Vantaan kouluampuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Umkhonto
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Niin. Vajailla tiedoilla ei voi kukaan päätellä, millä on väliä ja millä ei. Silloin ei voi käyttää panttaamisen perusteena sitä, että "tällä ei ole väliä."
Mitä siis tekisit tiedolla etnisyydestä, kun vajailla tiedoilla ei voi päätellä mitään?
 
Mitä siis tekisit tiedolla etnisyydestä, kun vajailla tiedoilla ei voi päätellä mitään?
Tekisin ajatusrikoksia! Nyt sain sen muuta kautta kuin meidän viranomaisilta, niin että kiitos vain ei-mistään. Vapaat ihmiset saavat ajatella muullakin kuin viranomaisen etukäteen hyväksymällä tavalla ja tehdä muitakin kuin viranomaisen etukäteen hyväksymiä asioita.

On aivan kuviteltavissa, että se isku olisi ollut ensimmäinen osa vaikkapa albaaniklaaniin kohdistuvaa atakkia kostona jostain 90-luvun kuvitellusta Balkanin konnuudesta. Katso vain Ruotsiin.

"Mitä tekisit tiedolla Tsernobylin säteilystä, kun et kuitenkaan pääse sitä pakoon?"
 
On aivan kuviteltavissa, että se isku olisi ollut ensimmäinen osa vaikkapa albaaniklaaniin kohdistuvaa atakkia kostona jostain 90-luvun kuvitellusta Balkanin konnuudesta. Katso vain Ruotsiin.
On kuviteltavissa joo, ja tähän lopputulokseen päädytään sillä tiedolla, että yksi uhreista on Suomen ja Kosovon kaksoiskansalainen. Okei.
 
Täällä meinaa keskustelu aiheesta hyytyä, mutta paljon parjatussa murha.infossa ei. Nyt siellä on oikeasti mielenkiintoista keskustelua ampujan taustasta.. (Pahimmat hörhökirjoitukset ja kirjoittajat kun jättää huomiotta niin sieltä löytyy välillä asiaa)
 

Viertolan ampumisen nähneet lapset eivät enää koskaan palaa surmapaikalle​


Vantaan kaupunki on huolehtinut siitä, että tapauksen nähneet lapset eivät enää vahingossakaan päädy tiloihin, jossa ampuminen tapahtui.

Näihin tiloihin palaaminen voisi aiheuttaa esimerkiksi traumaattisia tuntemuksia.

– Nämä oppilaat opiskelevat tämän lukuvuoden loppuun muissa tiloissa. Ensi syksynä he sitten siirtyvät yläkouluun, kun kyse on kuudesluokkalaisista

Hyvä näin.
 
Täällä meinaa keskustelu aiheesta hyytyä, mutta paljon parjatussa murha.infossa ei. Nyt siellä on oikeasti mielenkiintoista keskustelua ampujan taustasta.. (Pahimmat hörhökirjoitukset ja kirjoittajat kun jättää huomiotta niin sieltä löytyy välillä asiaa)
Suurin piirtein 80 sivua aseen säilytyksestä minkä voisi käydä läpi yhdellä sivulla.. Aika raskasta luettavaa.
 
Juu-u. Oli tosi kiusattu. Oli omasta mielestään oikein nimitelty, syrjitty ja jätetty ryhmän ulkopuolelle. Kolme viikkoa oli tekoa suunniteltukin. Tai no, kuukausien ajan oli vieraillut kouluammuskeluista kertovilla sivuilla... Heppu oli tullut luokalle uudesta vuodesta. Kyllähän siinä nyt syyt kouluammuskelulle täyttyvät...

– Luokkahuoneessa epäilty on ilmoittanut, että nyt loppu kiusaaminen, jonka jälkeen hän on ampunut käsiaseella kolmea oppilasta.
Poika on kertonut poliisille, että häntä on kiusattu muun muassa nimittelemällä, syrjimällä ja porukan ulkopuolelle jättämällä. Esitutkinnassa ei kuitenkaan ole käynyt ilmi pojan kertomusta tukevia seikkoja.

