Venäjän propagandakoneiston päivittäiset ylilyönnit ja riman alitukset

En löytänyt äkkiseltään Sputnikista mitään uutista aiheesta. Taitaa olla koko tutkinnan uutisointi suunnattu kotimaan talonpojille. Eivät nolaa itseään maailmalla tuollaisilla.
 
Itseä ei vielä loukkaa se jos ei ole kiinnostunut itämerensuomalaisten historiasta tai nykyisistä kohtaloista.
Mutta niiden nimittely fasisteiksi, natseiksi tai muuten vaan sotahulluiksi jotka eivät halua unohtaa itämerensuomalaisten massiivista etnistä puhdistusta Pohjoisessa-Euroopassa tai halua sen jatkuvan nykypäivänä on jo vähän liikaa.
 
Varmaan ne fiksuimmat.
Silti osa ja ilmeisesti vielä se isoin osa asukeista ei ollut kiinnostunut vallankumouksesta/itsenäidyystetä. Oliko se tyhmyyttä, laiskuutta, vai ideologiaa, itsenäisyys ansaitaan teoilla. Nyt aktiivisesti toimittiin vastaan, tai oltiin passiivisesti sivustakatsojia. Pieni osa väestöstä toimi aktiivisesti itsenäisyyden tai Suomeen liittymisen puolesta.

Köyhää, kirjoitus- ja lukutaidotonta kansaa, joita oli pidetty vuosisatoja maaorjana
 
Viimeksi muokattu:
Itseä ei vielä loukkaa se jos ei ole kiinnostunut itämerensuomalaisten historiasta tai nykyisistä kohtaloista.
Mutta niiden nimittely fasisteiksi, natseiksi tai muuten vaan sotahulluiksi jotka eivät halua unohtaa itämerensuomalaisten massiivista etnistä puhdistusta Pohjoisessa-Euroopassa tai halua sen jatkuvan nykypäivänä on jo vähän liikaa.
Aihehan toki on aina kiinnostanut, tulikin juuri mieleen että jos suomen sodan jälkeen olisimme jääneet ruotsille, mitähän kieltä täällä nyt puhuttaisiin ja mikä olisi kulttuuri?
 
Aihehan toki on aina kiinnostanut, tulikin juuri mieleen että jos suomen sodan jälkeen olisimme jääneet ruotsille, mitähän kieltä täällä nyt puhuttaisiin ja mikä olisi kulttuuri?

1809 jo puhuttiin Suomesta ja Ruotsista eri kansakuntina, silloin kansallisuusaate oli vasta ihan aluissaan Napoleonin Euroopassa ja kiihtyi koko ajan, ei Suomi olisi ruotsalaistunut edes osana Ruotsia.

Georg Carl von Döbelnin jäähyväispuhe suomalaisille sotilaille


Minä olen kutsunut armeijan kokoon ilmoittaakseni, että valmistava rauhansopimus on syyskuun 17. päivänä tehty Ruotsin ja Venäjän välillä. Tämä rauhansopimus lopettaa hävittävän sodan kaikki onnettomuudet – tuleehan sen olla iloinen sanoma varsinkin, kun Ruotsin tyhjentyneet apulähteet eivät salli tämän taistelun jatkamista, jonka valtiolliset erehdykset ovat aloittaneet ja joka kahden pitkän vuoden aikana on riuduttanut maan voimat. Mutta Suomi eroaa Ruotsista – valtakunnan rajaksi tulee Tornionjoki!

Suomalaiset! Tässä rauhassa Ruotsin kruunu kadottaa kolmanneksen osan aluettaan, Ruotsi menettää ylevän Suomen kansan, voimakkaimman tukensa. Eikä tässä kyllin, Ruotsin armeija menettää sotavoimansa ytimen ja arvokkaimman osan. Emämaa on masennettu, vaipunut suruun ja kaipaukseen korvaamattomien uhrautumisten tähden, mutta kaikkiviisas kaitselmus on määrännyt meidän kohtalomme, ne on vastaanotettava kärsivällisyydellä, nöyryydellä.

