliiton – valhesivuston ylläpitäjäksi paljastui hyvämaineisen lakifirman asianajaja” (3) omien intressiensä ajamiseen? Tässä kolumnissa Rantala syyttää satiirisella otteella kirjoittavaa Päivän Byrokraatti -sivustoa valhesivustoksi. Syytös, etenkin kun se esitetään valtakunnallisesti merkittävässä mediassa, on koko lailla kohtuuton, kun huomioidaan se, että Rantalan vaatimuksesta Päivän Byrokraatti on editoinut alkuperäistä, kohun aiheuttanutta, ”PB: 150 000 eurolla saatiin aikaiseksi… kaarnavene” -tekstiä. (4) Valemedioiden tapana ei ole korjata kirjoitustensa virheitä, ne harvemmin edes ryhtyvät asialliseen keskusteluun sellaisten olemassa olosta pyrkien debatin kautta selventämään asiaa. Kohun synnyttänyt Päivän Byrokraatin ”kaarnavene” -teksti oli ehkäpä uskalias ja piikitteleväkin, mutta että tällainen kohu yhden kirjoituksen tähden ja siihen päälle vielä ajojahti, jossa Rantalan ohella mukana on useampi taho, joiden toimintaa on syytä kyseenalaistaa, aivan kuten Rantalan käyttämää terminologiaa ”valesivusto” ja ”lietsoen vihaa” on syytä kritisoida harkitsemattoman rajuina ilmauksina.

Tämän keskustelun (5) myötä nousi esille myös anonymiteettiys, mikä on verkkojulkaisu ja muuttuuko blogi jossain vaiheessa verkkojulkaisuksi ja mitä siitä seuraa. Keskustelu on mielenkiintoinen, paikoin absurdi, sen luettuani en voi olla mitään muuta mieltä kuin sitä, että ymmärrän miksi anonyymiteettiutta ei hevin haluttaisi purkaa – vaikka tietyissä tapauksissa päätoimittajan olemassaolo selkeyttää kuviota, mikä pätee etenkin verkkomedioiksi ja -julkaisuiksi laskettavien kanavien kohdalla, jollaisena minun on hankala pitää epäsäännöllisesti julkaistavaa blogia – vaikka taustalla olisikin useampi kirjoittaja. Tätäkin tapausta on syytä tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta, mikä on kenenkin rooli ja millaisessa tapauksessa esim. vastuullisen valtakunnallisen median on syytä käyttää harkintaa, jottei synny epäilystä mahdolliselle eturistiriidalle, kuten ”kaarnavene”-kiistassa on syntynyt. Mikä on Helsingin Sanomien vastuu tai keskustelussa hyvin aktiivisesti mukana olleen Jussi Pullisen (työnantajana Helsingin Sanomat) rooli?

On myös syytä pohtia sanojen merkitystä ja sitä, kuinka niillä voi leimata erimieltä olevan kanssakeskustelijan. Käytännössä näin Riku Rantala kolumnissaan tekee, kirjoittaessaan seuraavaa:

”Kun eliitin asianajaja tekee rikoksia levittäen valheita ja lietsoen vihaa, mistä ihmeen oikeudesta on kysymys? En tietenkään peräänkuuluta ennakkosensuuria, vaan nimimerkin velvollisuutta vastata sanoistaan – kuten on tässäkin lehdessä.” (3)

Rantala siis syyttää Päivän Byrokraattia valheiden levittäjäksi ja vihan lietsojaksi – onko oivallisempaa tapaa leimata kanssakeskustelija tänä päivänä ja saada hänet näyttämään äärimmäisen huonossa valossa? Tähän päivään mennessä (13. joulukuuta 2016, klo. 8:29) Rantalan kolumnia ei ole millään muotoa editoitu, siihen ei ole lisätty mainintaa, että hänen pyynnöstä Päivän Byrokraatti on korjannut blogissaan esittämiä virheellisiksi väitettyjä väittämiä eli Päivän Byrokraatti on toiminut vastuullisella tavalla, sellaisella jota Riku Rantala peräänkuuluttaa. Miten on Rantalan laita?

Voimakkaan tunnelatautuneilla sanoilla voi myös olla laajempi vaikutus, ikävä se on tapauksessa, jossa kohteeseen kohdistetaan sanoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Tai kyse on hyvin tulkinnanvaraisesta asiasta. Vihasivusto ja valemedia ovat käyttökelpoisia termejä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan käytettynä. Termien viljelyssä on syytä käyttää kuitenkin harkintaa, koska väärinkäytettynä termit kokevat inflaation, mikä lopulta edesauttaa niitä todellisia vihasivustoja ja valemedioita – vesitetty termi kun menettää merkityksensä. Ristiriitainen informaatio vähentää myös uskottavuutta, toisaalta se lisää epävarmuutta – mikä sekin on asia jota erilaiset valemediat tarkoituksellisesti ajavat ja jonka he (ja heidän rahoittajansa) toivovat lisääntyvän. Mitä enemmän perinteisen median tai heidän nimissä toimivien tahojen toimesta ryhdytään aiheettomiin ajojahteihin, huhujen levittämisiin, niistä uutisointeihin – se on kuin rahan panemista valemedioiden tilille. He keräävät hyödyn!