– Esitutkintaa varten saadun materiaalin perusteella vuosia aiemmin on ollut muutamia yksittäisiä konfliktitilanteita, jotka on selvitetty, Särkkä kertoo.

Epäillyn oma subjektiivinen kokemus kiusaamisesta ei välttämättä ole näkynyt ulospäin. Poliisin mukaan poika oli aikeissa ampua useampaa kuin kolmea ihmistä. Poliisi kiittelee väliin tullutta opettajaa, joka sai pojan poistumaan koulun alueelta.

... Kun oli kerran niin kiusattu.

Kuten sanottu, se välitunnilla yläpesään veskarin mielestä liian lujaa lauottu pallo voi olla tuon ikäisille "kiusaamista". Tietty oppilasprofiili on sellainen.

Helevetin suuri stetsonin nosto tuolle kollegalle.

Ehkä tämä ei nyt ollutkaan kiusaamisen seurausta vaan ihan jotain muuta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/46f29c8f-8a0f-43c2-85d4-465dfc71a511
 
Viimeksi muokattu:
Juu-u. Oli tosi kiusattu. Oli omasta mielestään oikein nimitelty, syrjitty ja jätetty ryhmän ulkopuolelle. Kolme viikkoa oli tekoa suunniteltukin. Tai no, kuukausien ajan oli vieraillut kouluammuskeluista kertovilla sivuilla... Heppu oli tullut luokalle uudesta vuodesta. Kyllähän siinä nyt syyt kouluammuskelulle täyttyvät...

... Kun oli kerran niin kiusattu.

Kuten sanottu, se välitunnilla yläpesään veskarin mielestä liian lujaa lauottu pallo voi olla tuon ikäisille "kiusaamista". Tietty oppilasprofiili on sellainen.

Helevetin suuri stetsonin nosto tuolle kollegalle.

Ehkä tämä ei nyt ollutkaan kiusaamisen seurausta vaan ihan jotain muuta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/46f29c8f-8a0f-43c2-85d4-465dfc71a511
Toisaalta yllättävän vähäinenkin asia voi tietyissä sensitiivisissä asioissa olla hyvinkin vaikea juttu. Tällaisia ovat vaikkapa vanhempiin/sukuun/syntyperään ja toisaalta seksuaalisuuteen liittyvät asiat, ja erityisesti niihin liittyen lyödyt leimat, joiden perusteella sitten tuonikäisillä etenkin ihan pienikin klikki voi aiheuttaa aikamoista ahdistusta objektiivisesti arvioiden hyvinkin vähäisillä ellei lähes mitättömillä teoilla (ja silloin kun kyseessä on jokin syvää subjektiivista häpeää tai vihaa aiheuttava asia, niin sitä ei välttämättä vie edes opettajan tietoon, jolloin asia ei näy opettajallekaan; nollatoleranssista jne. kun puhutaan niin opettaja ei useinkaan edes halua saada näitä tietoonsa). Jos jokin asia osuu sopivan ikävällä tavalla, niin sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia.

Loukkaapa jollain älykkäällä ja syvälle osuvalla herjalla vaikka tuonikäistä poikaa rakkaasta ja vähän jo sairaasta isoäidistään tai venyttele jokin vähänkään seksuaalisuuteen liittyvä teko homoudeksi ja toista tätä pari kertaa pienellä porukalla erityisesti jollain tasolla mielipidejohtajan asemassa olevien tyttöjen kanssa, niin saat vihan kytemään taatusti, ja normaalitilanteessa turpaan (ne tytöt tässä vielä rajoittaisivat turpaanvetämisen sopivuutta, joka poikien kesken olisi normaalia ja tasaisi tilit).

Tässä jutussa sanotaan vielä, että
Poliisin mukaan pojalla ei ollut Viertolan koulussa kavereita.
niin silläkin on omat implikaationsa, ja se herättää väistämättä kysymyksen, että miksi. Tälle tietysti on valtava määrä selityksiä, mutta jollain tavalla sosiaalinen leimaaminen sopisi siihen hommaan aika osuvasti. Tietysti kukaan porukkaan muuten hyväksytty ei halua olla vaikean tyypin kaverina, että sekin on vaihtoehtonsa.

