Missä määrin sinulla on kokemusta itsemurhista ja osaatko arvioida, että kuinka paljon asedirektiivi todella vaikuttaisi itsemurhien määrään?
Ennen kuin jatkan - lainaan itseäni toisesta ketjusta:
"Kingsleyn käytti referenssinään tunnettua aseiden vastustajaa ja ihmisoikeusaktivistia Iain Overtonia, hänestä ja muista referensseistä johtuen päädytään nähtyyn lopputulokseen, jossa kokonaisuutta käsitellään kovin suppeasti ja tunteisiin vetoavasti, ja jos tarkoituksena olisi olla huolissaan koko lailla korkeista itsemurhalukemista Suomessa, tuolloin huoli olisi tullut keskittää syihin eikä seuraukseen, tai tässä tapauksessa välineeseen, jolla se itsemurha varsin usein tehdään. Miksi syyhyn ei kiinnitetty huomiota? Epäilisin, että siksi, koska syyhyn keskittyminen ei olisi ajanut asiaa vaan siihen keskittyminen olisi paljastanut koko lailla sen miksi aihe on olennaisesti kompleksisempi kuin suppea johtopäätös jossa ampuma-aseiden rooli korostuu. Ja kuten tilastoista voidaan havaita, ampuma-aseiden yleisyys ei ole merkittävin tekijä esim. Japani, jossa yksityisen on hyvin vaikea saada ampuma-asetta, tehdään kuitenkin huomattavasti Suomea enemmän itsemurhia eli ei voida sanoa, että syy on ”ampuma-aseessa” vaan syy on jossain siellä taustalla, koska ihminen, joka suunnittelee itsemurhaa (olipa syy mikä tahansa) ja päätyy tähän ratkaisuun pyrkii sen toteuttamaan tavalla tai toisella, ja usein keino (väline) on se jonka hän kokee mielekkääksi ja mikä on hänelle ”helpoin” ja tästä seuraa se, että jos väline x poistetaan, ihminen, joka on päätynyt tekemään itsemurhan pyrkii sen kuitenkin toteuttamaan jollain käytössään olevalla keinolla – yhden välineen poistuminen keinovalikoimasta ei poista syytä, ja niin kauan kun syy on olemassa, ihminen pyrkii kohti päämäärää – joka tässä tapauksessa ulkopuolisen mielestä ei ole toivottava. Tietenkin jonkin välineen poistuminen keinovalikoimasta saa aikaan sen, että joku yksittäinen itsemurha jää tekemättä – hyvin usein impulsiivisimmat itsemurhat, mutta en näe aiheeseen perehtyneenä tilannetta sellaisena, että itsemurhien määrä radikaalisti putoaisi jos EU:n ampuma-asedirektiivi toteutettaisi Suomessa. Tärkeämpää on puuttua siihen syyhyn ja nyky-Suomessa jotain on tehty oikein, koska itsemurhien kohdalla trendi on laskeva, 1990 Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa vastaavasti 2014 niitä tehtiin 789 (3) – määrä on edelleen korkea mutta suunta on oikea ja tässä tilanteessa tärkeää on se, että ennaltaehkäisevää työtä tehdään riittävän paljon esim. mielenterveystyön mutta myös vanhustyön saralla, jotta käyrä ei käänny nousuun, nimittäin Suomessa tilanne näyttäisi olevan se, että vanhuksista moni näyttäisi näkevän itsemurhan ratkaisuna ongelmiinsa. On siis puututtava niihin syihin sen sijaan, että ryhdytään sekoittamaan puurot ja vellit keskenään kuten Sam Kingsleyn hyvin asenteellisessa kirjoituksessa tehtiin. En nyt kuitenkaan ryhdy viemään tätä kirjoitusta ampuma-asedirektiivin käsittelystä itsemurhien käsittelyyn, joten siirrän itsemurhat aiheena syrjään vaikka aihe kokonaisuudessaan on minulle läheinen ja tavattoman tuttu."