Kolumnissaan Rantala tiedustelee:

”Voiko joku kertoa edes yhden esimerkin, miten internetin nimetön puskista ampuminen, solvaukset, vihapuhe ja valheet muka edistävät sananvapautta Suomessa?” (3)

Seuraava twitteristä poimittuna:

”@THUotila

Kaipasit esimerkkiä miten anonyymiys on koskaan Suomessa edistänyt sananvapautta @rikurantala?

How about @STRATMIL?@linjaaho”.

Twitterissä @STRATMIL on yksi esimerkki siitä, kuinka anonyymillä kirjoittajalla on paljon annettavaa laadukkaaseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Ilman anonyymiutta tätä mahdollisuutta ei välttämättä kaikilla ole olemassa. Anonyymiuden purkamisen vaatimiseenkin liittyy siis riskinsä, joita välttämättä kaikissa ammateissa työskentelevät eivät tiedosta. Anonyymius mahdollistaa ikävän ja pahan ohella paljoon hyväänkin.

Kävin itse viikonlopun uutisoinnin tiimoilta lyhyehkön keskustelun, keskustelusta jäi erityisesti mieleeni seuraava: ”Roskamediaa vastaan ei kannata taistella alentamalla omaa rimaa.”

En väitä, että perinteinen media näin olisi tehnyt mutta etenkin ”huutokilpailussa” sen edustajien on syytä muistaa, että juuri heillä on eniten hävittävää ja sen myötä meillä kaikilla, jotka seuraamme perinteistä mediaa, ja kaikista vellovista kohuista huolimatta luotamme siihen enemmän kuin verkon vaihtoehtoisiin medioihin tiedonlähteenä. Toivottavasti syksyn ja alkutalven velloneet aallokot toimivat herättäjänä vastuullisen perinteisen median kohdalla. Havahdutaan eikä ryhdytä vastuuttomaan kilpalaulantaan MV-lehden kaltaisen julkaisun kanssa.

Marko

1. http://yle.fi/uutiset/3-9345469
2. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005001971.html?ref=rss
3. http://www.hs.fi/matka/art-2000005000660.html?share=036bd8b401f3540c28025a6d499dbb0f
4. http://paivanbyrokraatti.com/2016/12/03/pb-150-000-eurolla-saatiin-aikaiseksi-kaarnavene/
5. https://mobile.twitter.com/JussiPullinen/status/807631771084820482

Linkki: http://blog.maanpuolustus.net/kayko-media-ylikierroksilla/

Siitä vaan pohdiskelemaan kuinka oikeaan (tai väärään) osunut oma arvioni on.

vlad

Laitetaan tag: @hansai
 
Kuvittelisin hänen asemassaan olevalla henkilöllä olevan edes hieman harkintakykyä ulostuloihin ja jos asiasta pitää kuitenkin jotain sanoa, niin se tehtäisiin sivistyneesti.

Ulostulot ne taisivat lopulta Stubbinkin nurin vetää. Ei se vaan onnistunut. Periaatteessa pätevä mies ulkoministeriksi mutta ei ollut sittenkään teflonia. Tehtaankadulla siitä ollaan ainakin iloisia, todennäköisesti myös Romakkaniemen ulostuloista
 
Riku Rantala avautuu...:facepalm:

Riku Rantalan vastine
By Päivän Byrokraatti | joulukuu 15, 2016
147 kommenttia | Aiheet: kaarnavene, Madventures, Riku Rantala, Startup Refugees

Riku Rantalan pyynnöstä hänen uusi vastineensa:


Vastaan Päivän Byrokraatin levittämiin väitteisiin ja pyydän, että tämä vastineeni julkaistaan viipymättä sekä PB:n blogisivustolla, omana postauksenaan PB:n Facebooksivulla sekä Twitterin välityksellä mitään siitä muuttamatta – kuten sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 luvun 8 § edellyttää. Vastineeseen on liitetty kuva, joka julkaistakoon vastineeni yhteydessä.


RIKU RANTALAN VASTINE PÄIVÄN BYROKRAATILLE 15.12.2016


Jos Päivän Byrokraatti ei ole valemedia, miksi se toimii kuten valemedia?


