Venäjän talous

Rahat pois roistoilta on ainoa oikea toimintatapa.
 
Venäjä

Suomen Pankki: Venäjän valtiontalouden vaje syveni merkittävästi

Venäjän koko valtiontalouden tulot vähenivät nimellisruplissa mitattuna prosentin viime vuonna, kertoo Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT.

Tulojen osuus bruttokansantuotteesta laski 36 prosenttiin ja menojen osuus nousi lähes 40 prosenttiin. Valtiontalouden vajeeksi muodostui 3,9 prosenttia BKT:stä ja vajaat 3,6 prosenttia, kun vaje suhteutetaan Rosstatin uusiin, laajempiin BKT-tietoihin.

Valtiontalouden menot puolustusmenoineen lisääntyivät 4–5 prosenttia vuonna 2015. Keskeisistä eristä valtionhallinnon menot lisääntyivät huomattavasti, mikä valtaosin johtui tarkemmin erittelemättömistä menoista kansainvälisiin suhteisiin. Menot sisäiseen turvallisuuteen ja järjestykseen ovat sen sijaan käytännössä supistuneet vuosien 2014–2015 aikana.

Valtiontalouden ylivoimaisesti suurin menoerä eli sosiaalimenot, joista valtaosan muodostavat eläkemenot, kasvoivat ripeästi viime vuonna.

http://www.talouselama.fi/uutiset/s...iontalouden-vaje-syveni-merkittavasti-6305242
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Lukaskenkalle tarjotaan erilaisia länteen lähentymisen vaihtoehtoja jotka se voi tulkita myös pelastaviksi oljenkorsiksi. Jossain vaiheessa saattaa käydä mielessä, että elämä saattaa olla parempaa muualla kuin tiiviisti Venäjän otteessa. Suuri johtaja voi pelastaa kansansa - jos haluaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eiköhän EU tarjonnut erilaisia lähestymistapoja myös Georgialle ja Ukrainalle ja lopputulos oli se että Venäjän joukot vyöryivät rajanyli ja EU`n voimat riittivät vain pahoitteluun "et kuis ny sit täss näin kavi"
EU`lla ei ole voimaa lunastaa lupauksiaan mitä se teki niin Georgialle ja Ukrainalle niin onko sillä voimaa lunastaa lupaukset Valko-Venäjälle ja uskooko Lukasenka edes pelkkiä EU`n taivaanrannanmaalareita.
Tuskinpa Venäjä päästää Valko-Venäjää irti liekanarusta jos päästääkin niin siihen ei EU`n voimat riitä

Pakoitteiden kiertäminen Valko-Venäjän kautta taitaa olla ihan arkipäivää ja sen on Venäläiset myös itse tunnustaneet,mutta mitä hyötyä siitä on se onkin toinen juttu.
 
Öljyntuotanto

Putinin tynnyripainajainen ei hellitä – 1,5 miljoonaa liikaa joka päivä

Merkittävät öljyntuottajat, Opeciin kuuluva Saudi-Arabia ja Opecin ulkopuolella oleva Venäjä ovat sopineet pitävänsä tuotantonsa tammikuun tasolla. Se ei riitä helpottamaan presidentti Vladimir Putinin painajaista.

Myös Opec-maat Venezuela, Qatar, Kuwait ja Irak pitävät tuotantonsa tammikuun tasolla. Öljy- ja biopolttoaineala ry arvioi tuoreessa katsauksessaan tuottajien pyrkivän näin saamaan raakaöljyn hintaa ylöspäin. Iranin kanta tuntuu olevan auki, koska maa haluaa palauttaa markkinaosuutensa talouspakotteiden jälkeen. Tammikuun tuotantotasolla pitäytyminen merkitsee, että markkinoilla on edelleen noin 1,5 miljoonan barrelin ylitarjonta päivässä.

Öljytynnyri eli barreli on 159 litraa.


Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n helmikuun öljymarkkinaraportissa öljyn kysyntäennuste viime vuodelle aleni hieman eli 94,5 miljoonaan barreliin päivässä. Erityisesti viimeisellä vuosineljänneksellä kysynnän kasvuennuste aleni merkittävästi. Kysynnän kasvuennuste tälle vuodelle on 1,2 miljoonaa barrelia päivässä, jolloin kysyntäennuste olisi 95,7 miljoonaa barrelia päivässä.

Iran ottaa takaisin asemaansa
Kansainvälisten pakotteiden poistuessa Iran aikoo kasvattaa kahdessa vaiheessa raakaöljyn tuotantoaan yhteensä noin miljoona barrelia päivässä. Ennen talouspakotteiden kiristämistä vuonna 2010 Iran oli maailman neljänneksi suurin öljyn tuottaja 4,4 miljoonalla barrelilla päivässä.

Iranin öljyministeri Bijan Zanganeh totesi valtiollisen uutistoimiston mukaan tammikuussa, että ensimmäisessä vaiheessa öljyn vientiä kasvatetaan 500 000 barrelia päivässä viikon sisään siitä, kun kansainväliset pakotteet poistuvat. Toisessa vaiheessa vientiä kasvatetaan saman verran puolen vuoden sisään pakotteiden päättymisestä.

Venezuela – ensimmäinen luhistuja?
Monien asiantuntijoiden mukaan Venezuelasta on tulossa ensimmäinen valtio, jonka öljyn hinnan romahdus on luhistamassa. Venezuelan pitäisi tänä vuonna maksaa takaisin arviolta 10 miljardin dollarin arvosta ulkomaisia lainoja. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Venezuelan inflaatio nousee yli 700 prosenttiin tänä vuonna. Maa on yrittänyt saada muita öljyntuottajamaiden järjestön Opecin jäseniä rajoittamaan tuotantoaan.

Joulukuun alussa öljyntuottajamaiden Opec päätti pitää tuotantomäärät entisellä tasolla eli 30 miljoonassa barrelissa päivässä. Käytännössä Opecin tuotanto on ollut pitkään noin 31,5 miljoonaa barrelia päivässä, vaikka Iranin öljyntuotanto on vähentynyt viime vuosina talouspakotteiden vuoksi.

Brent alennusmyynnissä
Brent-raakaöljylaadun hinta laski vuoden 2014 kesäkuusta viime vuoden loppuun mennessä reilusti yli 50 prosenttia.

Brent-raakaöljyn hinta on laskenut edelleen alkuvuoden aikana ja oli tammikuun lopulla alhaisimmalla tasolla 12 vuoteen, noin 28 dollaria barrelilta. Sen jälkeen hinta on vaihdellut 30–35 dollarin välillä barrelilta ja oli helmikuun puolivälissä noin 34 dollaria barrelilta.

Yhdysvaltojen raakaöljyvarastot ovat viimeisen kuukauden aikana pysyneet korkealla tasolla. Varastoissa on noin 500 miljoonaa barrelia raakaöljyä, kun määrä vuosi sitten oli noin 420 miljoonaa barrelia. Yhdysvallat on ainoa raakaöljyn tuottaja, jolla on runsaasti ylimääräistä tuotantokapasiteettia.

Yhdysvaltain energiahallinto EIA ennustaa helmikuun energiakatsauksessaan Brent-raakaöljylaadun hintakeskiarvon olevan tänä vuonna 38 dollaria barrelilta ja ensi vuonna 50 dollaria barrelilta.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Öljy

Nouseeko öljyn hinta 50% vuoden loppuun mennessä?

