Jotenkin noin se on varmaan mennyt. Vuosituhannen vaihteessa oli yhtäaikaa päällä Nokia-huuma, EU-foria, euro-onni, Nato-kiima, russofobia ja varmaan jotain muutakin lisäksi. Kuviteltiin, että "meistä" tulee rikkaita (ei tullut), CV90:äkin piti hankkia 500kpl. Vähän ollaan tavoitteesta jäljessä -johtuisiko varastotilan puutteesta?. Tulevaisuus oli kriisinhallinnan, johon haluttiin seksikästä Nato-yhteensopivaa kalustoa. Ryssänromuista piti päästä eroon, mieluiten jopa ennakoivasti, nehän haisee ja joku Laakson Jakke voisi estellä uushankintaa vetoamalla, että kyseistä nimikettä on jo vähintäin tarpeeksi. Tehtiin maavoimien iskukykytutkimus, seurasi edelleen jatkuva epäsuorantulen farssi. Maastoliikkuvuuden taisi pelastaa Ruotsin/Norjan sikahalvat ällitällit ja bankut, muuten hiihtotaito olisi ihan oikeasti arvossaan.
Ajatus, että joku hankinta olisi jostain pois ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, koska valtion budjetti on momentintarkka, eikä ministeriökohtainen könttäsumma. Ulkovarastoidusta kalustosta 80-luvulta muistan Vekaralta kaksi puupyöräistä tykkiä ja Sturmin raadon, kahdessa muussa, ihan puolustuksen peruspilarivaruskunnassa, en nähnyt tuotakaan vähää.