Sotilaat! Toverit! Veljet! Te, jotka nyt päättyneen sodan aikana niin suurella uskollisuudella ja miehuudella, huolimatta vihollisjoukkojen lukuisuudesta ja odottamattomasta päällekarkauksesta, aseiden aineellisella voimalla Siikajoella, Revonlahdella, Pulkkilassa, Lapualla, Kauhajoella, Lapväärtissä, Ähtärissä, Nurmijärvellä, Juuttaalla ja Iisalmella y.m. olette voittaneet viholliset; te jotka omin neuvoin otitte takaisin puolen Suomea – te jotka moninkertainen ylivoima vihdoin pakotti jättämään Suomen rajan, te olette sittemmin kestävyydellä taistelleet emämaan ruotsalaisen turpeen puolesta – te täällä olevat kalliit jäännökset ylevästä Suomen kansakunnasta ja sen urhoollisesta soturikansasta, teille minun tulee, ja minä sen teenkin, liikutetuin sydämin julistaa kuninkaan, valtiosäätyjen, Ruotsin kansan, Ruotsin armeijan, esimiesteni, toverieni, minun oma – kaikkien vilpitön kiitollisuus.

Kuninkaan armollinen suosio, valtiosäätyjen hellivä hyväntahtoisuus, Ruotsin kansan ihailu, Ruotsin armeijan kunnioitus, esimiesteni ystävyys, toverieni tunnustus, minun oma harras kiintymys teihin, ne ovat uhreja, jotka teille pyhitetään ja minun kauttani teille tarjotaan.

Suomalaiset! Veljet! Teidän urotyönne ovat suuret, ja kiitollisuus, jonka minä kaikkien puolesta teille lausun, on samassa suhteessa. Sen tulkitsemiseen tarvittaisiin kaunopuhujan koko kyky – minä olen sotilas – sotilas! mikä ylevä nimitys, kun se minulla on teille, teidän hyväksenne ja teidän kanssanne!

Ottakaa siis vastaan liikutetun sydämen kaunistelemattomat ajatukset; ja te ruotsalaiset joukot, jotka tällä surullisella hetkellä olette läsnä, olkaa elävinä todistuksina ruotsalaisen emämaan rajattomasta kiitollisuudesta.

Ruotsalaiset, olkaa ylpeitä siitä, että olette nähneet nämä suomalaiset jäännökset! Muistakaa heitä! Kunnioittakaa heitä! Katsokaa heidän kuihtuneita ruumiitaan, heidän kalpeita kasvojaan, siinä on merkkejä heidän uskollisesta, ehkäpä turhista ponnistuksistaan kuluneina vuosina!

Ja te suomalaiset! Kun tulette takaisin synnyinseuduillenne, niin ilmoittakaa siellä Ruotsin kansan kiitollisuus kansaanne kohtaan. Te palaatte kulunein vaattein, katkotuin ja läpiammutuin jäsenin, mutta te viette mukananne rehellisen soturisielun näkyvän kaunistuksen. Ruotsalaisen emämaan vihollisia teistä ei koskaan voi tulla, siitä minä olen varma; mutta pysykää kaikkina aikoina sen ystävinä. Jos uuden ylivallan voima estäisi teidän toiveitanne ja tahtonne täyttämistä, niin antakaa siunauksenne sydämen ja ajatuksen hiljaisella kielellä tulla emämaalle! Muistuttakaa tätä lapsillenne, suvusta sukuun me siunaamme teitä, kunnioitamme teitä!