Öljyn hinnan ennustetaan lähtevän taas nousuun tämän vuoden loppua kohti mentäessä.

Analyytikoiden ennusteiden mukaan öljyn hinnat nousevat yli 15 dollaria.

Bloombergin kokoamien ennusteiden mukaan New York -raakaöljyn hinta saavuttaa 46 dollaria barrelilta viimeisellä vuosineljänneksellä ja Lontoon Brent-raakaöljy nousee samaan aikaan 48 dollariin barrelilta.


Goldman Sachs uskoo, että maailmanlaajuinen ylitarjonta, joka painoi öljyn hinnan 12 vuoden pohjiin muuttuu alijäämäksi kun Yhdysvaltain liuskeöljyn tuotanto tippuu.

Yhdysvaltain tuotanto tippuu 620 000 barrelilla päivässä, eli noin seitsemällä prosentilla ensimmäiltä neljännekseltä viimeiselle.

Samaan aikaan Opec-maiden ulkopuolinen tarjonta putoaa 600 000 barrelilla päivässä tänä vuonna.

____________________________________________________________________________________________________

Öljyn hintakatoksi näyttää muodostuvan tuo 50 dollaria tynnyriltä. Ei tule helpotusta Venäjän talouteen tältä suunnalta.
 
Alijäämä kasvaa:
"Venäjän valtion budjettivaje kasvaa tänä vuonna 4,6 - 4,7:ään prosenttiin, arvioi taloudellisen kehityksen ministeri Aleksei Uljukajev.
Ministeri perusti arvionsa siihen, että Venäjän taloudelle ratkaisevan tärkeän hyödykkeen, raakaöljyn hinta olisi 40 dollarin tasolla barrelilta.
Öljyn hinta on tosin kuluneen puolen vuoden aikana romahtanut. Tammikuun alusta lähtien öljybarrelin hinta on ollut 30 dollarin tasolla, eikä merkkejä hinnannoususta ole nähtävissä.
Uljukajevin mukaan Venäjä pyrkii kattamaan budjettivajetta myymällä valtion omistuksia. Niiden toivotaan tuovan valtion kassaan noin 800 miljardia ruplaa eli kymmenen miljardia dollaria. Tämä vastaa noin yhtä prosenttiyksikköä vajeesta.
Hallitus tekee uuden arvion tämän vuoden taloustilanteesta huhtikuussa. Tällä hetkellä vallitsee suuri epävarmuus talouden kehityksestä, Uljukajev totesi."
http://yle.fi/uutiset/venajan_budjetin_alijaama_paisuu/8688215
 
Venäjämäisyyttä:
"Saudi-Arabian ja Venäjän alustava sopu tuotannon hillitsemisestä on kasvattanut toiveita siitä, että öljyn hinta kääntyisi viimein kestävään nousuun. Tänään raakaöljyfutuurit ovat nousseet selvästi
Historia kuitenkin osoittaa, että Venäjä on usein ollut innokas vaatimaan öljynviejäjärjestö Opecin jäsenmaita leikkaamaan tuotantoaan, mutta jatkanut itse vanhaan malliin.
Venäjän ja Opecin välejä on leimannut epäluottamus siitä lähtien, kun järjestö perustettiin 1960-luvulla. Venäjä on usein vedonnut esimerkiksi siihen, ettei Siperian hyinen sää anna mahdollisuutta kääntää hanaa pienemmälle.
Venäjä on maailman suurin Opeciin kuulumaton öljynviejä. Saudi-Arabia on puolestaan Opecin johtovaltio.
Tuore Oxfordin yliopiston energiainstituutin raportti kertoo, että Venäjä on viime vuosikymmeninä pettänyt aina lupauksensa tuotannon rajoittamisesta, kun öljyn hinta on laskenut.
Vuoden 1998 lopulla öljyn hinta rojahti alle 10 dollariin barrelilta. Opec-maat olivat vastanneet Aasian ja Venäjän talouskriisien aiheuttamaan öljyn kysynnän vähenemiseen kiihdyttämällä tuotantoaan.
Hintojen nostamiseksi Opec-maat ja järjestöön kuulumattomat Norja, Venäjä, Meksiko ja Oman sopivat tuotannon rajoittamisesta maaliskuussa 1999. Venäjä lupasi laskea tuotantoaan seitsemällä prosentilla, mutta todellisuudessa tuotanto nousi koko loppuvuoden.
Lupausten valvonta hankalaa
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen öljyn hinta sukelsi 20 dollariin barrelilta. Tuotannon rajoittamisessa katseet kohdistuivat pitkälti venäläisiin öljy-yhtiöihin Jukosiin ja Sibneftiin, jotka olivat kasvattaneet tuotantoaan nopeasti Venäjää edellisen vuosikymmenen lopussa kurittaneen talouskriisin jälkeen.
Venäjän sitoutuminen leikkauksiin jäi kuitenkin tyhjäksi puheeksi: tuotanto ja vienti kasvoivat vuonna 2002.
Samoin kävi vuosina 2008–2009 keskellä kansainvälistä finanssikriisiä, kun öljyn hinta romahti puolessa vuodessa 147 dollarista 39 dollariin. Venäjän tuolloinen varapääministeri Igor Setšin väitti, että Venäjä leikkasi vuonna 2009 öljyn tuotantoaan ja vientiään. Tosiasiassa esimerkiksi vienti ulkomaille kasvoi 700 000 barrelilla päivässä.
Energiainstituutin tutkijat James Henderson ja Bassam Fattouh kirjoittavat, että Venäjä on aina ottanut tuotannon rajoituksissa "vapaamatkustajan" roolin ja hyötynyt hinnannoususta ilman, että sen on itse tarvinnut tehdä juuri mitään.
Hendersonin ja Fattouhin mukaan Venäjän aiemmin harjoittama politiikka asettaa kyseenalaiseen valoon öljysovun nykytilanteessa.
– Saudi-Arabian tai Opecin on käytännössä lähes mahdotonta valvoa mitään Venäjän lupaamia leikkauksia, tutkijat Henderson ja Fattouh kirjoittavat."
http://www.taloussanomat.fi/porssi/...ljylupauksensa-mahdotonta-valvoa/20162077/170
 
