Ei jäänyt vahingossa vaan jätin tarkoituksella kertomasta Syyrian viimeaikojen tapahtumien alkuvaiheista. Muutenkin tulee liian pitkiä tekstejä..
Käsittääkseni Syyrian viimeaikojen kriisi alkutekijät löytyy jo ennen Al Quidaa. Poliittinen tilanne Syyriassa alkoi kärjistyä jo Neuvostoliiton romahduksesta 1990-luvun alkuvuosista. Isänsä kuoleman jälkeen (v. 2000) valtaan noussut ja mm. Englannissa opiskellut Bashar halusi kehittää maastaan länsimaisen esikuvan mukaisen, nykyaikaisen ja taloudellisesti vakaan valtion. Tähän hän haki matkoillaan tukea myös EU:n jäsenmailta. Pyrkien samalla edistämään suhteita mm. Israeliin ja Turkkiin. Valitettavasti hänet torjuttiin USA:n ja erityisesti Israelin toimesta. Lähinnä siksi ettei Israel halunnut rajanaapurikseen asukasluvultaan itseään kolme kertaa suurempaa sekä länsimaiden tukemaa ja taloudellisesti länteen sitoutunutta arabivaltiota. Näihin aikoihin, aivan 2000-luvun alkuvuosina, Venäjällä ei ollut käytännössä minkäänlaista yhteistoimintaa Syyrian kanssa. Bashar oli toteuttamassa omassa maassaan hieman samanlaista irtiottoa Isänsä aikaisesta sosialismista kuin lukuisat Itä-Euroopan ja Keski-Aasian valtiot Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen.
Ikävä kyllä Syyrialla ei ilmeisesti ollut riittävästi länsimaita hyödyttävää ja houkuttelevaa taloudellista vaihtoarvoa. Toisekseen bashar'in hallintoa ryhdyttiin myös vastustamaan erilaisten oppositio, terroristiryhmien jne. suunnalta. Osa näistä myöhemmistä terroristeista sai jopa tukea myös lännestä. Näin Syyria/Bashar Al-Assad oikeastaan työnnettiin yhteistyöhön Putinin johtaman Venäjän kanssa..suurin piirtein Georgian tehdyn hyökkäyksen aikoihin(v. 2008). Putinilla oli siinä vaiheessa valmiina suunnitelmat Venäjän ja oman valta-asemansa kasvattamiseksi. Loput onkin sitten jo lähihistoriaa... Ja tottakai taustalla on paljon, paljon muutakin poliittista peliä ja juonimista. Eikä se ole edelleenkään lopussa, tuskinpa edes vähenemässä. Näyttää oikeastaan siltä että tulossa on vielä paljon suurempia kahinoita lähi-idän ja Persian alueen suunnalla. Halukkaita sodanlietsojia ja toimijoita lienee jo jonoksi asti.
Mutta varsinaisena sanomana tässä on se että länsimailla olisi ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen erinomainen tilaisuus saada Syyriasta hyvä ja suhteellisen neutraali yhteistyökumppani Lähi-Itään. Se olisi varmasti rauhoittanut Välimeren koilliskulmaa. Käytännössä Syyrian hallinto olisi toteutunut länsimaissa koulutetun ja kristityn (alaviitti) johtamana. Valitettavasti tällaista mahdollisuutta ei senaikaisten länsimaiden johtajien toimesta haluttu käyttää. Ehkä jo silloin oli tiedossa "parempia ratkaisuja" Lähi-Idän ongelmiin. Ne ratkaisut alkoivat toteutua käytännön tasolla heti 2010 jälkeen Tunisiassa, Libyassa ja jatkuvat edelleenkin.
Myöskään Putin/Venäjä ei ole rynnännyt sattumalta ja hyvää hyvyyttään auttamaan Syyrian kansaa. Putinilla on omat suunnitelmansa ja tavoitteensa. Enkä vielä tällä syömisellä usko että ne tavoitteet rajoittuisivat pelkästään pariin laivastoasemaan Välimeren pohjukassa.