Yhtä minä pyydän teiltä: kun te lähestytte niitä paikkoja, missä me olemme voittaneet vihollisemme, ja kun te siellä näette sen sorakummun, joka peittää meidän kaatuneet kumppanimme, huokailkaa siunausta heidän tomuilleen, he ovat kuolleet sankareina, ja heidän tuhkaansa vartioivat kunnian haamut. Te tunnette ihmissydämen moninaiset oikut, sen taipumuksen äkisti valita tunteilleen esineitä, joita se ei koskaan luule unohtavansa, mutta tuskin on muutamia viikkoja kulunut, kun se huikentelevaisuudessaan on tehnyt toisen valinnan. Aika muuttaa kaikki, sen kuluessa kaikki unohtuu, mutta sen minä teille vakuutan, ja te tulette itse sen huomaamaan, että soturiliitto, joka on solmittu taisteluissa, vaaroissa, veressä ja kuolemassa, ei koskaan hajoa. Me siis olemme varmoja toistemme rakkaudesta: soturiveljeys kestää elämäniän loppuun, ja se kiitollisuus, jota teille olen tunnustanut ja tunnustan, on tämän meidän yhteiseen siteeseemme erottamattomasti yhdistetty.

Suomalaiset! Veljet! Jos minun sanojani voivat verikyynelet silmistäni vahvistaa, virtaisivat ne nyt, ja jokainen pisara vakuuttaisi teille minun kunnioitustani, ystävyyttäni.

Uumaja 8. lokakuuta 1809 Georg Carl von Döbeln.


.

 
1809 jo puhuttiin Suomesta ja Ruotsista eri kansakuntina, silloin kansallisuusaate oli vasta ihan aluissaan Napoleonin Euroopassa ja kiihtyi koko ajan, ei Suomi olisi ruotsalaistunut edes osana Ruotsia.

Georg Carl von Döbelnin jäähyväispuhe suomalaisille sotilaille


Minä olen kutsunut armeijan kokoon ilmoittaakseni, että valmistava rauhansopimus on syyskuun 17. päivänä tehty Ruotsin ja Venäjän välillä. Tämä rauhansopimus lopettaa hävittävän sodan kaikki onnettomuudet – tuleehan sen olla iloinen sanoma varsinkin, kun Ruotsin tyhjentyneet apulähteet eivät salli tämän taistelun jatkamista, jonka valtiolliset erehdykset ovat aloittaneet ja joka kahden pitkän vuoden aikana on riuduttanut maan voimat. Mutta Suomi eroaa Ruotsista – valtakunnan rajaksi tulee Tornionjoki!

Suomalaiset! Tässä rauhassa Ruotsin kruunu kadottaa kolmanneksen osan aluettaan, Ruotsi menettää ylevän Suomen kansan, voimakkaimman tukensa. Eikä tässä kyllin, Ruotsin armeija menettää sotavoimansa ytimen ja arvokkaimman osan. Emämaa on masennettu, vaipunut suruun ja kaipaukseen korvaamattomien uhrautumisten tähden, mutta kaikkiviisas kaitselmus on määrännyt meidän kohtalomme, ne on vastaanotettava kärsivällisyydellä, nöyryydellä.

Sotilaat! Toverit! Veljet! Te, jotka nyt päättyneen sodan aikana niin suurella uskollisuudella ja miehuudella, huolimatta vihollisjoukkojen lukuisuudesta ja odottamattomasta päällekarkauksesta, aseiden aineellisella voimalla Siikajoella, Revonlahdella, Pulkkilassa, Lapualla, Kauhajoella, Lapväärtissä, Ähtärissä, Nurmijärvellä, Juuttaalla ja Iisalmella y.m. olette voittaneet viholliset; te jotka omin neuvoin otitte takaisin puolen Suomea – te jotka moninkertainen ylivoima vihdoin pakotti jättämään Suomen rajan, te olette sittemmin kestävyydellä taistelleet emämaan ruotsalaisen turpeen puolesta – te täällä olevat kalliit jäännökset ylevästä Suomen kansakunnasta ja sen urhoollisesta soturikansasta, teille minun tulee, ja minä sen teenkin, liikutetuin sydämin julistaa kuninkaan, valtiosäätyjen, Ruotsin kansan, Ruotsin armeijan, esimiesteni, toverieni, minun oma – kaikkien vilpitön kiitollisuus.

