vastarannankiiski
Kenraali
Ylimielisyys, aliarviointi, yliarviointi, realismi..siinä sitä pohdittavaa...
Yliarviointi on tässä yhteydessä yhtä haitallista kuin ylimielisyys ja aliarviointi.
Suomalaisten heikkous tällä saralla on vastustajan reipas yiiarviointi ja omien kykyjen vähintään yhtä reipas aliarviointi.
Realismi on kova sana molemmissa.
Realisti pitää nimenomaan olla. En nyt lähde tässä tarkemmin ruotimaan havaintojani mutta johtopäätökseni on se että kansanarmeijamme reserviläisten suorituskyky ja osaaminen ei kaikilta osin välttämättä ole ihan niin ruusuinen kun lippujuhla- ja itsenäisyyspäivien puheissa annetaan ymmärtää. Kaikki kritiikki ei ole aliarviointia, osa on ihan todellista rakentavaa kritiikkiä.

) Tosin tällä kertaa tapahtumapaikkana oli urbaani betoniviidakko korven tai metsän sijaan. Työkaluina oli mm. erittäin liikkuva mutta silti tulivoimainen neljän miehen partio jossa taistelijoiden aseet olivat PKM, SVD, RPG-7 ja johtajalla oli yleensä RPK tai AK kranaatinlaukaisimella. Tsetseeneillä oli käytössään runsaasti improvisoituja aseita kuten pienoiskivääreitä joissa muovipullo vaimentimena, RPG-7:n lisäräjähdepanokset sekä napalmimuovikassit ajoneuvojen tuhoamiseen. Kannattaa huomata, että venäläiset eivät saaneet kaupunkialuetta systemaattisesti puhdistettua. Panssaroimattomat ajoneuvot eivät voineet ajaa kaupunkialueella vaan huoltokuljetusten oli pysähdyttävä kaupungin ulkopuolella missä lasti siirrettiin yksiköiden omiin panssaroituihin ajoneuvoihin ja kuljetettiin yksiköihin. Toinen mahdollisuus oli sitten käyttää koptereita, joilla hätätilanteessa lennätettiin jopa juomavettä taisteleville yksiköille.