krd kirjoitti:
Venäjämäisyyttä:
"Saudi-Arabian ja Venäjän alustava sopu tuotannon hillitsemisestä on kasvattanut toiveita siitä, että öljyn hinta kääntyisi viimein kestävään nousuun. Tänään raakaöljyfutuurit ovat nousseet selvästi
Historia kuitenkin osoittaa, että Venäjä on usein ollut innokas vaatimaan öljynviejäjärjestö Opecin jäsenmaita leikkaamaan tuotantoaan, mutta jatkanut itse vanhaan malliin.
Venäjän ja Opecin välejä on leimannut epäluottamus siitä lähtien, kun järjestö perustettiin 1960-luvulla. Venäjä on usein vedonnut esimerkiksi siihen, ettei Siperian hyinen sää anna mahdollisuutta kääntää hanaa pienemmälle.
Venäjä on maailman suurin Opeciin kuulumaton öljynviejä. Saudi-Arabia on puolestaan Opecin johtovaltio.
Tuore Oxfordin yliopiston energiainstituutin raportti kertoo, että Venäjä on viime vuosikymmeninä pettänyt aina lupauksensa tuotannon rajoittamisesta, kun öljyn hinta on laskenut.
Vuoden 1998 lopulla öljyn hinta rojahti alle 10 dollariin barrelilta. Opec-maat olivat vastanneet Aasian ja Venäjän talouskriisien aiheuttamaan öljyn kysynnän vähenemiseen kiihdyttämällä tuotantoaan.
Hintojen nostamiseksi Opec-maat ja järjestöön kuulumattomat Norja, Venäjä, Meksiko ja Oman sopivat tuotannon rajoittamisesta maaliskuussa 1999. Venäjä lupasi laskea tuotantoaan seitsemällä prosentilla, mutta todellisuudessa tuotanto nousi koko loppuvuoden.
Lupausten valvonta hankalaa
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen öljyn hinta sukelsi 20 dollariin barrelilta. Tuotannon rajoittamisessa katseet kohdistuivat pitkälti venäläisiin öljy-yhtiöihin Jukosiin ja Sibneftiin, jotka olivat kasvattaneet tuotantoaan nopeasti Venäjää edellisen vuosikymmenen lopussa kurittaneen talouskriisin jälkeen.
Venäjän sitoutuminen leikkauksiin jäi kuitenkin tyhjäksi puheeksi: tuotanto ja vienti kasvoivat vuonna 2002.
Samoin kävi vuosina 2008–2009 keskellä kansainvälistä finanssikriisiä, kun öljyn hinta romahti puolessa vuodessa 147 dollarista 39 dollariin. Venäjän tuolloinen varapääministeri Igor Setšin väitti, että Venäjä leikkasi vuonna 2009 öljyn tuotantoaan ja vientiään. Tosiasiassa esimerkiksi vienti ulkomaille kasvoi 700 000 barrelilla päivässä.
Energiainstituutin tutkijat James Henderson ja Bassam Fattouh kirjoittavat, että Venäjä on aina ottanut tuotannon rajoituksissa "vapaamatkustajan" roolin ja hyötynyt hinnannoususta ilman, että sen on itse tarvinnut tehdä juuri mitään.
Hendersonin ja Fattouhin mukaan Venäjän aiemmin harjoittama politiikka asettaa kyseenalaiseen valoon öljysovun nykytilanteessa.
– Saudi-Arabian tai Opecin on käytännössä lähes mahdotonta valvoa mitään Venäjän lupaamia leikkauksia, tutkijat Henderson ja Fattouh kirjoittavat."
http://www.taloussanomat.fi/porssi/...ljylupauksensa-mahdotonta-valvoa/20162077/170
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin..

Venäjä pumppaa öljyään juuri niin paljon kuin se suinkin kykenee. Huolimatta siitä mikä sen hinta on tai mitä tahansa se sopii tuotannon rajoituksista. Miten joku voikaan olla niin typerä että kuvittelee Venäjän noudattavan edes itse allekirjoittamiaan sitoumuksia.. Roistovaltio.
 
2016024570967.jpg



Öljyn hinta on romahtanut 70 prosenttia vajaassa kahdessa vuodessa, mutta Yhdysvaltain tuotanto on pysynyt tähän asti yllättävän vakaana. Se on supistunut vain noin viisi prosenttia viime kevään huippulukemista siitä huolimatta, että liuskeöljyn tuotantokustannukset ovat keskimäärin kaksinkertaiset tuottajien saamaan reilun 30 dollarin tynnyrihintaan verrattuna.

Suuri osa yrityksistä pumppaa siis tappiolla ja jopa henkensä kaupalla. Konkursseja on jo nähty ja useimmat tuottajat sinnittelevät eteenpäin kylmä hiki otsalla. Monet yritykset ovat selvinneet vanhoilla suojaussopimuksilla, joiden perusteella ne ovat voineet myydä öljyä kannattavasti. Nyt nuo sopimukset ovat päättymässä, jolloin yhtiöt joutuvat markkinahintojen armoille.

Tilanne on pahin velkaantuneilla yhtiöillä, ja sellaisia on runsaasti. Velkavipua on käytetty kursailematta poraustoiminnan kasvattamisessa ja nyt siitä maksetaan lasku.

”Tilanne on haastava. Firmat yrittävät elää kassavirrallaan, mikä merkitsee merkittävää jarrutusta
investoinneissa. Tästä tulee kova vuosi niille, joilla on paljon velkaa”, sanoo norjalaisen Rystad Energy -konsulttiyhtiön New Yorkin toimiston johtaja Lars Eirik Nicolaisen.

”Vain hyvin harvat yhtiöt pääsevät hyötymään hintasuojauksista vuoden loppuun saakka. Ennustamme, että monet joutuvat tekemään uudelleenjärjestelyjä tai mahdollisesti lopettamaan toimintansa.”

Konkursseja on jo kirjattu noin 60 ja lisää on odotettavissa. Tutkimusyhtiö IHS:n mukaan liipasimella on 150 yhdysvaltalaista öljy- ja kaasuyhtiötä. Odotettavissa on myös paljon yrityskauppoja, kun vahvemmat napsivat kassakriisiin ajautuvia yhtiöitä ja niiden tuotantokenttiä.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että USA:n öljyntuotannossa nähdään tänä ja ensi vuonna jyrkkää pudotusta. Järjestö ennustaa kuitenkin, että 2020-luvun alussa Yhdysvaltain tuotanto nousee uuteen ennätykseen.

Rystad Energyn selvitysten mukaan Yhdysvaltainen liuskeöljytuotannon kannattavuusraja on keskimäärin 66,5 dollaria. Jos raakaöljyn hinta on alempi, öljyä pumpataan tappiolla.

USA:n eri tuotantoalueilla break-even-hintataso vaihtelee olosuhteista ja kuljetusmatkoista riippuen. Kannattavuusraja on yleensä 50-70 dollarin välimaastossa, mutta Texasin Permianin alueella pystytään IHS:n mukaan pumppaamaan jopa 35 dollarin tuotantokustannuksilla.

Varainhallintajätti BlackRockin päästrategi Russ Koesterich muistuttaa, että monet liuskeöljy-yhtiöt ovat paljon joustavampia, kuin yleisesti uskotaan.

”Pari vuotta sitten liuskeöljyn tuotannon kannattavuusrajana pidettiin 80 dollaria. Pumppaaminen kuitenkin on jatkunut vaikka öljy on luisunut 30 dollariin. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiöt ovat dynaamisia tuotannossaan, tehokkaita neuvottelemaan alihankkijoidensa kanssa ja ketteriä siirtämään tuotantoaan halvemmille alueille”, hän sanoo.

Lisäksi liuskeöljyn tuotantotornien sulkeminen ja uudelleen käynnistäminen on suhteellisen helppoa. Jos yhtiöt sulkevat tuotantonsa liian alhaisten hintojen takia, ne voidaan avata taas uudestaan tilanteen muuttuessa.

Se mikä kuitenkin vaikuttaa pitkällä aikavälillä on investointien pysähtyminen. Nyt öljyä pumpataan valmiista poratuista ja murretuista lähteistä, mutta uusien lähteiden etsintä ja kehittäminen ovat pysähdyksissä.