Me aikuiset ja suhteellisen täyspäisetkin ihmiset voimme saada toisistamme vihamiehiä eliniäksi vain yhden teon tähden. Ja jos kyse on lapsesta, erityisesti vielä jos kyse on jostain erityislapsesta, niin asioilla voi olla vielä rajummat koetut mittasuhteet, kun asioiden oikeasuhtaisuus ja psyyken kyky käsitellä asioita ei ole aikuisen tasolla vielä.

Ampuminen tietysti on äärimmäinen keino, johon ei varmasti täysin "normaali" 12-vuotias lapsi ryhdy, että siltä osin varmaankin olet oikeassa.

Mitä tuohon toiseen, luokkaan hälytettyyn opettajaan tulee, niin ensimmäisellä ei selvästikään ollut asiaan soveltuvaa arvovaltaa pojan silmissä, toisella oli, kun sai järkiperustelulla pojan lopettamaan. Voitaneen siis vetää johtopäätös, että ensimmäisen opettajan ja pojan välinen vuorovaikutussuhde ei toiminut ja toisen ja pojan välinen toimi - ja tällä taas on mahdollisesti mielenkiintoisia jatkoimplikaatioita...
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni spekulaatiot ovat turhia. Kiusaamisesta ei ole näyttöä, mutta kuukausia on kouluampujien tutkintaa ym. ja siitä on näyttöä.

Kertoo jo enemmän meistä itsestämme, jos emme näe, kuka tässä on pahis. Kyllä tämä ampuja se kiusaaja on ja lisäksi murhaaja.
 
Toisaalta yllättävän vähäinenkin asia voi tietyissä sensitiivisissä asioissa olla hyvinkin vaikea juttu. Tällaisia ovat vaikkapa vanhempiin/sukuun/syntyperään ja toisaalta seksuaalisuuteen liittyvät asiat, ja erityisesti niihin liittyen lyödyt leimat, joiden perusteella sitten tuonikäisillä etenkin ihan pienikin klikki voi aiheuttaa aikamoista ahdistusta objektiivisesti arvioiden hyvinkin vähäisillä ellei lähes mitättömillä teoilla (ja silloin kun kyseessä on jokin syvää subjektiivista häpeää tai vihaa aiheuttava asia, niin sitä ei välttämättä vie edes opettajan tietoon, jolloin asia ei näy opettajallekaan; nollatoleranssista jne. kun puhutaan niin opettaja ei useinkaan edes halua saada näitä tietoonsa). Jos jokin asia osuu sopivan ikävällä tavalla, niin sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia.

Loukkapa jollain älykkäällä ja syvälle osuvalla herjalla vaikka tuonikäistä poikaa rakkaasta ja vähän jo sairaasta isoäidistään tai venyttele jokin vähänkään seksuaalisuuteen liittyvä teko homoudeksi ja toista tätä pari kertaa pienellä porukalla erityisesti jollain tasolla mielipidejohtajan asemassa olevien tyttöjen kanssa, niin saat vihan kytemään taatusti, ja normaalitilanteessa turpaan (ne tytöt tässä vielä rajoittaisivat turpaanvetämisen sopivuutta, joka poikien kesken olisi normaalia ja tasaisi tilit).

Me aikuiset ja suhteellisen täyspäisetkin ihmiset voimme saada toisistamme vihamiehiä eliniäksi vain yhden teon tähden. Ja jos kyse on lapsesta, erityisesti vielä jos kyse on jostain erityislapsesta, niin asioilla voi olla vielä rajummat koetut mittasuhteet, kun asioiden oikeasuhtaisuus ja psyyken kyky käsitellä asioita ei ole aikuisen tasolla vielä.

Ampuminen tietysti on äärimmäinen keino, johon ei varmasti täysin "normaali" 12-vuotias lapsi ryhdy, että siltä osin varmaankin olet oikeassa.