Päivän Byrokraatti -sivusto (PB) ja sen julkaisija ovat äskettäin ilmoittaneet, etteivät ”halua rikkoa minkään maan lakia tai olla sen suhteen edes epäselvällä harmaalla alueella”. Samoin PB on ilmoittanut tulleensa merkittäväksi osaksi Suomessa käytävää poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua, ja nimittäneensä päätoimittajan lisäämään toimituksellista vastuuta. Jos PB ei mielestään ole valemedia, se voisi tämän uudistumisensa yhteydessä lakata toimimasta kuin valemedia. Tässä on valemedian toimintamalli: hankitaan valheellisilla, tunteita kuohuttavilla ”uutisilla” näkyvyyttä omalle agendalle sosiaalisessa mediassa. Juuri näin PB toimi välittäessään verkkosivuillaan, Facebookissa ja Twitterissä minua ja Startup Refugees -hyväntekeväisyysjärjestöä loukkaavan uutisen 3.12.2016: ”150 000 EUROLLA SAATIIN… KAARNALAIVA” Tätä valeuutista ja sitä seuranneita uusia, loukkaavia ja virheellisiä viestejä PB levitti laajalti ja niitä siteerattiin sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla siten, että PB:n valeuutisia pidettiin totuudenmukaisina. Kun valemedian virheet paljastetaan, valemedia ei suoraselkäisesti oikaise niitä ja poista levinneitä, valheellisia viestejään – ei tietenkään, koska niiden leviämisestä on valemedialle monenlaista hyötyä. Sen sijaan valemedia ryhtyy puhumaan aiheen vierestä väittämällä, että sitä kohtaan hyökätään ”väärien mielipiteiden” vuoksi. Valemedia saivartelee, hyökkää ja yrittää naamioitua parodiaksi tai satiiriksi. Valemedia ilmoittaa olevansa uskottava media kriittisine mielipiteineen, mutta jos sitä vaaditaan vastuuseen, onkin kysymyksessä yksityinen blogi tai ”harrastus”, jota viestinnän lait ja säännöt eivät muka koske. Päivän Byrokraatin toiminta viime viikolta alkaen täyttää kirkkaasti valemedian määritelmän – vaikka sivustolla olisi aiemmin omia ansioitaan kenties ollutkin. Tämä PB:n olisi korkea aika myöntää. Mikään perinteinen nk. vihasivusto PB ei tietenkään ole, enkä ole niin koskaan väittänytkään. Mutta valemedialle tyypillisesti se on kuitenkin kiistatta lietsonut vihapuheita, solvauksia ja täysin virheellisten käsitysten leviämistä. Tämän voi kuka tahansa todeta tutkimalla PB:n ”uutisen” leviämistä verkossa, alkaen PB:n omien sivujen kommenttikentästä.


Tämä on olennaista: Jos PB:n levittämät valheelliset väitteet olisi esitetty minkä tahansa muun kuin valemedian julkaisussa, olisi selvää, että jutun kirjoittanut toimittaja ja vastaava päätoimittaja olisivat joutuneet kantamaan vastuunsa, myöntämään virheensä, poistamaan virheelliset uutisensa – ja heidät olisi saatu myös rikosoikeudelliseen vastuuseen kunnianloukkauksesta.


Mikään oikea media ei olisi edes voinut päätyä laatimaan ”150 000 eurolla saatiin… kaarnalaiva” -uutista, sillä aivan alkeellisimmassakin journalismissa eräät asiat ovat päivänselviä: tiedot on tarkistettava, jutun kohdetta on kuultava – ja kohteelle on varattava mahdollisuus lausua oma kantansa etenkin silloin, kun kohdetta arvostellaan voimakkaasti. Mitään tästä median perustöistä PB ei ole tehnyt, vaan toimi kuten valemedia. PB on itsekin myöntänyt tehneensä uutisen ”internetissä olleiden tietojen mukaan”. Luoja Suomea varjelkoon tällaisen toiminnan yleistymiseltä! Sananvapauden kannalta on vaarallista, että nykytodellisuudessa Suomessa on merkittävänkin suuren yleisön saatavilla kaksi mediaa: toinen, joka pyrkii noudattamaan lakeja ja journalistin ohjeita ja toinen, joka voi nimettömänä laukoa sosiaalisen median avulla mitä tahansa valheita – vailla vastuuta tai pätevyyttä. Minua tai Startup Refugees -verkostoa saa kernaasti kritisoida aivan vapaasti. Mutta vahingoittavien valheiden levittäminen ja kritiikin esittäminen ovat kaksi eri asiaa: vain ensimmäinen niistä on rikos. Ymmärrän hyvin niitä PB:n vanhoja lukijoita, jotka ovat hämmentyneet – ja niitäkin, jotka ovat vaatineet kiivaasti minulta vastauksia kysymyksiin Startup Refugees -verkoston toiminnasta. Löydätte kysymyksiin vastaukset tästä osoitteesta: www.startuprefugees.com/ faq