Kuninkaan armollinen suosio, valtiosäätyjen hellivä hyväntahtoisuus, Ruotsin kansan ihailu, Ruotsin armeijan kunnioitus, esimiesteni ystävyys, toverieni tunnustus, minun oma harras kiintymys teihin, ne ovat uhreja, jotka teille pyhitetään ja minun kauttani teille tarjotaan.

Suomalaiset! Veljet! Teidän urotyönne ovat suuret, ja kiitollisuus, jonka minä kaikkien puolesta teille lausun, on samassa suhteessa. Sen tulkitsemiseen tarvittaisiin kaunopuhujan koko kyky – minä olen sotilas – sotilas! mikä ylevä nimitys, kun se minulla on teille, teidän hyväksenne ja teidän kanssanne!

Ottakaa siis vastaan liikutetun sydämen kaunistelemattomat ajatukset; ja te ruotsalaiset joukot, jotka tällä surullisella hetkellä olette läsnä, olkaa elävinä todistuksina ruotsalaisen emämaan rajattomasta kiitollisuudesta.

Ruotsalaiset, olkaa ylpeitä siitä, että olette nähneet nämä suomalaiset jäännökset! Muistakaa heitä! Kunnioittakaa heitä! Katsokaa heidän kuihtuneita ruumiitaan, heidän kalpeita kasvojaan, siinä on merkkejä heidän uskollisesta, ehkäpä turhista ponnistuksistaan kuluneina vuosina!

Ja te suomalaiset! Kun tulette takaisin synnyinseuduillenne, niin ilmoittakaa siellä Ruotsin kansan kiitollisuus kansaanne kohtaan. Te palaatte kulunein vaattein, katkotuin ja läpiammutuin jäsenin, mutta te viette mukananne rehellisen soturisielun näkyvän kaunistuksen. Ruotsalaisen emämaan vihollisia teistä ei koskaan voi tulla, siitä minä olen varma; mutta pysykää kaikkina aikoina sen ystävinä. Jos uuden ylivallan voima estäisi teidän toiveitanne ja tahtonne täyttämistä, niin antakaa siunauksenne sydämen ja ajatuksen hiljaisella kielellä tulla emämaalle! Muistuttakaa tätä lapsillenne, suvusta sukuun me siunaamme teitä, kunnioitamme teitä!

Yhtä minä pyydän teiltä: kun te lähestytte niitä paikkoja, missä me olemme voittaneet vihollisemme, ja kun te siellä näette sen sorakummun, joka peittää meidän kaatuneet kumppanimme, huokailkaa siunausta heidän tomuilleen, he ovat kuolleet sankareina, ja heidän tuhkaansa vartioivat kunnian haamut. Te tunnette ihmissydämen moninaiset oikut, sen taipumuksen äkisti valita tunteilleen esineitä, joita se ei koskaan luule unohtavansa, mutta tuskin on muutamia viikkoja kulunut, kun se huikentelevaisuudessaan on tehnyt toisen valinnan. Aika muuttaa kaikki, sen kuluessa kaikki unohtuu, mutta sen minä teille vakuutan, ja te tulette itse sen huomaamaan, että soturiliitto, joka on solmittu taisteluissa, vaaroissa, veressä ja kuolemassa, ei koskaan hajoa. Me siis olemme varmoja toistemme rakkaudesta: soturiveljeys kestää elämäniän loppuun, ja se kiitollisuus, jota teille olen tunnustanut ja tunnustan, on tämän meidän yhteiseen siteeseemme erottamattomasti yhdistetty.

Suomalaiset! Veljet! Jos minun sanojani voivat verikyynelet silmistäni vahvistaa, virtaisivat ne nyt, ja jokainen pisara vakuuttaisi teille minun kunnioitustani, ystävyyttäni.

Uumaja 8. lokakuuta 1809 Georg Carl von Döbeln.


.