Mitä tuohon toiseen, luokkaan hälytettyyn opettajaan tulee, niin ensimmäisellä ei selvästikään ollut asiaan soveltuvaa arvovaltaa pojan silmissä, toisella oli, kun sai järkiperustelulla pojan lopettamaan. Voitaneen siis vetää johtopäätös, että ensimmäisen opettajan ja pojan välinen vuorovaikutussuhde ei toiminut ja toisen ja pojan välinen toimi - ja tällä taas on mahdollisesti mielenkiintoisia jatkoimplikaatioita...
En nyt tietenkään halua antaa vähättelevää kuvaa kiusaamisesta, mutta ihan vastaavalla tavalla lapset saattavat sanoa jotain loukkaavaa yksinkertaisesti ajattelemattomuuttaan vailla mitään pahaa tarkoitusta. Voisin kuvitella sen olevan selvästi yleisempää kuin sen, että lapsi kokee jonkin pienen teon selvästi merkitystään suurempana, ei tahaton loukkaaminen ole mitenkään harvinaista aikuistenkaan välillä. Kersat tekevät jotain tyhmää melkeinpä tasaisin väliajoin ihan jo siksi, että aivokuorelta loppuu kapasiteetti kesken.

Sen sijan sillä tavalla saadaan kouluväkivalta aivan varmasti jatkumaan ja jopa lisääntymään, että annetaan ymmärtää subjektiivisen loukkaantumisen tunteen olevan peruste pahoinpitelylle.

En lähtisi myöskään opettajien roolien kohdalta vetämään mitään kovin luiskaotsaisia johtopäätöksiä. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että rikos tapahtui musiikintunnilla ja musiikinopettaja jo työnkuvansa puolesta ei vietä yhdenkään oppilasryhmän kanssa läheskään yhtä paljoa aikaa kuin näiden luokanopettaja, joka opettaa luokkaansa päivittäin ja voi olla hyvinkin tuttu.
 
Mielestäni spekulaatiot ovat turhia. Kiusaamisesta ei ole näyttöä, mutta kuukausia on kouluampujien tutkintaa ym. ja siitä on näyttöä.

Kertoo jo enemmän meistä itsestämme, jos emme näe, kuka tässä on pahis. Kyllä tämä ampuja se kiusaaja on ja lisäksi murhaaja.
Jos jätetään ampuminen pois, niin edelläkirjoitettu spekulaatio oli asiallinen ja hyvin jäsennelty, kouluikäisten masilmassa tapahtuu kaikenlaisia ilmiöitä, mitä opetusporukka ei välttämättä huomaa, seuraukset kyllä sitten huomataan.
 
Tarvitaan jo kunnon makkarasukkainen sosiaalitantta sieventämään epävakaan persoonallisuuden aiheuttamaa tuhoa, mutta onhan se vaikea hyväksyä pahuutta, kun tekijä on lapsi. Se on kuitenkin se kylmä data, mitä tässä on ainakin näkyvissä. Loppu on väistämättä kuvitelmia mahdollisesta maailmasta.
 
En nyt tietenkään halua antaa vähättelevää kuvaa kiusaamisesta, mutta ihan vastaavalla tavalla lapset saattavat sanoa jotain loukkaavaa yksinkertaisesti ajattelemattomuuttaan vailla mitään pahaa tarkoitusta. Voisin kuvitella sen olevan selvästi yleisempää kuin sen, että lapsi kokee jonkin pienen teon selvästi merkitystään suurempana, ei tahaton loukkaaminen ole mitenkään harvinaista aikuistenkaan välillä. Kersat tekevät jotain tyhmää melkeinpä tasaisin väliajoin ihan jo siksi, että aivokuorelta loppuu kapasiteetti kesken.
Niin voivat, ja kuten sanoit, niinhän mekin heitämme aikuisinakin herjaa toisistamme leikkimielisessä tarkoituksessa. Normaalijärkisenä ja normaalisti tunneälykkäänä sen tietysti myös huomaa, milloin se osuu, ja silloinhan se lakkaa olemasta hauskaa (ja toisaalta itse pystyy itseensä liiaksi osuvasta lyömään sanan säilällä takaisin, tai pahoittelemaan omaa herjanheittoaan toista kohtaan). Lapset eivät sitä välttämättä huomaa, eikä kaikkien verbaalinen kyvykkyys riitä herjanheittomittelöön ryhtymiseen.

