#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Poliisi ei enää aktiivisesti etsi vihapuhetta – Juttuja tutkitaan nyt muun työn ohessa
UUTISET · 27.10.2019 KLO 06:00
Vihapuheen määrittely tai määrittelemättömyys askarruttaa ja ärsyttää osaa kansalaisista. Poliisilla ei sen sijaan ole epätietoisuutta rangaistavan viharikoksen luonteesta. Kuva: Elina Saarikoski
Mitta täyttyi syksyllä 2016. Silloin Juha Sipilän (kesk) hallitus päätti alkaa todenteolla suitsia lähinnä sosiaalisessa mediassa vellonutta vihapuhetta.
Seuraavan vuoden täydentävässä talousarviossa poliisille myönnettiin rahoitusta viharikosten torjuntaan, verkkorikostorjuntaan ja nettipoliisitoimintaan.
Tämän seurauksena Helsingin poliisilaitoksessa aloitettiin maaliskuussa 2017 keskitetty vihapuherikosten tutkinta. Taustalla vaikutti myös Poliisihallituksen kirje, joka liittyi rangaistavan vihapuheen torjunnan valtakunnallisiin rakenteisiin.
Tilanne on muuttunut jonkin verran jo nyt.
Enää Helsingin poliisilaitoksessa ei ole sen paremmin varsinaista vihapuheryhmää kuin valtakunnallista vetovastuuta rangaistavan vihapuheen estämisessä, paljastamisessa ja tutkimisessa.
– Rikostutkinnan henkilöstöä on kuitenkin kohdistettu näiden asioiden koordinointiin ja tilannekuvan ylläpitämiseen. Muutoin rikostutkijat tutkivat tapauksia nykyään oman työnsä ohella, kertoo Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön johtaja, rikosylitarkastaja Jonna Turunen.
– Vuodesta 2018 eteenpäin olemme tehneet tätä rikostutkintaa pääsääntöisesti vain Helsingin alueella. Rikoslain mukaan rangaistavia vihapuherikoksia, kuten kiihottamista kansanryhmää vastaan, tutkitaan aluevastuuperiaatteen mukaisesti.
Turusen mukaan ryhmällä, jota ei enää ole, on ollut tutkinnassa noin 300 epäiltyä rikosta. Niistä noin puolet on johtanut tuomioon oikeudessa.
– Eikä sananvapauteen ja viharikoksiin liittyvien asioiden määrä lähitulevaisuudessa todennäköisesti vähene netissä. Poliisi pyrkii puuttumaan tehokkaasti niistä törkeimpiin.
Rangaistavan viharikoksen muotoja ovat etupäässä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus.
Halla-aho vaati "kyttäyksen" lopettamista
Julkisuudessa esitetyt kannanotot ja vaatimukset ovat kahdensuuntaisia.
Elokuussa puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi perussuomalaisten kesäkokouksessa, että "tarvitsemme henkilöstöä oikeiden rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn, emme somepuheita kyttääviä vihapuhepoliiseja".
Syyskuussa puolestaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI moitti Suomea vihapuheen lisääntymisestä ja edellytti tiukempaa linjaa sekä lisäresursseja siihen puuttumiseen.
Ulkopuolisilla vaatimuksilla tai edellytyksillä ei kuitenkaan ole kytköksiä viranomaisten toimintaan. Tätä korostaa poliisitarkastaja Måns Enqvist poliisihallituksesta.
– Paljastava toiminta on resurssipulan vuoksi vähentynyt, mutta esille tulleet jutut tutkitaan entiseen tapaan, Enqvist toteaa.
– Eräs kansanedustaja teki jokin aika sitten kyselyn poliisin tähän tarkoitukseen käyttämistä voimavaroista. Me selvitimme sen ja totesimme, että viharikoksia tutkivien ja paljastavien poliisien määrä on valtakunnallisesti noin 20. Mielestäni se on kohtalainen määrä.
Enqvistin mukaan kaikessa toiminnassa pitää resurssien puitteissa pohtia, onko järkevämpää yrittää ylläpitää pientä erikoisryhmää vai jakaa sen tehtäviä.
Poliisille esimerkiksi ihmiskaupan tutkiminen on samantapainen asiakokonaisuus.
Somessa keskustelu muuttuu äkkiä inttämiseksi
Poliisin asialinja ei ole toiminut sosiaalisessa mediassa kovin hyvin. "Keskustelu" on mennyt inttämiseksi.
Seuraavassa on lyhyt otos erittäin pitkästä ketjusta. Poliisi aloitti sen näin:
"Tiesitkö, että vihapuhe voi olla rikos? Netissä pätevät samat lait kuin muuallakin. Sananvapauteen ei kuulu, että voit loukata muiden ihmisten oikeuksia."
Perästä kuului muun muassa seuraavaa:
"Missäs lakipykälässä mainitaan vihapuhe? Olisi mukava lukea enemmän asiasta ihan lakikirjasta. Finlexissä kävin näin: Hakutermillä 'vihapuhe' löytyi 0 hakuosumaa."
"Lopettakaa valehtelu ja politikointi. Suomen poliisi on säälittävä rupusakki. Vain ja ainoastaan eliitin turvamiehiä."
"Kertokaapa arvoisa poliisi mistä vihapuheen määritelmä löytyy. Ja sitten pykälistä ja asetuksista joista vihapuhe löytyy? Jos huutaa että jokin on rangaistavaa olisi se hyvä myös lakikirjasta löytyä?"
"Ei ole vastausta näkynyt. Olenpas yllättynyt."
"Meneekö #poliisin aika jälleen lis sivuraiteilke #raiskaus #kenttätyö #oikeatrikokset"
ls24.fi
UUTISET · 27.10.2019 KLO 06:00
Vihapuheen määrittely tai määrittelemättömyys askarruttaa ja ärsyttää osaa kansalaisista. Poliisilla ei sen sijaan ole epätietoisuutta rangaistavan viharikoksen luonteesta. Kuva: Elina Saarikoski
Mitta täyttyi syksyllä 2016. Silloin Juha Sipilän (kesk) hallitus päätti alkaa todenteolla suitsia lähinnä sosiaalisessa mediassa vellonutta vihapuhetta.
Seuraavan vuoden täydentävässä talousarviossa poliisille myönnettiin rahoitusta viharikosten torjuntaan, verkkorikostorjuntaan ja nettipoliisitoimintaan.
Tämän seurauksena Helsingin poliisilaitoksessa aloitettiin maaliskuussa 2017 keskitetty vihapuherikosten tutkinta. Taustalla vaikutti myös Poliisihallituksen kirje, joka liittyi rangaistavan vihapuheen torjunnan valtakunnallisiin rakenteisiin.
Tilanne on muuttunut jonkin verran jo nyt.
Enää Helsingin poliisilaitoksessa ei ole sen paremmin varsinaista vihapuheryhmää kuin valtakunnallista vetovastuuta rangaistavan vihapuheen estämisessä, paljastamisessa ja tutkimisessa.
– Rikostutkinnan henkilöstöä on kuitenkin kohdistettu näiden asioiden koordinointiin ja tilannekuvan ylläpitämiseen. Muutoin rikostutkijat tutkivat tapauksia nykyään oman työnsä ohella, kertoo Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön johtaja, rikosylitarkastaja Jonna Turunen.
– Vuodesta 2018 eteenpäin olemme tehneet tätä rikostutkintaa pääsääntöisesti vain Helsingin alueella. Rikoslain mukaan rangaistavia vihapuherikoksia, kuten kiihottamista kansanryhmää vastaan, tutkitaan aluevastuuperiaatteen mukaisesti.
Turusen mukaan ryhmällä, jota ei enää ole, on ollut tutkinnassa noin 300 epäiltyä rikosta. Niistä noin puolet on johtanut tuomioon oikeudessa.
– Eikä sananvapauteen ja viharikoksiin liittyvien asioiden määrä lähitulevaisuudessa todennäköisesti vähene netissä. Poliisi pyrkii puuttumaan tehokkaasti niistä törkeimpiin.
Rangaistavan viharikoksen muotoja ovat etupäässä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus.
Halla-aho vaati "kyttäyksen" lopettamista
Julkisuudessa esitetyt kannanotot ja vaatimukset ovat kahdensuuntaisia.