Olen erittäin ylpeä Startup Refugeesin toiminnasta: se pyrkii myös purkamaan byrokratian aiheuttamia esteitä pakolaiskriisin aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi siellä, missä valtio ei kykene ongelmiin ratkaisua tarjoamaan. Toiminta on läpinäkyvää ja se perustuu aivan olennaisesti vapaaehtoisten, isänmaallisten suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten työhön ja tukeen.


Väännän seuraavaksi rautalangasta, miten monella tapaa väärin PB on toiminut tässä asiassa. Kiitän tähän saakka lukeneita ja totean, että yllä olevaa asiaa ei muuksi vääntelemällä, jankkaamalla tai saivartelemalla saa, vaikka PB niin on nyt näyttänyt toimivankin.


Ne sadat ihmiset, jotka ovat jakaneet PB:n virheellisiä uutisia, voivat osoittaa nyt selkärankaisuutensa jakamalla tämän vastineen. Kiitän siitä jo etukäteen.


Seuraava osio on tarkoitettu tiedoksi ja keskustelun pohjaksi niille, joita median pelisäännöt laajemmin – tai tämä tapaus jostakin syystä – kiinnostavat. Olen laatinut sen parikymmentä vuotta hankkimani media-alan kokemuksen (joka sisältää myös laajalti rikos- ja oikeusjournalismia) ja konsultoituani sekä sananvapausasioihin että rikoslakiin erikoistuneita asianajajia.


PB on syyllistynyt kunnianloukkaukseen


Päivän Byrokraatti (PB) on 3.12.2016 alkaen ja toistuvasti levittänyt Facebookissa, Twitterissä ja verkkosivustollaan valheellisia tietoja ja vihjauksia sekä minusta että koko Startup Refugees -verkostosta. Valheet on levitetty siten, että teot ovat olleet omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä loukatulle. Valheelliset tiedot ja vihjaukset ovat tulleet laajan henkilöpiirin tietoon. Lisäksi PB on valheellisilla tiedoilla ja vihjaisuillaan onnistunut lietsomaan vihapuhetta sosiaalisessa mediassa.


PB on useita kertoja esittänyt täysin perätöntä ja valheellista väittämää, että perustamani turvapaikanhakijoiden yrittäjyyttä ja työllistymistä edistävä Startup Refugees -hyväntekeväisyysjärjestö olisi saanut 150 000 euroa verorahoja, jolla on saatu aikaiseksi kaarnavene.


Väitteet levisivät laajalle ja aiheuttivat vihapuheiden ja -viestien tulvan. Koska muutamaan kaarnalaivaan ei voi saada uppoamaan 150 000:tä euroa, monet tulkitsivat PB:n väitettä siten, että minä, toinen perustaja Tunna Milonoff tai yhtiömme olisimme myös itse saaneet rahallista hyötyä asiasta.


Yli viikon kuluttuakaan PB ei ole katsonut aiheelliseksi poistaa asiattomia kommentteja tai muutenkaan hillitä sosiaalisessa mediassa riehuvaa keskustelua. Jälkeenpäin PB on väittänyt, että kyseessä oli vain ikävä väärinkäsitys ja valheelliset väitteet korjattiin heti. Sekään ei pidä paikkaansa.


Heti kun havahduimme leviäviin valeuutisiin, aloimme kumoamaan virheellisiä väitteitä. Päivän Byrokraatin lukijat toivat faktamme PB:n tietoon, mutta PB vastasi väittämällä minua edelleen valehtelijaksi ja levitti sosiaalisessa mediassa kuvaa, josta ilmeni, että Startup Refugees –hyväntekeväisyysjärjestölle oli myönnetty 150 000 euron tuki.


Vasta kun olimme lähettäneet PB:lle yksityisviestin josta selvisi, että em. Suomi 100 -ohjelman 150 000 euron tuki onkin myönnetty vuodelle 2017 eikä sitä ole edes maksettu, PB lopulta myönsi, ettei kaarnalaivoja ole voitu rahoittaa kyseisellä rahalla.


Pyysimme oikaisemaan ja poistamaan virheet, mihin PB reagoi tuntikausia myöhemmin lisäämällä yhteen valeuutiseensa ja blogimerkintäänsä EDIT-merkinnän – tosin pilkallisen kommentin kera.