Siinä döbeln oli oikeassa, että ruotsi menetti sotavoimansa ytimen ja arvokkaimman osansa
 
Itseä ei vielä loukkaa se jos ei ole kiinnostunut itämerensuomalaisten historiasta tai nykyisistä kohtaloista.
Mutta niiden nimittely fasisteiksi, natseiksi tai muuten vaan sotahulluiksi jotka eivät halua unohtaa itämerensuomalaisten massiivista etnistä puhdistusta Pohjoisessa-Euroopassa tai halua sen jatkuvan nykypäivänä on jo vähän liikaa.

Kukaan tuskin syyttää tai nimittelee jos on aiheesta kiinnostunut.

Jos perustelee asialla naapurimaan kapinoihin osallistumista ja niiden yllyttämistä sekä vetää johtopäätöksiä ikuisesta kamppailusta naapuria vastaan jne. niin saattaa joutua puolustamaan kantaansa hiukan enemmän ja kuulemaan vertailua muihin näkemyksensä rotuun perustaneisiin ideologioihin.

Jo sen, mitä tapahtui jatkosodan aikana pitäisi viimeistään herättää miettimään mihin tuollainen ajattelu käytännössä voi johtaa.


Ihan ilman kynsiä ja hampaita.. Oliko tuo suunniteltu etninen puhdistus mielestäsi ok?
 

Ihan ilman kynsiä ja hampaita.. Oliko tuo suunniteltu etninen puhdistus mielestäsi ok?


Mikä etninen puhdistus? Internointileirejä oli monissa maissa, nämähän eivät edes perustuneet rotuun ja etnisyyteenkin vain osittain.

Luuletko että turvasäilöä tai vähintään liikkumisrajoituksia ei käytettäisi myös nykyään vieraan valtion kansalaisille ja poliittisesti epäilyttävien suhteen?

  • ”epäkansallista” eli syntyperältään ei-suomensukuista[3] väestöä, ”niiltä alueilta, joilla heidän oleskeluaan sotatoimia silmällä pitäen ei voitu sallia”;
  • poliittisesti epäluotettavia sotilashallintoalueen kansalliseen [eli syntyperältään suomensukuiseen][3] ja epäkansalliseen väestöön kuuluvia henkilöitä”;
  • ”poikkeustapauksissa muitakin sotilashallintoalueen väestöön kuuluvia henkilöitä, joiden vapaana oloa ei pidetty suotavana”.
 
Mikä etninen puhdistus? Internointileirejä oli monissa maissa, nämähän eivät edes perustuneet rotuun ja etnisyyteenkin vain osittain.

Luuletko että turvasäilöä tai vähintään liikkumisrajoituksia ei käytettäisi myös nykyään vieraan valtion kansalaisille ja poliittisesti epäilyttävien suhteen?

  • ”epäkansallista” eli syntyperältään ei-suomensukuista[3] väestöä, ”niiltä alueilta, joilla heidän oleskeluaan sotatoimia silmällä pitäen ei voitu sallia”;
  • poliittisesti epäluotettavia sotilashallintoalueen kansalliseen [eli syntyperältään suomensukuiseen][3] ja epäkansalliseen väestöön kuuluvia henkilöitä”;
  • ”poikkeustapauksissa muitakin sotilashallintoalueen väestöön kuuluvia henkilöitä, joiden vapaana oloa ei pidetty suotavana”.

Niin. Etninen puhdistus. Lue eteenpäin:

"Itä-Karjalan ”epäkansalliset” oli (tiettävästi äänisniemenvenäläisiä lukuun ottamatta) tarkoitus vaihtaa Natsi-Saksan miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin (inkerinsuomalaisiin, kenties virolaisiin tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen "

Toisaalta nälkään kuoleminen oli tuolla sen verran yleistä että ehkä ei olisi ehditty siirtoja tehdäkkään. Silloin leireillä olisi nykyään toinen nimi.
 
Niin. Etninen puhdistus. Lue eteenpäin:

"Itä-Karjalan ”epäkansalliset” oli (tiettävästi äänisniemenvenäläisiä lukuun ottamatta) tarkoitus vaihtaa Natsi-Saksan miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin (inkerinsuomalaisiin, kenties virolaisiin tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen "

Toisaalta nälkään kuoleminen oli tuolla sen verran yleistä että ehkä ei olisi ehditty siirtoja tehdäkkään. Silloin leireillä olisi nykyään toinen nimi.

Asiaa selvitettiin lakien ja säännösten puitteissa.

Siviili-internoitujen luovuttaminen toisen valtion sotavoimille oli tosin jo Suomen ulkoministeriön kotijoukkojen esikunnan keväällä 1942 kansainvälisen oikeuden asiantuntija E. Castrénilta pyytämän lausunnon mukaan arveluttavaa Haagin IV yleissopimuksen perusteella, mikäli luovutettavien omaa suostumusta ei ollut

Halu vaihtaa johtui varmasti pääosin siitä että suomensukuiset olisi ollut helppo sijoittaa muuhun yhteiskuntaan joka olisi poistanut tarpeen valvoa ja huoltaa heitä leireillä.

Äänisniemenvenäläisiä ei oltu vaihtamassa, miksi jos kyseessä oli etninen puhdistus?
 
Aihehan toki on aina kiinnostanut, tulikin juuri mieleen että jos suomen sodan jälkeen olisimme jääneet ruotsille, mitähän kieltä täällä nyt puhuttaisiin ja mikä olisi kulttuuri?


Entä jos Hämeen kapina olisi onnistunut 1237?

Toki suomalaisille kävi suht hyvin. Kun vertaa balttien kohtaloon. Oliko 1840-luku kun virolainen maaorja sai omistaa tavaraa
 
Niin. Etninen puhdistus. Lue eteenpäin:

"Itä-Karjalan ”epäkansalliset” oli (tiettävästi äänisniemenvenäläisiä lukuun ottamatta) tarkoitus vaihtaa Natsi-Saksan miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin (inkerinsuomalaisiin, kenties virolaisiin tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen "

Toisaalta nälkään kuoleminen oli tuolla sen verran yleistä että ehkä ei olisi ehditty siirtoja tehdäkkään. Silloin leireillä olisi nykyään toinen nimi.

Nähtiin että omia oltiin ottamassa suojaan.
 
Entä jos Hämeen kapina olisi onnistunut 1237?

Toki suomalaisille kävi suht hyvin. Kun vertaa balttien kohtaloon. Oliko 1840-luku kun virolainen maaorja sai omistaa tavaraa

Viro ja Liivinmaa olivat ne rikkaimmat itämerensuomalaisten alueet, siksi niihin hyökättiinkin sitkeästi ja suurella voimalla vaikka pitkään taistelivatkin vastaan.

Itämerensuomalaiset olivat erittäin vahvoja omassa uskossaan, virolaiset taistelivat erittäin sitkeästi, Liivinmaan Kauppo oli kai ainoa potentaalinen itämerensuomalainen kuningas kandidaatti joka kääntyi kristityksi.
Svealaiset olivat samanlaisia, Birget jaarli joutui heidät kukistamaan saksalaisten tuella ennen Suomeen rantautumistaan.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Raakaahan se oli sodankäynti Itä-Karjalassa 1921-22. Vankeja ei pahemmin otettu. Miten muuten kävi noille heimosotureita vastaan sotineille suomalaisille kommunisteille noin ylipäätään? Selvisivätkö Stalinin vainoista?

Korpisota on jo olosuhteista johtuen.
Tätä on tutkittukin, siihen perustuu Pohjois-Amerikan rajaseutujen raaka sodankäynti brittien, ranskalaisten ja molempien omien intiaaniliittolaisten välillä.
 
Nämähän on mielenkiintoisia retkiä olleet:unsure:






Kutakuinkin 100 vuotta sitten, kuinkahan moni Suomessa nämä kovinkaan hyvin nykyään tietää?

Viime sodan jälkeen lakaistu piiloon, olivat oikeassa ja oikealla asialla, sankareita!
 
Back
Top