Elokuussa puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi perussuomalaisten kesäkokouksessa, että "tarvitsemme henkilöstöä oikeiden rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn, emme somepuheita kyttääviä vihapuhepoliiseja".
Syyskuussa puolestaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI moitti Suomea vihapuheen lisääntymisestä ja edellytti tiukempaa linjaa sekä lisäresursseja siihen puuttumiseen.
Ulkopuolisilla vaatimuksilla tai edellytyksillä ei kuitenkaan ole kytköksiä viranomaisten toimintaan. Tätä korostaa poliisitarkastaja Måns Enqvist poliisihallituksesta.
– Paljastava toiminta on resurssipulan vuoksi vähentynyt, mutta esille tulleet jutut tutkitaan entiseen tapaan, Enqvist toteaa.
– Eräs kansanedustaja teki jokin aika sitten kyselyn poliisin tähän tarkoitukseen käyttämistä voimavaroista. Me selvitimme sen ja totesimme, että viharikoksia tutkivien ja paljastavien poliisien määrä on valtakunnallisesti noin 20. Mielestäni se on kohtalainen määrä.
Enqvistin mukaan kaikessa toiminnassa pitää resurssien puitteissa pohtia, onko järkevämpää yrittää ylläpitää pientä erikoisryhmää vai jakaa sen tehtäviä.
Poliisille esimerkiksi ihmiskaupan tutkiminen on samantapainen asiakokonaisuus.
Somessa keskustelu muuttuu äkkiä inttämiseksi
Poliisin asialinja ei ole toiminut sosiaalisessa mediassa kovin hyvin. "Keskustelu" on mennyt inttämiseksi.
Seuraavassa on lyhyt otos erittäin pitkästä ketjusta. Poliisi aloitti sen näin:
"Tiesitkö, että vihapuhe voi olla rikos? Netissä pätevät samat lait kuin muuallakin. Sananvapauteen ei kuulu, että voit loukata muiden ihmisten oikeuksia."
Perästä kuului muun muassa seuraavaa:
"Missäs lakipykälässä mainitaan vihapuhe? Olisi mukava lukea enemmän asiasta ihan lakikirjasta. Finlexissä kävin näin: Hakutermillä 'vihapuhe' löytyi 0 hakuosumaa."
"Lopettakaa valehtelu ja politikointi. Suomen poliisi on säälittävä rupusakki. Vain ja ainoastaan eliitin turvamiehiä."
"Kertokaapa arvoisa poliisi mistä vihapuheen määritelmä löytyy. Ja sitten pykälistä ja asetuksista joista vihapuhe löytyy? Jos huutaa että jokin on rangaistavaa olisi se hyvä myös lakikirjasta löytyä?"
"Ei ole vastausta näkynyt. Olenpas yllättynyt."
"Meneekö #poliisin aika jälleen lis sivuraiteilke #raiskaus #kenttätyö #oikeatrikokset"
Rauman seutu
ls24.fi
Pihatonttu
Respected Leader
Jos poliisi ei enää aktiivisesti etsi ns. vihapuhetta niin se luultavasti johtaa "vihapuhumisen" vähenemiseen.
Tossa on hyvin vahvana sellainen kuvio, että jos poliisia käytetään aktiivisesti parlamentin ja hallituksen toimialaan kuuluvan poliittisesti erimielisen puheen jahtaamiseen, niin todella moni kokee velvollisuudekseen, oikeudekseen tai öyhöttämistarpeekseen sellaisen puheen, joka sisällön puolesta on yhdellä puolella vihapuherajaa ja muodon puolesta toisella. Joten poliittisella poliisilla riittää silloin jahdattavaa.
Poliisin vihapuhepataljoonan ainoa "saavutus" on ollut se, että se onnistui sekä toiminnallaan että olemassaolollaan romuttamaan poliisiin ja parlamentaariseen järjestelmään kohdistuvaa luottamusta, epävakauttamaan pienessä määrin yhteiskuntaa, saamaan monet kansalaiset kyseenalaistamaan verojen maksamisen järkevyyden jne.
Seuraukset olivat aivan samanlaisia kuin Kremlin tavoitteet subversiossa. Käytännössä se tarkoittaa, että joko on pyritty juuri niihin tavoitteisiin jotka olivat täysin ennustettavissa tai koko homma on ollut vajaamielisten tolloilua jossa ei osata odottaa, että jokin asia aiheuttaa juuri sitä, mitä kaikki tietävät sen aiheuttavan.
Tossa on hyvin vahvana sellainen kuvio, että jos poliisia käytetään aktiivisesti parlamentin ja hallituksen toimialaan kuuluvan poliittisesti erimielisen puheen jahtaamiseen, niin todella moni kokee velvollisuudekseen, oikeudekseen tai öyhöttämistarpeekseen sellaisen puheen, joka sisällön puolesta on yhdellä puolella vihapuherajaa ja muodon puolesta toisella. Joten poliittisella poliisilla riittää silloin jahdattavaa.
Poliisin vihapuhepataljoonan ainoa "saavutus" on ollut se, että se onnistui sekä toiminnallaan että olemassaolollaan romuttamaan poliisiin ja parlamentaariseen järjestelmään kohdistuvaa luottamusta, epävakauttamaan pienessä määrin yhteiskuntaa, saamaan monet kansalaiset kyseenalaistamaan verojen maksamisen järkevyyden jne.
Seuraukset olivat aivan samanlaisia kuin Kremlin tavoitteet subversiossa. Käytännössä se tarkoittaa, että joko on pyritty juuri niihin tavoitteisiin jotka olivat täysin ennustettavissa tai koko homma on ollut vajaamielisten tolloilua jossa ei osata odottaa, että jokin asia aiheuttaa juuri sitä, mitä kaikki tietävät sen aiheuttavan.
Viimeksi muokattu:
Tuoko syytös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain lisäpisteitä? – Oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista julkisuutta, väitöstutkija sanoo
Suomenmaa28.10.2019 22:10
Muokattu
28.10.2019 22:09
Oikeuskäytännöt Oikeustapaukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voivat kääntyä syytetyn eduksi, käy ilmi Tuomas Äystön tuoreesta väitöskirjasta.
– Vastaajien näkökulmasta tällaisilla oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista
julkisuutta, Äystö sanoo.
Kiihotuspykälällä on Äystön mukaan kansainvälisen oikeuden tuki, mutta poliittisessa julkisuudessa se on kiistanalainen.
Tutkijan mukaan Suomeen on muodostunut joukko sananvapaustapauksia, joista vastaajat tiedottavat omilla foorumeillaan ja käyttävät niiden tuoman julkisuuden eduksi kritisoidakseen vallitsevia käytäntöjä ja tuodakseen esiin omia näkemyksiään maahanmuutosta ja islamista.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on usein uskonrauhatapausten pääsyyte. Suomessa uskonrauhapykälää on 2000-luvulla käytetty etenkin islamia koskevissa tapauksissa.
– Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista ja suurimmasta osasta Eurooppaa siinä, että se edelleen soveltaa tällaista pykälää aktiivisesti, Äystö toteaa.
ÄYSTÖ tutki uskontotieteen väitöskirjassaan uskonrauhan rikkomista koskevan rikoslain pykälän poliittista taustaa ja oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksen mukaan oikeusistuinten työssä muodollisia määritelmiä ratkaisevammaksi muodostuu usein se, millaisia käsityksiä tuomareilla on uskonnoista yleisesti.
– Oikeuslähteissä on muodolliset kriteerit sille, miten uskonto ja pyhä määritellään, mutta käytännön viranomaistyössä ne täydentyvät populaareilla ymmärryksen tavoilla.
Äystön mukaan se, mitä arkipuheessa määritetään uskonnoksi, rakentuu monessa paikassa: viranomaistyössä, uskonnonopetuksessa ja tiedotusvälineisssä.
Käytännössä tämä saattaa heikentää sellaisten yhteisöjen mahdollisuuksia tulla suojelluksi, jotka eivät istu kansanomaiseen ymmärrykseen maailmanuskontosapluunasta, ja joiden pyhinä pitämät asiat eivät ole tunnettuja.