Sen sijan sillä tavalla saadaan kouluväkivalta aivan varmasti jatkumaan ja jopa lisääntymään, että annetaan ymmärtää subjektiivisen loukkaantumisen tunteen olevan peruste pahoinpitelylle.
Mutta toisaalta - kaikki verbaalinen koulukiusaaminenkin perustuu subjektiiviseen loukkaantumisen tunteeseen, tai korkeintaan kontekstiriippuvaiseen pilkkaan (tietysti se on mahdollista rajata vain jälkimmäiseen, mutta se on osittain mielivaltainen rajaus). Ja tältä poikien keskuudessa aina on turvaksi ollut riittävä kyky myös fyysiseen palautteenantoon - tältä osin olen samoilla linjoilla mm. Jordan Petersonin kanssa, että poikien ja miesten välisessä kanssakäymisessä kasvokkain on väistämättä aina läsnä mahdollisuus fyysiseen yhteenottoon toisen loukkaamisen seurauksena, ja sitä myös viestitään eri tavoin (ja myös kuuluu viestiä tarvittaessa). Foorumimme aihepiiriin ja termistöön liittyen, väkivaltapelote siis, eräänlaista deterrenssiä. Ja uusi oppilas voi joutua siihen herkemmin turvautumaan, kun totuttuun tapaan uuttahan aina vähän koetellaan (ja olisipa ollut tuhannesti parempi, että olisi vetänyt samassa turpaan kuin jäänyt hautomaan asiaa ja mustia ajatuksiaan).

Taannoinhan oli se dokkari "Valkoinen raivo" juuri yllä mainitsemani tyyppisestä (?) kytemään jäävästä vihasta. Itse olen täysin sitä mieltä, että koululaisilla joku pieni nujakka ja selvittelyt siihen liittyen ovat paljon helpompi asia kuin se, että asiat jäävät kytemään siinä kuvatulla tavalla. Toki näitä toimintamalleja toteuttavat erilaiset luonteet eri tavoilla, ja temperamenttisemmat, nopeammin kiehahtavat persoonat usein myös leppyvät helpommin ja sikäli varmaan voin olla oman näkemykseni ja kokemukseni vanki. Mutta väistämättä aina näissä mietin sitä, että miksi ihmeessä ne muutama yläasteella jossain määrin (fyysisesti!) koulukiusattu eivät vastanneet ikinä fyysisesti, tai ehkä joskus jollain lähinnä myötähäpeää herättävillä tönäisyillä, joista eivät kuitenkaan olleet valmiita eskaloimaan enempää.

Koulukiusaamisen kokonaisuus on kuitenkin pitkälti omanlaistaan eskalaatiokontrollia, ja jos osoittaa nopeasti kyvyn ja tahdon eskalaatioon, niin saa jäädä rauhaan vastaisuudessakin. Vihaa hautova ja sitten pahimmassa äärimmäisyydessä tämän ampumisen tavalla sen vapauttava persoona ei osoita itseensä kohdistuvia rajoja mitenkään, ja on siihen saakka täysin helpoksi koettu kohde.

En lähtisi myöskään opettajien roolien kohdalta vetämään mitään kovin luiskaotsaisia johtopäätöksiä. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että rikos tapahtui musiikintunnilla ja musiikinopettaja jo työnkuvansa puolesta ei vietä yhdenkään oppilasryhmän kanssa läheskään yhtä paljoa aikaa kuin näiden luokanopettaja, joka opettaa luokkaansa päivittäin ja voi olla hyvinkin tuttu.
Jutun perusteella kumpikin opettajista oli luokan omia opettajia:
Ampuja ja uhrit olivat kaikki yhdistelmäluokan oppilaita. Särkän mukaan ammuskelun aikana luokassa oli paikalla vain luokan toinen opettajista.

