#vihapuhe

miheikki

Respected Leader
Lahjoittaja
1571457729013.png
 

hansai

Supreme Leader
Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa
Musiikkikulttuurin epätasa-arvoisuus kuitataan usein vetoamalla sävellyksen tai esityksen laatuun.

Julkaistu: 19.10. 2:00


KLASSISELLA musiikilla on Suomessa rikas historia ja suuret resurssit. Monet maamme säveltäjät ja muusikot nauttivat kansainvälistä arvostusta. Tätä kulttuurista pääomaa tulee vaalia.

Alalla on kuitenkin pimeä puolensa. Klassisen musiikin monikerroksisesta sortohistoriasta puhutaan harvoin. Klassista musiikkia koskeva puhe pikemminkin peittelee sosiaalisia ongelmakohtia.

Esimerkki tästä on säveltäjänaisten vähäisyydestä klassisen musiikin konserttiohjelmissa viime aikoina käyty keskustelu. Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestari Hannu Lintu on pitänyt absurdina ajatusta, että miesten säveltämien mestariteosten esittämistä pitäisi vähentää sukupuolitasapainon korjaamiseksi. RSO:n intendentin Tuula Sarotien mukaan laatu ratkaisee, ja taiteelle olisi pitkällä aikavälillä epäedullista, jos naisille annettaisiin prosenttiosuuksien korjaamiseksi laadullista ”tasoitusta”.

On huolestuttavaa, jos esityksen tai sävellyksen ”laatua” pidetään tärkeämpänä asiana kuin sukupuolten tasa-arvoa. Vastoin yhteiskunnan muuta kehitystä annetaan ymmärtää, ettei tasa-arvon edistäminen ole musiikissa tärkeää.

NAISIA on syrjitty yhteiskunnissa ja musiikkielämässä kautta aikain. Myös musiikin historiankirjoitus on ollut miesten määrittämää ja sivuuttanut naisten saavutukset. Siksi klassisen musiikin ”laatu” on väistämättä patriarkaatin määrittämää (mies)laatua ja siihen vetoaminen nykypäivän ohjelmistosuunnittelussa kolminkertaista naisten syrjintää.

Sukupuolisensitiivisyyden korvaaminen laatupuheella ei huolehdi musiikin tasosta vaan lähinnä patriarkaalisen vallan säilymisestä. Voisiko näin ilmeistä syrjintää esiintyä minkään muun taiteen piirissä?

TOSIASIASSA naisten säveltämä musiikki on yhtä laadukasta kuin miesten. Naisilla vain ei ole historiassa ollut yhtäläisiä mahdollisuuksia tehdä musiikkia. Ihailtavasti jotkut ovat sorrettuinakin säveltäneet, usein paremmin kuin miehet.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

Laatupuhe kertoo laajemmista klassisen musiikin ongelmista. Yhdessä suhteessa syrjivä toimija toimii usein muutenkin syrjivästi. Viimeaikainen musiikintutkimus on osoittanut klassisen musiikkikulttuurin patriarkaalisuuden ohella myös alan eurosentrisyyden, esteettisen ylimielisyyden ja tarpeen ylläpitää ihmisten eriarvoisuutta.

Laadun korostaminen kertoo yleisemmästä suvaitsemattomuudesta musiikkielämässä: kun syntyperä ei enää takaa yläluokkaisuutta, vetoaminen hyvään makuun – siis laatuun – on keino ylentää itsensä. Klassisen musiikkikulttuurin epätasa-arvoisuudesta tulisi keskustella nykyistä enemmän ja avoimemmin.

PITÄISI puhua siitä, millaisilla käytännöillä ja puheenparsilla klassinen musiikkikulttuuri kätkee ylläpitämänsä valkoihoisuuden normin, joka on pohjimmiltaan rasistinen. Olisi arvioitava entistä kriittisemmin myös maamme musiikkikoulutuksen patriarkaalisia rakenteita.

Jostain syystä nykymusiikin modernismia pidetään toistuvasti laadukkaimpana uutena musiikkina, vaikka kyseessä on vain yhdenlainen kanonisoituihin teoksiin ja säveltäjiin nojaava estetiikka. Eikö suvaitsevaisuus olisi edistyksellistä tyyleissäkin?

Kovin vähän hämmästellään rasistisäveltäjä Richard Wagnerin oopperoiden tuotantoihin sijoitettuja jättisummia. Voitaisiinhan samalla rahalla tilata uusia, ihmisiä laajasti koskettavia ja luutuneita käsityksiä haastavia oopperoita.

