Toimittajien uhkailu vaarantaa demokratian – työtään tekevän vainoamisen on oltava rangaistava teko, vaatii Hanne Aho
Journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suomalaiseen demokratiaan. Toimittajan vainoaminen pitää säätää lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi, kirjoittaa vierailijana Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho.
Uhkailtu toimittaja Rebekka Härkönen saa runsaasti tukea yhteiskunnan eri puolilta. TPS kutsui journalistin pudottamaan avauskiekon play off -otteluunsa Tapparaa vastaan.
KOTIMAA Lännen Media 13:00 0
Hanne Aho
Lännen Median palkittu toimittaja Rebekka Härkönen joutui muuttamaan kotikaupungistaan pitkäkestoisen uhkailukampanjan vuoksi. Ylen niin ikään palkittu toimittaja Jessikka Aroon työskennellyt vuosia nettivainon kanssa kamppaillen.
Kohteeksi joutumista edesauttaa, jos on toimittaja, nainen ja kirjoittaa maahanmuuttoa edes sivuavista asioista tai Venäjästä. Vihakampanja saattaa silti saada alkunsa melkein mistä tahansa. Osansa uhkailusta ovat saaneet niin lasten leluista kuin rockmusiikista kirjoittaneet toimittajat. Vainon ja uhkailun tavoitteena on hiljentää journalisteja ja rajoittaa heidän näkökulmiaan.
Journalistien kokemasta uhkailusta on puhuttu paljon. Keskustelu on arvokasta, mutta todellinen ongelma on, että lainsäädäntö laahaa kaukana vallitsevan todellisuuden perässä. Tuoreena esimerkkinä valtakunnansyyttäjä ei katsonut yleisen edun vaativan, että Rebekka Härkösen uhkailusta nostettaisiin syytteet ilman hänen omaa vaatimustaan. Viesti valtiolta siis on, että uhkailu on hyväksyttävää.
Kahdenkeskisissä keskusteluissa päättäjät ovat yksimielisiä siitä, miten ensiarvoisen tärkeää sananvapauden turvaaminen on. Tekoja on toistaiseksi nähty vähemmän. Toimittajien vainoaminen on uhka sekä sananvapaudelle että myös demokratialle, puhumattakaan kohteiksi joutuneiden journalistien elämästä. Siksi valtiovallan on muutettava suhdettaan vainoamiseen. Asian ymmärtämisessä ei ole mitään hankalaa. Euroopassa on jo useita esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun vainoaminen ja vihan suoltaminen saavat ylivallan.
Journalisteihin kohdistuva uhkailu on lisättävä lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi. Jos uhkailu ei olisi asianomistajarikos, esitutkinta voitaisiin käynnistää myös työnantajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Tämä antaisi työyhteisölle konkreettisen työkalun tilanteeseen puuttumiseksi.
Mainos
Sosiaalisen median alustat on säädettävä vastuuseen niiden kautta jaetuista vihasisällöistä. Viranomaisille on myös turvattava riittävät resurssit näiden lakien valvomiseen.
Valheiden ja vihan levittämisen sekä työtään tekevän ihmisen uhkailemisen on oltava rangaistavaa. Uhkailu ja vaino koskevat journalistien lisäksi monia muitakin ammattiryhmiä. Useimmiten kohteena on nainen.
Journalisteihin kohdistuvauhkailu kohdistuu suoraan kansalaisten oikeuteen saada tietoa. Näin se kohdistuu koko demokratiaamme. Yhteiskunnallinen keskustelu ja tiedonvälitys on mahdotonta, jos seurauksena on viharyöppy omaan ja pahimmassa tapauksessa myös perheen ja lähipiirin niskaan.
Sosiaalisessa mediassa ja valesivustoilla vihaa kylväville on jo syntynyt oma yleisönsä, joka uskoo mieluummin sitä, joka huutaa äänekkäimmin.
Massachusetts Institute of Technologyn tutkimuksessa valheellista tietoa välittänyt twiitti jaettiin 70 prosenttia todennäköisemmin kuin totuutta välittänyt. Vastuu on siis meidän kaikkien. Valheellista tietoa ei pidä jakaa.
Suuri vastuu on meillä journalisteilla. Meidän on kannettava vastuumme tiedonvälityksen oikeellisuudesta, faktojen tarkistamisesta ja virheiden suoraselkäisestä oikaisemisesta.
Journalismin tulevaisuusmietityttää alan opiskelijoita. On menetys yhteiskunnalle, jos lahjakkaat nuoret journalistit päättävät hakeutua toisille aloille, kun mahdollisuus sylkykupiksi joutumisesta ei innosta.
Jos keksityt faktat voittavat journalismin eli tarkistetun tiedon, olemme vaarallisessa tilanteessa. Vaarana ei ole niinkään se, että kaikki uskoisivat valheeseen vaan se, että pian kukaan ei usko enää mihinkään.
Suomi on kauan ja syystäkin ylpeillyt hyvällä sijoituksellaan Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä. Indeksi mittaa sitä, miten vapaasti ja ennalta estämättä journalistit voivat tehdä työtään. Se osoittaa, miten totuudenmukaista ja sensuroimatonta tietoa kansalaiset saavat. Jos uhkailuun ja vainoon ei puututa, Suomen sijoitus putoaa edelleen.
Journalistien uhkailuun on tartuttava lainsäädännössä nopeasti.
Kansalaisilla on oikeus saada heille kuuluva tieto.
Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja.