Deeiii
Eversti
Mahtaakohan tovereilla olla näkemystä siitä, miten naapurin taistelevien yksiköiden huolto (etupäässä tarkoitan siis a-tarvike/polttoaine/ruokahuoltoa) on järjestetty?
Joskus ammoisina aikoina sain jopa koulutusta yksittäisten huolto-osien räjäyttelemiseen, mutta isosta kuvasta ei tullut silloin tai myöhemminkään otettua selvää. Nyt isot pojat on kertoneet, että amatöörit harjoittelee yksittäisen kuorkin räjäyttämisen taktiikkaa, ja ammattilaiset opiskelee logistiikkaa...
Olisikohan siis kellään tiedossa julkisia arvioita tai arvauksia siitä, kuinka paljon tuollainen isompi pumppu - sanotaanpa vaikka pataljoona tahi prikaati - voisi tarvita erilaista huoltoa vaikka taistelupäivää kohden, ja kuinka monta (esimerkiksi) kuorma-autoa se työllistää? Ja miten noin ylipäänsä tuo potentiaalisen vastapuolen huolto liikkuu ja toimii? Onko siellä, kuten joskus joku väitti, merkittävä kyky työntää huoltoa eteenpäin tarpeen vaatiessa vaikka telavaunuilla, vai olisiko vaikka toisessa ketjussa ehdotettu kestopäällysteiden repiminen kelpo konsti hidastaa panssarikiilan tunkeutumista Suomineitoon?
Ja miten noin ylipäätään jonkun mekanisoidun prikaatin huolto toimii? Seuraako jokaista osastoa letka huoltokärryjä, vai hoidetaanko huolto jotenkin keskitetymmin? Miten pitkä konfliktin täytyisi olla, että olisi odotettavissa huru-ukkojen itsemurhaprikaatin maaliksi soveltuvien huoltopaikkojen tai väliaikaisten varastojen rakentelua? Ynnä muuta, ynnä muuta.
Kysyn, kun olen ihan pihalla näistä käytännön järjestelyistä, mutta aihe kiinnostaa.
Joskus ammoisina aikoina sain jopa koulutusta yksittäisten huolto-osien räjäyttelemiseen, mutta isosta kuvasta ei tullut silloin tai myöhemminkään otettua selvää. Nyt isot pojat on kertoneet, että amatöörit harjoittelee yksittäisen kuorkin räjäyttämisen taktiikkaa, ja ammattilaiset opiskelee logistiikkaa...
Olisikohan siis kellään tiedossa julkisia arvioita tai arvauksia siitä, kuinka paljon tuollainen isompi pumppu - sanotaanpa vaikka pataljoona tahi prikaati - voisi tarvita erilaista huoltoa vaikka taistelupäivää kohden, ja kuinka monta (esimerkiksi) kuorma-autoa se työllistää? Ja miten noin ylipäänsä tuo potentiaalisen vastapuolen huolto liikkuu ja toimii? Onko siellä, kuten joskus joku väitti, merkittävä kyky työntää huoltoa eteenpäin tarpeen vaatiessa vaikka telavaunuilla, vai olisiko vaikka toisessa ketjussa ehdotettu kestopäällysteiden repiminen kelpo konsti hidastaa panssarikiilan tunkeutumista Suomineitoon?
Ja miten noin ylipäätään jonkun mekanisoidun prikaatin huolto toimii? Seuraako jokaista osastoa letka huoltokärryjä, vai hoidetaanko huolto jotenkin keskitetymmin? Miten pitkä konfliktin täytyisi olla, että olisi odotettavissa huru-ukkojen itsemurhaprikaatin maaliksi soveltuvien huoltopaikkojen tai väliaikaisten varastojen rakentelua? Ynnä muuta, ynnä muuta.
Kysyn, kun olen ihan pihalla näistä käytännön järjestelyistä, mutta aihe kiinnostaa.