– Keskustelu esimerkiksi profeetta Muhammadin pyhyydestä on ollut hyvin näkyvää, joten hänen erikoisasemansa on hyvin tiedossa.
Samaa ei voi sanoa esimerkiksi uuspakanaryhmien pyhistä paikoista.
Suomessa on yli 115 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, joita pykälän tulisi Äystön mukaan periaatteen tasolla suojella samanarvoisesti.
www.suomenmaa.fi
Suomenmaa28.10.2019 22:10
Muokattu
28.10.2019 22:09
Oikeuskäytännöt Oikeustapaukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voivat kääntyä syytetyn eduksi, käy ilmi Tuomas Äystön tuoreesta väitöskirjasta.
– Vastaajien näkökulmasta tällaisilla oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista
julkisuutta, Äystö sanoo.
Kiihotuspykälällä on Äystön mukaan kansainvälisen oikeuden tuki, mutta poliittisessa julkisuudessa se on kiistanalainen.
Tutkijan mukaan Suomeen on muodostunut joukko sananvapaustapauksia, joista vastaajat tiedottavat omilla foorumeillaan ja käyttävät niiden tuoman julkisuuden eduksi kritisoidakseen vallitsevia käytäntöjä ja tuodakseen esiin omia näkemyksiään maahanmuutosta ja islamista.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on usein uskonrauhatapausten pääsyyte. Suomessa uskonrauhapykälää on 2000-luvulla käytetty etenkin islamia koskevissa tapauksissa.
– Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista ja suurimmasta osasta Eurooppaa siinä, että se edelleen soveltaa tällaista pykälää aktiivisesti, Äystö toteaa.
ÄYSTÖ tutki uskontotieteen väitöskirjassaan uskonrauhan rikkomista koskevan rikoslain pykälän poliittista taustaa ja oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksen mukaan oikeusistuinten työssä muodollisia määritelmiä ratkaisevammaksi muodostuu usein se, millaisia käsityksiä tuomareilla on uskonnoista yleisesti.
– Oikeuslähteissä on muodolliset kriteerit sille, miten uskonto ja pyhä määritellään, mutta käytännön viranomaistyössä ne täydentyvät populaareilla ymmärryksen tavoilla.
Äystön mukaan se, mitä arkipuheessa määritetään uskonnoksi, rakentuu monessa paikassa: viranomaistyössä, uskonnonopetuksessa ja tiedotusvälineisssä.
Käytännössä tämä saattaa heikentää sellaisten yhteisöjen mahdollisuuksia tulla suojelluksi, jotka eivät istu kansanomaiseen ymmärrykseen maailmanuskontosapluunasta, ja joiden pyhinä pitämät asiat eivät ole tunnettuja.
– Keskustelu esimerkiksi profeetta Muhammadin pyhyydestä on ollut hyvin näkyvää, joten hänen erikoisasemansa on hyvin tiedossa.
Samaa ei voi sanoa esimerkiksi uuspakanaryhmien pyhistä paikoista.
Suomessa on yli 115 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, joita pykälän tulisi Äystön mukaan periaatteen tasolla suojella samanarvoisesti.
Tuoko syytös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain lisäpisteitä? – Oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista julkisuutta, väitöstutkija sanoo - Suomenmaa.fi
Oikeustapaukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voivat kääntyä syytetyn eduksi, käy ilmi Tuomas Äystön tuoreesta...
www.suomenmaa.fi
Viikkoartikkeli: Vihapuhetta ja disinformaatiota vastaan voi taistella!
October 28, 2019
Kirjoittaja: Henna Hopia
Jarmo Mäkelä, Sofi Oksanen, Tuomas Muraja ja Riku Neuvonen Helsingin Kirjamessuilla Toimittajat ilman rajoja -järjestön paneelikeskustelussa.
Virkamiehet ja päättäjät miettivät, mitä tehdä kasvavalle yhteiskunnalliselle ongelmalle: vihapuheelle, disinformaatiolle, infosodalle - asia kun ei ole lainkaan yksinkertainen, kun puhutaan niinkin olennaisesta kansalaisoikeudesta kuin sananvapaudesta. Myös moni kansalainen pohtii, miten suhtautua esimerkiksi somesta vyöryviin valeuutisiin ja mitä tästä kaikesta seuraa. Sen todistivat muun muassa juuri päättyneet Helsingin Kirjamessut, joiden tätä aihepiiriä käsitelleet keskustelut houkuttelivat salit täyteen kuuntelijoita.
Varsinkin yhteiskunnallisissa tehtävissä toimivat henkilöt kuten toimittajat, virkamiehet ja oikeusoppineet ovat viime vuosina joutuneet ankaran vihapuheen ja suorastaan vainon uhreiksi. Vihapuhe on vähentänyt jopa päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun, kertoo tuore tutkimus.
Sananvapauden puolesta viime viikkoina painokkaasti puhunut kirjailija Sofi Oksanen on ollut huolissaan erityisesti toimittajiin kohdistuvasta vainosta, sillä heidän työnsä häirinnällä voi olla välittömiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Joka kuudetta toimittajaa on uhattu väkivallalla, vihapuhetta on joutunut sietämään kaksi kolmesta.
Oksasen mukaan huoli tulee varsinkin siitä, että jos uutinen jää kirjoittamatta sen arkaluontoisuuden vuoksi, voi seurauksen nähdä jopa seuraavien vaalien tuloksessa. Oksasen mukaan eduskunnassa istuu jo nyt kansanedustajia, jotka käyttävät itsekin vihapuhetta. Kyseessä voi olla lopulta uhka demokratialle myös meillä Suomessa, sillä julkisen keskustelun vaientaminen voi aiheuttaa hiljaisuuden spiraaliin, Oksanen on herätellyt.
Pitää vain sietää?
Niitäkin kantoja on, että vihapuhe on ihan normaalia ja sitä pitäisi sietää – esimerkiksi toimittaja Ivan Puopolo on tuonut tällaista näkemystä esiin. Itse taas olen sitä mieltä, että oikeusvaltiossa ihmisillä pitäisi olla tarvittava suoja saada työnsä tehdyksi joutumatta itse parantolan porteille.
Toki julkisessa tehtävässä toimivan pitää sietää arvostelua.
Mutta on olemassa selkeä ero sen välillä, mikä on oikeaa työhön perustuvaa kritiikkiä ja mikä on häirintää. Mielestäni kyse ei ole paksunahkaisuudesta tai paineensietokyvystä, jos esimerkiksi perhettäsi uhataan tekemäsi työsi vuoksi.
Valtioneuvoston kanslian Jussi Toivanen vahvisti kirjamessuilla Toimittajat ilman rajoja -järjestön keskustelussa, että virkamiehiä monesti vainotaan juuri näin; käydään yksilön ja jopa hänen perheensä kimppuun. Virkamiehiä kohtaan tehtaillaan keksittyjä lastensuojeluilmoituksia ja turhia kanteluita, jotka kuormittavat paitsi näitä yksilöitä henkilökohtaisesti niin myös koko organisaatiota, sillä taistelu sitoo resursseja, joita muuten käytettäisiin itse työn tekemiseen.
Miten, miksi ja kuka?
Lopulta siis hyökätään koko organisaatiota ja siten järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan – kyse on vakavasta ja kasvavasta uhasta koko yhteiskunnalle, kuten Toivanenkin totesi. Kyse on modernista infosodasta, jossa horjutetaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, sen arvoihin ja järjestelmiin.
Valeuutisilla pyritään nimenomaan ihmisten harhauttamiseen. Valemediat muistuttavat oikeita medioita, mutta eivät kuitenkaan toimi etsiäkseen totuutta vaan levittääkseen valheita.
Harhauttaakseen ihmisiä lisää, myös termejä sotketaan.
Toimittaja Johanna Vehkoo totesi omassa keskustelussaan, että esimerkiksi termiä ”valeuutinen” on pyritty tarkoituksella hämärtämään ja tämä juuri on disinformaation tarkoitus – jotta näistä asioista ei lopulta voitaisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Vehkoo on juuri julkaissut kirjan Valheenpaljastajan käsikirja.
Asiaa normikansalaiselle hämmentää entisestään, että vapaan maailman johtajana pidetyn Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Donald Trumpkin puhuu usein fake newseista / fake medioista viitatessaan vakiintuneisiin oikeisiin medioihin, jotka vain kirjoittavat hänestä epämukavaan sävyyn.
