Venäjän propagandakoneiston päivittäiset ylilyönnit ja riman alitukset
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
Pihatonttu
Respected Leader
Tosta alkaa tulla mieleen Venäjältä levitetyt tarinat Ukrainan vallanvaihdon aikoihin. Siellähän oli ilmassa kaikenlaista "fasistit kaappasivat vallan ja keskitysleirittävät venäjänkielisiä" -tyyppistä valhetta pitkän aikaa ja todella isosti.
Toivottavasti valtiossa ollaan valveilla.
Törmäsin seuraavaan tekstiin ja tuli mieleen jos EU:n ja Venäjän viralliset historiantulkinnat eroavat näin paljon, ja venäjä kokee, että sen kannalta oikeata historiaa yritetään muuttaa, niin se myös vastaa samalla tavalla ja keksii vastaavanlaisia tarinoita, kuten "suomalaiset kaasukammiot karjalassa"? Oisko tässä jotain peliä koko ajan eu vs venäjä? Ja suomessa sitten ihmetellään mitä nyt tapahtuu, emme ymmärrä mitään? Venäjää on arvaamaton ja hullu.
Spoilerissä olevan tekstin kirjoittaja on Viktor Saulkin, informaatio-analyyttisen keskuksen "Moskovan Suvorovilaiset" johtaja. Teksti julkaistiin venäjän puolustusministeriön virallisessa lehdessä "voennye komissariaty rossii" vapaasti käännettynä "venäjän sota intendentuurit"
linkki - http://voenkom.ric.mil.ru/Stati/item/252770/-
Spoilerissä olevan tekstin kirjoittaja on Viktor Saulkin, informaatio-analyyttisen keskuksen "Moskovan Suvorovilaiset" johtaja. Teksti julkaistiin venäjän puolustusministeriön virallisessa lehdessä "voennye komissariaty rossii" vapaasti käännettynä "venäjän sota intendentuurit"
linkki - http://voenkom.ric.mil.ru/Stati/item/252770/-
Toisen maailmansodan historian uudessa versiossa, jota luodaan aktiivisesti lännessä, Neuvostoliittoa kutsutaan maaksi, joka yhdessä natsi-Saksan kanssa käynnisti kaikkein kauheimman sodan ihmiskunnan historiassa. Tässä uudessa mytologiassa kaksi totalitaarista hirviötä, Neuvostoliitto ja ”Kolmas valtakunta”, pyrkivät jakamaan maailman ja työnsivät rauhanomaisen Euroopan veriseen sotaan.
Euroopan parlamentin päätöslauselmassa sanotaan seuraavaa: ”Euroopan parlamentti korostaa, että toinen maailmansota, tuhoisin sota koko Euroopan historiassa, alkoi seurauksena pahamaineisesta natsien ja neuvostojen välisestä hyökkäämättömyys sopimuksesta, 23. elokuuta 1939, joka tunnetaan myös nimellä Molotov-Ribbentrop-sopimuksena, ja sen salaisista pöytäkirjoistaan jonka mukaan kaksi totalitaarista hallitusta, joiden yhteinen tavoite oli valloittaa maailma ja jakaa Euroopan kahteen vaikutusalueeseen. " Tämän uuden historian version mukaan Hitlerin ja Stalinin salaliiton ja liittoutumisen ensimmäinen uhri oli parka Puola.
Puolalaisen version mukaan jo kahdeksannentoista vuosisadasta alkaen ahneet ja aggressiiviset naapurit Saksa, Itävalta ja Venäjä kolmesti riistivät ja jakoivat keskenään Puolan vapauden keskenään. Ja vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Venäjän, Itä-Unkarin ja Saksan imperiumit romahtivat, Puola pystyi palauttamaan itsenäisyyden.
Mutta kauan puolalaiset eivät nauttineet rauhan ilosta kotimaassaan. Puolan ikuiset viholliset - Saksa ja Venäjä - hyökkäsivät petollisesti rauhaa rakastaan, demokraattiseen Puolaan. Vuonna 1939 Stalin ja Hitler, liittouduttuaan jakoivat Puolan neljännen kerran. Juuri tämä rikos, josta näinä päivinä kirjoitetaan Euroopan unionissa oli toisen maailmansodan alku.
Puolaa tässä 2000-luvun "historiassa" julistetaan syyttömäksi uhriksi, maaksi, jota kärsi eniten kahdesta totalitaarista hallinnosta. Ja siksi Puolalla on oikeus vaatia vastuuseen Saksan ja Venäjän, sekä vaatia hyökkääjiltä korvauksia.
Tässä historian versiossa Puna-armeija ei vapauttanut Puolaa. Ainoastaan vuonna 1945 Saksan miehitys korvattiin Neuvostoliiton miehityksellä, josta "totalitaaristen hallitusten uhri" kärsi Neuvostoliiton romahdukseen saakka.
Mutta Saksa ainakin tunnusti syyllisyytensä sivistyneelle maailmalle ja kärsineelle Puolalle. Mutta Venäjä, Neuvostoliiton seuraaja, ei itsepäisesti halua tehdä parannusta ja pyytää anteeksi siitä tosiasiasta, että se "miehitti" Itä-Euroopan maita vuonna 1945. Koko ”sivistyneen maailmanyhteisön” tehtävänä on pakottaa Venäjä tunnustamaan syyllisyytensä ja maksamaan kärsineille maille Neuvostoliiton synnit.
Ja todellakin, myyttien tekijöiden mukaan, Neuvostoliitto oli huonompi kuin Saksa, koska vuonna 1939 hyökkäsi petollisesti Puolan ”selkään”. Hyökkäsivät siinä hetkenä, kun Puolan armeija oli juuri ja juuri murtamassa sodan selkärangan, ja hetken kuluttua se olisi ollut jo Berliiniin porteilla.
Kaikki puolalaiset liikkeet on muistissa
Vaikuttaa, että kaikki palaset olivat sopivasti paikallaan tässä toisen maailmansodan alkamis-versiossa: viaton rauhaa rakastava Puola ja kaksi totalitaarista hirviötä. Gorbatšovin ja Jeltsinin johdolla Venäjä oli melkein samaa mieltä lännessä kirjoitetusta kahdennenkymmenennen vuosisadan historiasta ja jopa ottanut tällaisen tulkinnan historiakirjoihinsa, jotka oli valmistettu Soroksen "hyväntekeväisyys" rahoilla.
Mutta länsimaiden toisen maailmansodan myyttien tekijöiden kauhistukseksi seuraava ”venäläinen diktaattori” Putin, kuten he itse nimittävät häntä, päätti ”uudelleen kirjoittaa historian”, ja Venäjä alkaa avata arkistojaan ja julkaista erittäin epämiellyttäviä asiakirjoja.
Toisen maailmansodan oikeassa historiassa, jo kauan olleiden avoimien ja tunnettujen asiakirjojen mukaan, joita kaikkien maiden historioitsijat ovat tutkineet, Puola näyttäytyy maana, joka ei ole mitenkään viaton uhri.
Oikeastaan Puola oli se maa, joka toivoi ”ansaita” naapureidensa, pääasiassa Neuvostoliiton kustannuksella, Puola teki kaikkensa saadakseen Euroopan sodan puhkeamaan. On mahdotonta kiistää, että 1930-luvulla Hitler-Saksalla ei ollut uskollisempaa liittolaista kuin Puola ja sen johtaja Jozef Pilsudskia. Tarkemman kuvauksen toisesta «Puolan kuningaskunnasta ja Liettuan suuriruhtinaskunnasta” (Versaillen ruman lapsen) antoi Winston Churchill: "Euroopan hyeena."
Saatuaan itsenäisyyden vuonna 1918, Puola alkoi välittömästi palauttaa ”Puolan kuningaskunnan” maita mereltä merelle - Baltiasta Mustalle merelle. Kaikki naapurimaat, jotka olivat osa ”Puolan kuningaskuntaa” sen kukoistaessa seitsemännentoista vuosisadan aikana, ylpeät puolalaiset Herrat päättivät heti palata miekalla.
Puolalaiset valloittivat Vilnan ja noin kolmanneksen Liettuan tasavallan alueesta, jonka rajat määritettiin Versaillesissa, samoin kuin myös itse Puolan tasavallan rajat.
Mutta Puola väitti, että sellaista maata kuin Liettua ei ole koskaan ollut. Puolan aatelisto unohti, että vuonna 1569 Lublinin liittolain mukaan Puolan kuningaskunta ja Liettuan suurherttuakunta yhdistyivät vapaaehtoisesti. Puolassa kutsuttiin koolle yleinen seimi, mutta samalla säilytettiin Liettuan suurherttuakunnan erillinen hallinto, samoin kuin omat oikeutensa ja lakinsa, erillinen armeija ja budjetti. Liettuan suurherttuakunta koostui tuolloin puolelta osin Länsi-Venäjän ruhtinaskunnista ja sen valtionkieli oli venäjä.
Tämän liiton seurauksena Puola perii tuolloin nykyisen Ukrainan ja Valkovenäjän maita. Puolalaisten valloittama Vilna on ollut Liettua-Venäjän suurherttuakunnan pääkaupunki Olgerdin ja Gediminasin ajoista lähtien.
Ehkä Euroopan ”voimakkain ja suurin valtio” ei menehtyisi, jos Puolan aatelisto ei pyrkisi pakottamalla kääntää Länsi-Venäjän maiden asukkaita katoliseen uskontoon ja muuttaa ne maaorjiksi.
Muistutamme, että Länsi- ja Etelä-Venäjän ortodoksisen kansan taistelu heidän oikeuksistaan, mm. lukuisat kasakkasodat, kuten niitä kutsuttiin Puolassa, heikensivät Puolan kuningaskunnan valtaa.
Ja Puolan ensimmäinen jako tapahtui sen jälkeen, kun ylimieliset puolalaiset hylkäsivät Venäjän keisarinna Katariina II: n vaatimuksen tarjota Puolan valtakunnan ortodoksisen kirkon alaisille yhtäläiset oikeudet katolisten kanssa. Katariina Suuri ortodoksisen uskonnon suojelijana, nähtyään, että puolalaisten kanssa ei sopua tule, liitti Ukrainan ja Valkovenäjän maa-alueet, joissa asustivat ortodoksiset venäläiset Venäjän valtakuntaan.
Vuonna 1918 puolalainen aatelisto muisti, että joskus Kiova oli osa venäjän voivodikuntaa Puolan kuningaskunnassa. Seitsemännentoista vuosisadan puolivälissä Moskovan valtakunta valloitti Puolan ja Liettuan suurherttukunnasta Venäjän muinaisen pääkaupungin Kiovan ja Smolenskin, ”isiensä ja isoisiensä alkuperäiset Venäjän maat”.
Vuonna 1919 puolalaiset hyödynsivät Venäjän sisällissotaa ja lähtivät palauttamaan "Itä-Kresyn", ja Kiovan mukaan lukien. Puolalaiset häädettiin pois valloitetuista Kiovasta ja Minskistä ja ajettiin aina Varsovaan asti. Mutta kahden maailmanvallankumouksen fanaatikon - "vallankumouksen demoni" Trotsky ja "punainen Bonaparte" Tukhachevsky - seikkailuhalun ansiosta puolalaiset pystyivät entente-maiden avulla tekemään "Veiksel-ihmeen".
Neuvostoliiton Venäjä taisteli tuolloin Wrangelin kanssa, kaukoitä oli miehitetty Japanin ja Amerikan joukoilla, ja koko entisen venäjän-imperiumin alueella kävi raaka sota veli veljeä vastaan. Puolan kanssa jouduttiin solmimaan Riian rauha, jonka mukaan puolalaiset saivat itselleen Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valko-Venäjän maat.
Mutta Puolaa ei tyydyttänyt uudet itäiset maat, jotka se sai Liettuan ja Neuvosto-Venäjän kustannuksella.
Pariisin rauhankonferenssissa Puolan edustajat vaativat antamaan heille myös osan Saksasta. Puolan argumentit perustuivat siihen, että joskus kauan sitten Puolan kuninkaat omistivat nämä maat kuten esim Saksan Sleesian.
Uuden Puolan hallitsijat palauttivat mieleen huolellisesti, mitkä maat ja mitä kansat olivat Puolan kuninkaiden hallinnassa. Ja he olivat varmoja, että kaikki nämä maat joissa ei enää asunut puolalaisia Ententen-maat olivat palauttamassa takaisin Puolan hallintaan.
Pariisin konferenssissa Puolan edustaja Pan Dmowski kehotti "määrittelemään Puolan rajat kääntymällä vuoteen 1772, aikaan ennen ensimmäistä Puolan jakoa". Mutta sitten hän selvensi: "Kun määritetään Puolan rajoja, on mahdotonta käsitellä vain niitä alueita, joissa puolalaisilla on enemmistö." Puola vaati, että heille palautetaan myös silloisen Saksan maat: "Lännessä Puola ei olisi tyytynyt vain vuoden 1772 historiallisiin rajoihin"
Saksa suostui luovuttamaan Puolalle kaikki alueet puolalaisen väestön kanssa. Puolalle luovutettiin Poznanin maakunnan. Lisäksi Saksa sitoutui "antamaan Puolalle kansainvälisten takuiden perusteella vapaan ja turvatun pääsyn merelle luovuttamalle sille satamia Danzigissä, Koenigsbergissä ja Memelissä".