Kyseessä ei siis ollut sananvapauslain 9 §:n tarkoittama oikaisu: valheellisia väittämiä ei oikaistu eikä poistettu kotisivuilta, Twitteristä tai Facebookista välittömästi ja asianmukaisesti. Lisäksi ”oikaisua” seurasivat uudet valheelliset väittämät ja vihjaukset.


PB jatkoi valheellisten väitteiden levittämistä toteamalla, että verorahoin toimivat julkiset tahot olisivat joka tapauksessa rahoittaneet Riku Rantalan kaarnaveneet. Samalla PB toistuvasti vihjaili, että rahoituksessa on jotain hämärää.


Lisäksi PB näyttävästi päivitteli, etten vastaa rahoitukseen liittyviin epäselvyyksiin, vaikkei PB henkilökohtaisesti ollut kertaakaan yhteydessä minuun tai Startup Refugees -järjestössä työskenteleviin ihmisiin. Sosiaalisessa mediassa julkaistut julkiset päivitykset eivät ole asianmukaisia yhteydenottoja.


PB on toiminut sananvapauslain vastaisesti


PB on myös vedonnut antaneensa minulle vastinemahdollisuuden. Tämäkään ei pidä paikkaansa, jos vastinemahdollisuudella tarkoitetaan sananvapauslain 8 §:n vastinetta – siis sellaista vastinetta, jonka jokainen aito media joutuu julkaisemaan. Sen sijaan PB antoi minun kommentoida asiaa Päivän Byrokraatin Facebook -sivujensa viestiketjun kommenttikenttään. Tässäkin kommentissani muun muassa pyysin poistamaan valheelliset väitteet, mitä PB ei kuitenkaan tehnyt.


(Jos PB nyt julkaisee tämän vastineeni sitä muuttamatta, on PB toki vastineoikeudeni täyttänyt.)


PB:n julkaisija ei ole esiintynyt mediassa lainkaan omalla nimellään, vaan kirjoittaa anonyymisti. Tämäkin on valemedian tunnusmerkki, sillä nimimerkin suoja edellyttää, että joku vastaa nimimerkin sanoista. Vastuu hillitsee levittämästä älyttömyyksiä.


PB:llä ei myöskään ollut valheellisten väitteiden levittämisen aikaan vastaavaa toimittajaa. Kuvaavaa on, että PB nimitti ”päätoimittajan” sen jälkeen, kun PB:lle Twitter-keskustelussa paremmin medialainsäädäntöä tuntevat henkilöt kertoivat, että lain mukaan sellainen tulisi PB:llä olla. Lisäksi erittäin kyseenalaista on se, että päätoimittajaksi nimettiin henkilö, joka ei edes asu Suomessa – en ole ainut, jolle on tullut mieleen termi bulvaani.


PB on jatkanut valemedian toimintatapoja


Myös tässä asiassa Päivän Byrokraatti on toiminut klassisena esimerkkinä valemediasta: hän ei ennen valheiden kirjoittamistaan ole pyrkinytkään selvittämään totuutta asiassa.


PB ei ole ollut ennen valheellisten väitteidensä julkaisemista yhteydessä minuun tai Startup Refugees -järjestössä työskenteleviin henkilöihin. PB ei myöskään ole ollut yhteydessä niihin tahoihin, joiden hän on valheellisesti väittänyt rahoittaneensa kaarnaveneprojektia. Tekstien perusteella hänellä olisi ollut halutessaan kykyä selvittää asian taustoja. Tästä voi päätellä, että PB on alun pitäenkin tiennyt ja pitänyt ainakin todennäköisenä, ettei väite pidä paikkaansa.


Tosiasiassa Startup Refugees toimii vapaaehtoistyön ja lahjoitusten turvin. Startup Refugees ei ole saanut verovaroin rahoitetuilta julkisilta yhteistyökumppaneista rahoitusta lainkaan. Minä tai tuotantoyhtiöni eivät ole vastaanottaneet euroakaan lahjoituksista. Tuen Startup Refugeesin toimintaa antamalla muun muassa aikaani ja osaamistani veloituksetta. Yksityiskohtainen selvitys hyväntekeväisyysjärjestön toiminnasta ja rahoituksesta löytyy tästä osoitteesta: www.startuprefugees.com/faq K


aiken muun lisäksi PB on jatkanut asian käsittelyä julkisuudessa. Vaikka hän ei enää suoranaisia valheellisia väitteitä teekään, hän puolustaa ”kritiikkiään” ja yrittää hämmentää lukijaa sekoittamalla asian faktat.