”Poraamisen aloittamisesta kuluu yleensä 4-12 kuukautta ennen kuin päästään tuotantoon. Joissakin tapauksissa tuo aikaväli voi olla vuosia” Lars Eirik Nicolaisen kertoo.

Investointien hidastuminen uusiin lähteisiin ja niiden hidas käyttöönotto auttaa öljyn hinnan toipumista ja myös sen pysymistä nykyistä korkeammalla, kun kysyntä ja tarjonta jossain vaiheessa tasapainottuu. Toisaalta USA:n liuskealueilla on myös reservejä, jotka saadaan nopeasti käyttöön, kun hinnat nousevat. Nämä puolestaan jarruttavat hintojen nousua.

”Tuotannon lisäyksen kannalta suurin ja joustavin potentiaali on niin sanotuissa DUC-lähteissä, jotka on valmiiksi porattu, mutta joita ei vielä ole viimeistelty tuotantokuntoon. Tällaisia lähteitä on USA:ssa noin 4 000.”

Nicolaisenin mukaan tällaiset keskeneräiset lähteet on melko helppo ottaa käyttöön ja niille löytyy varmasti operaattori mahdollisen konkurssiaallon jälkeenkin, jos vain öljyn hinta nousee riittävän paljon.

”Oleellista on, onko pumppaaminen taloudellisesti järkevää. Öljyn 30 dollarin tynnyrihinnalla hyvin harvassa uudessa lähteessä on järkeä.”

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan öljyn etsintään ja tuotantoon kohdistettavat investoinnit ovat painuneet maailmanlaajuisesti alimmilleen 30 vuoteen. Investoinnit putosivat viime vuonna 24 prosenttia ja tänä vuonna niiden arvioidaan supistuvan edelleen 16 prosenttia. Tämä voi aiheuttaa halpaan öljyyn tottuneille kuluttajille ennen pitkään ikävän yllätyksen.

Viime päivinä on nähty hintojen vahvistumista, mutta IEA:n mukaan ylitarjonta jatkuu koko tämän vuoden ja tasapainosta on toiveita vasta ensi vuoden puolella.

Saudi Arabia, Venäjä, Qatar ja Venezuela pääsivät viime viikolla hataraan diiliin siitä, että ne jäädyttävät öljyntuotantonsa volyymin tammikuun tasolle.

Markkinat ovat suhtautuneet ilmoitukseen epäilevän toiveikkaasti. Tuotannon jäädyttäminen tammikuun tasolle on aika vaatimaton saavutus. Itse asiassa se on pannukakku, joka kuvaa kuinka hankalaa isojen öljyntuottajien on löytää yhteinen sävel.

Jäädyttäminen on ele, mutta se ei poista tarjonnan ja kysynnän välistä kuilua poista , varsinkin kun saudit ja venäläiset pumppasivat tammikuussa ennätysvauhtia. Tuotanto siis jäädytetään ennätystasolle.

Markkinat innostuivat hetkeksi, kun Iran ilmoitti empimisen jälkeen tukevansa sopimusta. Iranin tuki jäänee selkään taputtelun tasolle, sillä tuskinpa se itse rajoittaa omaa tuotantoaan. Iran on juuri palaamassa maailmanmarkkinoille vuosikausia jatkuneen saarron jälkeen ja se haluaa ottaa oman siivunsa markkinaosuuskakusta.

Kaiken lisäksi öljyntuottajamaiden keskinäinen luottamus on vähissä, sillä aikaisemmat yritykset tuotannon rajoittamisista ovat kaatuneet, kun hanoja on käännelty isommalle kaikessa hiljaisuudessa.

Amerikkalaista liuskeöljyäkin pumpataan yhä isolla volyymillä ja se on nyt mukana maailmanmarkkinoilla, kun Yhdysvaltain kongressi kumosi tammikuussa öljyn vientikiellon.

Yhdysvaltalaispoliitikko Joe Barton onkin jo ehtinyt julistaa öljyntuottajamaiden kartellin Opecin kuolleeksi. Uhreja tulee lisää, jos raakaöljyn hinta pysyy alhaalla. Rystad Energyn selvitysten mukaan 30 dollarin tynnyrihinta ylittää tuotantokustannukset vain Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa. Venäjällä break-even taso on 52 dollarissa ja Yhdysvalloissa 66 dollarissa ja Norjassa 39 dollaria.

Näillä hinnoilla katetaan siis vain tuotantokustannukset. Aivan erilaisiin lukuihin päästään, kun katsotaan fiskaalista break-eveniä. Siis sitä hintatasoa, jonka varaan öljyntuottajamaan budjetti on rakennettu. IMF:n mukaan se on sekä Saudi-Arabiassa ja Iranissa noin 100 dollaria tynnyriltä ja Kuwaitissa vajaat 60 dollaria.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Mielenkiintoisin juttu tässä on Venäjän öljyntuotannon keskimääräinen break even: 52,3 USD barrelilta. Kolmenkympin tynnyrihinta aiheuttaa takuulla kylmä rinki -ilmiön Kremlissä. Eikä Helpotusta ole näkyvissä. Nautinnollista.
 
Ei sittenkään uusia kiintiöitä? "Opec testaa Venäjää"
http://www.taloussanomat.fi/energia...ia-kiintioita-opec-testaa-venajaa/20162386/12

Saudi-Arabia ja muut Opec-maat haluavat ensin nähdä, sitoutuuko Venäjä viimekuiseen sopimukseen, ennen kuin asettavat uusia kiintiöitä. Näin arvioivat uutistoimisto Reutersin lähteet.

Venäjän öljy-yhtiöiden johto tukee tuotannon jäädyttämistä tammikuun tasolle, Venäjän energiaministeri Alexander Novak sanoo.

Jäädyttämisestä sovittiin Saudi-Arabian kanssa helmikuussa Dohassa.

– Yhtiöt ovat vahvistaneet tukevansa sopimusta, minkä pitäisi lähettää positiivinen signaali markkinoille, Novak sanoi toimittajille tapaamisen jälkeen.

Venäjä on maailman suurin Opeciin kuulumaton öljynviejä.

Uutistoimisto Reutersin lähteiden mukaan Opec tuskin leikkaa tuotantoaan heinäkuun kokouksessa. Silloin on vielä liian aikaista arvioida, kuinka nopeasti Iranin tuotanto kasvaa.

Aiemmin on veikattu, että tuolloin saatettaisiin asettaa uudet kiintiöt.

Lisäksi Saudi-Arabia ja muut Opec-maat haluavat Reutersin lähteiden mukaan nähdä, pitääkö Venäjä sanansa. Sitä ennen ei sovittaisi mistään uusista toimista.


Oxfordin yliopiston energiainstituutin helmikuisen raportin mukaan Venäjä on viime vuosikymmeninä pettänyt aina lupauksensa tuotannon rajoittamisesta, kun öljyn hinta on laskenut.

-----------------------------------------------------------------------------------

Venäjä

"Venäjän teollisuus on hauraassa tilassa"

Venäjän teollisuusyritykset raportoivar helmikuussa jäleen toimintaolosuhteiden heikkenemisestä, kuten kolmena edelliskuukautenakin, kertoo Markit.