Huomioikaa, että Danzigin saksalainen väestö ei halunnut elää Puolan hallinnon alaisena. Lisäksi Saksa menetti tässä tapauksessa maanväliseen kulkuyhteyden Itä-Preussian kanssa (lyhyen ajan kuluttua, vuonna 1939 puolalaisten ylimielinen kieltäytyminen antamasta Saksalle oikeuden niin kutsuttuun “Danzig-käytävään” eli maanpäällisen kommunikoinnin Itä-Preussin kanssa oli viimeinen niitti, jonka jälkeen Hitler päätti hyökätä Puolaan).
Puolalaiset vaativat luovuttamaan heille myös osan Itä-Preussista ja Memelin alueen, jonka asuttivat liettualaiset. Puola esitti alueellisia vaatimuksia myös Tšekkoslovakialle.
Ei ollut silloin naapureita, joiden ansiosta ”Euroopan hyena” ei pyrkisi saamaan itselleen maata. Pariisin konferenssissa Puola päätti liittyä voimakkaiden pelaajien joukkoon (Englanti, Ranska ja Yhdysvallat, jotka voittivat ensimmäisen maailmansodan) saadakseen sota-saalista tappiota kärsineiden Saksan ja Itävalta-Unkarin kustannuksella.
"Vaadimme Puolalle siirtomaita!"
Jostain syystä puolalaiset luulivat, että heillä, toisin kuin tšekeillä, slovakeilla, liettualaisilla ja muilla, on täysi oikeus osallistua Ententen maiden kanssa sodanjälkeisen maailman jälleenrakentamiseen.
Lisäksi Puolan Herrojen suureksi iloksi Venäjä ei ollut ensimmäisen maailmansodan voittajamaiden joukossa. Venäjän imperiumi lakkasi olemasta, venäläiset taistelivat kiihkeästi sodassa veli veljeä vastaan koko sen entisellä alueella. Tuolloin monille näytti, että historiallinen Venäjä olisi häviämässä kartoilta ikuisiksi ajoiksi. Puolalle taas näytti, että sille ei ole ahdasta pelkästään sen vuoden 1772 rajoissa, vaan myös koko Euroopassa. Olihan loppujen lopuksi kaikilla suurilla mailla omia siirtomaita. Puolassa perustettiin meri- ja siirtomaa-liiga.
Vuonna 1935 Puola julisti seuraavaa; ”Me puolalaiset, kuten italialaiset, seisomme suuren ongelman edessä oman nopeasti kasvavan väestön hyödyntämisessä ja sijoittamisessa. Me puolalaiset, kuten italialaiset, omaamme oikeuden vaatia, että meille avattaisiin vientimarkkinat ja uudet alueet asuttamiselle, jotta saisimme kansantaloudelle tarvittavat raaka-aineet samoilla ehdoilla, joilla muut siirtomaita hallitsivat maat saavat. "
Syyskuussa 1936 kansakuntien liiton kokouksessa Puolan ulkoministeri Jozef Beck luki vetoomuksen, joka koski Saksalta ja Ottomanin valtakunnalta saatujen siirtomaiden käsittelevän komission laajentamista, tavoitteena että kaikki niistä kiinnostuneet maat voisivat saada osuutensa.
Vuonna 1937 julkaistiin ”Puolan siirtomaiden teesi”. Myös siitä lähtien Puola alkoi järjestää säännöllisesti "meriviikkoja", joiden mottona oli: "Tarvitsemme vahvaa laivastoa ja siirtomaita". Vuonna 1938 päätettiin pitää ns. "Siirtomaapäivät" suurineen kulkueineen ja juhlallisilla palveluilla kirkoissa. ”Meri- ja siirtomaiden liiga” kannusti: ”Älä jätä ketään välinpitämättömäksi, anna jokaisen äänen muuttua huudoksi: Vaadimme vapaata pääsyä resursseihin! Vaadimme siirtomaita Puolalle!” Puolalaiset ostivat massiivisesti korkkikypäriä ja muita "valkoisen Herran" käyttämiä esineitä.
Puolan siirtomaavaatimukset ulottuivat Togoon, Kameruniin, Madagaskariin, Liberiaan, maanalueeseen Brasiliassa ja Argentiinassa ja jopa Antarktisen alueella.
Puola halusi viedä Portugalialta Angolan ja Mosambikin, sijoittaa uudisasukkaita Ranskan siirtomaisiin Afrikkaan. Rhodesiasta keskusteltiin myös. Yritettiin myös esittää vaatimuksia Trinidad ja Tobagolle ja Gambialle.
Lopuksi Puola sai vain ne maat, jotka se onnistui valtaamaan naapureiltaan. Puolan kysymykseen sen siirtomaista Ison-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen edustajat vastustivat halveksittavalla hiljaisuudella.
Ystävyys Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan
Loukkaantunut Puola päätti ystävystyä Saksan kanssa osoittaen räikeän epäkiitollisuuden Ranskalle, jonka ansiosta puolalaiset eivät pelkästään palauttaneet itsenäisyyden, vaan myös torjuivat Tukhachevskin hyökkäyksen Varsovaan vuonna 1920. Vuonna 1932 Pilsudski karkotti Puolasta Ranskan armeijan sotilaita. Vuoden 1934 aikana Puola lopetti kokonaan sotilaallisen yhteistyön Ranskan kanssa.
Puolan suurlähettiläs Ranskassa Lipsky totesi: ”Puola ei enää tarvitse Ranskaa. Puola pahoittelee myös sitä, että suostui aikanaan hyväksymään Ranskan avun, ottaen huomioon sen hinnan, jonka Puola joutuu nyt maksamaan siitä." Eli he antoivat silloin apua, mutta nyt eivät haluaa jakaa siirtomaita!
Tämä prioriteettimuutos selitettiin sillä, että Puolan Jozef Pilsudskilla oli paljon yhteistä Saksan kanssa, jossa Adolf Hitler saatettiin valtaan. ”Euroopan hyena” tunsi, että uusi nuori verenhimoinen saalistaja kasvaa ja vahvistuu kadonneen Saksan sijalla. Ei ole sattumaa, että kun Krakovassa saatettiin Pilsudskin hautaan, Hitler järjesti symboliset jäähyväiset ystävälleen ja aatemiehelle Saksan pääkaupungissa. Führer osallistui henkilökohtaisesti surunseremoniaan Pyhän Jadwigaan kirkossa Berliinissä ja antoi viimeiset kunnianosoitukset Puolan diktaattorin symbolisen arkun edessä, Puolan kuningaskunnan lipun alla. Sen ajan sanomalehdissä julkaistiin valokuva joka allekirjoitettiin: "Sureva Hitler marsalkka Pilsudskin haudalla."
Puolassa Göring käveli eturivissä kuolleen puolalaisen diktaattorin ruumiin takana. Kaikki saksalaiset suurimmat sanomalehdet julkaisivat osanottonsa etusivuilla. Esimerkiksi Völkischer Beobachter kirjoitti: "Uusi Saksa laski lippunsa ja standardinsa tämän suuren valtiomiehen haudalle, jolla oli ensimmäistä kertaa rohkeutta avoimeen ja luottamuksellisen liittoon kansallissosialistisen valtakunnan kanssa."
Adolf Hitler julisti kansallisen surun Saksassa. Ja Puolan tappion jälkeen jo miehitetyssä Krakovassa hän asetti saksalaisen kunniavartion Pilsudskin haudalle.
On mielenkiintoista kuinka Puolassa uskalletaan vielä syyttää Stalinia siitä, että Neuvostoliitto teki Saksan kanssa vuonna 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen? Tietäen, että kaikista Euroopan maista juuri Puola oli ensimmäinen, joka teki jo vuonna 1934 tällaisen sopimuksen Saksan kanssa.
Puola oli natsi-Saksan todellinen ystävä. Sen jälkeen kun Saksa, Italia ja Japani poistuivat Kansainliiton liigasta, Puolasta tuli heidän lakimiehensä. Puolalaiset edistivät Kansainliitossa natsi-Saksan etuja, oikeuttivat Italian Etiopian valloitusta ja Japanin hyökkäystä Kiinaan. Puolusteli Saksan oikeutta asettaa yleisen asevelvollisuuden, sotilaallisten rajoitusten poistamista, natsijoukkojen pääsyä Reinin demilitarisoidulle alueelle vuonna 1936, Itävallan anschluss.
Mikä aiheutti tällaisen Puolan ystävyyden Saksan kanssa, josta he yrittivät niin innokkaasti aivan äskettäin Versaillesissa repiä lisää saksalaisia maita? Ilmeisesti Hitlerin suunnitelmat jotka hän ilmoitti kirjassaan Mine Kampf. Kirjassan Hitler ilmoitti saksalaisten tarvitsevan ”asuintilaa” jonka hän aikoo valloittaa idästä. Mutta Puolahan on haaveillut täsmälleen samasta asiasta jo vuodesta 1920!
Puolan Iranin suurlähettiläs Karsho-Siedlevsky kirjoitti Varsovaan: ”Euroopan poliittinen näkymä itään on selkeä. Muutamassa vuodessa Saksa taistelee Neuvostoliittoa vastaan, ja Puola tukee vapaaehtoisesti tai pakotettuna Saksaa tässä sodassa. On parempi, että Puola on ehdottomasti Saksan puolella jo ennen konfliktia, koska Puolan alueelliset edut lännessä ja Puolan poliittiset tavoitteet idässä, pääasiassa Ukrainassa, voidaan varmistaa vain aikaisemmin solmitulla Puolan ja Saksan sopimuksella. " Karsho-Sedlevsky lupasi tehdä kaikkensa "suostutellakseen ja rohkaisemaan persialaisia ja afgaaneja aktiiviseen rooliin tulevassa neuvostovastaisessa sodassa".
Joulukuussa 1938 Puolan armeijan päämajan 2. divisioonan (tiedusteluosaston) raportissa todettiin selvästi: ”Venäjän hajottaminen on Puolan idän politiikan ydintä ... Siksi meidän mahdollinen kantamme pelkistetään seuraavaan päätelmään: kuka osallistuu jakoon. Puolan ei pidä pysyä passiivisena tässä upeassa historiallisessa tilanteessa. Tehtävänä on valmistautua hyvissä ajoin fyysisesti ja henkisesti ... Päätavoitteena on Venäjän heikentäminen ja kukistaminen. "
Münchenin salaliiton jälkeen, jolloin jaettiin Tšekkoslovakia yhdessä Saksan kanssa, Puola vihdoin onnistui saamaan Tieszynin alueen, josta se oli unelmoinut jo vuodesta 1918.
Juuri tästä Churchill sanoo myöhemmin, että Puola "osallistui hyeenan ahneudella Tšekkoslovakian valtion ryöstöön ja tuhoamiseen".
Aivan viimeiseen saakka puolalaiset toivoivat lähtevänsä natsi-Saksan joukkojen kanssa Moskovaan. Jopa tammikuussa 1939, kun vain muutama kuukausi oli jäljellä ennen kuin natsi-Saksa hyökkäisi Puolaan, Puolan ulkoministeri Jozef Beck ilmoitti Saksan ulkoministerille Joachim Ribbentropille, että Puola asettaa vaatimuksia Neuvostoliiton Ukrainalle ja pääsylle Mustalle merelle. Ja Puolan armeijan komento laatii sotasuunnitelmia Neuvostoliittoa vastaan - "itä" ("Wsud").
Puola ja Münchenin sopimus
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939, kun saksalaiset joukot hyökkäsivät Puolaan. Mutta ennen sitä oli Münchenin sopimus. Sen jälkeen Natsi-Saksa tuhosi Eurooppalaisen valtion itsenäisyyden, jonka suvereniteetin takasivat Iso-Britannia, Ranska ja USA Pariisin konferenssissa.
Voitaisiin olettaa, että Itävallan Anschlussia voitaisiin pitää "Saksankielisten kansan kahden haaran yhdistämisenä". Mutta miksikä pitäisi kutsua Saksan hyökkäystä sudeettialueelle ja niiden liittämistä itselleen, ja sitten Tšekin tasavallan miehityksen ja sen muuttamista "Böömin ja Määrin protektoraatiksi"?
Tätä on syytä pitää Saksan ensimmäisenä askeleena kohti maailmansotaa.
On huomioitavaa, että Japani, Natsi-Saksan liittolainen Kominternien vastaisessa sopimuksessa, oli suorittanut Kiinassa täysimääräisiä sotilasoperaatioita heinäkuusta 1937 lähtien. Kiinalaisille, jotka menettivät 35 miljoonaa ihmistä sodassa japanilaisten kanssa, maailmansota alkoi juuri tästä hetkestä. Ja juuri militaristisen Japanin antautumista pidetään toisen maailmansodan virallisena loppuna.
