Rajalla on tosi kivaa odottaa ja juoda olutta 5 tuntia. Sen jälkeen voi mennä hakemaan passiin leiman, sitten seuraavalle kopille näyttämään, että sai äsken leiman ja ottaa uuden leiman, joka pitää näyttää seuraavalla kopilla ja ottaa vaihteeksi uusi leima…
Venäjältä on kyllä kiva tulla pois. Suomeen palaaminen ei aiheuta minkääntasoista vitutusta, kun viettänyt muutaman päivän tuossa sarvikuonojen maassa.
Ihantalasta olen tuonut kotiin kranaatinsirpaleita, vaikka se onkin kiellettyä. Oikeastaan toivoin löytäväni venäläisellä kypärällä varustetun pääkallon, jonka olisin tuonut kirjahyllyn päälle.
Mieleen on jäänyt eräs sosiaalisesti haastava tilanne, kun paikallinen seurue eräässä laulu- ja soittoruokalassa suivaantui siitä, että me naapuripöydässä keskusteltiin suomeksi, vaikka muuten oltiinkin oltu ihan nätisti eikä provosoitu tai ryssitelty tms.
On muuten aika kuumottava tilanne huomata, että omaa muutaman hengen seuruetta aikoo kurittaa parikymmenpäinen lauma… Oddsit on lähtökohtaisesti aika huonot. Eräs tsuhnaseurueesta oli kyllä sitä mieltä, ettei meillä ole mitään hätää, koska ”noita ei ole edes kymmentä per mies”.
Tilanne ratkesi loppujen lopuksi kuitenkin meidän eduksi ilman mitään kunnon tappelua. Osasyy saattoi olla meidän seuraan hakeutuneessa parittajassa, hänen Makarov pistoolissaan sekä paikan ehkä noin 150 kiloa painavissa melko korstomaisissa ”portsareissa”. Tsuhnat saivat jäädä sisään, venäläisseurue poistettiin, hmmm, melko ronskisti.
Mekin tosin lähdettiin, yllätys yllätys, aika nopeasti tuon jälkeen muualla, koska paikan muut, ehkä noin 400 asiakasta alkoivat katsoa meitä ns. sillä silmällä. Loput annokset nautittiin nurkkapöydässä selät seinää vasten, kusella käytiin taistelijapareittain ja irtaantuminen tapahtui, noh, melko kaaosmaisesti pienen vessaepisodin jälkeen, joka muuten päättyi suomalaisten torjuntavoittoon.
Poistumista voisi myös kutsua jalkaväen perustaistelumenetelmäksi nimeltä nyt painutaan vittuun täältä.
”Taksinkin” kanssa meinasi olla hankaluuksia, kun kukaan ei osannut tarpeeksi venäjää, jotta olisi sanonut kuskille ”Nasta lautaan ja äkkiä pois täältä”, ja aiemmin mainittu parittaja koitti saada huoria ängettyä Ladan kyytiin noiden aiemmin mainittujen ”portsarien” kanssa. Ruplia tulkkina käyttäen kuski ymmärsi sanat GO GO GO.
Yön päätteeksi selvittiin hotellille ihan hyvin ilman taistelutappioita.