Venäjän kausitasoitettu ostopäällikköindeksi laski helmikuussa lukemaan 49,3, kun tammikuussa se oli lukemassa 49,8. Ostopäällikköindeksin painuminen alle 50:n tarkoittaa tuotannon supistumista.

Yritysten mukaan irtisanomiset olivat välttämättömiä tilauskantojen hiipumisen vuoksi. Sovittujen töiden määrä on laskenut vuoden 2013 maaliskuusta saaakka.

Kokonaisuudessaan tuotanto kuitenkin säilyi pitkälti entisellä tasollaan, koska uudet tilaukset lisääntyivät hieman. Uudet tilaukset johtuivat kotimaisen kysynnän lisääntymisestä, kun taas vientitilaukset heikkenivät entistä vauhdikkaammin.

Myös hintapaineet kasvoivat, koska tuotantokulut ja -kustannukset nousivat.

Markitin ekonomisti Samuel Agassin mukaan "Venäjä teollisuus on edelleen hauraassa tilassa".

"Tavaroiden tuottajien harmiksi luvut tarjoavat vain vähän rohkaisevia uutisia. Työntekijöiden määrä jatkoi laskuaan, kun merkittävät liiketoiminnat ehtyivät nopealla tahdilla. Vaikka uudet tilaukset lisääntyivät hieman,vientitilaukset supistuivat nopeimmin 19 kuukauteen, mikä korostaa Venäjän tavaraviejien tämänhetkisiä vaikeuksia", sanoo Agass.

"Myös alhainen öljyn hinta ja ruplan epävakaus lisäsivät huolia. Tulevat kuukaudet ovatkin allelle näillä näkymin haastavia."
 
Venäjä hyväksyi hyydytyksen, saa nähdä toteutuuko, epäilen:
Venäläisyhtiöt hyväksyvät raakaöljyn tuotannon jäädyttämisen tammikuun tasolle.
Asiasta kertoi Venäjän presidentti Vladimir Putin tänään Moskovassa uutistoimisto Bloombergin mukaan.
Kaksi viikkoa sitten Saudi-Arabia, Venäjä, Qatar ja Venezuela sopivat alustavasti öljyntuotannon jäädyttämisestä tammikuun 11. päivän tasolle. Sopu on herättänyt toiveita siitä, että öljyn hinta kääntyisi nousuun.
Raakaöljyfutuurien hinnat ovat sahanneet loivassa laskussa lähellä eilisen päätöslukemia.
Noin kello 17 Suomen aikaa Brent-viitelaadun barrelihinta oli prosentin laskussa 36,44 dollarissa. Teksasilainen viitelaatu WTI oli halventunut 1,6 prosenttia 33,84 dollariin barrelilta.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.taloussanomat.fi/energia...yvat-oljyntuotannon-jaadyttamisen/20162428/12
 
Tällainen päänavaus tapahtunut, vaikuttaa siltä että venäjä/Gazprom ottaa askeleen taipuakseen Kiinan tahtoon kun aikaisemmin on valiteltu korkojen suuruutta. Rahamäärä on kuitenkin vaatimaton, G:n vuotuisten investointisuunnitelmien kerrotaan olevan luokkaa 17 miljardia taalaa.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/gazprom-borrows-record-2bn-to-fund-new-pipelines/XbiPr2km

"Gazprom has agreed to borrow €2bn from Bank of China in its largest bilateral loan to date as it braces for export gas prices to fall to a 10-year low. The Russian state-controlled gas group agreed the five-year loan - one of the largest from a Chinese lender to a Russian company - with Bank of China’s London branch at a meeting in Shanghai yesterday, it said in a statement."

“For Gazprom this is the largest deal in terms of the amount of financing attracted directly from one financial institution and the first bilateral loan facility agreement with a Chinese bank,” the Russian company said."

"When the deal with CNPC was signed, the Russian group said it hoped to receive a financing package - either in the form of prepayments for gas supplies or loans - worth $25bn to help it build a pipeline, the Power of Siberia.
But the deal never materialised, with people close to the negotiations saying that Beijing had pushed for interest rates that were higher than Gazprom was prepared to accept."

"The loan from Bank of China comes as analysts expect Gazprom to increase its borrowing this year in order to keep investing in its major projects - including the Power of Siberia pipeline to China and possible new pipelines to Europe including Nord Stream 2 and Turkish Stream.
At presentations to investors in New York and London, Gazprom highlighted plans to cut its capital expenditures in its main gas unit to an average of $17bn a year in 2016-2020 compared with $47bn in 2011."
 
SK:ssa todetaan tilanne Venäjän taloudessa varsin heikoksi, lapsille ei enää uskalleta toivoa parempaa. Sen verran toivoa vielä on, että ehkä jo lapsenlapsille:
”Suuri ja mahtava” Venäjä: Talous romahti – tutkijat soppajonossa, tehtaita suljetaan, hallitus voimaton
Yli 20 miljoonaa venäläistä elää köyhyysrajan alapuolella.
Synkännäköiset miehet jonottavat keittolautasta pikkubussin edessä Moskovassa. Ortodoksikirkon hyväntekeväisyysjärjestö jakaa Kurskin rautatieasemalla myös puhtaita vaatteita, pesuvälineitä ja lääkkeitä. Ne tulevat tarpeeseen, valtaosa miehistä viettää yönsä asemilla tai ulkona pakkasessa.

Yksi heistä tulee juttusille. Hän esittäytyy Viktor Drusiniksi ja pyytää, ettemme julkaisisi soppajonosta otettua valokuvaa. Hän pelkää, että kuva päätyisi internetin kautta hänen tyttärensä käsiin, jolloin hänen alennustilansa paljastuisi.

”Olin vielä 1990-luvulla kunniallinen kansalainen”, Drusin sanoo. ”Olen koulutukseltani historioitsija, opetin kaksi vuotta jopa Miamin yliopistossa.”

Drusin on kotoisin yli tuhannen kilometrin päästä Samarasta. Talouskriisi on pakottanut hänet työnhakuun Moskovaan, mutta matka on ollut toistaiseksi tulokseton. Yli kuusikymppinen Drusin saa valtiolta pientä eläkettä. Se ei riitä elämiseen, sillä hän yrittää tukea tytärtään, joka opiskelee lääkäriksi Samarassa.

Venäjän talouskriisi on ajanut maakuntien keskiluokan ahdinkoon. Rupla on menettänyt kahdessa vuodessa puolet arvostaan. Palkat ovat pudonneet kymmenisen prosenttia, ja elintarvikkeet ovat kallistuneet tuntuvasti.

Drusin syyttää tilanteesta presidentti Vladimir Putinin hallintoa. Hän muistuttaa, että Venäjällä meni hyvin niin kauan kuin raakaöljyn hinta pysyi korkealla. Mutta nyt öljyn hinta on romahtanut ja venäläinen yhteiskunta sen mukana.

”Hallitus ei ole pystynyt kehittämään öljyn ja kaasun rinnalle mitään uutta tuotantoa, joka antaisi ihmisille töitä”, hän sanoo. ”Sitä paitsi Krimin valloitus tulee Venäjälle erittäin kalliiksi.”