Sen jälkeen kun maailman johtavat suurvallat kokoontuivat Müncheniin ja antoivat Hitlerille ”syötäväksi” Tšekkoslovakian, suuri sota Euroopassa tuli väistämättömäksi. Saksaa oli ehdottomasti suunnattu ja jopa työnnetty sotaretkeen itään.
Kaikki Moskovan yritykset tehdä sopimus Ison-Britannian ja Ranskan kanssa estääkseen Saksan hyökkäystä Tšekkoslovakiaan kohtasivat Englannin ja Ranskan valtuuskuntien suoraa sabotointia. Oli aivan selvää, että itse asiassa Englanti tai Ranska eivät aikoneen puolustaa Tšekkoslovakiaa yhdessä Neuvostoliiton kanssa.
Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että vielä vuonna 1924 Tšekkoslovakia ja Ranska tekivät keskinäisen avunannon sopimuksen. Pariisi lupasi puolustaa Tšekkoslovakiaa sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Tšekkoslovakia allekirjoitti vuonna 1935 keskinäisen avunannon sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Mutta Neuvostoliitolla ja Tšekkoslovakialla ei ollut yhteistä rajaa. Siksi kaikki riippui siitä, suostuuko Puola päästämään Neuvostoliiton joukkoja auttamaan Tšekkoslovakiaa.
Neuvostoliitto tuomitsi ankarasti Itävallan Anschlussin. Ulkoasiain kansankomissaari Maxim Litvinov julisti Neuvostoliiton hallituksen puolesta Neuvostoliiton valmiuden "osallistua yhteisiin toimiin, jotka ratkaistaan yhdessä sen kanssa ja joiden tarkoituksena on pysäyttää aggressiivinen jatkokehitys ja poistaa uuden maailmansodan kasvava vaara".
Mutta olisiko todella voinut odottaa Englannilta ja Ranskalta haluja tehdä vilpitöntä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa Saksan hillitsemiseksi? Loppujen lopuksi Hitler saatettiin valtaan ja autettiin luomaan Saksan sotakoneen mahdollisimman lyhyessä ajassa juuri Neuvostoliiton murskaamiseksi.
Ja Tšekkoslovakian kohtalosta he olivat vähiten huolissaan. Ison-Britannian suurlähettiläs Berliinissä Neville Henderson ilmoitti epävirallisesti Saksan ulkoministeriölle, että "Englanti ei ota pienintäkään riskiä yhdelläkään merimiehellä tai lentäjällä Tšekkoslovakian vuoksi".
Ja Englannin pääministeri Chamberlain itse sanoi haastattelussa kanadalaisille ja amerikkalaisille toimittajille avoimesti, että "nykyisessä muodossaan Tšekkoslovakia ei ole elinkelpoinen ... tšekkien on hyväksyttävä Saksan vaatimukset".
Samaan aikaan kun Lontoo vaati, että tšekit löytäisivät kompromissin Sudeten saksalaisten kanssa, he lupasivat asettua välimieheksi.
Moskova taas ilmoitti, että Neuvostoliitto oli valmis täyttämään oman sitoumuksensa Tšekkoslovakialle. Neuvostoliitto kehotti Ranskan hallitusta kutsumaan koolle kolmen päämajan edustajia kokoukseen ja hyväksymään Ison-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton yhteisen julistuksen Tšekkoslovakian puolustamiseksi.
Mutta Lontoossa ja Pariisissa päätettiin jo osoittaa "rauhanturvaamisen" merkkejä antamalla Tšekkoslovakian Hitlerille.
Tuolloin Puola hieroi iloisesti käsiään. Loppujen lopuksi Hitler lupasi Puolan suurlähettiläälle Lipskylle, että mahdollisessa Puolan ja Tšekkoslovakian välisessä sotilaallisessa konfliktissa Tesinska alueesta saksalaiset tulevat puolalaisten puolelle. Puola yritti vaalia vielä 1918 Tesinskan alueen Tšekin tasavallalta. Jozef Pilsudski totesi avoimesti, että "keinotekoisesti ja rumasti-luotu Tšekkoslovakian tasavalta ei ole pelkästään Euroopan tasapainon perusta, vaan päinvastoin, sen heikko lenkki".
Kun Hitler päätti viedä Sudeettialueet Prahalta, puolalaiset tukivat heti Fuhreria. Puolan ulkoministeri Jozef Beck vieraili 14. tammikuuta 1938 Hitlerin luona ja Saksan ja Puolan väliset neuvottelut koskien Tšekkoslovakia aloitettiin. Berliini vaati sudeettisaksalaisten oikeuksien turvaamista ja Varsova vastaavilla vaatimuksilla - Tesin-puolalaisten oikeuksien turvaamista.
Kun Neuvostoliitto 12. toukokuuta ilmaisi olevansa valmis antamaan sotilaallista apua Tšekkoslovakialle vastakkainasettelussa Saksan kanssa, jos vain Puna-armeija saisi kulkea Romanian ja Puolan alueiden läpi, niin nämä valtiot sanoivat, etteivät ne salli Neuvostoliiton joukkojen läpikulkua. Varsova kieltäytyi ehdottomasti tukemasta Prahaa Saksaa vastaan. Puola kielsi myös Neuvostoliiton lentokoneiden mahdollisen kulun Tšekkoslovakian armeijan auttamiseksi.
Varsovalla oli taas hyvin lämpimät suhteet Berliiniin kanssa. Puola vahvisti lupauksensa olla päästämättä puna-armeijaa alueensa läpi, ja 24. elokuuta se ehdotti Berliinissä oman suunnitelman Tšekkoslovakian jakamiseksi. Sen mukaan Tieszyn Silesia siirtyi Puolalle, Slovakia ja Karpaattien Venäjä - Unkarille, loput maasta - Saksalle.
Lopulta Chamberlain ja Daladier sopivat Hitlerin kanssa. Tšekkoslovakian presidenttia Benesiä ei päästetty edes neuvotteluihin, ja hänet pakotettiin odottamaan käytävällä. Sen jälkeen he esittivät hänelle uhkavaatimuksen hyväksyä Saksan vaatimukset, ja jos hän kieltäytyy silloin Lontoo ja Pariisi jättävät Prahan yksistään Berliinin kanssa. Tšekkoslovakia antautui.
On huomattava, että Tšekkoslovakian ja Saksan asevoimat olivat tuolloin vertailukelpoisia, elleivät edes tasavertaiset. Ja ottaen huomioon Sudetenin vuorten linnoitetut alueet, tšekit olisivat voinut odottaa menestystä taistelussa hyökkääjää vastaan. Mutta rohkeutta ja päättäväisyyttä puolustaa omaa vapautta ei riittänyt.
Nürnbergin oikeudenkäynneissä sotamarsalkalle Keitelille esitettiin kysymys: ”Olisiko Saksa hyökännyt Tšekkoslovakiaan vuonna 1938, jos länsimaat olisivat tukeneet Prahaa?”, Hän vastasi: ”Tietysti ei. Emme olleet riittävän vahvoja armeijan kannalta. "
Myöhemmin Ranskan Varsovan suurlähettiläs Leon Noel myönsi: ”Münchenin sopimukset ja siitä johtuva Tšekkoslovakian pettäminen ovat kaikkein surkeimpia, häpeällisimpiä ja nöyryyttävimpiä jaksoja Ranskan kahden maailmansodan välisessä politiikassa, mikä johti historian tuhoisimpaan katastrofiin."
Kuten näemme monet jo tuolloin ymmärsivät kuka todella ajoi maailman sotaan. Ja mitä Euroopan unionin myyttien sepittäjät kirjoittaisivatkaan, niin se ei ollut Neuvostoliitto.
29. – 30. Syyskuuta välisenä yönä 1938 allekirjoitettiin kuuluisa Münchenin sopimus. Ja jo 30. syyskuuta Varsova esitti Tšekkoslovakian hallitukselle uuden uhkauksen, jossa se vaati välittömästi vaatimuksiensa toteuttamisen. Saksalaiset joukot saapuivat Sudeettialueille. Puolan joukot miehittivät Tšekkien Cieszynin alueen.
Puolassa kaikki hullaantuivat. Puolalaiset olivat jo valmiita yhdessä Hitlerin kanssa lähtemään kauan odotetulle "ristiretkelle" Moskovaan. Puolan suurlähettiläs Ranskassa ilmoitti jo ennen Münchenin sopimusta amerikkalaiselle suurlähettiläälle seuraavaa: ”Uskonnollinen sota alkaa fasismin ja bolsevismin välillä, ja jos Neuvostoliitto auttaa Tšekkoslovakiaa, Puola on valmis taistelemaan olkapää olkapäätä vastaan Saksan kanssa. Puolan hallitus on vakuuttunut siitä, että kolmen kuukauden kuluessa Venäjän joukot voitetaan kokonaan eikä Venäjä valtiota ole enää olemassakaan. "
Puolalaiset, jotka valittavat jatkuvasti Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, nostavat esiin Puna-armeijan ja Wehrmachtin yhteistä paraatia Brestissä vuonna 1939. Mutta samalla he eivät muista Saksan ja Puolan armeijan ystävällisiä tapaamisia miehitetyn Tšekkoslovakian maalla uusien rajojen rajaamisen aikana. Tärkein hankinta oli kuitenkin miehitetyn alueen teollisuuspotentiaali. Siellä sijaitsevat yritykset tuottivat vuoden 1938 lopulla melkein 41 prosenttia Puolan valuraudasta ja lähes 47 prosenttia teräksestä.
Kuten sanotaan, historialla ei voi jossitella. Mutta jokaiselle puolueettomalle historioitsijalle on selvää, että jos tuolloin Englanti ja Ranska sopisivat yhdessä Neuvostoliiton kanssa yhteisen turvallisuusjärjestelmän luomisesta Eurooppaan, niin kaikki olisi käynyt toisin. Jos johtavat maailman suurvallat olisivat täyttäneet velvollisuutensa Tšekkoslovakian tasavaltaa kohtaan ja Puola ei olisi yrittänyt estää sitä, niin kamalaa toista maailmansotaa ei todennäköisesti olisi tapahtunut.
Münchenin jälkeen Saksa pystyi nopeasti rakentamaan sotilaallisen voiman. Saksalaiset saivat aseita ja sotilaallisia tarvikkeita Tšekkoslovakian armeijalta, samoin kuin koko Tšekin sotateollisuuden, jota silloin kutsuttiin "Euroopan sotatehtaaksi".
Fuhrerin päättäväisyys aloittaa sota vahvistui. Samoin vahvistui hänen halveksunta kaikkia eurooppalaisia demokratioita kohtaan. Hitler ei luottanut pelkästään liittoutuneeseen fasistisen Mussolinin Italiaan ja militaristiseen Japaniin; vaan hän houkutteli satelliitteina Horthyn diktatuurin Unkarissa ja Antonescu Romaniassa.
Ja Chamberlain ja Daladier kun palasivat Münchenistä Lontooseen ja Pariisiin, julistivat juhlallisesti kansalleen, että he olivat tuoneet rauhan. He olivat varmoja, että Hitler lähtee itään. Ranskalaiset ja englantilaiset olivat iloisia ja pitivät hauskaa. Puolalaiset iloitsivat myös, mutta ei kauan. Kansan viisaus sanoo: "Älä kaivaa kuoppaa toiselle." Puola putosi juuri tällaiseen kuoppaan, josta Neuvostoliitto nosti sen 600 tuhatta sotilaitaan hengen hinnalla vuonna 1945.
Tänään - kiitospuheiden sijaan neuvostoliittolaiselle sotilasvapauttajalle ja henkilökohtaisesti Joseph Vissarionovich Stalinille puolalaisten pelastamisesta täystuhosta, Puolan valtion palauttamisesta ja Puolan maa-alueiden kasvattamisesta – kuuluu vain vääristettyjen myyttien mukaiset häikäilemättömät väitteet. Mutta historiallinen totuus varmasti voittaa "sivistyneen maailmanyhteisön" myyttisepitykset.
Euroopan parlamentin päätöslauselmassa sanotaan seuraavaa: ”Euroopan parlamentti korostaa, että toinen maailmansota, tuhoisin sota koko Euroopan historiassa, alkoi seurauksena pahamaineisesta natsien ja neuvostojen välisestä hyökkäämättömyys sopimuksesta, 23. elokuuta 1939, joka tunnetaan myös nimellä Molotov-Ribbentrop-sopimuksena, ja sen salaisista pöytäkirjoistaan jonka mukaan kaksi totalitaarista hallitusta, joiden yhteinen tavoite oli valloittaa maailma ja jakaa Euroopan kahteen vaikutusalueeseen. " Tämän uuden historian version mukaan Hitlerin ja Stalinin salaliiton ja liittoutumisen ensimmäinen uhri oli parka Puola.
Puolalaisen version mukaan jo kahdeksannentoista vuosisadasta alkaen ahneet ja aggressiiviset naapurit Saksa, Itävalta ja Venäjä kolmesti riistivät ja jakoivat keskenään Puolan vapauden keskenään. Ja vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Venäjän, Itä-Unkarin ja Saksan imperiumit romahtivat, Puola pystyi palauttamaan itsenäisyyden.