Nykyään kuulemma myös valekansalaisjärjestöjä on perustettu! Taas yksi tapa soluttautua yhteiskunnan ”normaaliin” toimintaan ja pistää pakkaa lisää sekaisin.
Kun tiedon ja valheiden rajaa hämärretään tietoisesti, myös tavallinen kansalainen voi lopulta alkaa uskoa valetietoa, ja mahdollisesti myös itse jakaa disinformaatiota eteenpäin. Disinformaation levitys siirtyy vikkelästi sinne minne ihmisetkin, nyt esimerkiksi kohti pikaviestipalveluita, muistutti Vehkoo puheenvuorossaan.
Kyse on vakavasta uhasta, kun jopa yhteiskuntien terveyspohjaa on alettu murtaa. Pietarin trollitehdas on syypää mm. rokotevastaisiin kampanjoihin Twitterissä, kuten Putinin trollit -teoksen kirjoittanut toimittaja Jessikka Aro kirjamessuilla muistutti.
Osa häiriköistä toimii myös omalla nimellään avoimesti somessa vihaa ja valheita lietsoen. Somessa tapahtuvan vainoamisen lisäksi he tulevat fyysisesti iholle. Oksanen, Aro ja muut kiusatut ovat puhuneet myös tästä häirinnän muodosta, kun häiriköt tulevat kuvaamaan videoitaan aivan likelle. Häiriköt tulivat kiusaamaan Aroa myös näillä kirjamessuilla!
Myös meitä Hopiaseppiä on tällaisella videostriimillä kehotettu maalitettavaksi, kun olemme olleet avustamassa Toimittajat ilman rajoja -järjestöä. Vihastriimille voi periaatteessa päätyä lynkattavaksi kuka tahansa esimerkiksi yhteiskunnalliseen tilaisuuteen osallistuva henkilö.
Voi miettiä kuka tästä kaikesta hyötyy. Siitä, että toimittajiamme, virkamiehiämme ja päättäjiämme vaiennetaan, että aiheutetaan kansalaisissa hämmennystä siitä mikä ylipäänsä on totta ja mikä ei, ja että synnytetään epäluottamusta virallisiin tahoihin.
No ne tahot, jotka eivät toivo meidän olevan vahvoja, terveitä ja voimakkaita.
Riippuen toiminnasta ja tapauksesta, syypää voi olla melkeinpä millainen vaan toimija. Kyseessä voi olla valtiollinen taho kuten Venäjä, kuten esimerkiksi Aron tutkimissa tapauksissa.
Myös Oksasen mukaan Venäjästä kirjoittavat toimittajat ja kirjailijat joutuvat jatkuvasti maan harjoittaman infosodankäynnin kohteiksi. Kyseessä voivat olla myös Venäjän epäviralliset asiamiehet, yksittäiset ääriajattelijat, löyhät verkostot jne. Syyllisestä voi olla vaikea saada otetta, mikä on tietysti tarkoituskin. Jotkut tosin esiintyvät myös täysin julkisesti, luottaen siihen, että heitä eivät mitkään lait saa kiikkiin.
Mitä voimme tehdä?
Onneksi lakeja voidaan muuttaa!
Monesti äänekkäimmin ”sananvapautta” peräänkuuluttavat ne, jotka itse harjoittavat toisten sananvapauden rajoittamista, esimerkiksi juuri vainoamalla toimittajia tai päättäjiä. Tässäkin termi käännetään päälaelleen ihmisten hämäämiseksi; miksi juuri meidän sananvapauttamme rajoitetaan?
Mutta taas voisi ajatella mikä on normaalia palautetta/kritiikkiä, ja mikä taas on häirintää/uhkailua/vainoamista. Raja kyllä löytyy. Vapauksiin liittyy aina vastuu.
Muiden sananvapautta ei saa polkea oman sananvapauden kautta. Kirjamessuilla esiintyneen viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvosen mukaan vihapuhetta kyllä voi rajoittaa sananvapautta loukkaamatta. Näin toimitaan onnistuneesti jo monissa länsimaissa - eurooppalaisen käytännön ja mm. EU- perusoikeuskirjan mukaan äärimmäiset ilmaisut ja toiminta eivät saa ihmis- ja perusoikeuden suojaa.
Neuvosen mukaan vihapuheen määrittely on hankalaa ja siksi myös vihapuheen yleinen kieltäminen, mutta esimerkiksi maalittaminen voitaisiin hyvin kriminalisoida.
Tätä kannattaa myös kirjamessujen monia keskusteluja vetänyt Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelä. Mäkelän mukaan sananvapauden väärinkäyttöä vastaan ei pidä taistella sananvapautta rajoittamalla, mutta kieltämällä sananvapauden väärinkäyttö voimme itse asiassa lujittaa sananvapautta. Mäkelä vaatii lisäksi, että selvät vihapuherikkomukset pitäisi saattaa syyttäjän alaisiksi rikoksiksi, kuten on linjannut myös ex-arkkipiispa Kari Mäkisen vihapuhetyöryhmä.
Olen näistä ehdotuksista täysin samaa mieltä. Lisäksi laajemmin disinformaatiotaistelussa pitää herätellä koko yhteiskuntaa tähän uuteen aikakauteen. Eri kirjamessujen keskusteluissa kävi hyvin ilmi, että sekä media että virkamieskoneisto voisivat olla itse vieläkin läpinäkyvämpiä (vaikka toki vastapuoli pyrkii hyödyntämään juuri näitä ”heikkouksia”).
Mediat voisivat vielä paremmin kertoa mihin niiden tiedot perustuvat, ja hallinto voisi palvella kansalaisiaan paremmin ja toimia nopeammin varsinkin kriisitilanteissa katkaistakseen huhuilta siivet. Eri toimijat ja järjestöt kuten Faktabaari ja Eurooppalainen Suomi tekevät hyvää työtä faktojen kunnianpalautuksen eteen, ja edistykselliset koulut kuten Helsingin ranskalais-suomalainen koulu panostavat vahvasti medialukutaitoon ja valeuutisten bongaamisen jo pienestä pitäen.
Lainsäätäjä, media, virkakoneisto ja kansalaisyhteiskunta voivat tehdä paljon! Lopulta kuitenkin me tavalliset kansalaiset olemme niitä, jotka kieltä käytämme, verkossa tietoa etsimme ja vaaleissa äänestämme. Kuten Sofi Oksanen sanoi, me kaikki olemme vastuussa siitä, tuleeko vainosta, maalittamisesta ja vihapuheesta uusi normaali, vaiko ei.
Henna Hopia vastaa Hopiaseppien operatiivisesta toiminnasta ja tekee monipuolista asiakastyötä, varsinkin kirjoittaen ja vaikuttaen. Hennan tausta on politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Hän on aiemmin toiminut muun muassa EU-toimittajana, vierailevana tutkijana, viestintäpäällikkönä sekä poliittisena avustajana Euroopan parlamentissa ja eduskunnassa. Hennan intohimoja ovat muun muassa EU ja turvallisuuspolitiikka.
October 28, 2019
Kirjoittaja: Henna Hopia
Jarmo Mäkelä, Sofi Oksanen, Tuomas Muraja ja Riku Neuvonen Helsingin Kirjamessuilla Toimittajat ilman rajoja -järjestön paneelikeskustelussa.
Virkamiehet ja päättäjät miettivät, mitä tehdä kasvavalle yhteiskunnalliselle ongelmalle: vihapuheelle, disinformaatiolle, infosodalle - asia kun ei ole lainkaan yksinkertainen, kun puhutaan niinkin olennaisesta kansalaisoikeudesta kuin sananvapaudesta. Myös moni kansalainen pohtii, miten suhtautua esimerkiksi somesta vyöryviin valeuutisiin ja mitä tästä kaikesta seuraa. Sen todistivat muun muassa juuri päättyneet Helsingin Kirjamessut, joiden tätä aihepiiriä käsitelleet keskustelut houkuttelivat salit täyteen kuuntelijoita.