Olga Aleksandrovskaja jakaa asunnottomille puhtaita vaatteita, teetä ja voileipiä Apostoli Jaakobin kujalla, Kurskin aseman toisella puolella. Kirkon pihalle pystytetyn parakin edessä jonottaa kolmisenkymmentä miestä ja muutamia naisia.

Valtaosa heistä on tullut maakunnista Moskovaan työnhakuun. Elämä Moskovan kaduilla on kuitenkin kovaa. Osa heistä on ryöstetty, ja he ovat menettäneet samalla henkilöpaperinsa.

”Kaikenlaisen avun tarve kasvaa”, Aleksandrovskaja sanoo. ”Ihmiset eivät enää pärjää provinssissa. Siellä maksetaan pieniä palkkoja ja osa yrityksistä jättää ne kokonaan maksamatta.”

Keskimääräinen kuukausipalkka on Venäjällä noin 30 000 ruplaa eli 360 euroa. Mutta monissa maaseutukaupungeissa maksetaan alle puolet siitä.

Yritysten palkat ovat myöhässä samalla tavalla kuin 1990-luvulla. Tehtaita suljetaan. Syrjäytyneiden alueiden työttömyys on kaksinkertaistunut viime vuodesta.

Tuoreiden tilastojen mukaan 22 miljoonaa venäläistä elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella, joka merkitsee alle 9 700 ruplan eli noin 117 euron kuukausituloja. Köyhien määrä kasvoi viime vuonna yli 2,3 miljoonalla. Mutta todellinen luku on vielä suurempi: valtiollisen VTsIOMin kyselytutkimuksen mukaan lähes 40 prosentilla venäläisistä perheistä on vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan ja vaatteisiin.

Natalia Markova johtaa Ystävät kadulla -nimisen avustusjärjestön toimintaa Moskovassa. Järjestön palveluksessa on noin 70 vapaaehtoista työntekijää, jotka hankkivat kodittomille ruokapaketteja ja vaatteita. He yrittävät auttaa heitä löytämään myös katon päänsä päälle.

Moskovassa on virallisten tilastojen mukaan kuusituhatta asunnotonta. Markovan mukaan todellinen luku on lähempänä kolmeakymmentätuhatta ja se kasvaa koko ajan.

”Noin 80 prosenttia avun tarvitsijoista tulee provinssista”, hän sanoo. ”Moskova on rikas kaupunki, mutta valtaosa Venäjästä on aivan surkeassa kunnossa.”



Talouskriisi koettelee myös Moskovan keskiluokkaa. Sadat asuntovelalliset ovat osoittaneet mieltään pankkien edustoilla ja vaatineet hallitusta apuun. He pelkäävät menettävänsä kotinsa. Syynä ovat valuuttalainat, joita pankit suosittelivat asunnonostajille vielä muutama vuosi sitten. Ruplan romahduksen jälkeen Sveitsin frangeissa, euroissa tai dollareissa otettujen lainojen reaaliarvo on paisunut kestämättömälle tasolle.

Hallitukselta ei heru apua, sillä julkinen sektori on kuralla. Valtio on saanut puolet tuloistaan öljystä ja kaasusta. Nyt tulopohja on romahtanut, sillä Venäjän tuottaman raakaöljyn hinta on pudonnut parissa vuodessa 110 dollarista noin 30 dollariin tynnyriltä.

Venäjä ja Saudi-Arabia sopivat helmikuussa, että tuotanto jäädytetään tammikuun tasolle hintojen nostamiseksi, mutta Iran ei ole suostunut sopimukseen. Öljyn hinta kohosi sopimuksen jälkeen pari dollaria. Venäjän budjetti perustuu 50 dollarin tynnyrihintaan.

Budjettia on paikkailtu hyvinä vuosina kartutetusta reservirahastosta, mutta senkin varat hupenivat jo viime vuonna lähes puoleen vuoden 2014 huippulukemista. Valtiovarainministeri Anton Siluanov pelkää, että rahasto kuivuu pahimmassa tapauksessa tyhjiin jo tämän vuoden aikana.

Venäjä ei voi paikata budjettivajetta lainoilla, sillä se on suljettu kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta Krimin valloituksen ja Ukrainan sodan vuoksi. Kremlin pettymykseksi myöskään Kiina ei ole ryhtynyt luotottamaan Venäjää.

Hallitus on ryhtynyt pakon edessä mittaviin säästötoimiin, budjettia on leikattu jo kymmenellä prosentilla. Armeijan menoihin ei ole kuitenkaan koskettu. Päinvastoin, sotilasmenot ovat kolminkertaistuneet neljässä vuodessa. Venäjä käyttää niihin 4,5 prosenttia bruttokansantuotteesta eli suuremman osuuden kuin Kiina tai Yhdysvallat.



Jelena Voskanin lihakaupassa Dorogomilovskin suuressa kauppahallissa ei ole yhtäkään asiakasta. Hän myy perhetilan tuotteita, fileitä, kyljyksiä ja keittolihaa. Ne kuljetetaan Moskovaan 450 kilometrin päästä Tambovista.

”Kauppa ei käy, ihmisillä ei yksinkertaisesti ole rahaa”, Voskan sanoo. ”Mutta kyllä tämä vielä kestetään, kunhan ei tulisi sotaa.”

Myös Natalia Bugrinin elintarvikekioskilla on hiljaista. Hän syyttää talouskurjuudesta öljyn hinnan romahduksen lisäksi Venäjän johtoa, joka käyttää valtavia summia turhaan sotimiseen Syyriassa.

Vähittäiskaupan myynti putosi Venäjällä jo viime vuonna kymmenen prosenttia. Monet kansainväliset yritykset kuten amerikkalainen General Motors ja saksalainen Adidas ovat vetäytyneet maasta, samoin suomalainen Stockmann, joka myi viime vuonna tavaratalotoimintansa viidellä miljoonalla eurolla.Venäjän suurin ja tunnetuin tavaratalo, Punaisen torin reunalla sijaitseva Gum menestyy edelleen, sillä se keskittyy ylellisyystuotteisiin.

Venäjän 144 miljoonasta asukkaasta yläluokkaan kuuluu noin miljoona ihmistä. Moskovassa asuu 68 dollarimiljardööriä, toiseksi eniten maailman kaupungeista New Yorkin jälkeen.

Naisten asusteisiin, käsilaukkuihin ja parfyymeihin erikoistunut ranskalainen Hermes on hankkinut Gumista lisää tilaa kasvaneen kysynnän vuoksi. Myös italialaisen Pradan liikevaihto kasvaa. Gumissa riittää asiakkaita, koska Venäjän raharikkaat matkustavat aikaisempaa vähemmän ulkomailla.

Autokauppa kutistui viime vuonna 36 prosenttia. Porschen, Bentleyn, Rolls-Roycen ja Lexuksen kaltaisten luksusautojen myynti kuitenkin kasvaa.

Myös BMW panostaa edelleen Venäjään. Gumin pohjakerroksessa esitellään urheilullista i8-hybridimallia. Auto maksaa 10,2 miljoonaa ruplaa eli 120 000 euroa. Summan tienaamiseen menisi venäläisellä keskipalkalla 340 vuotta.