Mutta kauan puolalaiset eivät nauttineet rauhan ilosta kotimaassaan. Puolan ikuiset viholliset - Saksa ja Venäjä - hyökkäsivät petollisesti rauhaa rakastaan, demokraattiseen Puolaan. Vuonna 1939 Stalin ja Hitler, liittouduttuaan jakoivat Puolan neljännen kerran. Juuri tämä rikos, josta näinä päivinä kirjoitetaan Euroopan unionissa oli toisen maailmansodan alku.
Puolaa tässä 2000-luvun "historiassa" julistetaan syyttömäksi uhriksi, maaksi, jota kärsi eniten kahdesta totalitaarista hallinnosta. Ja siksi Puolalla on oikeus vaatia vastuuseen Saksan ja Venäjän, sekä vaatia hyökkääjiltä korvauksia.
Tässä historian versiossa Puna-armeija ei vapauttanut Puolaa. Ainoastaan vuonna 1945 Saksan miehitys korvattiin Neuvostoliiton miehityksellä, josta "totalitaaristen hallitusten uhri" kärsi Neuvostoliiton romahdukseen saakka.
Mutta Saksa ainakin tunnusti syyllisyytensä sivistyneelle maailmalle ja kärsineelle Puolalle. Mutta Venäjä, Neuvostoliiton seuraaja, ei itsepäisesti halua tehdä parannusta ja pyytää anteeksi siitä tosiasiasta, että se "miehitti" Itä-Euroopan maita vuonna 1945. Koko ”sivistyneen maailmanyhteisön” tehtävänä on pakottaa Venäjä tunnustamaan syyllisyytensä ja maksamaan kärsineille maille Neuvostoliiton synnit.
Ja todellakin, myyttien tekijöiden mukaan, Neuvostoliitto oli huonompi kuin Saksa, koska vuonna 1939 hyökkäsi petollisesti Puolan ”selkään”. Hyökkäsivät siinä hetkenä, kun Puolan armeija oli juuri ja juuri murtamassa sodan selkärangan, ja hetken kuluttua se olisi ollut jo Berliiniin porteilla.
Kaikki puolalaiset liikkeet on muistissa
Vaikuttaa, että kaikki palaset olivat sopivasti paikallaan tässä toisen maailmansodan alkamis-versiossa: viaton rauhaa rakastava Puola ja kaksi totalitaarista hirviötä. Gorbatšovin ja Jeltsinin johdolla Venäjä oli melkein samaa mieltä lännessä kirjoitetusta kahdennenkymmenennen vuosisadan historiasta ja jopa ottanut tällaisen tulkinnan historiakirjoihinsa, jotka oli valmistettu Soroksen "hyväntekeväisyys" rahoilla.
Mutta länsimaiden toisen maailmansodan myyttien tekijöiden kauhistukseksi seuraava ”venäläinen diktaattori” Putin, kuten he itse nimittävät häntä, päätti ”uudelleen kirjoittaa historian”, ja Venäjä alkaa avata arkistojaan ja julkaista erittäin epämiellyttäviä asiakirjoja.
Toisen maailmansodan oikeassa historiassa, jo kauan olleiden avoimien ja tunnettujen asiakirjojen mukaan, joita kaikkien maiden historioitsijat ovat tutkineet, Puola näyttäytyy maana, joka ei ole mitenkään viaton uhri.
Oikeastaan Puola oli se maa, joka toivoi ”ansaita” naapureidensa, pääasiassa Neuvostoliiton kustannuksella, Puola teki kaikkensa saadakseen Euroopan sodan puhkeamaan. On mahdotonta kiistää, että 1930-luvulla Hitler-Saksalla ei ollut uskollisempaa liittolaista kuin Puola ja sen johtaja Jozef Pilsudskia. Tarkemman kuvauksen toisesta «Puolan kuningaskunnasta ja Liettuan suuriruhtinaskunnasta” (Versaillen ruman lapsen) antoi Winston Churchill: "Euroopan hyeena."
Saatuaan itsenäisyyden vuonna 1918, Puola alkoi välittömästi palauttaa ”Puolan kuningaskunnan” maita mereltä merelle - Baltiasta Mustalle merelle. Kaikki naapurimaat, jotka olivat osa ”Puolan kuningaskuntaa” sen kukoistaessa seitsemännentoista vuosisadan aikana, ylpeät puolalaiset Herrat päättivät heti palata miekalla.
Puolalaiset valloittivat Vilnan ja noin kolmanneksen Liettuan tasavallan alueesta, jonka rajat määritettiin Versaillesissa, samoin kuin myös itse Puolan tasavallan rajat.
Mutta Puola väitti, että sellaista maata kuin Liettua ei ole koskaan ollut. Puolan aatelisto unohti, että vuonna 1569 Lublinin liittolain mukaan Puolan kuningaskunta ja Liettuan suurherttuakunta yhdistyivät vapaaehtoisesti. Puolassa kutsuttiin koolle yleinen seimi, mutta samalla säilytettiin Liettuan suurherttuakunnan erillinen hallinto, samoin kuin omat oikeutensa ja lakinsa, erillinen armeija ja budjetti. Liettuan suurherttuakunta koostui tuolloin puolelta osin Länsi-Venäjän ruhtinaskunnista ja sen valtionkieli oli venäjä.
Tämän liiton seurauksena Puola perii tuolloin nykyisen Ukrainan ja Valkovenäjän maita. Puolalaisten valloittama Vilna on ollut Liettua-Venäjän suurherttuakunnan pääkaupunki Olgerdin ja Gediminasin ajoista lähtien.
Ehkä Euroopan ”voimakkain ja suurin valtio” ei menehtyisi, jos Puolan aatelisto ei pyrkisi pakottamalla kääntää Länsi-Venäjän maiden asukkaita katoliseen uskontoon ja muuttaa ne maaorjiksi.
Muistutamme, että Länsi- ja Etelä-Venäjän ortodoksisen kansan taistelu heidän oikeuksistaan, mm. lukuisat kasakkasodat, kuten niitä kutsuttiin Puolassa, heikensivät Puolan kuningaskunnan valtaa.
Ja Puolan ensimmäinen jako tapahtui sen jälkeen, kun ylimieliset puolalaiset hylkäsivät Venäjän keisarinna Katariina II: n vaatimuksen tarjota Puolan valtakunnan ortodoksisen kirkon alaisille yhtäläiset oikeudet katolisten kanssa. Katariina Suuri ortodoksisen uskonnon suojelijana, nähtyään, että puolalaisten kanssa ei sopua tule, liitti Ukrainan ja Valkovenäjän maa-alueet, joissa asustivat ortodoksiset venäläiset Venäjän valtakuntaan.
Vuonna 1918 puolalainen aatelisto muisti, että joskus Kiova oli osa venäjän voivodikuntaa Puolan kuningaskunnassa. Seitsemännentoista vuosisadan puolivälissä Moskovan valtakunta valloitti Puolan ja Liettuan suurherttukunnasta Venäjän muinaisen pääkaupungin Kiovan ja Smolenskin, ”isiensä ja isoisiensä alkuperäiset Venäjän maat”.
Vuonna 1919 puolalaiset hyödynsivät Venäjän sisällissotaa ja lähtivät palauttamaan "Itä-Kresyn", ja Kiovan mukaan lukien. Puolalaiset häädettiin pois valloitetuista Kiovasta ja Minskistä ja ajettiin aina Varsovaan asti. Mutta kahden maailmanvallankumouksen fanaatikon - "vallankumouksen demoni" Trotsky ja "punainen Bonaparte" Tukhachevsky - seikkailuhalun ansiosta puolalaiset pystyivät entente-maiden avulla tekemään "Veiksel-ihmeen".
Neuvostoliiton Venäjä taisteli tuolloin Wrangelin kanssa, kaukoitä oli miehitetty Japanin ja Amerikan joukoilla, ja koko entisen venäjän-imperiumin alueella kävi raaka sota veli veljeä vastaan. Puolan kanssa jouduttiin solmimaan Riian rauha, jonka mukaan puolalaiset saivat itselleen Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valko-Venäjän maat.
Mutta Puolaa ei tyydyttänyt uudet itäiset maat, jotka se sai Liettuan ja Neuvosto-Venäjän kustannuksella.
Pariisin rauhankonferenssissa Puolan edustajat vaativat antamaan heille myös osan Saksasta. Puolan argumentit perustuivat siihen, että joskus kauan sitten Puolan kuninkaat omistivat nämä maat kuten esim Saksan Sleesian.
Uuden Puolan hallitsijat palauttivat mieleen huolellisesti, mitkä maat ja mitä kansat olivat Puolan kuninkaiden hallinnassa. Ja he olivat varmoja, että kaikki nämä maat joissa ei enää asunut puolalaisia Ententen-maat olivat palauttamassa takaisin Puolan hallintaan.
Pariisin konferenssissa Puolan edustaja Pan Dmowski kehotti "määrittelemään Puolan rajat kääntymällä vuoteen 1772, aikaan ennen ensimmäistä Puolan jakoa". Mutta sitten hän selvensi: "Kun määritetään Puolan rajoja, on mahdotonta käsitellä vain niitä alueita, joissa puolalaisilla on enemmistö." Puola vaati, että heille palautetaan myös silloisen Saksan maat: "Lännessä Puola ei olisi tyytynyt vain vuoden 1772 historiallisiin rajoihin"
Saksa suostui luovuttamaan Puolalle kaikki alueet puolalaisen väestön kanssa. Puolalle luovutettiin Poznanin maakunnan. Lisäksi Saksa sitoutui "antamaan Puolalle kansainvälisten takuiden perusteella vapaan ja turvatun pääsyn merelle luovuttamalle sille satamia Danzigissä, Koenigsbergissä ja Memelissä".
Huomioikaa, että Danzigin saksalainen väestö ei halunnut elää Puolan hallinnon alaisena. Lisäksi Saksa menetti tässä tapauksessa maanväliseen kulkuyhteyden Itä-Preussian kanssa (lyhyen ajan kuluttua, vuonna 1939 puolalaisten ylimielinen kieltäytyminen antamasta Saksalle oikeuden niin kutsuttuun “Danzig-käytävään” eli maanpäällisen kommunikoinnin Itä-Preussin kanssa oli viimeinen niitti, jonka jälkeen Hitler päätti hyökätä Puolaan).
Puolalaiset vaativat luovuttamaan heille myös osan Itä-Preussista ja Memelin alueen, jonka asuttivat liettualaiset. Puola esitti alueellisia vaatimuksia myös Tšekkoslovakialle.
Ei ollut silloin naapureita, joiden ansiosta ”Euroopan hyena” ei pyrkisi saamaan itselleen maata. Pariisin konferenssissa Puola päätti liittyä voimakkaiden pelaajien joukkoon (Englanti, Ranska ja Yhdysvallat, jotka voittivat ensimmäisen maailmansodan) saadakseen sota-saalista tappiota kärsineiden Saksan ja Itävalta-Unkarin kustannuksella.
"Vaadimme Puolalle siirtomaita!"
Jostain syystä puolalaiset luulivat, että heillä, toisin kuin tšekeillä, slovakeilla, liettualaisilla ja muilla, on täysi oikeus osallistua Ententen maiden kanssa sodanjälkeisen maailman jälleenrakentamiseen.
Lisäksi Puolan Herrojen suureksi iloksi Venäjä ei ollut ensimmäisen maailmansodan voittajamaiden joukossa. Venäjän imperiumi lakkasi olemasta, venäläiset taistelivat kiihkeästi sodassa veli veljeä vastaan koko sen entisellä alueella. Tuolloin monille näytti, että historiallinen Venäjä olisi häviämässä kartoilta ikuisiksi ajoiksi. Puolalle taas näytti, että sille ei ole ahdasta pelkästään sen vuoden 1772 rajoissa, vaan myös koko Euroopassa. Olihan loppujen lopuksi kaikilla suurilla mailla omia siirtomaita. Puolassa perustettiin meri- ja siirtomaa-liiga.
Vuonna 1935 Puola julisti seuraavaa; ”Me puolalaiset, kuten italialaiset, seisomme suuren ongelman edessä oman nopeasti kasvavan väestön hyödyntämisessä ja sijoittamisessa. Me puolalaiset, kuten italialaiset, omaamme oikeuden vaatia, että meille avattaisiin vientimarkkinat ja uudet alueet asuttamiselle, jotta saisimme kansantaloudelle tarvittavat raaka-aineet samoilla ehdoilla, joilla muut siirtomaita hallitsivat maat saavat. "
Syyskuussa 1936 kansakuntien liiton kokouksessa Puolan ulkoministeri Jozef Beck luki vetoomuksen, joka koski Saksalta ja Ottomanin valtakunnalta saatujen siirtomaiden käsittelevän komission laajentamista, tavoitteena että kaikki niistä kiinnostuneet maat voisivat saada osuutensa.
