Ilman muuta näin, mutta aika kylmäpäinen saa ope olla, että ensin tunnistaa asetyypin, sitten sen, että se on ammuttu tyhjäksi ja sen jälkeen tekee päätöksen käydä sutena kimppuun. Varsinkin, jos se primitiivireaktio on ollut suojautua itse mahdollisimman paksun suojan taakse. Itse erilaisilla ampuma-aseilla harrastavana uskoisin vaistomaisesti tunnistavani suurella todennäköisyydellä, onko ase iso vai pienireikäinen ja myös sen hetken, kun iskuri lyö reukussa ammutun patruunan kantaan. Mutta siltikin kaiken tuon informaation prosessoimiseen ja tietoisten päätösten tekemiseen saattaisi kuolemanpelossa mennä yllättävän paljon aikaa. Aikaa, jonka harjoitellut henkilö käyttää uusien patruunoiden syöttämiseen rullaan, eli toiminnalle avoin ikkuna ei välttämättä ole montaakaan sekuntia. Ja KOSKA opettaja ei tyypillisesti ole harjaantunut tunnistamaan eri asetyyppien ominaisuuksia, ei hän myöskään useinkaan voi edes arvata, kuinka paljon aikaa toiminnalle on.