Presidentti Putin on vakuuttanut toistuvasti, että talouskriisi alkaa olla lopuillaan. Hänen mukaansa ongelmat johtuvat halvasta öljystä ja maailmantalouden kasvun hidastumisesta.

Venäjän talousongelmat alkoivat kärjistyä pian sen jälkeen, kun Putin oli valittu kolmannelle kaudelleen vuonna 2012. Hallitus kiristi tuolloin yritysten ja kiinteistöjen verotusta sotakoneiston rahoittamiseksi. Rahaa on upotettu myös tehottomien valtionyhtiöiden pyörittämiseen.

”Putin on tehnyt virheitä alusta lähtien”, sanoo Moskovan Canergie-keskuksen taloustutkimusta johtava Andrei Movtšan.

”Hän kiristi verotusta öljyn hinnan noustessa. Öljytulojen ehtyessä hän kiristi verotusta uudelleen kerätäkseen rahaa valtion kanssaan.”

Movtšan laskee, että jopa 80 prosenttia valtion tuloista tulee öljystä ja kaasusta, jos kaikki yritysverot, valmisteverot ja energiateollisuuden palveluksessa olevien tuloverot otetaan huomioon. Luku on selvästi suurempi kuin Saudi-Arabiassa.

Venäjän taloutta vaivaavat monet rakenteelliset ongelmat. Työn tuottavuus on heikko ja työvoiman määrä vähenee väestön ikääntyessä. Eläkeläisten määrä kasvaa 400 000:lla vuodessa. Eläkeikää olisi nostettava nopeasti, sillä naiset pääsevät eläkkeelle jo 55-vuotiaina ja miehet 60-vuotiaina.

Ongelmille ei ole edes yritetty tehdä mitään. Hallitus on luottanut, että raakaöljyn hinta pysyy korkealla.

Valtiovarainministeri Siluanov ennustaa, että Venäjää uhkaa jopa 15 vuoden taantuma, ellei öljyn hinta nouse. Hän on ajanut hallituksessa varovaisia uudistuksia, mutta Putin jarruttaa. Hän pelkää, että leikkaukset johtaisivat samanlaisiin mielenosoituksiin kuin talvella 2011–12.

Venäjällä järjestetään syyskuussa parlamenttivaalit. Kahden vuoden kuluttua ovat vuorossa presidentinvaalit, joissa Putin pyrkii ilmeisesti neljännelle kaudelleen. Vaaleista on turha odottaa rehellisiä.

Putin on ollut vallassa jo 16 vuotta. Vuoden 2018 vaalien aikaan hän olisi Josif Stalinin jälkeen maan pitkäaikaisin johtaja lokakuun vallankumouksen jälkeen.

Mielipidemittausten mukaan venäläisten luottamus tulevaisuuteen horjuu pahasti. Putin on silti ylivoimaisesti suosituin poliitikko yli 80 prosentin kannatuksella.

Movtšanin mielestä mielipidemittaukset eivät kerro Putinin todellisesta kannatuksesta, sillä vaihtoehtoja ei ole. Valtaosa venäläisistä saa tietonsa valtion tv-kanavilta, jotka suoltavat Kremlin propagandaa.

”Putinin todellinen suosio lienee 50 prosentin hujakoilla”, Movtšan arvelee.



Raakaöljyn hinnan romahdus tuli Putinin kannalta pahaan aikaan. Hänen olisi säilytettävä kansan tuki ja pidettävä samaan aikaan eliitti tyytyväisenä. Tehtävä saattaa osoittautua mahdottomaksi, jos öljyn hinta pysyy nykytasolla vielä pitkään.

”Putinin ystäväpiiriin kuuluu 25–30 perhettä”, Andrei Movtšan sanoo. ”Ne rahoittavat käytännössä koko valtakoneiston toiminnan.”

Toinen tärkeä ryhmä ovat turvallisuuspalvelujen, puolustusministeriön ja sisäministeriön työntekijät eli niin sanotut silovikit. Putinin on huolehdittava siitä, että he pysyvät lojaaleina kaikissa olosuhteissa. Se maksaa paljon, sillä Venäjällä on Neuvostoliiton perintönä erittäin suuri turvallisuuskoneisto.

”Myös tavalliset virkamiehet ja tuomarit tarvitsevat lahjuksensa pysyäkseen tyytyväisinä”, Movtšan sanoo. ”Heidän varassaan on paljon, sillä he hyväksyvät vaalien väärentämisen ja muut hallinnon päätökset.”

Taantuman pitkittyessä alueiden kuvernöörit aiheuttavat kasvavia huolia Kremlille. Erityisesti Pohjois-Kaukasuksen tilanne on räjähdysherkkä. Kaukoidän tasavallat lähentyvät Kiinaa ja Japania. Movtšan arvelee, että ne saattavat pyrkiä irtautumaan Moskovan otteesta, jos talous kurjistuu edelleen.

Putinin kannatus perustuu julkisen sektorin työntekijöiden ja eläkeläisten tukeen. Vaalivuosina hän on yleensä nostanut sekä palkkoja että eläkkeitä. Esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen palkkoja nostettiin yli kymmenen prosenttia, vaikka bruttokansantuote ei kasvanut käytännössä lainkaan.

Nyt vaalilahjuksiin ei ole enää varaa. Movtšan arvioi, että hallituksen rahat riittävät järjestelmän pyörittämiseen vielä 2–3 vuotta, jos öljyn hinta pysyy alhaalla.

”Todennäköisesti öljyn hinta kääntyy kuitenkin ennen pitkää nousuun. Siinä tapauksessa lopullinen katastrofi tulee eteen vasta 5–6 vuoden kuluttua.”



Päivälehti Kommersantin varapäätoimittaja Dmitri Butrin kirjoittaa parhaillaan kirjaa venäläisestä korruptiosta. Hänen mukaansa Putinin luoma yhteiskuntamalli hyödyttää pääasiassa maan eliittiä.

Oligarkkien sukupolvet ovat vaihtuneet Putinin kaudella moneen otteeseen. Tällä hetkellä suurinta omaisuusmassaa hallitsee kymmenkunta liikemiestä, joista tunnetuimpia ovat presidentin lapsuudenystävät Arkadi ja Boris Rotenberg sekä Gennadi Timtšenko. Boris Rotenbergilla ja Timtšenkolla on sekä Venäjän että Suomen kansalaisuus.

Heidän alapuolellaan on kolmisenkymmentä liikemiestä, joista osa on liittoutunut Putinin kanssa. Kilpailu on kovaa, ja asemat vaihtuvat nopeasti.

Butrinin mielestä Putinin luoma oligarkia kuvastaa hyvin nyky-Venäjää. Valtaosa väestöstä ajattelee edelleen samalla tavoin kuin Neuvostoliitossa. Todellisia muutoksia voidaan odottaa vasta seuraavien sukupolvien aikana.

Butrin seuraa työkseen Venäjän talouspolitiikkaa. Hänen mukaansa Putin ei ymmärrä talouden toimintamekanismeja kovinkaan hyvin. Venäjän hallituksessa on ollut vuosien mittaan useita markkinaliberaaleja, mutta he ovat jääneet tappiolle valtataistelussa valtion roolia puolustavia silovikeja vastaan.

”Intellektuelleilla ei ole Venäjällä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sen vuoksi voidaan sanoa, että meillä on todellinen kansanhallitus”, Butrin hymähtää.