Vuonna 1937 julkaistiin ”Puolan siirtomaiden teesi”. Myös siitä lähtien Puola alkoi järjestää säännöllisesti "meriviikkoja", joiden mottona oli: "Tarvitsemme vahvaa laivastoa ja siirtomaita". Vuonna 1938 päätettiin pitää ns. "Siirtomaapäivät" suurineen kulkueineen ja juhlallisilla palveluilla kirkoissa. ”Meri- ja siirtomaiden liiga” kannusti: ”Älä jätä ketään välinpitämättömäksi, anna jokaisen äänen muuttua huudoksi: Vaadimme vapaata pääsyä resursseihin! Vaadimme siirtomaita Puolalle!” Puolalaiset ostivat massiivisesti korkkikypäriä ja muita "valkoisen Herran" käyttämiä esineitä.
Puolan siirtomaavaatimukset ulottuivat Togoon, Kameruniin, Madagaskariin, Liberiaan, maanalueeseen Brasiliassa ja Argentiinassa ja jopa Antarktisen alueella.
Puola halusi viedä Portugalialta Angolan ja Mosambikin, sijoittaa uudisasukkaita Ranskan siirtomaisiin Afrikkaan. Rhodesiasta keskusteltiin myös. Yritettiin myös esittää vaatimuksia Trinidad ja Tobagolle ja Gambialle.
Lopuksi Puola sai vain ne maat, jotka se onnistui valtaamaan naapureiltaan. Puolan kysymykseen sen siirtomaista Ison-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen edustajat vastustivat halveksittavalla hiljaisuudella.
Ystävyys Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan
Loukkaantunut Puola päätti ystävystyä Saksan kanssa osoittaen räikeän epäkiitollisuuden Ranskalle, jonka ansiosta puolalaiset eivät pelkästään palauttaneet itsenäisyyden, vaan myös torjuivat Tukhachevskin hyökkäyksen Varsovaan vuonna 1920. Vuonna 1932 Pilsudski karkotti Puolasta Ranskan armeijan sotilaita. Vuoden 1934 aikana Puola lopetti kokonaan sotilaallisen yhteistyön Ranskan kanssa.
Puolan suurlähettiläs Ranskassa Lipsky totesi: ”Puola ei enää tarvitse Ranskaa. Puola pahoittelee myös sitä, että suostui aikanaan hyväksymään Ranskan avun, ottaen huomioon sen hinnan, jonka Puola joutuu nyt maksamaan siitä." Eli he antoivat silloin apua, mutta nyt eivät haluaa jakaa siirtomaita!
Tämä prioriteettimuutos selitettiin sillä, että Puolan Jozef Pilsudskilla oli paljon yhteistä Saksan kanssa, jossa Adolf Hitler saatettiin valtaan. ”Euroopan hyena” tunsi, että uusi nuori verenhimoinen saalistaja kasvaa ja vahvistuu kadonneen Saksan sijalla. Ei ole sattumaa, että kun Krakovassa saatettiin Pilsudskin hautaan, Hitler järjesti symboliset jäähyväiset ystävälleen ja aatemiehelle Saksan pääkaupungissa. Führer osallistui henkilökohtaisesti surunseremoniaan Pyhän Jadwigaan kirkossa Berliinissä ja antoi viimeiset kunnianosoitukset Puolan diktaattorin symbolisen arkun edessä, Puolan kuningaskunnan lipun alla. Sen ajan sanomalehdissä julkaistiin valokuva joka allekirjoitettiin: "Sureva Hitler marsalkka Pilsudskin haudalla."
Puolassa Göring käveli eturivissä kuolleen puolalaisen diktaattorin ruumiin takana. Kaikki saksalaiset suurimmat sanomalehdet julkaisivat osanottonsa etusivuilla. Esimerkiksi Völkischer Beobachter kirjoitti: "Uusi Saksa laski lippunsa ja standardinsa tämän suuren valtiomiehen haudalle, jolla oli ensimmäistä kertaa rohkeutta avoimeen ja luottamuksellisen liittoon kansallissosialistisen valtakunnan kanssa."
Adolf Hitler julisti kansallisen surun Saksassa. Ja Puolan tappion jälkeen jo miehitetyssä Krakovassa hän asetti saksalaisen kunniavartion Pilsudskin haudalle.
On mielenkiintoista kuinka Puolassa uskalletaan vielä syyttää Stalinia siitä, että Neuvostoliitto teki Saksan kanssa vuonna 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen? Tietäen, että kaikista Euroopan maista juuri Puola oli ensimmäinen, joka teki jo vuonna 1934 tällaisen sopimuksen Saksan kanssa.
Puola oli natsi-Saksan todellinen ystävä. Sen jälkeen kun Saksa, Italia ja Japani poistuivat Kansainliiton liigasta, Puolasta tuli heidän lakimiehensä. Puolalaiset edistivät Kansainliitossa natsi-Saksan etuja, oikeuttivat Italian Etiopian valloitusta ja Japanin hyökkäystä Kiinaan. Puolusteli Saksan oikeutta asettaa yleisen asevelvollisuuden, sotilaallisten rajoitusten poistamista, natsijoukkojen pääsyä Reinin demilitarisoidulle alueelle vuonna 1936, Itävallan anschluss.
Mikä aiheutti tällaisen Puolan ystävyyden Saksan kanssa, josta he yrittivät niin innokkaasti aivan äskettäin Versaillesissa repiä lisää saksalaisia maita? Ilmeisesti Hitlerin suunnitelmat jotka hän ilmoitti kirjassaan Mine Kampf. Kirjassan Hitler ilmoitti saksalaisten tarvitsevan ”asuintilaa” jonka hän aikoo valloittaa idästä. Mutta Puolahan on haaveillut täsmälleen samasta asiasta jo vuodesta 1920!
Puolan Iranin suurlähettiläs Karsho-Siedlevsky kirjoitti Varsovaan: ”Euroopan poliittinen näkymä itään on selkeä. Muutamassa vuodessa Saksa taistelee Neuvostoliittoa vastaan, ja Puola tukee vapaaehtoisesti tai pakotettuna Saksaa tässä sodassa. On parempi, että Puola on ehdottomasti Saksan puolella jo ennen konfliktia, koska Puolan alueelliset edut lännessä ja Puolan poliittiset tavoitteet idässä, pääasiassa Ukrainassa, voidaan varmistaa vain aikaisemmin solmitulla Puolan ja Saksan sopimuksella. " Karsho-Sedlevsky lupasi tehdä kaikkensa "suostutellakseen ja rohkaisemaan persialaisia ja afgaaneja aktiiviseen rooliin tulevassa neuvostovastaisessa sodassa".
Joulukuussa 1938 Puolan armeijan päämajan 2. divisioonan (tiedusteluosaston) raportissa todettiin selvästi: ”Venäjän hajottaminen on Puolan idän politiikan ydintä ... Siksi meidän mahdollinen kantamme pelkistetään seuraavaan päätelmään: kuka osallistuu jakoon. Puolan ei pidä pysyä passiivisena tässä upeassa historiallisessa tilanteessa. Tehtävänä on valmistautua hyvissä ajoin fyysisesti ja henkisesti ... Päätavoitteena on Venäjän heikentäminen ja kukistaminen. "
Münchenin salaliiton jälkeen, jolloin jaettiin Tšekkoslovakia yhdessä Saksan kanssa, Puola vihdoin onnistui saamaan Tieszynin alueen, josta se oli unelmoinut jo vuodesta 1918.
Juuri tästä Churchill sanoo myöhemmin, että Puola "osallistui hyeenan ahneudella Tšekkoslovakian valtion ryöstöön ja tuhoamiseen".
Aivan viimeiseen saakka puolalaiset toivoivat lähtevänsä natsi-Saksan joukkojen kanssa Moskovaan. Jopa tammikuussa 1939, kun vain muutama kuukausi oli jäljellä ennen kuin natsi-Saksa hyökkäisi Puolaan, Puolan ulkoministeri Jozef Beck ilmoitti Saksan ulkoministerille Joachim Ribbentropille, että Puola asettaa vaatimuksia Neuvostoliiton Ukrainalle ja pääsylle Mustalle merelle. Ja Puolan armeijan komento laatii sotasuunnitelmia Neuvostoliittoa vastaan - "itä" ("Wsud").
Puola ja Münchenin sopimus
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939, kun saksalaiset joukot hyökkäsivät Puolaan. Mutta ennen sitä oli Münchenin sopimus. Sen jälkeen Natsi-Saksa tuhosi Eurooppalaisen valtion itsenäisyyden, jonka suvereniteetin takasivat Iso-Britannia, Ranska ja USA Pariisin konferenssissa.
Voitaisiin olettaa, että Itävallan Anschlussia voitaisiin pitää "Saksankielisten kansan kahden haaran yhdistämisenä". Mutta miksikä pitäisi kutsua Saksan hyökkäystä sudeettialueelle ja niiden liittämistä itselleen, ja sitten Tšekin tasavallan miehityksen ja sen muuttamista "Böömin ja Määrin protektoraatiksi"?
Tätä on syytä pitää Saksan ensimmäisenä askeleena kohti maailmansotaa.
On huomioitavaa, että Japani, Natsi-Saksan liittolainen Kominternien vastaisessa sopimuksessa, oli suorittanut Kiinassa täysimääräisiä sotilasoperaatioita heinäkuusta 1937 lähtien. Kiinalaisille, jotka menettivät 35 miljoonaa ihmistä sodassa japanilaisten kanssa, maailmansota alkoi juuri tästä hetkestä. Ja juuri militaristisen Japanin antautumista pidetään toisen maailmansodan virallisena loppuna.
Sen jälkeen kun maailman johtavat suurvallat kokoontuivat Müncheniin ja antoivat Hitlerille ”syötäväksi” Tšekkoslovakian, suuri sota Euroopassa tuli väistämättömäksi. Saksaa oli ehdottomasti suunnattu ja jopa työnnetty sotaretkeen itään.
Kaikki Moskovan yritykset tehdä sopimus Ison-Britannian ja Ranskan kanssa estääkseen Saksan hyökkäystä Tšekkoslovakiaan kohtasivat Englannin ja Ranskan valtuuskuntien suoraa sabotointia. Oli aivan selvää, että itse asiassa Englanti tai Ranska eivät aikoneen puolustaa Tšekkoslovakiaa yhdessä Neuvostoliiton kanssa.
Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että vielä vuonna 1924 Tšekkoslovakia ja Ranska tekivät keskinäisen avunannon sopimuksen. Pariisi lupasi puolustaa Tšekkoslovakiaa sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Tšekkoslovakia allekirjoitti vuonna 1935 keskinäisen avunannon sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Mutta Neuvostoliitolla ja Tšekkoslovakialla ei ollut yhteistä rajaa. Siksi kaikki riippui siitä, suostuuko Puola päästämään Neuvostoliiton joukkoja auttamaan Tšekkoslovakiaa.
Neuvostoliitto tuomitsi ankarasti Itävallan Anschlussin. Ulkoasiain kansankomissaari Maxim Litvinov julisti Neuvostoliiton hallituksen puolesta Neuvostoliiton valmiuden "osallistua yhteisiin toimiin, jotka ratkaistaan yhdessä sen kanssa ja joiden tarkoituksena on pysäyttää aggressiivinen jatkokehitys ja poistaa uuden maailmansodan kasvava vaara".
Mutta olisiko todella voinut odottaa Englannilta ja Ranskalta haluja tehdä vilpitöntä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa Saksan hillitsemiseksi? Loppujen lopuksi Hitler saatettiin valtaan ja autettiin luomaan Saksan sotakoneen mahdollisimman lyhyessä ajassa juuri Neuvostoliiton murskaamiseksi.
Ja Tšekkoslovakian kohtalosta he olivat vähiten huolissaan. Ison-Britannian suurlähettiläs Berliinissä Neville Henderson ilmoitti epävirallisesti Saksan ulkoministeriölle, että "Englanti ei ota pienintäkään riskiä yhdelläkään merimiehellä tai lentäjällä Tšekkoslovakian vuoksi".
Ja Englannin pääministeri Chamberlain itse sanoi haastattelussa kanadalaisille ja amerikkalaisille toimittajille avoimesti, että "nykyisessä muodossaan Tšekkoslovakia ei ole elinkelpoinen ... tšekkien on hyväksyttävä Saksan vaatimukset".
Samaan aikaan kun Lontoo vaati, että tšekit löytäisivät kompromissin Sudeten saksalaisten kanssa, he lupasivat asettua välimieheksi.
Moskova taas ilmoitti, että Neuvostoliitto oli valmis täyttämään oman sitoumuksensa Tšekkoslovakialle. Neuvostoliitto kehotti Ranskan hallitusta kutsumaan koolle kolmen päämajan edustajia kokoukseen ja hyväksymään Ison-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton yhteisen julistuksen Tšekkoslovakian puolustamiseksi.
Mutta Lontoossa ja Pariisissa päätettiin jo osoittaa "rauhanturvaamisen" merkkejä antamalla Tšekkoslovakian Hitlerille.
