Venäjän merivoimat-yleisketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fulcrum
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Minkäkokoisia aluksia Venäjä pystyy siirtämään kanaviaan pitkin Vienanmereltä Itämerelle, tai toisinpäin esim Pietarin telakalta Vienanmerelle? Hyökkäysukellusveneitä pinta-ajossa ja varmaan korvetteja mutta pystyykö isompia?

Ajatellen tilannetta jossa Nato on sulkenut Tanskan salmet ja käytännössä motittanut Venäjän itämerelle.

Voisiko kanavaa pitkin etenevän saattueen upottaa Jassmeilla?
 
Se oli aikamoinen lottovoitto upottaa laiva kanavaan. Laiva poissa pelista + kanava myös poissa pelistä. Ainakin vähäksi aikaa kunnes saa laivaromun pois. Se voi olla aika ison työn takana.
 
Minkäkokoisia aluksia Venäjä pystyy siirtämään kanaviaan pitkin Vienanmereltä Itämerelle, tai toisinpäin esim Pietarin telakalta Vienanmerelle? Hyökkäysukellusveneitä pinta-ajossa ja varmaan korvetteja mutta pystyykö isompia?

Ajatellen tilannetta jossa Nato on sulkenut Tanskan salmet ja käytännössä motittanut Venäjän itämerelle.

Voisiko kanavaa pitkin etenevän saattueen upottaa Jassmeilla?
Takavuosina muistan puhutun, että esim. Krivak-luokan fregatin kokoisen aluksen siirtäminen kanavia pitkin pitäisi olla mahdollista. Ja ei pelkästään Stalinin kanavaa pitkin, vaan myös Volgalta Itämerelle. Sukellusveneen siirto pinta-ajossa pitäisi olla täysin mahdollista.

Näihin varmasti voisi vaikuttaa JASSM:lla, mutta maalitieto pitäisi saada jollain...
 
Ei kovin suuria kuljetella:

https://en.wikipedia.org/wiki/White_Sea–Baltic_Canal

Its economic advantages are limited by its minimal depth of 3.5 m (11.5 ft),[citation needed] inadequate for most sea-going vessels. The canal was originally proposed to be 5.4 m (17.7 ft) deep, however various cost issues forced completion to much lesser depth.[2] This depth typically corresponds to river craft with deadweight cargo up to 600t, whilst useful sea going vessels of 2,000–3,000 dwt typically have drafts of 4.5–6 m (15–20 ft).[3][4][5]

Kovin monella sotalaivalla ei välttämättä ole alle 3.5m syväystä. Krivakillakin (III) on jo 4.6m syväys. Ja millään sukellusveneellä ei taatusti ole alle 3.5m syväystä. Onhan niitä tosin kuljeteltu proomuilla Venäjän joissa.
 
Ei kovin suuria kuljetella:

https://en.wikipedia.org/wiki/White_Sea–Baltic_Canal

Its economic advantages are limited by its minimal depth of 3.5 m (11.5 ft),[citation needed] inadequate for most sea-going vessels. The canal was originally proposed to be 5.4 m (17.7 ft) deep, however various cost issues forced completion to much lesser depth.[2] This depth typically corresponds to river craft with deadweight cargo up to 600t, whilst useful sea going vessels of 2,000–3,000 dwt typically have drafts of 4.5–6 m (15–20 ft).[3][4][5]

Kovin monella sotalaivalla ei välttämättä ole alle 3.5m syväystä. Krivakillakin (III) on jo 4.6m syväys. Ja millään sukellusveneellä ei taatusti ole alle 3.5m syväystä. Onhan niitä tosin kuljeteltu proomuilla Venäjän joissa.

Kanavan syväys riippuu pitkälti ruoppaustilanteesta. Tiettävästi NL:n romahduksen jälkeen kanavat olivat pitkään huonolla hoidolla ja kulkumahdollisuudet huononivat, en tiedä miten nykyään. Viime kädessä tietysti sulkujen pituus & leveys rajoittaa alusten kokoa.
Muistakaa että Wikissä yms ilmoitetut syväykset ovat taistelulastissa. Kun vähentää polttoainetta, miehistöä, aselastia niin syväyskin putoaa. Moskovassa on näytillä Krivak-luokan fregatti (tai oli, romutus taisi alkaa tänä vuonna).
 