Varsinkin yhteiskunnallisissa tehtävissä toimivat henkilöt kuten toimittajat, virkamiehet ja oikeusoppineet ovat viime vuosina joutuneet ankaran vihapuheen ja suorastaan vainon uhreiksi. Vihapuhe on vähentänyt jopa päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun, kertoo tuore tutkimus.
Sananvapauden puolesta viime viikkoina painokkaasti puhunut kirjailija Sofi Oksanen on ollut huolissaan erityisesti toimittajiin kohdistuvasta vainosta, sillä heidän työnsä häirinnällä voi olla välittömiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Joka kuudetta toimittajaa on uhattu väkivallalla, vihapuhetta on joutunut sietämään kaksi kolmesta.
Oksasen mukaan huoli tulee varsinkin siitä, että jos uutinen jää kirjoittamatta sen arkaluontoisuuden vuoksi, voi seurauksen nähdä jopa seuraavien vaalien tuloksessa. Oksasen mukaan eduskunnassa istuu jo nyt kansanedustajia, jotka käyttävät itsekin vihapuhetta. Kyseessä voi olla lopulta uhka demokratialle myös meillä Suomessa, sillä julkisen keskustelun vaientaminen voi aiheuttaa hiljaisuuden spiraaliin, Oksanen on herätellyt.
Pitää vain sietää?
Niitäkin kantoja on, että vihapuhe on ihan normaalia ja sitä pitäisi sietää – esimerkiksi toimittaja Ivan Puopolo on tuonut tällaista näkemystä esiin. Itse taas olen sitä mieltä, että oikeusvaltiossa ihmisillä pitäisi olla tarvittava suoja saada työnsä tehdyksi joutumatta itse parantolan porteille.
Toki julkisessa tehtävässä toimivan pitää sietää arvostelua.
Mutta on olemassa selkeä ero sen välillä, mikä on oikeaa työhön perustuvaa kritiikkiä ja mikä on häirintää. Mielestäni kyse ei ole paksunahkaisuudesta tai paineensietokyvystä, jos esimerkiksi perhettäsi uhataan tekemäsi työsi vuoksi.
Valtioneuvoston kanslian Jussi Toivanen vahvisti kirjamessuilla Toimittajat ilman rajoja -järjestön keskustelussa, että virkamiehiä monesti vainotaan juuri näin; käydään yksilön ja jopa hänen perheensä kimppuun. Virkamiehiä kohtaan tehtaillaan keksittyjä lastensuojeluilmoituksia ja turhia kanteluita, jotka kuormittavat paitsi näitä yksilöitä henkilökohtaisesti niin myös koko organisaatiota, sillä taistelu sitoo resursseja, joita muuten käytettäisiin itse työn tekemiseen.
Miten, miksi ja kuka?
Lopulta siis hyökätään koko organisaatiota ja siten järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan – kyse on vakavasta ja kasvavasta uhasta koko yhteiskunnalle, kuten Toivanenkin totesi. Kyse on modernista infosodasta, jossa horjutetaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, sen arvoihin ja järjestelmiin.
Valeuutisilla pyritään nimenomaan ihmisten harhauttamiseen. Valemediat muistuttavat oikeita medioita, mutta eivät kuitenkaan toimi etsiäkseen totuutta vaan levittääkseen valheita.
Harhauttaakseen ihmisiä lisää, myös termejä sotketaan.
Toimittaja Johanna Vehkoo totesi omassa keskustelussaan, että esimerkiksi termiä ”valeuutinen” on pyritty tarkoituksella hämärtämään ja tämä juuri on disinformaation tarkoitus – jotta näistä asioista ei lopulta voitaisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Vehkoo on juuri julkaissut kirjan Valheenpaljastajan käsikirja.
Asiaa normikansalaiselle hämmentää entisestään, että vapaan maailman johtajana pidetyn Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Donald Trumpkin puhuu usein fake newseista / fake medioista viitatessaan vakiintuneisiin oikeisiin medioihin, jotka vain kirjoittavat hänestä epämukavaan sävyyn.
Nykyään kuulemma myös valekansalaisjärjestöjä on perustettu! Taas yksi tapa soluttautua yhteiskunnan ”normaaliin” toimintaan ja pistää pakkaa lisää sekaisin.
Kun tiedon ja valheiden rajaa hämärretään tietoisesti, myös tavallinen kansalainen voi lopulta alkaa uskoa valetietoa, ja mahdollisesti myös itse jakaa disinformaatiota eteenpäin. Disinformaation levitys siirtyy vikkelästi sinne minne ihmisetkin, nyt esimerkiksi kohti pikaviestipalveluita, muistutti Vehkoo puheenvuorossaan.
Kyse on vakavasta uhasta, kun jopa yhteiskuntien terveyspohjaa on alettu murtaa. Pietarin trollitehdas on syypää mm. rokotevastaisiin kampanjoihin Twitterissä, kuten Putinin trollit -teoksen kirjoittanut toimittaja Jessikka Aro kirjamessuilla muistutti.
Osa häiriköistä toimii myös omalla nimellään avoimesti somessa vihaa ja valheita lietsoen. Somessa tapahtuvan vainoamisen lisäksi he tulevat fyysisesti iholle. Oksanen, Aro ja muut kiusatut ovat puhuneet myös tästä häirinnän muodosta, kun häiriköt tulevat kuvaamaan videoitaan aivan likelle. Häiriköt tulivat kiusaamaan Aroa myös näillä kirjamessuilla!
Myös meitä Hopiaseppiä on tällaisella videostriimillä kehotettu maalitettavaksi, kun olemme olleet avustamassa Toimittajat ilman rajoja -järjestöä. Vihastriimille voi periaatteessa päätyä lynkattavaksi kuka tahansa esimerkiksi yhteiskunnalliseen tilaisuuteen osallistuva henkilö.
Voi miettiä kuka tästä kaikesta hyötyy. Siitä, että toimittajiamme, virkamiehiämme ja päättäjiämme vaiennetaan, että aiheutetaan kansalaisissa hämmennystä siitä mikä ylipäänsä on totta ja mikä ei, ja että synnytetään epäluottamusta virallisiin tahoihin.
No ne tahot, jotka eivät toivo meidän olevan vahvoja, terveitä ja voimakkaita.
Riippuen toiminnasta ja tapauksesta, syypää voi olla melkeinpä millainen vaan toimija. Kyseessä voi olla valtiollinen taho kuten Venäjä, kuten esimerkiksi Aron tutkimissa tapauksissa.
Myös Oksasen mukaan Venäjästä kirjoittavat toimittajat ja kirjailijat joutuvat jatkuvasti maan harjoittaman infosodankäynnin kohteiksi. Kyseessä voivat olla myös Venäjän epäviralliset asiamiehet, yksittäiset ääriajattelijat, löyhät verkostot jne. Syyllisestä voi olla vaikea saada otetta, mikä on tietysti tarkoituskin. Jotkut tosin esiintyvät myös täysin julkisesti, luottaen siihen, että heitä eivät mitkään lait saa kiikkiin.
Mitä voimme tehdä?
Onneksi lakeja voidaan muuttaa!
Monesti äänekkäimmin ”sananvapautta” peräänkuuluttavat ne, jotka itse harjoittavat toisten sananvapauden rajoittamista, esimerkiksi juuri vainoamalla toimittajia tai päättäjiä. Tässäkin termi käännetään päälaelleen ihmisten hämäämiseksi; miksi juuri meidän sananvapauttamme rajoitetaan?
Mutta taas voisi ajatella mikä on normaalia palautetta/kritiikkiä, ja mikä taas on häirintää/uhkailua/vainoamista. Raja kyllä löytyy. Vapauksiin liittyy aina vastuu.
Muiden sananvapautta ei saa polkea oman sananvapauden kautta. Kirjamessuilla esiintyneen viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvosen mukaan vihapuhetta kyllä voi rajoittaa sananvapautta loukkaamatta. Näin toimitaan onnistuneesti jo monissa länsimaissa - eurooppalaisen käytännön ja mm. EU- perusoikeuskirjan mukaan äärimmäiset ilmaisut ja toiminta eivät saa ihmis- ja perusoikeuden suojaa.
Neuvosen mukaan vihapuheen määrittely on hankalaa ja siksi myös vihapuheen yleinen kieltäminen, mutta esimerkiksi maalittaminen voitaisiin hyvin kriminalisoida.