Helsingin Uutisille antamassaan haastattelussa hän muun muassa toteaa, että: ”Onko väliä, onko hanke saanut rahaa vuodelle 2016 vai 2017? Kyse on siitä, että tämä voidaan kyseenalaistaa” ja ”Startup Refugees -verkostossa ovat mukana julkiselta sektorilta muun muassa sisäministeriö, maahanmuuttovirasto, te-toimistot, Yle, Sitra, Lauttasaaren seurakunta, Metsälän vastaanottokeskus, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Laurea ammattikorkeakoulu ja Aalto Start-up Center. Nämä toimivat kaikki verovaroilla.


Millä tapaa nämä voivat tukea Startup Refugees -projektia, jos todella euroakaan verovaroja ei ole käytetty?”


Vuodella ei luonnollisestikaan ole väliä. Kysymys on siitä, onko 150 000 euroa käytetty kaarnalaivojen vuolemiseen – vai tullaanko rahat tulevaisuudessa käyttämään koordinaattoreiden palkkaamiseen ja muuhun suunnitelmalliseen, läpinäkyvään ja tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on saada tänne saapuneet ihmiset työllistymään ja yrittämään jo turvapaikanhakuvaiheessa, ennen pitkää ja passivoivaa hakumenettelyn päättymistä.


On myös täysin eri asia, ovatko verorahoitteisesti toimivat julkiset yhteistyökumppanit rahoittaneet ”kaarnalaivaprojektia” vai käyttääkö virkamies työaikaansa tehdäkseen yhteistyötä oman hallinnonalansa hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Siitä inttäminen alkaa jo olla todellista hiusten halkomista. Rahaa ei ole tullut ja sillä sipuli.


Faktoihin perustuvaa kritiikkiä voi toki esittää. Ne tuskin olisivat kuitenkaan saaneet aikaiseksi somemyrskyä, vahinkoa ja kymmeniä turhia työtunteja.


Siinä mielessä Päivän Byrokraatti on todella nimensä veroinen: tietämättömyydellä, saivartelulla ja jankkaamisella byrokraatit voivat todella aiheuttaa yrittäjälle kohtuuttoman ja ansaitsemattoman taakan!


Lopuksi: minä ja Päivän Byrokraatti


Nyt Päivän Byrokraatilla näyttää nousseen halu esiintyä myös uskottavana mediana, jolla esimerkiksi on päätoimittaja. Onnea yritykseen, jos se on vilpitön.


Toisin oli, kun yritin ottaa PB-julkaisijaan itse yhteyttä ja selvittää asiaa. Olin luonnollisesti huolissani sekä itsestäni että niistä 500:sta Startup Refugees -verkoston jäsenestä, joista levitetään valheita, vaikka he toimivat rohkeasti ja epäitsekkäästi yhteiskuntaamme kohdanneen haasteen ratkaisemiseksi.


Vaikka pyysin aluksi kohteliaasti, PB ei asianmukaisesti korjannut valheitaan. Kun tämä kävi ilmi, soitin PB:n julkaisijalle (selvitettyäni hänen henkilöllisyytensä), mutta hän kieltäytyi keskustelemasta kanssani lainkaan.


Seuraavaksi yritin lähettää hänelle yksityisviestejä, joihin ei vastattu. Viesteissä yritin tehdä selväksi, että kyse on vakavasta asiasta: rikoksesta. Olin myös yhteydessä tuntemaani PB:n kollegaan saadakseni lisäselvitystä asiaan ja tehdäkseni selväksi, että PB:n toiminnalla voi olla vakaviakin seurauksia – mutta en missään vaiheessa paljastanut PB:n henkilöllisyyttä kenellekään tai edes uhannut sitä paljastaa. Päin vastoin ilmoitin PB:n kollegalle, että pyrin selvittämään asian kahden kesken PB:n kanssa.


Väännetään tämäkin vielä rautalangasta: en ole missään vaiheessa ns. doxannut eli jakanut PB:n henkilöllisyyttä luvattomasti julkisuuteen. Varmasti jokainen, josta on tahallaan ja laajalle levitetty valheellisia ja loukkaavia väitteitä, on kiinnostunut selvittämään kuka näin on tehnyt.


Kirjoitin Helsingin Sanomiin matkakolumnin, jossa käsittelin aihetta viiden virkkeen verran. En paljastanut PB-julkaisijan henkilöllisyyttä saati yhtiötä, jossa hän työskentelee. Sen sijaan toin esille henkilökohtaisen esimerkkitapauksen vakavasta uhasta terveelle kansalaiskeskustelulle ja koko suomalaiselle, sananvapaudestaan maailman kärkeä edustavalle medialle: valeuutisten myrkyllisen klikkihuorauksen.