Ei kovin suuria kuljetella:

https://en.wikipedia.org/wiki/White_Sea–Baltic_Canal

Its economic advantages are limited by its minimal depth of 3.5 m (11.5 ft),[citation needed] inadequate for most sea-going vessels. The canal was originally proposed to be 5.4 m (17.7 ft) deep, however various cost issues forced completion to much lesser depth.[2] This depth typically corresponds to river craft with deadweight cargo up to 600t, whilst useful sea going vessels of 2,000–3,000 dwt typically have drafts of 4.5–6 m (15–20 ft).[3][4][5]

Kovin monella sotalaivalla ei välttämättä ole alle 3.5m syväystä. Krivakillakin (III) on jo 4.6m syväys. Ja millään sukellusveneellä ei taatusti ole alle 3.5m syväystä. Onhan niitä tosin kuljeteltu proomuilla Venäjän joissa.

The rated depth throughout the system is never less than 4.5 metres (15 ft), allowing passage of not only river craft but many sea-going vessels including warships and even nuclear submarines

Siinä tapauksessa tämän kirjoittaja on ollut väärässä. Wikipediaan kyllä mahtuu kaikenlaista toisensa kumoavaa "tietoa", mitä sitten päättääkään uskoa :rolleyes:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Unified_Deep_Water_System_of_European_Russia
 
Voisiko kanavaa pitkin etenevän saattueen upottaa Jassmeilla?

Se oli aikamoinen lottovoitto upottaa laiva kanavaan. Laiva poissa pelista + kanava myös poissa pelistä. Ainakin vähäksi aikaa kunnes saa laivaromun pois. Se voi olla aika ison työn takana.

Sulkuportin tai sitä liikuttavan koneiston rikkominen aiheuttanee sekin mukavasti viivästystä. Toki kanavaan uponnut iso sotalaiva on vielä paljon suurempi ongelma.

Jukemaisena ajatuksena: voisiko joku rakentaa risteilyiohjusmiinan? Eli risteilyohjuksella perille toimitettava miina. Noita voisi lähettää muutaman Venäjän kanavajärjestelmän kiusaksi.
 
Siinä tapauksessa tämän kirjoittaja on ollut väärässä. Wikipediaan kyllä mahtuu kaikenlaista toisensa kumoavaa "tietoa", mitä sitten päättääkään uskoa :rolleyes:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Unified_Deep_Water_System_of_European_Russia

Jotta pääsee Jäämereltä Itämerelle, pitää käyttää tuota White Sea to Baltic-kanaalia.

Esim. purjehtijoille tarkoitettu sivusto: https://www.oceancruisingclub.org/i...ying-fish-1995-2/506-access-to-russian-waters

sanoo:

In western Russia, the resulting network of two inland seas, several large artificial lakes, rivers, and canals now connect the White Sea to the Baltic and to the Black Sea. After the winter freeze, fast hydrofoil ferries, barges, ocean freighters and passenger ships (drawing less than 13ft and with a vertical clearance under 41ft), ply this network.

Kun katsoo kuviakin, niin kyllä se on sen 3.5m syvä kanava jolla pääsee Itämerelle. Kaikki lähteet sanovat max. syväys 3.5m/13ft.

Eli joitain matalasyväyksisiä maihinnusuvehkeitä ja ohjusveneitä sitä kautta voisi Jäämereltä tuoda, muttei paljon muuta.
 
Viimeksi muokattu:
Takavuosina muistan puhutun, että esim. Krivak-luokan fregatin kokoisen aluksen siirtäminen kanavia pitkin pitäisi olla mahdollista. Ja ei pelkästään Stalinin kanavaa pitkin, vaan myös Volgalta Itämerelle. Sukellusveneen siirto pinta-ajossa pitäisi olla täysin mahdollista.

Näihin varmasti voisi vaikuttaa JASSM:lla, mutta maalitieto pitäisi saada jollain...

Itämeri-Volga-reitti on muistini mukaan koko matkalta paremmin liikennöitävissä myös suuremmille pinta-aluksille vrt Itämeri-Vienanmeri-reitti. Taannoin kun Venäjä siirsi Itämerelle kaksi Buyan-M -luokan korvettia ihmeteltiin sitä, että miksi alukset näytösluontoisesti kiersivät puoli-Eurooppaa, koska lyhyin (ja turvallisin) reitti olisi ollut juuri jokireitti Kaspianmereltä Itämerelle.

Kylmän sodan aikaan silloisessa Gorkissa eli nykyisessä Nižni Novgorodissa sijaitsi telakka (nykyään nimi on jotain Krasnoye Sormovon telakka no: ?) jossa valmistettiin myös sukellusveneitä pinta-alusten ohella punalaivastolle.

