En kyllä todellakaan ymmärrä vatulointia siitä, joutuuko varusmies ampumaan kohti ihmistä vai ei. Sodassa ammutaan kohti ihmistä. Se toinen ihminen siellä toisella puolella ampuu myös kohti.
Olen sitä mieltä, että tuossa sinä tai minä tilanteessa se ampuminen ilman suurempia moraalituskia (ainakaan juuri sillä hetkellä) onnistuisi, mutta jutussa oli hyviä pointteja sen suhteen, että näin ei aina asia ole. Jos istut jossain lennokkilennättämössä kaukana vihollisesta, niin siinä tilanne on kyllä se, että joko tappaa tai ei, eikä tällä ole suoraa vaikutusta omaan henkilökohtaiseen hengissä säilymiseen.
Sinä et ymmärrä vatulointia, minä taas en ymmärrä, että niin ihmisluontoa ja kaikkea siviilielämässä opetettua moraalia vastaan olevan toiminnon kuin toisen ihmisen tappaminen ei herättäisi eettisiä kysymyksiä. Jos asia olisi kaikkien mielessä niin halki, poikki ja pinoon kuin annat esittää, niin mistä ne jutun kaikki esimerkit oikeista sodista, joissa sotilaille olikin vaikea ryhtyä tappotouhuun?
Mielestäni ensisijainen kysymys on se, milloin varusmiehen voidaan katsoa olevan sotilas. Ts. milloin hän on saanut riittävästi sotilaskoulutusta voidakseen toimia sotilaana osana omaa joukkoaan. Jonkun tasoista koulutusta se edellyttää, mutta kuinka paljon...se on se kysymys.
No, tuo on aika lailla tekninen kysymys ja jos siihen koulutukseen liittyy nolla tuntia tappamisen eettistä pohdintaa, niin alokashan on tältä osin ihan yhtä "sotilas" kuin kotiutuva varusmieskin.