Enemmän ollut jenkeissä..vähän kevyt tulkinta. Laita lähteet(muut kuin muuta julkaisu uran alkuajoilta)
Varhaisella urallahan ne rekrytoinnit tehdään...
Ainakin kaksi julkaisua on tehnyt Vladivostokin tutkijoiden kanssa, 2013
Understanding Borders: Potentials and Challenges of Evolving Border Concepts ja 2015
A Historical View on the Study of Borders. Myös julkaissut suoraan venäjäksi mm. 2014
Глобальные перспективы исследований границ ('Kansainvälisen rajatutkimuksen näkymiä'), 2017
Восприятие России в общественном сознании Финляндии ('Käsitys Venäjästä Suomen julkisessa keskustelussa'), ja kuten sanoit niin varhainen ura on täynnä venäläiskontakteja yhteisjulkaisujen muodossa, toki tuolla alalla varmaankin aika luonnollistakin, mutta kun tietää kuinka ahnaasti FSB käyttää akateemikkoja toimijoinaan...
Tästä noita julkaisuja voi kurkistaa:
Ja kannattaapa muuten kurkistaa Laineen kanssa jo varhaisia yhteisjulkaisuja (ei nämä ylläolevat) tehneen Prozorovin (on muuten Jyväskylässä proffana) kirjoitusten historiaa, joissa hän eräässäkin hyvinkin suoraan hyökkää suomalaisia Karjala-narratiiveja ja kokemuksia vastaan sopivia viittauksia käyttäen, syyttäen mm. suomalaisia rasismista karjalaisia kohtaan jne., viittaa myös mm. Johan Bäckmanin "[Suomen] mediassa kiiteltyyn" ulostuloon suomalaisten ulkopolitiikan tekijöiden "russofobiasta", syyttää EU:ta ja Schengen-sopimusta Venäjän ja Puolan ja Liettuan välien heikentymisestä ja venäläisten ulossulkemisesta ja Schengen-viisumisääntöjä EU:n ja Venäjän rajaturvallisuuden ja välien heikentämisestä, ja että Venäjän pitäisi saada osallistua enemmän EU:n päätöksentekoon. Sopivasti on tehty Tanskassa, niin ei ole joutunut yhtä kriittisen arvioinnin kohteeksi kuin olisi esim. Suomessa joutunut (useidenkin asiavirheiden osalta).
S Prozorov, Danish Institute for International Studies Working Papers Series in EU …, 2004 - Cited by 25
scholar.google.fi
Ja erässä toisessa artikkelissaan Georgian sodan jälkimainingeissa Prozorov onnistuu mm. dissaamaan Solženitsyniä nostalgiseksi venäläisimperialistiksi, argumentoi ettei Neuvostoliiton hajoamisessa syntyneille rajoille ollut periaatteessa mitään oikeaa perustetta, vaan vain vakiintunut olotila, esittämään Venäjän kärsivällisenä post-1991 järjestyksen ylläpitäjänä "häviöstään" huolimatta ja lännen revisionistina, että Venäjä ei oikein olisi halunnut edes tukea Transnistrian, Abhasian ja Etelä-Ossetian tai Ukrainan ja Kazakstanin (!) separatisteja (todellisuudessa tuki kolmea ensimmäistä sotilaallisesti minkä siinä tilanteessa pystyi), että Venäjän halu olla avaamatta rajakysymyksiä Neuvostoliiton hajotessa olisi pohjautunut vakaudenkaipuuseen, että kaasun hintakiistat Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa eivät olisi olleet kysymys imperialismista vaan päinvastaisesta ja että halpa energia IVY-maille olisi itsessään ollut imperialismia, että Georgian sota ei ollut edes revisionismia vaan vain Venäjän päätymistä sopuun Neuvostoliiton hajoamisen ja sen ympäristön kehityksen kanssa.
Tosin, tässä toisessa jutussa selitetään kyllä hyvin Venäjän kehitystä sisäisen vallanpitäjien ja oligarkkien pidäkkeettömyyden (tai siis oikeusvaltioperiaatteen ja normatiivisen eetoksen puutteen) ja maallisen kaikkivoipaisuuden tilasta sen soveltamiseen myös kansainvälisissä suhteissa. Ja muuten teksti on sitten aikamoista tieteenalaansa sidottua jargonia.
Kyllä muuten haisee mahorkalta ja kauas. Itse asiassa haisee aikamoisestikin suomalaisen akatemian FSB-soluttautumiselta.
Tämä muuten selittää myös sitä Venäjän pohjatyötä, jolla osa suomalaisista karjalasta ja karjalaisista juuristaan innostuneista, kuten vihreiden Tuomo Kondie (ent. Salonen) on saatu haksahtamaan narratiiviin, jossa Suomi olisi jollain tavalla karjalaisuuden vihollinen (vaikka rajakarjalaisten kielen ja kulttuurin hävitti Neuvostoliitto valtaamalla heidän maansa ja pakottamalla nämä evakkoon muualle Suomeen).
Eli kyllä, mielestäni tässä on vähintäänkin kyse siitä, että Laine on saatu hyödylliseksi idiootiksi, tai epätodennäköisempää, rekrytoitu suoraan. Toki hänen tieteenalansa osaltaan selittää näkemyksiä, mutta ne perustuvat juuri mm. yllä mainitsemani Prozorovin tekstien kaltaiseen pohjatyöhön.