Tämän jälkeen PB päätti itse ilmoittaa, että kolumnissani mainittu sivusto on Päivän Byrokraatti – ja syytti minua uhkailusta, painostuksesta ja solvaamisesta. Anonyymin nimimerkin arvostelu ei voi olla solvaamista, enkä myöskään ole ketään uhkaillut.


Ymmärrän, että kriittisten äänten niputtaminen vihapuheeksi on väärin. En ole niin tehnyt enkä tee.


Se on kuitenkin selvää, että PB on lietsonut vihapuhetta toimiessaan valemedian tavoin. Se vastuu PB:n on tekemisistään kannettava.


Olen saanut PB:n valeuutisten takia kuulla sen verran runsaasti solvauksia, vihaviestejä ja syyttelyjä, että uskoni monien suomalaisten medialukutaitoon ja sosiaalisen median tulevaisuuteen on ollut koetuksella.


Helpommalla olisin ehkä päässyt, jos olisin vain antanut valheiden jatkaa kiertämistään. Mutten voinut: PB on esimerkki vakavasta, laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jota on yritettävä torjua ja suitsia.


Toivon, että PB lakkaa toimimasta kuten valemedia. Siihen voi olla edellytyksiä. Muuten sivuston nimen voi suoraan vaihtaa Perättömien Väitteiden Byrokraatiksi (PVB).


Odotan edelleen PB:n yhteydenottoa. Siihen saakka keskustelu olkoon mediakriittistä ja vaikka mitä kriittistä, kunhan ei vastuutonta paskapuhetta.


Jatkakaa!


Riku Rantalan lähettämä pdf, josta yllä oleva teksti on kopioitu:

vastine-paivan-byrokraatille-rantala-15-12-2016
http://paivanbyrokraatti.com/2016/12/15/riku-rantalan-vastine/
 
Toivottavasti ei tule muita vastaavia vihapuhepurkauksia kuin tuo Rantalan tapaus. Alkaa jo vesittyä se mitä vihapuheella alun alkaen tarkoitettiin. Käy kuten rasismille.

Pysyisivät edes nuo ns. johtavat virkamiehet, "parhaimmat" toimittajat, jonkinlaisten instituutioiden edustajat ja valtakunnantason poliitikot noista erossa.
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni ihan reilu teko julkaista Rantalan perusteltu vastine. Jos yksi juttu nostaa kaverin kepin nokkaan, vähintä mitä voidaan tehdä, on antaa suunvuoro samassa keskustelussa.

Ei se ainakaan keneltäkään ole pois.

Toki Rantalan vastine keskittyy pääasiassa julkaisevaan tahoon sen sijaan, että käyttäisi tilaisuuden oikaista valheelliseksi väitettyjä asioita.
 
http://rahmispossu.net/2016/12/16/u...isista-antaa-piupaut-vastuulliselle-medialle/
http://www.svt.se/kultur/ny-studie-halften-lockas-inte-av-traditionella-medier
Uusi tutkimus: Puolet ruotsalaisista antaa piupaut ”vastuulliselle” medialle
16-12-2016
4
259

Tuoreen tutkimuksen mukaan puolia ruotsalaisista ei kiinnosta itseään vastuulliseksi mainostavan media sisältö ja jo neljännes ruotsalaisista ei luota näiden uutisointiin pennin vertaa.

Aiemmin on tyydytty tutkimaan uutisten kuluttajien ikää, sukupuolta, asuinpaikkakuntaa, tuloja ja koulutustasoa. Harvemmin on käväissyt mielessä selvittää, mitä mieltä he ovat uutisista.

Asiaan saatiin korjaus, kun tuoreessa kyselyssä keskityttiin selvittämään 38.000 Ruotsin seitsemällä suurimmalla uutissivustolla käyneen ajatuksia. Kyseiset sivustot olivat Vi gillar olika -lehti, Dagens Nyheter, Expressen, Svenska Dagbladet, Ruotsin Radio, Ruotsin TV ja Upsala Nya Tidning.

Tämän lisäksi tehtiin haastatteluja 4.000 henkilön kanssa, jotka muodostivat edustavan otoksen Humanitäärisen Suurvallan väestöstä.

Tutkimuksessa välittyi kuva, että ihmiset hakevat uutisensa mitä moninaisimmista lähteistä nykyään.

Puolet median kuluttajista saa uutisensa etupäässä jostain muualta kuin itseään vastuulliseksi väittävän median tuutista. Nämä ihmiset myös jakavat löytämäänsä uutissisältöä hanakasti sosiaalisissa medioissa.

20% uutisensa muualta hakevista jakavat uutissisältöä luodakseen itsestään ulospäin haluamanlaisensa vaikutelman. Toinen yhtä suuri ryhmä ei luota itseään vastuulliseksi väittävään mediaan lainkaan ja jakavat uutisia muuttaakseen toisten ihmisten mielipiteitä vastaamaan heidän omia mielipiteitään.