Tätä kannattaa myös kirjamessujen monia keskusteluja vetänyt Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelä. Mäkelän mukaan sananvapauden väärinkäyttöä vastaan ei pidä taistella sananvapautta rajoittamalla, mutta kieltämällä sananvapauden väärinkäyttö voimme itse asiassa lujittaa sananvapautta. Mäkelä vaatii lisäksi, että selvät vihapuherikkomukset pitäisi saattaa syyttäjän alaisiksi rikoksiksi, kuten on linjannut myös ex-arkkipiispa Kari Mäkisen vihapuhetyöryhmä.
Olen näistä ehdotuksista täysin samaa mieltä. Lisäksi laajemmin disinformaatiotaistelussa pitää herätellä koko yhteiskuntaa tähän uuteen aikakauteen. Eri kirjamessujen keskusteluissa kävi hyvin ilmi, että sekä media että virkamieskoneisto voisivat olla itse vieläkin läpinäkyvämpiä (vaikka toki vastapuoli pyrkii hyödyntämään juuri näitä ”heikkouksia”).
Mediat voisivat vielä paremmin kertoa mihin niiden tiedot perustuvat, ja hallinto voisi palvella kansalaisiaan paremmin ja toimia nopeammin varsinkin kriisitilanteissa katkaistakseen huhuilta siivet. Eri toimijat ja järjestöt kuten Faktabaari ja Eurooppalainen Suomi tekevät hyvää työtä faktojen kunnianpalautuksen eteen, ja edistykselliset koulut kuten Helsingin ranskalais-suomalainen koulu panostavat vahvasti medialukutaitoon ja valeuutisten bongaamisen jo pienestä pitäen.
Lainsäätäjä, media, virkakoneisto ja kansalaisyhteiskunta voivat tehdä paljon! Lopulta kuitenkin me tavalliset kansalaiset olemme niitä, jotka kieltä käytämme, verkossa tietoa etsimme ja vaaleissa äänestämme. Kuten Sofi Oksanen sanoi, me kaikki olemme vastuussa siitä, tuleeko vainosta, maalittamisesta ja vihapuheesta uusi normaali, vaiko ei.
Henna Hopia vastaa Hopiaseppien operatiivisesta toiminnasta ja tekee monipuolista asiakastyötä, varsinkin kirjoittaen ja vaikuttaen. Hennan tausta on politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Hän on aiemmin toiminut muun muassa EU-toimittajana, vierailevana tutkijana, viestintäpäällikkönä sekä poliittisena avustajana Euroopan parlamentissa ja eduskunnassa. Hennan intohimoja ovat muun muassa EU ja turvallisuuspolitiikka.
Onko tämä se "kaksoiskansalainen"?
Bussinkuljettaja videoi matkustajia ja käyttäytyi rasistisesti pääkaupunkiseudulla, oikeus totesi irtisanomisen lailliseksi
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa keskiviikkona.
Nobinan tekemä irtisanominen oli käräjäoikeuden tuoreen tuomion mukaan laillinen. (KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
Juho Jokinen HS
Julkaistu: 30.10. 11:31 , Päivitetty: 30.10. 11:44
BUSSIYHTIÖLLÄ oli Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden mukaan pätevä syy irtisanoa linja-autonkuljettajana työskennellyt mies varoitusta antamatta. Kyseinen kuljettaja oli muun muassa kuvannut työaikanaan bussiin pyrkineitä ihmisiä ja julkaissut videot internetissä.
Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion keskiviikkona. Kanteen oli nostanut bussinkuljettaja, jonka mielestä työsuhteen päättäminen oli perusteeton. Hän vaati vuoden palkkaansa vastaavaa 48 900 euron korvausta.
LÄNSI-UUDENMAAN käräjäoikeus kuitenkin katsoo tuoreessa tuomiossaan, että Nobina Finland -yhtiöllä oli ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa mies. Oikeuden mielestä varoituksen antamiselle ennen irtisanomista ei ollut kyseisessä tapauksessa tarvetta.
Oikeudenkäynnin keskeisimpänä kysymyksenä oli työntekijän toiminta 10. heinäkuuta 2017.
”Linja-autonkuljettaja oli työaikanaan kuvannut puhelimellaan linja-autoon pyrkineitä henkilöitä kahdessa eri tilanteessa. Nämä videotallenteet olivat päätyneet internetiin yleisesti katsottaviksi”, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tiedotti tuomion antamisen yhteydessä.
Kuljettajan mukaan videoinnin kohteeksi valikoituneet henkilöt olivat pyrkineet vilpillisesti bussin kyytiin eli matkustamaan niin sanotusti pummilla.
”Asiassa on katsottu muun ohessa, että ainakin toisessa tilanteessa linja-auton kuljettaja oli aloittanut kuvaamisen ennen kuin henkilöt olivat vielä edes nousseet linja-autoon, mikä osoitti kuvaamisen tarkoitushakuisuutta”, käräjäoikeus perustelee tuomiotaan.
NOBINA PERUSTELI miehen irtisanomista sopimattomalla ja rasistisella käytöksellä sekä niistä aiheutuneella luottamuspulalla. Yhdessä videoidussa tilanteessa kuljettajalta oli yhtiön mukaan yritetty ostaa lippua, mutta tämä kieltäytyi sitä myymästä.
Oma osansa irtisanomispäätöksessä oli myös kuljettajan ajotavalla, jonka Nobina arvioi vaaralliseksi. Hän oli muun muassa ajanut tavalla, joka yhtiön mukaan aiheutti matkustajan kaatumisen bussin lattialle.
Käräjäoikeus arvioi näyttöä samalla tavalla.
”Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että linja-autonkuljettaja oli käyttäytynyt epäasiallisesti, syrjivästi ja halventavasti eräitä linja-auton kyytiin pyrkineitä henkilöitä kohtaan. Kuljettaja oli muun muassa esittänyt asenteellisia vihjauksia henkilöiden kansalaisuudesta ja kielitaidosta”, oikeus toteaa.
Käräjäoikeus myös katsoi asiassa tulleen selvityksi, että videotallenteet oli jakanut Youtubeen ja Facebookiin ne kuvannut kuljettaja. Kuljettaja kiisti julkaisseensa videoita.
Oikeus on yhtä mieltä bussiyhtiön kanssa myös siitä, että bussinkuljettaja aiheutti työnantajalle mainehaittaa. Miehen toiminta osoittaa oikeuden mukaan myös hänen sopimattomuuttaan asiakaspalvelutyöhön.
KÄRÄJÄOIKEUS HYLKÄSI työntekijän esittämät työsopimuksen päättämiseen liittyvät korvausvaatimukset ja määräsi työntekijän korvaamaan entisen työnantajansa oikeudenkäyntikulut eli 7 650 euroa.
Tuomioon saa vielä hakea muutosta ylemmistä oikeusasteista.
www.hs.fi
Bussinkuljettaja videoi matkustajia ja käyttäytyi rasistisesti pääkaupunkiseudulla, oikeus totesi irtisanomisen lailliseksi
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa keskiviikkona.
Nobinan tekemä irtisanominen oli käräjäoikeuden tuoreen tuomion mukaan laillinen. (KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
Juho Jokinen HS
Julkaistu: 30.10. 11:31 , Päivitetty: 30.10. 11:44
BUSSIYHTIÖLLÄ oli Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden mukaan pätevä syy irtisanoa linja-autonkuljettajana työskennellyt mies varoitusta antamatta. Kyseinen kuljettaja oli muun muassa kuvannut työaikanaan bussiin pyrkineitä ihmisiä ja julkaissut videot internetissä.
Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion keskiviikkona. Kanteen oli nostanut bussinkuljettaja, jonka mielestä työsuhteen päättäminen oli perusteeton. Hän vaati vuoden palkkaansa vastaavaa 48 900 euron korvausta.
LÄNSI-UUDENMAAN käräjäoikeus kuitenkin katsoo tuoreessa tuomiossaan, että Nobina Finland -yhtiöllä oli ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa mies. Oikeuden mielestä varoituksen antamiselle ennen irtisanomista ei ollut kyseisessä tapauksessa tarvetta.