Jos siis ollaan huolissaan etenkin itsemurhien tapauksessa kuolleiden suuresta lukumäärästä (789 v. 2014) olennaisesti merkittävämpiä tuloksia saadaan aikaan sillä, että kiinnitetään huomiota niihin syihin sen sijaan, että kiinnitetään huomiota tekovälineeseen. Oman varsin laajan kokemukseni perusteella uskallan sanoa, että ihminen joka on päätynyt ratkaisuun jossa hän haluaa tappaa itsensä pyrkii tätä päämäärää kohti ja yrittää toteuttaa sen tavalla tai toisella, josta seuraa se, että jos välineen x saanti on jollain tapaa rajoitettu turvaudutaan johonkin toiseen välineeseen - vaikkapa köyteen. Eli tästä päästään siihen, että jos niihin syihin ei todella paneuduta (ja näyttää siltä, että on paneuduttu ainakin jollain tasolla, koska itsemurhien määrä on ollut laskeva) ongelma ei tule poistumaan ainakaan kovinkaan nopealla tahdilla - ratkaisun avain on siis he syihin puuttuminen ja sitten mielenterveystyössä kyky havaita kohonnut itsemurhariski ja puuttua tähän riittävän varhaisessa vaiheessa. Ennakoiva hoitotyö ja ennakoiva (yhteiskunnallinen) tuki on parasta estolääkettä itsemurhiin - mutta tämänkin jälkeen on hyväksyttävä se tosiasia, että joku haluaa aina syystä tai toisesta tehdä itsemurhan. Lukemaa ei koskaan saa nollaan.
Minä näen kaikella tapaa itsemurhien noston tapetille hyvin härskinä hyväksikäyttönä - oman asian ajamisena, voidaankin kysyä, että mitä konkreettisia tekoja teemalla ratsastavat ovat tehneet helpottaakseen tilannetta, ovatko he jollain konkreettisella tapaa tehneet "hyvää" tämän asian suhteen.
Sitä en kiistä etteikö ampuma-aseiden saannin rajoittaminen entisestään vähentäisi jonkun itsemurhan, mutta kyse ei todellakaan ole yli sadasta itsemurhasta vaan sanoisin, että se vähentäisi joitain (+/- 10) ns. spontaania itsemurhaa jotka tehdään harkitsemattomasti tai hyvin impulsiivisessa mielentilassa. Muut vakaassa aikomuksessa liikkeellä olevat keksisivät kyllä jonkin toisen keinon itsemurhan tekemiseen - Suomi ja maailma ovat täynnänsä välineitä harkitun itsemurhan suorittamiseen. Toisaalta näissä "impulsiotapauksissakin" osa valinnee jonkin toisen keinon jos asetta ei ole käsillä mutta usein välineen on oltava sellainen jolla teon voi tehdä impulsiivisesti heti, koska jo ½-tunnin viivytys voi muuttaa näissä tapauksissa tilannetta paljonkin.
Minä en pidä asedirektiivin puolesta kampanjointia vetoamalla itsemurhien määrään kovinkaan nerokkaana asiana, kuten en sitäkään, että vedotaan ampuma-aseilla tehtyihin tappoihin/murhiin koska näistäkin tapoista/murhista osa on tehty laittomin asein (sama pätee itsemurhiinkin). Se on halpamaista toimintaa ja yhden harrastuksen (ja harrastusvälineen) demonisointia.
vlad
eikä juttua vain sivuuteta.
Maanpuolustus ei ole mielestäni tässä argumentissa ratkaisevan tärkeä juttu, mutta on totta kai lähellä sydäntä esim. puolustusministerille ja tämän palstan aktiiveille.
Kaikesta tästä huolimatta mikään merkittävä taho ei tietääkseni kampanjoi kieltolain puolesta, vaan huomattavatkin haitat hyväksytään.