”Minusta tämä selvitys on hyvä, koska se kuvaa hyvin viimeisen viiden-kymmenen vuoden aikana tapahtunutta muutosta”, Dagens Nyheterin päätoimittelija Peter Wolodarski sanoo.

Hän toteaa myös, että tulos osoittaa sen, miten erilaista mediansisällön kulutus on nykyään.

”Tästä käy myös ilmi, että sosiaalisessa mediassa on porukkaa, joka hyvin kovaan ääneen määrittelee pelin hengen siellä. On olemassa riski, että me rinnastamme siellä jaetut jutut ja puheenaiheet yleisen mielipiteen kanssa”, Wolodarski sanoo.

Han säger vidare att resultatet visar på hur konsumtionen av medieinnehåll skiljer sig väldigt mycket åt nu.

Vi gillar olika lehden päätoimittelijan pallilta Ruotsin telkkarin ohjelmajohtajaksi taannoin hypännyt Jan Helin toteaa, että kyseessä on startti tutkimushankkeelle, jossa tullaan seuraamaan, miten uutisten kuluttaminen muuttuu.

”Toimittelijoiden ja julkaisijoiden on tärkeää ymmärtää, koska nyt tavattua käytöstä ei ole aikaisemmin havaittu.

Tutkimus rahoittajina toimii edellä mainitut seitsemän mediayritystä, Kauppakorkeakoulu ja tutkimuslaitos Nepa. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus laatuaan ja sen on ajateltu auttavan itseään vastuuliseksi väittävää mediaa houkuttelemaan luokseen heitä nyt hyljeksiviä ihmisiä.

Perinteiseen mediaan yhä luottavien joukossa on enemmän vanhempaa väestöä ja suurkaupungeissa asuvia korkeakoulutettuja. Muut uutislähteet taas houkuttavat enemmän nuorempia, vähemmän kouluja käyneitä ja maalla asuvia. Kuitenkin kaikista ryhmistä, koulutustasoon ja asuinpaikkakuntaan katsomatta riittää porukkaa molempiin leireihin.

Sukupuolten välillä ei juurikaan ole eroja ja kaikkein suurinta epäluottamus itseään vastuuliseksi väittävää mediaa kohtaan on ikäryhmässä 35 – 54-vuotiaat.

Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia uutisten kuluttajia: He arvostavat asiallisuutta, puolueettomuutta ja paikkansa pitäviä tietoja, vaikkakin eri ryhmät ymmärtävät näiden käsitteiden sisällön eri tavoin. Tämä kuitenkin ilahduttaa Peter Wolodarskia.

”Laatuun satsaaminen on hyvin tärkeä asia. Luulen, että meidän tulee olla avoimempia siitä, mitä teemme”, hän sanoo ja selittää tarkemmin:

”Me itseään vastuulliseksi väittävissä mediayrityksissä työskentelevät emme voi pitää itsestään selvänä sitä, että kaikki ymmärtävät miten journalistiikkaa tehdään. Meidän on kerrottava avoimemmin mitä me teemme, miksi teemme, miten teemme valintojamme, millaisia lähteitämme käytämme ja olemmeko itse paikan päällä raportoimassa, vai kopioimmeko vain muiden tiedotusvälineitten juttuja. Lisäksi meidän on kerrottava mitä muut mediat ovat kertoneet, jotta jokainen voi tehdä itse omat arvionsa jutuista.

Ruotsin telkkarissa ei vielä ole ehditty täysin sulatella tutkimuksen tuloksia. Jan Helin vähän epäilee, että SVT antaisi antamaan periksi uudenlaiselle mediakulutukselle.

”Tutkimus tarjoaa uuden mielenkiintoisen tavan ymmärtää sitä, miten uutisia ja journalistiikkaa kulutetaan. Mutta me emme voi alkaa sovittamaan journalistiikkaamme sen mukaan, että on olemassa joku ryhmä, joka haluaa antaa itsestään tietynlaisen kuvan jakamalla uutisia, tai toisen ryhmän takia, joka käyttää journalistiikaa vakuuttaakseen muut omasta mielipiteestään”, Jan Helin sanoo ja jatkaa:

”Päinvastoin, tämä on hyvä paikka käydä läpi tärkeät asiat, se, mitkä ovat journalistiikan tärkeimmät arvot”.
 
Civilization kuutosta pelatessa tuli vastaan lainaus.

“If you don't read the newspaper, you're uninformed. If you read the newspaper, you're mis-informed.”

Mark Twain
 
Back
Top