Paikalle myöhemmin tullut luokan toinen opettaja onnistui puhumalla saamaan ampujan lähtemään.
Mielestäni sillä on selkeitä implikaatioita, jos luokan opettajilla on noin räikeä ero arvovallassa. Ei suoraviivaisiin johtopäätöksiin riittäviä implikaatioita, mutta jotain luokassa on ollut pielessä tuon valossa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos jätetään ampuminen pois, niin edelläkirjoitettu spekulaatio oli asiallinen ja hyvin jäsennelty, kouluikäisten masilmassa tapahtuu kaikenlaisia ilmiöitä, mitä opetusporukka ei välttämättä huomaa, seuraukset kyllä sitten huomataan.
En minä siihen kantaa ottanutkaan. Vierastan itse sitä, että mielikuvituksen avulla rakennetaan tarina, kertomus, joskus vähän heikkojen viitteiden varassa.
 
En minä siihen kantaa ottanutkaan. Vierastan itse sitä, että mielikuvituksen avulla rakennetaan tarina, kertomus, joskus vähän heikkojen viitteiden varassa.
Tämä on ihan hyvää jutustelua, viimeisissä kirjoituksissa on puhuttu ikäänkuin kahdesta eri asiasta, sanotaanko vaikka kiusaamisen psykologiasta ja sitten tästä ampumisesta, näin olen tämän ajatellut. Tietysti nämä sivuavat toisiaan ja toisaalta ovat eri asioita
 
Tämä on ihan hyvää jutustelua, viimeisissä kirjoituksissa on puhuttu ikäänkuin kahdesta eri asiasta, sanotaanko vaikka kiusaamisen psykologiasta ja sitten tästä ampumisesta, näin olen tämän ajatellut. Tietysti nämä sivuavat toisiaan ja toisaalta ovat eri asioita
Joo, siis on tutkittu, että epävakaa persoonallisuus kokee hyvin voimakkaasti myös pienet asiat.
 
Uskon kyllä helpostikkin ettei tutkinnassa ole tullut esiin kiusaamista. Miten sitä voisikaan tulla JOS se kiusaamisen uhri päättää olla kertomatta siitä aina, niellä kaiken ja vain mennä siinä tilanteessa helpoimman kautta eli ei näytä sitä mitenkään että olisi edes tullut kiusatuksi. Yleensähän se kiusaaminen vähentyy tai jopa loppuu jos sillä ei ole vaikutusta. Kyllä se kuitenkin sinne "muistiin" jää kiusatulle ja jotkut pystyvät unohtamaan, jotkut riistää oman hengen tai jotkut kostaa, ei välttämättä sille kiusaajalle.
 
Uskon kyllä helpostikkin ettei tutkinnassa ole tullut esiin kiusaamista. Miten sitä voisikaan tulla JOS se kiusaamisen uhri päättää olla kertomatta siitä aina, niellä kaiken ja vain mennä siinä tilanteessa helpoimman kautta eli ei näytä sitä mitenkään että olisi edes tullut kiusatuksi. Yleensähän se kiusaaminen vähentyy tai jopa loppuu jos sillä ei ole vaikutusta. Kyllä se kuitenkin sinne "muistiin" jää kiusatulle ja jotkut pystyvät unohtamaan, jotkut riistää oman hengen tai jotkut kostaa, ei välttämättä sille kiusaajalle.
Näitä juttuja on kartoitettu aika laajalta joukolta mukaan lukien tämä ampuja, jonka tavoitteena oli surmata monta ja joka suunnitteli kauan.

Silti takerrumme johonkin "jos". Miksi? Tämä on se, mikä on psykologisesti kiinnostavaa.

En ole immuuni taipumukselle päästää ajatuksia tuohon samaan suuntaan, mutta on ihan pakko kysyä itseltä kysymys, miksi haluan ajatella näin, vaikka kaikki oikeastaan osoittaa päinvastaista.
 
Back
Top