Tuolloin Puola hieroi iloisesti käsiään. Loppujen lopuksi Hitler lupasi Puolan suurlähettiläälle Lipskylle, että mahdollisessa Puolan ja Tšekkoslovakian välisessä sotilaallisessa konfliktissa Tesinska alueesta saksalaiset tulevat puolalaisten puolelle. Puola yritti vaalia vielä 1918 Tesinskan alueen Tšekin tasavallalta. Jozef Pilsudski totesi avoimesti, että "keinotekoisesti ja rumasti-luotu Tšekkoslovakian tasavalta ei ole pelkästään Euroopan tasapainon perusta, vaan päinvastoin, sen heikko lenkki".
Kun Hitler päätti viedä Sudeettialueet Prahalta, puolalaiset tukivat heti Fuhreria. Puolan ulkoministeri Jozef Beck vieraili 14. tammikuuta 1938 Hitlerin luona ja Saksan ja Puolan väliset neuvottelut koskien Tšekkoslovakia aloitettiin. Berliini vaati sudeettisaksalaisten oikeuksien turvaamista ja Varsova vastaavilla vaatimuksilla - Tesin-puolalaisten oikeuksien turvaamista.
Kun Neuvostoliitto 12. toukokuuta ilmaisi olevansa valmis antamaan sotilaallista apua Tšekkoslovakialle vastakkainasettelussa Saksan kanssa, jos vain Puna-armeija saisi kulkea Romanian ja Puolan alueiden läpi, niin nämä valtiot sanoivat, etteivät ne salli Neuvostoliiton joukkojen läpikulkua. Varsova kieltäytyi ehdottomasti tukemasta Prahaa Saksaa vastaan. Puola kielsi myös Neuvostoliiton lentokoneiden mahdollisen kulun Tšekkoslovakian armeijan auttamiseksi.
Varsovalla oli taas hyvin lämpimät suhteet Berliiniin kanssa. Puola vahvisti lupauksensa olla päästämättä puna-armeijaa alueensa läpi, ja 24. elokuuta se ehdotti Berliinissä oman suunnitelman Tšekkoslovakian jakamiseksi. Sen mukaan Tieszyn Silesia siirtyi Puolalle, Slovakia ja Karpaattien Venäjä - Unkarille, loput maasta - Saksalle.
Lopulta Chamberlain ja Daladier sopivat Hitlerin kanssa. Tšekkoslovakian presidenttia Benesiä ei päästetty edes neuvotteluihin, ja hänet pakotettiin odottamaan käytävällä. Sen jälkeen he esittivät hänelle uhkavaatimuksen hyväksyä Saksan vaatimukset, ja jos hän kieltäytyy silloin Lontoo ja Pariisi jättävät Prahan yksistään Berliinin kanssa. Tšekkoslovakia antautui.
On huomattava, että Tšekkoslovakian ja Saksan asevoimat olivat tuolloin vertailukelpoisia, elleivät edes tasavertaiset. Ja ottaen huomioon Sudetenin vuorten linnoitetut alueet, tšekit olisivat voinut odottaa menestystä taistelussa hyökkääjää vastaan. Mutta rohkeutta ja päättäväisyyttä puolustaa omaa vapautta ei riittänyt.
Nürnbergin oikeudenkäynneissä sotamarsalkalle Keitelille esitettiin kysymys: ”Olisiko Saksa hyökännyt Tšekkoslovakiaan vuonna 1938, jos länsimaat olisivat tukeneet Prahaa?”, Hän vastasi: ”Tietysti ei. Emme olleet riittävän vahvoja armeijan kannalta. "
Myöhemmin Ranskan Varsovan suurlähettiläs Leon Noel myönsi: ”Münchenin sopimukset ja siitä johtuva Tšekkoslovakian pettäminen ovat kaikkein surkeimpia, häpeällisimpiä ja nöyryyttävimpiä jaksoja Ranskan kahden maailmansodan välisessä politiikassa, mikä johti historian tuhoisimpaan katastrofiin."
Kuten näemme monet jo tuolloin ymmärsivät kuka todella ajoi maailman sotaan. Ja mitä Euroopan unionin myyttien sepittäjät kirjoittaisivatkaan, niin se ei ollut Neuvostoliitto.
29. – 30. Syyskuuta välisenä yönä 1938 allekirjoitettiin kuuluisa Münchenin sopimus. Ja jo 30. syyskuuta Varsova esitti Tšekkoslovakian hallitukselle uuden uhkauksen, jossa se vaati välittömästi vaatimuksiensa toteuttamisen. Saksalaiset joukot saapuivat Sudeettialueille. Puolan joukot miehittivät Tšekkien Cieszynin alueen.
Puolassa kaikki hullaantuivat. Puolalaiset olivat jo valmiita yhdessä Hitlerin kanssa lähtemään kauan odotetulle "ristiretkelle" Moskovaan. Puolan suurlähettiläs Ranskassa ilmoitti jo ennen Münchenin sopimusta amerikkalaiselle suurlähettiläälle seuraavaa: ”Uskonnollinen sota alkaa fasismin ja bolsevismin välillä, ja jos Neuvostoliitto auttaa Tšekkoslovakiaa, Puola on valmis taistelemaan olkapää olkapäätä vastaan Saksan kanssa. Puolan hallitus on vakuuttunut siitä, että kolmen kuukauden kuluessa Venäjän joukot voitetaan kokonaan eikä Venäjä valtiota ole enää olemassakaan. "
Puolalaiset, jotka valittavat jatkuvasti Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, nostavat esiin Puna-armeijan ja Wehrmachtin yhteistä paraatia Brestissä vuonna 1939. Mutta samalla he eivät muista Saksan ja Puolan armeijan ystävällisiä tapaamisia miehitetyn Tšekkoslovakian maalla uusien rajojen rajaamisen aikana. Tärkein hankinta oli kuitenkin miehitetyn alueen teollisuuspotentiaali. Siellä sijaitsevat yritykset tuottivat vuoden 1938 lopulla melkein 41 prosenttia Puolan valuraudasta ja lähes 47 prosenttia teräksestä.
Kuten sanotaan, historialla ei voi jossitella. Mutta jokaiselle puolueettomalle historioitsijalle on selvää, että jos tuolloin Englanti ja Ranska sopisivat yhdessä Neuvostoliiton kanssa yhteisen turvallisuusjärjestelmän luomisesta Eurooppaan, niin kaikki olisi käynyt toisin. Jos johtavat maailman suurvallat olisivat täyttäneet velvollisuutensa Tšekkoslovakian tasavaltaa kohtaan ja Puola ei olisi yrittänyt estää sitä, niin kamalaa toista maailmansotaa ei todennäköisesti olisi tapahtunut.
Münchenin jälkeen Saksa pystyi nopeasti rakentamaan sotilaallisen voiman. Saksalaiset saivat aseita ja sotilaallisia tarvikkeita Tšekkoslovakian armeijalta, samoin kuin koko Tšekin sotateollisuuden, jota silloin kutsuttiin "Euroopan sotatehtaaksi".
Fuhrerin päättäväisyys aloittaa sota vahvistui. Samoin vahvistui hänen halveksunta kaikkia eurooppalaisia demokratioita kohtaan. Hitler ei luottanut pelkästään liittoutuneeseen fasistisen Mussolinin Italiaan ja militaristiseen Japaniin; vaan hän houkutteli satelliitteina Horthyn diktatuurin Unkarissa ja Antonescu Romaniassa.
Ja Chamberlain ja Daladier kun palasivat Münchenistä Lontooseen ja Pariisiin, julistivat juhlallisesti kansalleen, että he olivat tuoneet rauhan. He olivat varmoja, että Hitler lähtee itään. Ranskalaiset ja englantilaiset olivat iloisia ja pitivät hauskaa. Puolalaiset iloitsivat myös, mutta ei kauan. Kansan viisaus sanoo: "Älä kaivaa kuoppaa toiselle." Puola putosi juuri tällaiseen kuoppaan, josta Neuvostoliitto nosti sen 600 tuhatta sotilaitaan hengen hinnalla vuonna 1945.
Tänään - kiitospuheiden sijaan neuvostoliittolaiselle sotilasvapauttajalle ja henkilökohtaisesti Joseph Vissarionovich Stalinille puolalaisten pelastamisesta täystuhosta, Puolan valtion palauttamisesta ja Puolan maa-alueiden kasvattamisesta – kuuluu vain vääristettyjen myyttien mukaiset häikäilemättömät väitteet. Mutta historiallinen totuus varmasti voittaa "sivistyneen maailmanyhteisön" myyttisepitykset.
Viimeksi muokattu:
Kustaanmiekka
Kenraali
Jumalauta. Ryssät sitten onnistuivat ryssimään tämänkin.
Laittoivat voitonpäivän kunniaksi lähes koko talon julkisivun kokoisen julisteen suomalaisesta sotilaasta ja porosta
www.is.fi
Suomalaissotilas poroineen päätyi Venäjällä voitonpäivän juhlajulisteeseen – syyllisiä etsitään
Suuren isänmaallisen sodan kunniaksi ripustettu juliste jouduttiin poistamaan Venäjällä sen jälkeen, kun poron kanssa poseeraava sotilas paljastui suomalaiseksi Suomi-konepistooleineen.
Venäjällä Komin tasavallassa on selvitelty maanantain aikana skandaalia, joka puhkesi Usinskin kaupunkiin ripustetusta suuren isänmaallisen sodan juhlajulisteesta.
Julisteen kuvassa on sotilas poroineen ja päivämäärä 9. toukokuuta – eli toisen maailmansodan tai toisin sanoen neuvostoliittolaisittain suuren isänmaallisen sodan voitonpäivä.
Kuvan alla on runo, jossa kehotetaan kunnioittamaan niiden ihmisten ja porojen muistoa, jotka taistelivat kunniakkaasti suuressa sodassa napapiirin tuntumassa.
– Olkoon heille ikuinen kunnia! julisteessa julistetaan ikään kuin kyseessä olisi puna-armeijan sotilas.
Paikalliset sotaharrastajat huomasivat kuitenkin pian, että julisteessa on jotain erikoista.
Kuvan sotilas on nimittäin suomalainen ja hänellä on käsissään Suomi-konepistooli.
Kuva löytyy SA-kuvien arkistosta nimellä ”Lapin sotureita” arkistotunnuksella 149983.
Kuvan on ottanut sotilasvirkamies Oswald Hedenström 4. toukokuuta 1944.
Usinskin kaupunginjohtaja Nikolai Takajev pitää tapahtunutta pahana virheenä.
– Tämä törkeä tapaus sattui hallinnon työntekijöiden valvonnan puutteen vuoksi.
He halusivat esittää poropataljoonaa, joka oli meillä täällä, ja kävi näin, Takajev sanoi uutistoimisto Tassille.
– Juliste on poistettu ja tilalle on tilattu uusi, hän jatkoi.
Vesti.ru-uutisten julkaisemassa kuvassa näkyy, kuinka julisteen yläosa on jo laskettu alas niin ettei kuva-aihetta enää näy.
Kaupunginjohtajan mukaan tapahtuneesta tehdään selvitys ja virheestä vastuullisia tullaan rankaisemaan.
– Tällaisia julisteita oli kaupungissa yksi. Syyllisiä rangaistaan.
Kulttuurihallinto teki virheen, Takajev sanoi uutistoimisto Ria Novostin mukaan.
Takajevin mukaan kuva oli ilmeisesti löydetty googlaamalla ja se oli päätynyt julisteeseen ilman taustojen tarkistamista.
Venäjällä on jo kuukausia valmistauduttu juhlistamaan Neuvostoliiton vuonna 1945 saavuttamaa voittoa Adolf Hitlerin Saksasta.
Koronaviruksen vuoksi toukokuun 9. päivän juhlallisuuksia on kuitenkin jouduttu karsimaan minimiin, mutta eri puolilla Venäjää kaupungeissa on panostettu kuitenkin suuresti katukuvan koristeluun.
Laittoivat voitonpäivän kunniaksi lähes koko talon julkisivun kokoisen julisteen suomalaisesta sotilaasta ja porosta
Suomalaissotilas poroineen päätyi Venäjällä voitonpäivän juhlajulisteeseen – syyllisiä etsitään
Suuren isänmaallisen sodan kunniaksi ripustettu juliste jouduttiin poistamaan Venäjällä sen jälkeen, kun poron kanssa poseeraava sotilas paljastui suomalaiseksi Suomi-konepistooleineen.
www.is.fi
Suomalaissotilas poroineen päätyi Venäjällä voitonpäivän juhlajulisteeseen – syyllisiä etsitään
Suuren isänmaallisen sodan kunniaksi ripustettu juliste jouduttiin poistamaan Venäjällä sen jälkeen, kun poron kanssa poseeraava sotilas paljastui suomalaiseksi Suomi-konepistooleineen.
Venäjällä Komin tasavallassa on selvitelty maanantain aikana skandaalia, joka puhkesi Usinskin kaupunkiin ripustetusta suuren isänmaallisen sodan juhlajulisteesta.
Julisteen kuvassa on sotilas poroineen ja päivämäärä 9. toukokuuta – eli toisen maailmansodan tai toisin sanoen neuvostoliittolaisittain suuren isänmaallisen sodan voitonpäivä.
Kuvan alla on runo, jossa kehotetaan kunnioittamaan niiden ihmisten ja porojen muistoa, jotka taistelivat kunniakkaasti suuressa sodassa napapiirin tuntumassa.
– Olkoon heille ikuinen kunnia! julisteessa julistetaan ikään kuin kyseessä olisi puna-armeijan sotilas.
Paikalliset sotaharrastajat huomasivat kuitenkin pian, että julisteessa on jotain erikoista.
Kuvan sotilas on nimittäin suomalainen ja hänellä on käsissään Suomi-konepistooli.
Kuva löytyy SA-kuvien arkistosta nimellä ”Lapin sotureita” arkistotunnuksella 149983.
Kuvan on ottanut sotilasvirkamies Oswald Hedenström 4. toukokuuta 1944.
Usinskin kaupunginjohtaja Nikolai Takajev pitää tapahtunutta pahana virheenä.
– Tämä törkeä tapaus sattui hallinnon työntekijöiden valvonnan puutteen vuoksi.
He halusivat esittää poropataljoonaa, joka oli meillä täällä, ja kävi näin, Takajev sanoi uutistoimisto Tassille.
– Juliste on poistettu ja tilalle on tilattu uusi, hän jatkoi.
Vesti.ru-uutisten julkaisemassa kuvassa näkyy, kuinka julisteen yläosa on jo laskettu alas niin ettei kuva-aihetta enää näy.
Kaupunginjohtajan mukaan tapahtuneesta tehdään selvitys ja virheestä vastuullisia tullaan rankaisemaan.
– Tällaisia julisteita oli kaupungissa yksi. Syyllisiä rangaistaan.
Kulttuurihallinto teki virheen, Takajev sanoi uutistoimisto Ria Novostin mukaan.
Takajevin mukaan kuva oli ilmeisesti löydetty googlaamalla ja se oli päätynyt julisteeseen ilman taustojen tarkistamista.
Venäjällä on jo kuukausia valmistauduttu juhlistamaan Neuvostoliiton vuonna 1945 saavuttamaa voittoa Adolf Hitlerin Saksasta.
Koronaviruksen vuoksi toukokuun 9. päivän juhlallisuuksia on kuitenkin jouduttu karsimaan minimiin, mutta eri puolilla Venäjää kaupungeissa on panostettu kuitenkin suuresti katukuvan koristeluun.
Hanski
Ylipäällikkö
Kaupungin viestintäosasto pääsee suunnittelemaan lyijykaivosten viestintää Kap Dezhnevissä...Jumalauta. Ryssät sitten onnistuivat ryssimään tämänkin.
Laittoivat voitonpäivän kunniaksi lähes koko talon julkisivun kokoisen julisteen suomalaisesta sotilaasta ja porosta
Suomalaissotilas poroineen päätyi Venäjällä voitonpäivän juhlajulisteeseen – syyllisiä etsitään
Suuren isänmaallisen sodan kunniaksi ripustettu juliste jouduttiin poistamaan Venäjällä sen jälkeen, kun poron kanssa poseeraava sotilas paljastui suomalaiseksi Suomi-konepistooleineen.
Suomalaissotilas poroineen päätyi Venäjällä voitonpäivän juhlajulisteeseen – syyllisiä etsitään
Katso liite: 39877
Suuren isänmaallisen sodan kunniaksi ripustettu juliste jouduttiin poistamaan Venäjällä sen jälkeen, kun poron kanssa poseeraava sotilas paljastui suomalaiseksi Suomi-konepistooleineen.
Venäjällä Komin tasavallassa on selvitelty maanantain aikana skandaalia, joka puhkesi Usinskin kaupunkiin ripustetusta suuren isänmaallisen sodan juhlajulisteesta.
Julisteen kuvassa on sotilas poroineen ja päivämäärä 9. toukokuuta – eli toisen maailmansodan tai toisin sanoen neuvostoliittolaisittain suuren isänmaallisen sodan voitonpäivä.
Kuvan alla on runo, jossa kehotetaan kunnioittamaan niiden ihmisten ja porojen muistoa, jotka taistelivat kunniakkaasti suuressa sodassa napapiirin tuntumassa.
– Olkoon heille ikuinen kunnia! julisteessa julistetaan ikään kuin kyseessä olisi puna-armeijan sotilas.
Paikalliset sotaharrastajat huomasivat kuitenkin pian, että julisteessa on jotain erikoista.
Kuvan sotilas on nimittäin suomalainen ja hänellä on käsissään Suomi-konepistooli.
Kuva löytyy SA-kuvien arkistosta nimellä ”Lapin sotureita” arkistotunnuksella 149983.
Kuvan on ottanut sotilasvirkamies Oswald Hedenström 4. toukokuuta 1944.
Usinskin kaupunginjohtaja Nikolai Takajev pitää tapahtunutta pahana virheenä.
– Tämä törkeä tapaus sattui hallinnon työntekijöiden valvonnan puutteen vuoksi.
He halusivat esittää poropataljoonaa, joka oli meillä täällä, ja kävi näin, Takajev sanoi uutistoimisto Tassille.
– Juliste on poistettu ja tilalle on tilattu uusi, hän jatkoi.
Vesti.ru-uutisten julkaisemassa kuvassa näkyy, kuinka julisteen yläosa on jo laskettu alas niin ettei kuva-aihetta enää näy.
Katso liite: 39878
Kaupunginjohtajan mukaan tapahtuneesta tehdään selvitys ja virheestä vastuullisia tullaan rankaisemaan.
– Tällaisia julisteita oli kaupungissa yksi. Syyllisiä rangaistaan.
Kulttuurihallinto teki virheen, Takajev sanoi uutistoimisto Ria Novostin mukaan.
Takajevin mukaan kuva oli ilmeisesti löydetty googlaamalla ja se oli päätynyt julisteeseen ilman taustojen tarkistamista.
Venäjällä on jo kuukausia valmistauduttu juhlistamaan Neuvostoliiton vuonna 1945 saavuttamaa voittoa Adolf Hitlerin Saksasta.
Koronaviruksen vuoksi toukokuun 9. päivän juhlallisuuksia on kuitenkin jouduttu karsimaan minimiin, mutta eri puolilla Venäjää kaupungeissa on panostettu kuitenkin suuresti katukuvan koristeluun.
Katso liite: 39879
Pihatonttu
Respected Leader
...ja laitoit spoilerina kilometrin pituisen lainauksen, muttet linkkiä tai mitään tietoa kirjoittajasta - et, vaikka teksti vaikuttaa propagandistiseltä ja huonosti Suomea osaavan ulkomaalaisen kirjoittamalta tai kääntämältä?
Tai sitten tippuvat ikkunoista, kun ovat ottamassa julistetta alas.
Tekstin kirjoittaja Viktor Saulkin, informaatio-analyyttisen keskuksen "Moskovan Suvorovilaiset" johtaja. Hänen "kilometrin pituisen" tekstin julkaistiin venäjän puolustusministeriön virallisessa lehdessä "voennye komissariaty rossii" vapaasti käännettynä "venäjän sota intendentuurit"
linkki kyseiseen tekstiin - http://voenkom.ric.mil.ru/Stati/item/252770/-
ja huonosto käännöksestä. Minulle ei siitä kukaan maksaa mitään, ja oikeaoppinen käännöstyö vaatii huolellista paneutumista kielioppiin, sanojen tarkistusta ja vertaamista. tän pituiseen tekstiin menisi useita tunteja, ellei päiviä. Ja minulla on muutakin tekemistä.
minusta se, että kyseinen teksti julkaistaan puolustusministeriön alaisessa lehdessä tarkoittaa, että se on venäjän melko virallinen näkymys. Se, onko siellä propagandaa tai vääristelyä - pitää tutkia ja vertailla faktoihin.
Ymmärtääkseni Repola ja Porajärvi olivat jo ennen heimoretkiä taloudellisesti kallellaan Pohjois-Karjalan kuntiin kuten Nurmekseen ja Lieksaan. Siellä päin oli rautatie. Joka mahdollisti puutavaran myynnin.
Tämä on ihan klassista venäjää.
2 maailmansota on heille pyhä ja about ainoa "voitto" viimeisen sadan vuoden aikana, ehkä Gagarinin kanssa. Mutta sekin hyvät v pahat tarina edellyttää luovaa historian tulkintaa jossa unohdetaan talvisotaa, Saksan kanssa tehtyä yhteistyötä (jo ennen molo-ribi-sopimusta), Puolan miehitystä ja massamurhia, balttien kyykytystä, jenkkien lend-lease ym ym.
Venäjän virallinen näkemys näistä on että niitä ei koskaan tapahtunut vaan neukut pelastivat Euroopan natseilta ja tästä kiihottuneena itäeurooppa liittyi heidän valtapiiriin pois pahasta kapitalismista ja fasismista kuin krimi konsanaan. Tämä totuus on ollut Venäjällä käytössä vähintään Georgian sodasta eteenpäin.
Ongelmana on että he eivät pysty enää luomaan muulle maailmalle samanlaista rinnakkaistodellisuutta kuin neukkulan aikana, mutta saavat sen mukana tulevat ongelmat
Erkki
Ylipäällikkö
Onhan siellä, ja jopa melkoisen karkeassa muodossa. Virallisesta lähteestä olisi odottanut hieman sofistikoidumpaa tekstiä, mutta ehkä tuollainen sonta uppoaa musikoihin paremmin.
Se, että Venäjä on jumittunut 2 maailmansotaan on täysin totta. Minusta oikeita veteraaneja jotka oikeasti taistelivat on vain muutamia jäljellä, eikä niin paljon kuin kuvissa näytetään. Mutta näinhän ei ole pelkästään venäjällä. Suomessa myös puhutaan pelkästään talvisodasta ja jatko-sodasta, hieman myös 1918-1819 taisteluista. Eikö sotia käyty ennen sitä suomessa ja venäjällä? olivatko ne vähemmän tärkeitä silloin?
En voi olla samaa mieltä kanssasi, että venäjällä historioitsijat toteavat ettei ikinä tapahtunut asoita joita luettelit
- Talvisota, Saksan kanssa tehty yhteistyö, Puolan miehitys, massamurhia, balttien kyykytystä - tästä löytyy tietoa vaikka kuinka paljon esim yksinkertaisesti wikipediasta, on myös julkaistu muistelmia, on avattu arkistoja. Toinen asia on , että joistakin tapahtumista on erilaiset viralliset näkemykset.
Venäjä ei ole NL, eikä se pysty luomaan mitään rinnakkaistodellisuuksia. Kommunistit olivat luomassa "paratiisia" työväelle, ja venäjä on täysin ottanut markkinatalouden ja business first ajattelun. Minkä todellisuuden se pysty luomaan sillä? ei minkäänlaista.
Ehkä väärin muotoiltu.
Ei Venäjä noita välttämättä sano koskaan tapahtuneen, mutta ei niistä paljoa myöskään mainita virallisissa kirjoitteluissa tai jos mainitaan niin jonkun tarinan kera. Esim talvisota on nykyään edelleen Mainilan laukauksista johtuva länsimaiden agressio jossa Suomi oli imperialistinen välikäsi/kätyri.
Sinällään tämä ei ole kovin uutta, ei Italian sotahistoriassakaan muistella ali-ihmisten kaasuttamista hengiltä ennen toista maailmansotaa eikä usa juhlista neljänneksen p-korean näännyttämistä hengiltä. Mutta eivät toisaalta myöskään koita aktiivisesti uudelleenkirjoittaa tapahtumia ja taustoja
Ja Suomessa kremlistit selittää että talvisota johtui siitä, Suomi yllytti Saksaa sotilaalliseen yhteistyöhön. Toki eivät osaa selittää miksi Saksa käänsi talvisodaksi selkänsä Suomelle.
Otetaan esimerkiksi talvisota. Mä en tiedä mitä kirjoitteluja sinä luet, mutta minusta tieto siitä, että talvisodan aloitti neuvostohallituksen provokaatio on venäjällä varsin avoimesti esillä.
esim venäjänkielinen wikipedia versio talvisodasta - https://ru.wikipedia.org/wiki/Советско-финляндская_война_(1939—1940)
hyvin selkeästi kerrotaan taustatiedoista, stalinin odotuksista, Mannerheimin muistelmista, Hrushevin muistelmista jne. siinä selkeästi tulee kuva, että sodan aloitti NL.
toinen virallisempi sivu - venäjän sota-historiallinen yhteisö Putin kuvineen jne kertoo myös , toki vähän varovaisemmin, että edelleen on ristiriitaisia tulkintoja kuka teki mainilan laukaukset. mutta samalla tuodaan suomen versio esiin, että suomi ei voinnut olla niiden tekijä ja ne ovat moskovan provokaatiot. Kun lukee koko tekstin, kyllä siinä tulee selkeästi kuva, että NL oli tämän sodan takana.
linkki - https://histrf.ru/lenta-vremeni/event/view/sovietsko-finskaia-voina
fulcrum
Greatest Leader
Kansakunnat tarvitsevat syntymyyttejä, ja erityisen hyvä on tulessa karkaistu myytti, taistelu hyökkääjää tai sortajaa vastaan joka hitsaa kansakunnan yhteen. Suomessa tällainen on talvisota, Venäjällä/NL suuri isänmaallinen sota, jenkkilässä vapaussota jne. Parhaissa valheissa on totuutta seassa, pätee myös kansallisiin myytteihin.
