Osallistuin viikonloppuna 25 km marssiin. Todellisuudessa tuli jotain 28,68 km marssittua kun porukka eksyi välillä. Ajaksi tuli 4:28:55. Kantamuksia 10 kg.
Jalkineina oli norskien M77. Ne ovat olleet jo pari vuotta käytössä, mutta marssimista en ole tehnyt. Pohjallisina FX2:t. Marssilla tuplasukat.
Alkutahti oli vähän turhan kova, 8:55/km. Huomasin päälle 8 km kohdalla, että molemmat päkiät hiertävät. Lisäksi vasenta akillesta painoi, siitä lähti nahat. 10 km päässä molemmissa päkiöissä oli rakot. 15 km tauolla totesin, että jos haluan päästä maaliin, niin kengät lähtevät vaihtoon. Kuivat sukat jalkaan, lenkkarit ja menoksi. Maaliin pääsin, mutta rakot jäivät.
Olen pyöritellyt syytä. Maihareita on öljytty VL:n öljyllä ja lankattu saksalaisella lankilla. Ne ovat olleet jalassa märässäkin.
Päällimmäisenä jäi mieleen päkiöiden ottamat osumat. Varsinkin ensimmäiset kilometrit asvaltilla olivat brutaalit. M77:issa on tavallista korkeampi kanta, joka auttanee vuoristossa. FX2:ssa on kantapäävaimennus, mutta päkiällä ei ole kovin hyvä vaimennus. Näin ollen kantapää on aika korkealla, joka vähän ehkä aiheuttaa nopealla kävelytahdilla "läpsäisyn".
Tietysti ongelma voi olla huono sitominen, puutteellinen sisäänajo, huonot sukat tai heikko mies, mutta omalla kohdallani mietin tuota korkea koron vaikutusta. Kävelen yleensä matalan koron tai zero drop -kengillä, joten kannan vaikutus kävelymekaniikkaankin on selkeä.
Pitäisi löytää paremmin päkiävaimennetut pohjalliset ja tehdä oma testilenkki, jotta voi testata hypoteesia.