Oikeudenkäynnin keskeisimpänä kysymyksenä oli työntekijän toiminta 10. heinäkuuta 2017.
”Linja-autonkuljettaja oli työaikanaan kuvannut puhelimellaan linja-autoon pyrkineitä henkilöitä kahdessa eri tilanteessa. Nämä videotallenteet olivat päätyneet internetiin yleisesti katsottaviksi”, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tiedotti tuomion antamisen yhteydessä.
Kuljettajan mukaan videoinnin kohteeksi valikoituneet henkilöt olivat pyrkineet vilpillisesti bussin kyytiin eli matkustamaan niin sanotusti pummilla.
”Asiassa on katsottu muun ohessa, että ainakin toisessa tilanteessa linja-auton kuljettaja oli aloittanut kuvaamisen ennen kuin henkilöt olivat vielä edes nousseet linja-autoon, mikä osoitti kuvaamisen tarkoitushakuisuutta”, käräjäoikeus perustelee tuomiotaan.
NOBINA PERUSTELI miehen irtisanomista sopimattomalla ja rasistisella käytöksellä sekä niistä aiheutuneella luottamuspulalla. Yhdessä videoidussa tilanteessa kuljettajalta oli yhtiön mukaan yritetty ostaa lippua, mutta tämä kieltäytyi sitä myymästä.
Oma osansa irtisanomispäätöksessä oli myös kuljettajan ajotavalla, jonka Nobina arvioi vaaralliseksi. Hän oli muun muassa ajanut tavalla, joka yhtiön mukaan aiheutti matkustajan kaatumisen bussin lattialle.
Käräjäoikeus arvioi näyttöä samalla tavalla.
”Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että linja-autonkuljettaja oli käyttäytynyt epäasiallisesti, syrjivästi ja halventavasti eräitä linja-auton kyytiin pyrkineitä henkilöitä kohtaan. Kuljettaja oli muun muassa esittänyt asenteellisia vihjauksia henkilöiden kansalaisuudesta ja kielitaidosta”, oikeus toteaa.
Käräjäoikeus myös katsoi asiassa tulleen selvityksi, että videotallenteet oli jakanut Youtubeen ja Facebookiin ne kuvannut kuljettaja. Kuljettaja kiisti julkaisseensa videoita.
Oikeus on yhtä mieltä bussiyhtiön kanssa myös siitä, että bussinkuljettaja aiheutti työnantajalle mainehaittaa. Miehen toiminta osoittaa oikeuden mukaan myös hänen sopimattomuuttaan asiakaspalvelutyöhön.
KÄRÄJÄOIKEUS HYLKÄSI työntekijän esittämät työsopimuksen päättämiseen liittyvät korvausvaatimukset ja määräsi työntekijän korvaamaan entisen työnantajansa oikeudenkäyntikulut eli 7 650 euroa.
Tuomioon saa vielä hakea muutosta ylemmistä oikeusasteista.
Bussinkuljettaja videoi matkustajia ja käyttäytyi rasistisesti pääkaupunkiseudulla, oikeus totesi irtisanomisen lailliseksi
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa keskiviikkona.
www.hs.fi
tulikomento
Supreme Leader
De Wit nappasi itselleen hovissa puoli vuotta ehdollista niskoittelusta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.
www.hs.fi
Suomi ensin -mielenosoitusten keulahahmo yritti potkia poliisia Helsingin keskustassa, sai puoli vuotta ehdollista
Toissa vuonna Helsingissä osoitettiin mieltä yhtäjaksoisesti kuukausien ajan turvapaikanhakijoita vastaan ja heidän puolestaan. Jälkiselvittelyjä on tehty vieläkin.
www.hs.fi
Bwana
Kenraali
Ihan oikein mokomalle pellelle. Sitä minä kuitenkin vaan ihmettelen että poliisin potkintayrityksestä rapsuu noin mutta jos kurdi heittää poliisin tatamiin, niin kurdi päästetään vapaaksi.De Wit nappasi itselleen hovissa puoli vuotta ehdollista niskoittelusta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.
Suomi ensin -mielenosoitusten keulahahmo yritti potkia poliisia Helsingin keskustassa, sai puoli vuotta ehdollista
Toissa vuonna Helsingissä osoitettiin mieltä yhtäjaksoisesti kuukausien ajan turvapaikanhakijoita vastaan ja heidän puolestaan. Jälkiselvittelyjä on tehty vieläkin.
Kyllä siitä syyte tulee, mutta sitä voi odottaa vapaalla jalalla, jos ei muuten pidetä erityisen vaarallisena.
Vääpeli
Greatest Leader
Mistäpä ne sen syytteen taikoo, jos kyseistä henkilöä ei edes otettu kiinni tapauksen jälkeen. Joten veikkaan että henkilöllisyyskään ei ole tiedossa.
Ihan oikein kyllä toi De witt penalti, toisaalta paljon hauskoja videopätkiä olisi jäänyt näkemättä ilman sen törttöilyä
Mistäpä ne sen syytteen taikoo, jos kyseistä henkilöä ei edes otettu kiinni tapauksen jälkeen. Joten veikkaan että henkilöllisyyskään ei ole tiedossa.
Ihan oikein kyllä toi De witt penalti, toisaalta paljon hauskoja videopätkiä olisi jäänyt näkemättä ilman sen törttöilyä
Hmm. Sitten ei ole kaikki mennyt ihan oikein. Virkamiehen väkivaltaiselta vastustamiselta tuo kuulemani perusteella vaikuttaisi ja siitä voi saada pahimmillaan vankeusrangaistuksen.
Paras asia oli jätetty loppuun...De Wit nappasi itselleen hovissa puoli vuotta ehdollista niskoittelusta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.
Suomi ensin -mielenosoitusten keulahahmo yritti potkia poliisia Helsingin keskustassa, sai puoli vuotta ehdollista
Toissa vuonna Helsingissä osoitettiin mieltä yhtäjaksoisesti kuukausien ajan turvapaikanhakijoita vastaan ja heidän puolestaan. Jälkiselvittelyjä on tehty vieläkin.
Hanna Sarkkinen: Häiritsevä kuvaaminen on vihapuheen ja maalittamisen muoto
KAI HIRVASNORO30.10.2019 14.33
KOTIMAA
Putinen trolleista kirjoittanut Jessikka Aro joutui häirinnän kohteeksi kirjamessuilla ja hovioikeudessa. Striimaaminen on yksi äärioikeiston ja valeuutissivustojen toimintatapa.
Kirjan Putinin trollit kirjoittaneeseen toimittaja Jessikka Aroon kohdistunutta jatkuvaa ja systemaattista häirintää käsitellään tällä viikolla Helsingin hovioikeudessa. Syytettyjen penkillä ovat MV-julkaisun perustaja Ilja Janitskin ja Johan Bäckman, joista Janitskin sai vuosi sitten ehdottoman ja Bäckman ehdollisen vankeustuomion. Tuomio tuli muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä vainoamisesta.
Aro oli ollut vainon kohteena puolitoista vuotta ennen viime vuoden tuomiota. Hänen häirintänsä jatkui viime viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla, missä hän oli esittelemässä ja myymässä kirjaansa. Janitskinin tukijat kuvasivat häntä häiritsevällä tavalla. Lopulta järjestysmiehet poistivat heidät paikalta, mutta samat henkilöt jatkoivat kuvaamista Hovioikeudessa.
Sananvapauden rajoista keskusteltava
Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, joka liittyy oikeudenkäyntien asianosaisten ja muiden henkilöiden ahdisteluun ja painostamiseen kuvaamalla ja kuvattua materiaalia välittämällä.
Sarkkinen kysyy oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta, miten hallitus aikoo puuttua ilmiöön ja pidetäänkö lainsäädäntöä riittävänä toimintaan puuttumiseksi ja ihmisten suojelemiseksi häirinnältä.
– Julkisella paikalla kuvaaminen ja esimerkiksi mielenosoitusten tai oikeudenkäyntien raportointi on lähtökohtaisesti normaalia sananvapauden käyttämistä eikä tällaista toimintaa yleisesti tietenkään tule rajoittaa. Tulisi kuitenkin käydä keskustelua siitä, missä menevät normaalin demokraattisen toiminnan ja sananvapauden rajat, ja milloin toiminta muuttuu epäasialliseksi häirinnäksi, Sarkkinen sanoo.