Coffee Man
Respected Leader
Venäjällä tehdään ruotsalaistutkija Gudrun Perssonin mukaan arvokasta historiantutkimusta. Samaan aikaan Kreml on valjastanut historian yhä keskeisemmäksi välineeksi uutta kansallista narratiivia rakennettaessa.
– Venäjän koko historian klassisia kysymyksiä on ”ktomy?” – ”keitä me olemme?”, jota presidentti Vladimir Putin on kuvannut ”venäläiseksi kansallisurheiluksi”.
www.verkkouutiset.fi
Tunnusomaista ajan hengelle on hänen mukaansa se, että Venäjälle pystytetään Iivana Julman ja Josif Stalinin muistomerkkejä.
Vuonna 2016 Putin kiteytti suhtautumisen maansa menneisyyteen ilmoittamalla, että historia on ensisijaisesti Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen harmonian vahvistamisen väline.
– Sallikaa minun muistuttaa, että me olemme yksi kansa, yhtenäinen kansa, ja meillä on vain yksi Venäjä, Putin linjasi.
Perssonin mieleen palautuu vanha anekdootti, jonka mukaan tulevaisuus oli Neuvostoliitossa yksinkertainen ja ennakoitava. Sen sijaan menneisyys muuttui kaiken aikaa.
Putinin johdolla historiasta ja sen väärinkäytöstä on Perssonin mukaan tullut Venäjän politiikan sisäänrakennettu osa, jolla on suoria heijastuksia olosuhteisiin paitsi Venäjän sisällä, myös sen naapurimaissa.
– Sotilaallisella näkökulmalla on mitä suurin – usein sivuutettu – merkitys. Asevoimat ovat avainroolissa ”historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemisessa”, kuten Putin on asian ilmaissut. Kamppailu ”historian väärentämistä” vastaan on asevoimien tärkeä tehtävä, Persson sanoo.
– Asevoimien toiminnan periaatteet määrittelevä sotilasdoktriini kattaa myös tehtävän puolustaa Venäjän historiaa. Näinä aikoina se tapahtuu ”laajemmalla taistelukentällä”, jota myös hybridisodankäynniksi kutsutaan, hän huomauttaa.
– Venäjän koko historian klassisia kysymyksiä on ”ktomy?” – ”keitä me olemme?”, jota presidentti Vladimir Putin on kuvannut ”venäläiseksi kansallisurheiluksi”.
Näin Vladimir Putin teki historiasta politiikan välineen | Verkkouutiset
Venäjän presidentti on tehnyt itsestään menneisyyden portinvartijan.
www.verkkouutiset.fi
Tunnusomaista ajan hengelle on hänen mukaansa se, että Venäjälle pystytetään Iivana Julman ja Josif Stalinin muistomerkkejä.
Vuonna 2016 Putin kiteytti suhtautumisen maansa menneisyyteen ilmoittamalla, että historia on ensisijaisesti Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen harmonian vahvistamisen väline.
– Sallikaa minun muistuttaa, että me olemme yksi kansa, yhtenäinen kansa, ja meillä on vain yksi Venäjä, Putin linjasi.
Perssonin mieleen palautuu vanha anekdootti, jonka mukaan tulevaisuus oli Neuvostoliitossa yksinkertainen ja ennakoitava. Sen sijaan menneisyys muuttui kaiken aikaa.
Putinin johdolla historiasta ja sen väärinkäytöstä on Perssonin mukaan tullut Venäjän politiikan sisäänrakennettu osa, jolla on suoria heijastuksia olosuhteisiin paitsi Venäjän sisällä, myös sen naapurimaissa.
– Sotilaallisella näkökulmalla on mitä suurin – usein sivuutettu – merkitys. Asevoimat ovat avainroolissa ”historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemisessa”, kuten Putin on asian ilmaissut. Kamppailu ”historian väärentämistä” vastaan on asevoimien tärkeä tehtävä, Persson sanoo.
– Asevoimien toiminnan periaatteet määrittelevä sotilasdoktriini kattaa myös tehtävän puolustaa Venäjän historiaa. Näinä aikoina se tapahtuu ”laajemmalla taistelukentällä”, jota myös hybridisodankäynniksi kutsutaan, hän huomauttaa.
Coffee Man
Respected Leader
Kun Neuvostoliitto romahti 1991, nykyiset 40-45-vuotiaat venäläiset olivat itse vasta teinejä, joten harva heistä ehti kunnolla edes tajuta, millaisessa sorto- ja väkivaltakoneistossa he olivat kasvaneet.
Nykyiset alle nelikymppiset ovat kuin tyhjä taulu, johon Putinin hallinto voi maalata juuri sellaista historiatulkintaa kuin se Kremlille sopii.
Oivana apuna tässä toimivat esimerkiksi neuvostoaikaiset sotaelokuvat ja -dokumentit, joissa Neuvostoliitto näyttäytyy aina jalona ja oikeamielisenä. Monille nykyvenäläisille nämä elokuvat ovat ainoa kosketus Neuvostoliittoon, joten ei ihme, että osalle heistä on muodostunut jo aito kaipuu niihin aikoihin.
www.is.fi
Taustalla on pidemmän ajan ohjelma, jolle on annettu nimikin: Vailla vanhentumispäivää.
Kyse on jo reilu vuosi sitten käynnistetystä hankkeesta, jonka ääneen lausuttuna tavoitteena ”rokottaa nuoriso muistamattomuutta vastaan”. Hankkeessa selvitellään muun muassa Neuvostoliiton siviiliväestöön kohdistuneita sotarikoksia toisen maailmansodan ajalta.
Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen, jota kohtaan Venäjä on jo esittänyt vastaavanlaisia uusia epäilyjä. Vailla vanhentumispäivää -hankkeessa on kaiveltu tätä ennen valikoidusti muun muassa Viroa, Latviaa ja Saksaa koskevia asiakirjoja.
Samaan aikaan Venäjällä on meneillään myös toinen Putinin käynnistämä isompi hanke, jossa luvataan luoda kaikille avoin dokumentti-, valokuva- ja videoarkisto Neuvostoliiton osuudesta toisessa maailmansodassa. Tammikuussa Putin mainosti hanketta näin:
– Me suljemme suut niiltä, jotka yrittävät vaihtaa historiaa, esittää sen valheellisessa valossa ja alentaa isiemme, isoisiemme ja sankareidemme teot, kun he kuolivat puolustaessaan synnyinmaataan ja koko maailmaa ruskealta rutolta, natsismilta, Putin sanoi.
– Me tukimme heidän likaiset suunsa näillä dokumenteilla ikiajoiksi, hän jatkoi.
Nykyiset alle nelikymppiset ovat kuin tyhjä taulu, johon Putinin hallinto voi maalata juuri sellaista historiatulkintaa kuin se Kremlille sopii.
Oivana apuna tässä toimivat esimerkiksi neuvostoaikaiset sotaelokuvat ja -dokumentit, joissa Neuvostoliitto näyttäytyy aina jalona ja oikeamielisenä. Monille nykyvenäläisille nämä elokuvat ovat ainoa kosketus Neuvostoliittoon, joten ei ihme, että osalle heistä on muodostunut jo aito kaipuu niihin aikoihin.
Arja Paanasen kommentti: Suomesta tuli Putinin historia-aseen uhri – lupasi ”tukkia likaiset suut” arkistopapereilla
Suomea vastaan käynnistetty ”kansanmurhatutkimus” on tuorein temppu propagandapelissä, jolla Putin yrittää oikeuttaa valtakoneistonsa teot. Osa venäläisistä muistaa kuitenkin yhä, miten elämä todellisuudessa meni Neuvostoliitossa.
www.is.fi
Taustalla on pidemmän ajan ohjelma, jolle on annettu nimikin: Vailla vanhentumispäivää.
Kyse on jo reilu vuosi sitten käynnistetystä hankkeesta, jonka ääneen lausuttuna tavoitteena ”rokottaa nuoriso muistamattomuutta vastaan”. Hankkeessa selvitellään muun muassa Neuvostoliiton siviiliväestöön kohdistuneita sotarikoksia toisen maailmansodan ajalta.
Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen, jota kohtaan Venäjä on jo esittänyt vastaavanlaisia uusia epäilyjä. Vailla vanhentumispäivää -hankkeessa on kaiveltu tätä ennen valikoidusti muun muassa Viroa, Latviaa ja Saksaa koskevia asiakirjoja.
Samaan aikaan Venäjällä on meneillään myös toinen Putinin käynnistämä isompi hanke, jossa luvataan luoda kaikille avoin dokumentti-, valokuva- ja videoarkisto Neuvostoliiton osuudesta toisessa maailmansodassa. Tammikuussa Putin mainosti hanketta näin:
– Me suljemme suut niiltä, jotka yrittävät vaihtaa historiaa, esittää sen valheellisessa valossa ja alentaa isiemme, isoisiemme ja sankareidemme teot, kun he kuolivat puolustaessaan synnyinmaataan ja koko maailmaa ruskealta rutolta, natsismilta, Putin sanoi.
– Me tukimme heidän likaiset suunsa näillä dokumenteilla ikiajoiksi, hän jatkoi.
Venäjällä tehdään ruotsalaistutkija Gudrun Perssonin mukaan arvokasta historiantutkimusta. Samaan aikaan Kreml on valjastanut historian yhä keskeisemmäksi välineeksi uutta kansallista narratiivia rakennettaessa.
– Venäjän koko historian klassisia kysymyksiä on ”ktomy?” – ”keitä me olemme?”, jota presidentti Vladimir Putin on kuvannut ”venäläiseksi kansallisurheiluksi”.
Näin Vladimir Putin teki historiasta politiikan välineen | Verkkouutiset
Venäjän presidentti on tehnyt itsestään menneisyyden portinvartijan.
Tunnusomaista ajan hengelle on hänen mukaansa se, että Venäjälle pystytetään Iivana Julman ja Josif Stalinin muistomerkkejä.
Vuonna 2016 Putin kiteytti suhtautumisen maansa menneisyyteen ilmoittamalla, että historia on ensisijaisesti Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen harmonian vahvistamisen väline.
– Sallikaa minun muistuttaa, että me olemme yksi kansa, yhtenäinen kansa, ja meillä on vain yksi Venäjä, Putin linjasi.
Perssonin mieleen palautuu vanha anekdootti, jonka mukaan tulevaisuus oli Neuvostoliitossa yksinkertainen ja ennakoitava. Sen sijaan menneisyys muuttui kaiken aikaa.
Putinin johdolla historiasta ja sen väärinkäytöstä on Perssonin mukaan tullut Venäjän politiikan sisäänrakennettu osa, jolla on suoria heijastuksia olosuhteisiin paitsi Venäjän sisällä, myös sen naapurimaissa.
– Sotilaallisella näkökulmalla on mitä suurin – usein sivuutettu – merkitys. Asevoimat ovat avainroolissa ”historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemisessa”, kuten Putin on asian ilmaissut. Kamppailu ”historian väärentämistä” vastaan on asevoimien tärkeä tehtävä, Persson sanoo.
– Asevoimien toiminnan periaatteet määrittelevä sotilasdoktriini kattaa myös tehtävän puolustaa Venäjän historiaa. Näinä aikoina se tapahtuu ”laajemmalla taistelukentällä”, jota myös hybridisodankäynniksi kutsutaan, hän huomauttaa.
Venäjällä tehdään ruotsalaistutkija Gudrun Perssonin mukaan arvokasta historiantutkimusta.
- tutkimuksia tehdään, arkistoja avataan, tutkijat pääsevät tutustumaan uusiin materiaaleihin. Mitä huonoa tässä on?
Putin puhuu paljon ja välillä paljon paskaa, hän on poliitikko.
Asevoimien toiminnan periaatteet määrittelevä sotilasdoktriini kattaa myös tehtävän puolustaa Venäjän historiaa - ok, venäjällä näin. Mutta onhan muissakin maissa viranomaisia, arkistojen johtajia, jotka puolustavat oman maan historia ja oikovat vääriä väitteitä. Ja hyvä näin.
wikipediassa ja venäjän sota-historiallisessa yhteisössä aivan avoimesti sanotaan, että mainilan laukausten takana on NL. Miksi Putin ja venäjän asevoimat eivät kumoa tätä hampaat irvistäen? Mikä mättää?
Esimerkiksi tälläisiä lapsuksia kuitenkin välillä tulee sellaisista puolivirallisista lähteistä kuten valtio-omeistelta museolta
Venäjän Voitonmuseo väitti Suomen aloittaneen talvisodan – UM:n edustaja ja monet muut ärähtivät
Suositun valtiollisen sotamuseon mukaan talvisodan aiheutti suomalainen tykistötuli. Tiedekeskus Heurekan näyttelyjohtaja muistutti, että museoiden pitäisi pyrkiä totuuteen.
www.hs.fi