Tuo @Sardaukar 'in tieto Baltian - Vienanmeri -kanavan syväydestä näyttää kyllä pitävän paikkansa:

"Its economic advantages are limited by its minimal depth of 3.5 m (11.5 ft), inadequate for most sea-going vessels. The canal was originally proposed to be 5.4 m (17.7 ft) deep, however various cost issues forced completion to much lesser depth." (lähteenä tosin https://en.m.wikipedia.org/wiki/White_Sea–Baltic_Canal)

Tuo 3,5 metrin syväys taitaa käsittää reitin osuuden Ääniseltä Vienanmerelle, jolla ainakin eräässä vaiheessa on ollut varsin vähän liikennettä vrt. reitin eteläinen osa Neva-Laatokka (ja Ääninen).

vlad
 
Viimeksi muokattu:
Moskovasta menee joitain muitakin kanavia Vienanmerelle (mm. Vienanjoen kautta), mutta ne ovat vanhoja ja vielä pienempiä.
Yhteyttä pohjoisille merille ei tunnuta nyky-Venäjälläkään pitävän niin tärkeänä, sillä kaavaillut uudet kanavaprojektit sijoittuvat lähinnä Kaspia-Mustameri -akselille.
 
Viimeksi muokattu:
Venäläiset riskeerasivat sotilaitaan kylmän sodankin aikana. November -luokan K-8 paloi, mutta osa miehistöstä joutui palaamaan alukseen.

1*d6Hn_SwWZwp0R_wFEO1Iqw.jpeg


Saving the Soviet Submarine ‘K-8’ Was a Life-and-Death Struggle
The rescue operation ended in death
by ROBERT FARLEY

The Bay of Biscay is one of the world’s great submarine graveyards. In late World War II, British and American aircraft sank nearly 70 German U-boats in the bay, which joined a handful of Allied and German subs sunk in the region during World War I.

On April 12, 1970, a Soviet submarine found the same resting place. Unlike the others, however, K-8 was propelled by two nuclear reactors, and carried four torpedoes tipped by nuclear warheads.


1*sM5KaHIm9YBzwgMbVv8RNg.png

The ‘Novembers’
The November or Type 627 class was the Soviet Union’s first effort at developing nuclear attack submarines. The Type 627s were rough contemporaries of the Skate and Skipjack class attack boats of the U.S. Navy, although they were somewhat larger and generally less well-arranged.

Displacing 4,750 tons submerged, the 13 Type 627s could make 30 knots and carry 20 torpedoes launched from eight forward tubes. Visually, the Type 627s resembled a larger version of the Foxtrot class diesel-electric subs — the Soviets would not adopt a teardrop hull until the later Victor class.

The Novembers were renowned in the submarine community for their noise; louder than any contemporary nuclear sub, and even preceding diesel-electric designs.

And the Novembers were initially designed with a strategic purpose in mind. The Soviets worked on a long-range nuclear armed torpedo dubbed the T-15, which could strike NATO naval bases from ranges of up to 40 kilometers. The torpedo was so large that each submarine could only carry a single weapon.
However, increasingly effective Western anti-submarine technology quickly scotched the first mission. The Novembers were too loud to plausibly find their way into close enough proximity to a NATO port to ever actually fire a nuclear torpedo in wartime conditions.

The Soviet Navy — which did not have much interest in the strategic mission at that point — reconfigured the 627 class for a more conventional anti-ship role.

Despite their noisiness, the Novembers had the range to threaten NATO surface vessels, especially transport convoys. A small number of nuclear torpedoes — configured with smaller warheads compatible with conventional torpedoes — could wreak havoc on such a convoy, despite the likely loss of the sub to any surviving escorts.

The 627s were never regarded as particularly effective sub hunters, in part because they were louder than any foreign contemporaries, and in part because of deficient sonar technology.


1*CITqHvZSpC1BRnkGUP7_DQ.png

A 1970 stamp celebrating the ‘November’-class submarine ‘Leninsky Komsomol.’ Photo via Wikimedia
K-8
K-8, the third November boat, entered service in the Soviet Northern Fleet in late 1960. In one of her first cruises, she suffered a coolant incident that almost resulted in the loss of the ship — many of her crew members were exposed to high levels of radiation.

Drastic action saved the boat, and she returned to port for repairs.

In early spring 1970, K-8 participated in the Okean 70 naval wargame, an exercise intended to display the reach of the Soviet Navy, as well as to work out problems associated with operations distant from Soviet bases.