Sarkkisen mukaan kuvaaminen ja verkossa tapahtuva reaaliaikainen välittäminen eli niin sanottu striimaaminen tai muu tällaisten videoiden levittäminen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi eräiden äärioikeistolaisten ryhmittymien ja valeuutissivustojen toimintatapoihin.
Tällainen toiminta liittyy läheisesti rikolliseen vihapuheeseen ja niin sanottuun maalittamiseen, johon hallitus on puuttumassa rikoslainsäädäntöä tarkastelemalla, Sarkkinen toteaa kysymyksessään. Kyseisellä toiminnalla pyritään myös kyseenalaistamaan oikeusvaltiolle elintärkeää riippumatonta tuomioistuinprosessia sekä vaikuttamaan rikoksen uhreihin, todistajiin ja sivullisiin.
Rikoslaissa on nykyisellään kriminalisoitu muun muassa vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen. Oikeudenkäyntejä koskeva sääntely taas lähtee siitä, että tuomari valvoo järjestystä ja voi puuttua oikeussalissa tapahtuvaan sopimattomaan toimintaan.
Sarkkinen toteaa, että oikeustila ei kuitenkaan ole aivan selvä sen osalta, missä määrin nykysääntely soveltuu muun muassa eräiden äärioikeistoa lähellä olevien toimijoiden ja valeuutissivustojen harjoittamaan ”striimaamiseen”.
”Ilmiö tulee tuntea”
– Nyt kun pohditaan, miten puuttua yleistyneeseen rikolliseen vihapuheeseen tai maalittamiseen, myös tätä niihin kiinteästi liittyvää ilmiötä kannattaisi tarkastella. Ja vaikka laki tarjoaisi jo nykyisin riittävät välineet puuttua epäasialliseen toimintaan, viranomaisten pitää tuntea ilmiöt ja osata soveltaa sääntelyä, Sarkkinen pohtii.
Sarkkinen pitää mahdollisena, että kuvattu ilmiö ei sinänsä edellytä lainsäädäntömuutoksia ja jo nykyinen sääntely tarjoaa välineet puuttua riittävästi epäasialliseen häirintään.
”On kuitenkin myös tärkeää, että viranomaiset ja tuomioistuimet ovat tietoisia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nähtävistä ilmiöistä ja toimintatavoista, osaavat tunnistaa nykyaikaisessa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaa epäasiallista toimintaa sekä puuttua lainvastaiseen toimintaan nykyistäkin sääntelyä soveltamalla”, hän kirjoittaa.
www.kansanuutiset.fi
KAI HIRVASNORO30.10.2019 14.33
KOTIMAA
Putinen trolleista kirjoittanut Jessikka Aro joutui häirinnän kohteeksi kirjamessuilla ja hovioikeudessa. Striimaaminen on yksi äärioikeiston ja valeuutissivustojen toimintatapa.
Kirjan Putinin trollit kirjoittaneeseen toimittaja Jessikka Aroon kohdistunutta jatkuvaa ja systemaattista häirintää käsitellään tällä viikolla Helsingin hovioikeudessa. Syytettyjen penkillä ovat MV-julkaisun perustaja Ilja Janitskin ja Johan Bäckman, joista Janitskin sai vuosi sitten ehdottoman ja Bäckman ehdollisen vankeustuomion. Tuomio tuli muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä vainoamisesta.
Aro oli ollut vainon kohteena puolitoista vuotta ennen viime vuoden tuomiota. Hänen häirintänsä jatkui viime viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla, missä hän oli esittelemässä ja myymässä kirjaansa. Janitskinin tukijat kuvasivat häntä häiritsevällä tavalla. Lopulta järjestysmiehet poistivat heidät paikalta, mutta samat henkilöt jatkoivat kuvaamista Hovioikeudessa.
Sananvapauden rajoista keskusteltava
Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, joka liittyy oikeudenkäyntien asianosaisten ja muiden henkilöiden ahdisteluun ja painostamiseen kuvaamalla ja kuvattua materiaalia välittämällä.
Sarkkinen kysyy oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta, miten hallitus aikoo puuttua ilmiöön ja pidetäänkö lainsäädäntöä riittävänä toimintaan puuttumiseksi ja ihmisten suojelemiseksi häirinnältä.
– Julkisella paikalla kuvaaminen ja esimerkiksi mielenosoitusten tai oikeudenkäyntien raportointi on lähtökohtaisesti normaalia sananvapauden käyttämistä eikä tällaista toimintaa yleisesti tietenkään tule rajoittaa. Tulisi kuitenkin käydä keskustelua siitä, missä menevät normaalin demokraattisen toiminnan ja sananvapauden rajat, ja milloin toiminta muuttuu epäasialliseksi häirinnäksi, Sarkkinen sanoo.
Äärioikeistolaisuutta ja vihapuhettaSarkkisen mukaan kuvaaminen ja verkossa tapahtuva reaaliaikainen välittäminen eli niin sanottu striimaaminen tai muu tällaisten videoiden levittäminen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi eräiden äärioikeistolaisten ryhmittymien ja valeuutissivustojen toimintatapoihin.
Tällainen toiminta liittyy läheisesti rikolliseen vihapuheeseen ja niin sanottuun maalittamiseen, johon hallitus on puuttumassa rikoslainsäädäntöä tarkastelemalla, Sarkkinen toteaa kysymyksessään. Kyseisellä toiminnalla pyritään myös kyseenalaistamaan oikeusvaltiolle elintärkeää riippumatonta tuomioistuinprosessia sekä vaikuttamaan rikoksen uhreihin, todistajiin ja sivullisiin.
Rikoslaissa on nykyisellään kriminalisoitu muun muassa vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen. Oikeudenkäyntejä koskeva sääntely taas lähtee siitä, että tuomari valvoo järjestystä ja voi puuttua oikeussalissa tapahtuvaan sopimattomaan toimintaan.
Sarkkinen toteaa, että oikeustila ei kuitenkaan ole aivan selvä sen osalta, missä määrin nykysääntely soveltuu muun muassa eräiden äärioikeistoa lähellä olevien toimijoiden ja valeuutissivustojen harjoittamaan ”striimaamiseen”.
”Ilmiö tulee tuntea”
– Nyt kun pohditaan, miten puuttua yleistyneeseen rikolliseen vihapuheeseen tai maalittamiseen, myös tätä niihin kiinteästi liittyvää ilmiötä kannattaisi tarkastella. Ja vaikka laki tarjoaisi jo nykyisin riittävät välineet puuttua epäasialliseen toimintaan, viranomaisten pitää tuntea ilmiöt ja osata soveltaa sääntelyä, Sarkkinen pohtii.
Sarkkinen pitää mahdollisena, että kuvattu ilmiö ei sinänsä edellytä lainsäädäntömuutoksia ja jo nykyinen sääntely tarjoaa välineet puuttua riittävästi epäasialliseen häirintään.
”On kuitenkin myös tärkeää, että viranomaiset ja tuomioistuimet ovat tietoisia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nähtävistä ilmiöistä ja toimintatavoista, osaavat tunnistaa nykyaikaisessa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaa epäasiallista toimintaa sekä puuttua lainvastaiseen toimintaan nykyistäkin sääntelyä soveltamalla”, hän kirjoittaa.
Hanna Sarkkinen: Häiritsevä kuvaaminen on vihapuheen ja maalittamisen muoto
Putinen trolleista kirjoittanut Jessikka Aro joutui häirinnän kohteeksi kirjamessuilla ja hovioikeudessa. Striimaaminen on yksi äärioikeiston ja valeuutissivustojen toimintatapa. Kirjan Putinin
www.kansanuutiset.fi
Sama inhoittava ajatus tuli mieleen.
Vääpeli
Greatest Leader
Nyt on lisää uusia termejä, esinatsi, oikeistolainen natsi... yms taattua Yle laatua
yle.fi
Kirjeenvaihtajan analyysi: Saksassa kysytään, juhliko fasismin polunraivaaja eilen Thüringenin osavaltiovaaleissa
Itäisessä osavaltiossa poliittinen keskusta hävisi, kirjoittaa Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.
yle.fi