Nyt hallitus joutuu kuitenkin rahapulassaan yksityistämään valtion omaisuutta.

Myyntilistalle on kaavailtu osia muun muassa öljyjätti Rosneftista, lentoyhtiö Aeroflotista ja valtion rautatieyhtiöstä RŽD:stä, joka työllistää lähes miljoona ihmistä.

Valtiovarainministeri Siluanov laskee, että osakekaupoilla voitaisiin kerätä valtion kassaan noin tuhat miljardia ruplaa eli 12 miljardia euroa.

Putin on kuitenkin asettanut yksityistämiselle tiukkoja ehtoja. Valtion määräävä asema on säilytettävä strategisesti tärkeinä pidetyissä yhtiöissä ja ostajiksi hyväksytään vain Venäjälle rekisteröidyt yhtiöt. Lisäksi osakkeista on saatava kunnon hinta.

Butrin arvelee, että yksityistämishanke kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa. Hän ei usko, että rikkaat oligarkit olisivat kiinnostuneita ostamaan surkeassa kunnossa olevia valtionyhtiöitä, joiden omistamiseen liittyy poliittisia riskejä. Eikä Putin ole valmis myymään, ellei ole aivan pakko.

Venäläiset valtionyritykset eivät kiinnosta tällä hetkellä myöskään ulkomaisia ostajia. Brittiläisen BP:n ja monien muiden yhtiöiden kärsimät tappiot ovat vielä tuoreessa muistissa.

BP omisti yhdessä venäläisten oligarkkien kanssa energiayhtiö TNK-BP:n. BP:n toimitusjohtaja Bob Dudley ajautui kuitenkin kiistoihin venäläisomistajien kanssa, jonka jälkeen hän menetti viisuminsa ja joutui pakenemaan Venäjältä henkensä kaupalla.

Lopulta TNK-BP päätyi valtiollisen Rosneftin haltuun. Yhtiötä johtaa entinen KGB:n kenraali ja Angolan sodan veteraani Igor Setšin, joka kuuluu Putinin luottomiehiin.

”Rosneft on surkeassa kunnossa”, Andrei Movtšan sanoo. ”Setšin on tappanut yhtiön huonolla johtamisellaan.”



Puskutraktori jyrää kauppapaviljonkia maan tasalle Novoslobodskajan metroaseman edustalla. Näkymä on kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Kadulla on rautaromua ja lasinsirpaleita.

Eläkkeellä oleva sähköasentaja Viktor Timonin seuraa tapahtumia sivummalta. Hän on kuullut aamulla radiosta, että purkutyöt aloitettiin kaupunginjohtaja Sergei Sobjaninin määräyksestä.

”Tässä oli ennen kahviloita ja kioskeja. Ne olivat kuulemma laittomia ja vaarallisia”, Timonin sanoo.

Selitys huvittaa häntä. Puretut kaupat pystytettiin 25 vuotta sitten, eikä niistä ole ollut tähän mennessä mitään vaaraa.

”Nyt tähän tulee varmaan uusia kauppoja, jotka kaupunginjohtajan ystävät omistavat”, Timonin arvelee.

Novoslobodskajan raivaus on osa suuroperaatiota, joka toteutetaan yhteistyössä Moskovan poliisin ja turvallisuuspoliisi FSB:n kanssa. Rakennusten purkaminen aloitettiin varhain aamuyöllä eri puolilla Moskovaa lähes sadassa eri kohteessa. Aamuun mennessä miljoonien eurojen arvoinen omaisuus oli lyöty palasiksi.

Kauppojen omistajat ovat raivoissaan. He syyttävät Sobjaninia laittomasta yksityisomaisuuden turmelemisesta, mutta heillä ei ole suuria mahdollisuuksia, jos juttu päätyy aikanaan oikeuteen.

Timonin ymmärtää kauppiaiden vihan. Tämä on tyypillistä viranomaisten mielivaltaa ja korruptiota, jotka ovat paisuneet Putinin kaudella ennennäkemättömiin mittoihin. Oikeuslaitos on alistettu johtavien poliitikkojen määräysvaltaan, eivätkä tuomioistuimet pysty turvaamaan kansalaisten oikeuksia.

”Toivoin aikoinaan, että lapseni saisivat elää paremmassa maailmassa kuin minä”, Timonin sanoo.

”Mutta minun on kai pakko pidentää aikajännettä. Voin vain toivoa, että edes lastenlapseni saisivat hyvän elämän.”
Klikkaa laajentaaksesi...

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...hallitus-voimaton/?shared=311993-28ecad2a-500
 
SJ kirjoitti:
Kuinka kauan? Nyt siellä on kulutettu sitä rasvaa, jotta lihakset tulee esille, mutta pian rasva on lopussa ja ruumis alkaa kuluttamaan kaikkea muuta lihaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Venäjä ei ole kommunistinen maa ja siinä on vissi ero NL:ään. Esim. Venezuelan vaikeudet ovat ihan toista luokkaa, kommunismissa ei vain pystytä tuottamaan ruokaa tehokkaasti. Venäläiset viljelijät ovat nyt voimakkaasti investoineet omaan tuotantoonsa ja valtio tätä tukee/on tukenut. Venäläinen maatalous on kuitenkin ollut paljon vähemmän tuettua kuin esim. EU:n ja siksi vienti Venäjälle kannatti ennen sanktioita, se oli voimakkaasti tuettua.

Jos leikitään, että pakotteet poistuisivat huomenna, vastassa olisi silti halpa öljy ja sitä myötä halpa rupla. Oikeastaan nykyisellä öljyn hinnalla Venäjälle ei kannata EU:sta viedä juuri yhtään mitään ilman voimakasta subventiota. Tietysti voidaan hehkuttaa, että nyt joutuvat ajamaan ladalla ja puhumaan halvalla kiinalaisella kännykällä iphonen sijaan, onhan se vallan hirveää. NL:ssa ei olisi ajettu millään eikä puhuttu millään...
 
SJ kirjoitti:
Kuinka kauan? Nyt siellä on kulutettu sitä rasvaa, jotta lihakset tulee esille, mutta pian rasva on lopussa ja ruumis alkaa kuluttamaan kaikkea muuta lihaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

En tiedä, mutta artikkeli oli esimerkki siitä että ei kaikki ennusta jotain jättiromahdusta kuten suomenkuvalehti. Forbes on vielä arvostettu julkaisu verrattuna edellämainittuun.

Ja käsittääkseni imf on ennustanut tällevuodelle 1 pudostusta ja ensivuodelle 1% nousua

18@1x5.png



http://www.investopedia.com/articles/investing/121715/russias-economy-really-healing.asp

Tuolta löytää kaavion artikkelin keskivaiheilta. 2017- S&P 1.8% - World Bank 1.5% - IMF 1.0%


IMF 2016 tammikuun talouskatsaus http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2016/update/01/
Sama 1% kasvuennuste ensivuodelle löytyy sieltä
 
Viimeksi muokattu:
SK on jännä lehti.

Kun venäläisillä menee huonosti niin se on hallituksen vika.

Kun suomalaisilla menee huonosti se on omaa laiskuutta, osaamattomuutta ja muutosvastarintaa.

Romahdusta odotellessa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top