This exercise was enormous — the largest the Soviet Navy had ever undertaken, and really the biggest naval operation that the Russians had attempted since the ill-fated transfer of the Baltic Fleet to the Pacific in the Russo-Japanese War. Ships from the Northern, Baltic, Black Sea and Pacific fleets participated, roughly 200 in all.

The Soviet Northern Fleet deployed 60 surface ships and 40 submarines in support of the operation. As per normal procedure, K-8 was carrying four torpedoes armed with nuclear warheads.

On April 8, K-8 suffered two fires, resulting in a shutdown of both nuclear reactors. The boat surfaced, and Capt. Vsevolod Borisovich Bessonov ordered the crew to abandon ship. Eight crew members, trapped in compartments that were either flooded or burned out, died in the initial incident.

Fortunately, a Soviet repair vessel arrived, and took K-8 under tow. However, bad weather made the recover operation a difficult prospect.

Much of K-8’s crew reboarded the submarine, and for three days fought a life-and-death struggle to save the boat. Although details remain scarce, there apparently was no opportunity to safely remove the four nuclear torpedoes from K-8, and transfer them to the repair ship.

Unfortunately, the loss of power onboard and the difficult weather conditions were too much for the crew to overcome. On April 12, K-8 sank with some 40 crew members aboard, coming to rest at a rough depth of 15,000 feet. The depth made any effort at recovering the submarine, and the nuclear torpedoes, impractical.

K-8’s mission was similar to that of the German U-boats she shares the bottom with — the severing of the trans-Atlantic lifeline that kept the United States connected with Western Europe. She used different weapons and could operate at greater ranges than those boats, but her core purpose was the same.
Later on, Soviet submarines would adopt a variety of different mission profiles, from anti-submarine warfare to cruise missile launch to eventually land attack. The loss of K-8 — along with the several accidents that afflicted her sisters — undoubtedly helped the Soviet Navy learn important lessons about distant operations, if only at extraordinary costs in human lives.

And her nuclear torpedoes remain at the bottom, an enduring monument to most dangerous missions of the Cold War.

https://warisboring.com/saving-the-...fe-and-death-struggle-c5f492d66c60#.6vaonsmkw
 
Jokainen pudonnut ryssäkone on pelkästään hyvä asia Suomen kannalta. Että iso peukku tälle uutiselle. :salut:
 
Hevosmiesten tietotoimisto osaa kertoa että ensimmäisessä onnettomuudessa 29K:lta loppui polttoaine kun joutui odottamaan pysäytysvaijerin korjausta ilmassa.
Tässä viimeisimmässä taas lentäjä olisi missannut vaijerin kaksi kertaa ja viimeinen yritys päätyi mereen. (Samainen vaijeri mahdollisesti taas sökö)
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
lol
Tämä" russia stronk!!" voimannäyttö on osoittautumassa kaikkien aikojen pr-katastrofiksi Venäjän laivastolle:
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201612052200036391_ul.shtml
Nyt meni Su-33lla lasku pitkäksi, tukialuksella huonompi juttu. :)
PR-heebolla ei varmaan one montaa hiusta jäljellä ;) Ja taas kaapeli syypää, olisko vähän jäänyt ylläpito vähälle: http://yle.fi/uutiset/3-9335676
Toisalla sanotaan kyllä että sää oli hyvä ja yrityskin oli jo toinen ja kone vain missasi kaapelit, jolloin "vain" koulutuspuolikin kaipaa kehittämistä, ylläpidon lisäksi: https://theaviationist.com/2016/12/...mpting-to-land-on-kuznetsov-aircraft-carrier/ ("it seems that it missed the wires")
Pari kuukaudessa on hyvä ja sopiva tahti, tuolla vauhdilla aluksen kannella ei vuoden päästä ole yhtään konetta (ilman täydennyksiä).
Tukialustoimintaohjekorjaus: "vain yksi (1) kone kerrallaan voi olla ilmassa"
PR-heebo: Korjausehdotus 2: ajetaan alus paikkaan jossa on laaja tasainen ruohoalue ympärillä (esim: https://en.wikipedia.org/wiki/West_Siberian_Plain), jolloin ongelmia ei huomata.
Verrokki E-2:sen cable snapista: https://www.reddit.com/r/videos/comments/4rxrup/newly_released_footage_of_the_e2_cable_snap_while/
 
Ei ole sattumaa, että standardi-toimintatapa tukialukselle laskeuduttaessa on kaasu täysille kun pyörät osuvat kanteen, tämä siksi, että jos ei osu jarruvaijeriin (ns. "bolter") tai jos kaapeli katkeaa.
 
Back
Top