No se nyt on vain sinun mielipiteesi. Voisit muuten vähitellen päättää että onko mielestäsi Venäjä vaarallinen vai vaaraton.
Mielestäni Venäjä on Suomen kannalta suhteellisen vaaraton. En minä ainakaan siellä tällä hetkellä näe mitään kykyä enkä edes suurempaa halua käydä Suomen kimppuun. Tietysti omilla toimllamme voimme varmasti muuttaa asioita huonompaankin suuntaan, mutta käsittääseni Suomi nähdään Kremlissä vielä kohtuullisen hyvässä valossa. Ukrainan tapahtumat eivät kyllä kovin hyvin istu tänne Pohjolaan. Emme muodosta ainakaan toistaiseksi strategista uhkaa Venäjän Itämeren laivastolle (vrt. Mustanmeren laivaston intressit), öljyä tai kaasua ei taida Suomen aluevesiltä löytyä eikä NATOonkaan meno tunnu olevan ajankohtaista kun päättäjiä ja kansaa kuuntelee. Emme myöskään olleet koskaan Neuvostoliiton osa, joten sekin asia on eritavalla. Emme muodosta mitään "vaarallista esimerkkiä" venäläiselle kansalle kuten Ukrainan demokratisoituminen ilmeisesti muodostaisi.
Venäjän sotilaallinen kykykään ei nyt ihan ole sitä mitä täällä pahimmat tuomiopäivän apostolit tuntuvat maalailevan.
Jos tarkoitat yleisesikunnan päällikköä, kenraali Halderia niin hänhän oli joka tapauksessa jo melkein Neuvostoliiton liittolainen,Molotov-Ribbentrop-sopimushan astui voimaan samana kesänä.
Kyllä, tarkoitan Halderia. Sori, että titteli meni väärin. Tyylisi on provosoivaa (pakko huomauttaa kun minulle aina väitetään tuota...)
Molotov-Ribbentrop sopimuksen väliaikaisen luonteen ymmärsivät käsittääkseni kummatkin osapuolet, sekä Saksa että Venäjä. Molemmat valmistautuivat käymään toistensa kimppuun.
Aikaisemmin (1990-2010?) ei kyennyt Venäjäkään. Nyt potenssi on palannut.
Minusta on kyllä hieman liian aikaista julistaa, että Venäjällä olisi oikeasti kykyä haastaa mikään vakavammin maanpuolustukseen suhtautuva, edes pieni valtio kuten Suomi. Eihän Ukraina vaikuta kovin hyvin puolustautuvalta valtiolta melkoisesta (45 milj. asukasta) koostaan huolimatta. Aseissa on suurinpiirtein parin pohjalaiskylän verran häjyjä...ei kovin vakuuttava suoritus. Lisäksi koko maa korruptoitunut ja Venäjän turvallisuusaparatsijan soluttama.
Myöskin Venäjän kyky sietää isompia tappioita ei oikein vakuuta. Jo nyt Venäjän sisällä on herännyt melkoista kansalaiskeskustelua Ukrainan melko pienistä Venäjän joukkojen tappioista (mm. Pihkovan kaatuneet jääkärit). Vaikka kyseinen keskustelu ja journalismi on "kiellettyä" ja "ulkomaiden toimesta agitoimista", niin silti sitä debattia siellä on.
Missähän mittasuhteissa se sisäinen vastarinta Venäjällä olisi, jos oikeasti lähdettäisiin Suomea haastamaan - ja Venäjälle päin virtaisi junanlasteittain ruumiita? Veikkaan kyllä, että Sotilaiden äidit järjestö saisi läpimurron ja vallanvaihdon aikaan - vaikka kyseistä järjestöä kuinka yritetään Venäjän hallinnon toimesta leimata ulkomaiden kätyriksi, niin eihän perusvenäläinen sitä usko vaan arvostaa kyseistä porukkaa kyllä.
Kyllähän Venäjä teoriassa saa Suomen nitistettyä kun pistää isot voimavarat kehiin - mutta
millähän idealla moinen verinen ja kallis hanke onnistuttaisiin muka motivomaan Venäjän kansalaisille?? Kuten olen todennut, ei Venäjällä sentään enää mitään Laverentin Berijan ja Stalinin aikoja enää eletä vaan siellä porukka kaikesta huolimatta tietää asioista ja nuorempi sukupolvi osaa jo esim. englantia, osa erittäinkin hyvin eli kykenevät halutessaan saamaan tietoa vähän muustakin vinkkelistä kuin vain virallisen töttöröö-torven kautta.
. Lännessä katsotaan mielellään tuohon kansainväliseen nuoreen kaupunkilaisväkeen, mutta siitäkin melkoinen osa on esimerkiksi nyt täysin Putinin takana, ja tuo moderni cityväki on kuitenkin Venäjällä vain vähemmistö. Melkoinen osa venäläisistä on täysin virallisen median vietävissä. Berija tietysti on ollut ja mennyt, mutta hänen entinen turvallisuuspalvelunsa on noussut jälleen asemaan, josta vanha Lavrenti voisi olla ylpeä.
.