KLASSISEN musiikin yhteydessä kuulee usein väitettävän, että musiikki olisi parhaimmillaan ”vain” musiikkia, siis jotain, mihin yhteiskunta, syntyperä ja sukupuoli eivät vaikuttaisi. Tällainen väite ei ota huomioon laatuarvostelmien historiallista ja sosiokulttuurista riippuvuutta, ja yleensä väitteen esittäjä onkin valkoihoinen eliittiin pyrkivä mies. ”Absoluuttinen musiikki” on kiertoilmaus epätasa-arvon kannattamiselle.

Jokainen musiikista välittävä kaipaa laatua. Sorron ja epätasa-arvon historia ei kuitenkaan saisi olla laadun vaatimisen lähtökohta.

Klassisen musiikin elinvoimaisuudelle tehdään karhunpalvelus, jos luurangot pidetään retoriikan keinoin kaapissa ja pitäydytään vanhentuneissa ajattelumalleissa. Muutos vaatii aktiivista väliintuloa sekä puheissa että käytännössä.

Vaikuttaa siltä, että klassinen musiikki tulisi pelastaa fanaattisimmilta puolustajiltaan.

Juha Torvinen

Kirjoittaja on musiikkitieteen dosentti Helsingin yliopistossa.



 

Lapinukko

Majuri
Sosialismista on sanottu, että se on hyvä aate, jonka jätkät pilasivat. Myös nationalismi on hyvä aate, jonka jätkät pilasivat.
Veikkaanpa että tälläkin palstalla monet ovat patriootteja (isänmaan asialla) kuin nationalisteja (isämmaan asialla) :D

Mitenkäs se ranskalaiskenraali sanoikaan jo kauan sitten. Nationalismissa viha - tai inho muita kansoja kohtaan on päällimmäinen asia. Patriotismissa rakkaus tai välittämänen omasta kansasta on näkyvin asia.

Toki Ranskasta tiedä, aika ongelmissa se alkaa olla. Ehkä olisi tarvinnut myös ripauksen nationalismia jo kymmeniä vuosia sitten. Sopivasti siis, se on myrkkyä jos käytetään liikaa :D
 

Mili

Kapteeni
Veikkaanpa että tälläkin palstalla monet ovat patriootteja (isänmaan asialla) kuin nationalisteja (isämmaan asialla) :D

Mitenkäs se ranskalaiskenraali sanoikaan jo kauan sitten. Nationalismissa viha - tai inho muita kansoja kohtaan on päällimmäinen asia. Patriotismissa rakkaus tai välittämänen omasta kansasta on näkyvin asia.

Toki Ranskasta tiedä, aika ongelmissa se alkaa olla. Ehkä olisi tarvinnut myös ripauksen nationalismia jo kymmeniä vuosia sitten. Sopivasti siis, se on myrkkyä jos käytetään liikaa :D
Vaikea keskustella asioista kun jokaisella eri tapa määritellä termit.
Minusta:
nationalismi: kaikilla kansakunnilla oikeus olemassaoloon
patriotismi: rakastan omaa maatani ja haluan lisätä siihen muittenkin alueita
 

Fremen

Respected Leader
Eiköhän me olla Isänmaan asialla kaikki... noi natsionalistit eivät oikein tätä ilmastoa kestä. Isänmaallisista suomalaisista puheenollen, legenda kertoo että kenraali Ehnrrooth vieraili Britanniassa 1960-luvulla, ja asioista mitään tietämätön britti-eversti kysyi: "So, Sir, how many Soviet troops do you have in your country, General?". Ehnrrooth vastasi: "about 200 thousand". Britti ihmetteli, "oh that many, where are they situated?" Ehnrrooth vastasi osoittamalla maata.
Tuollapa ne sijaitsee.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Maailma on pahkasikaa...

Vihapuhetta kaikkialla:

"PORN IDENTITY Police investigating ‘hate crime’ after transgender woman turned down for porn role ‘because she has a penis’"

https://www.thesun.co.uk/news/10162480/police-transgender-woman-investigate-porn/

View attachment 33840
Odotan innolla että Taponen käynnistää esitutkinnan todellisuutta vastaan sen vuoksi, että todellisuus ei suostu olemaan identiteettipoliittisesti korrekti vaan osoittaa realismin nimellä tunnetun viharikoksen piirteitä.
 

Lapinukko

Majuri
Minusta:
nationalismi: kaikilla kansakunnilla oikeus olemassaoloon
on se kyllä noinkin
 
Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa
Musiikkikulttuurin epätasa-arvoisuus kuitataan usein vetoamalla sävellyksen tai esityksen laatuun.

Julkaistu: 19.10. 2:00


KLASSISELLA musiikilla on Suomessa rikas historia ja suuret resurssit. Monet maamme säveltäjät ja muusikot nauttivat kansainvälistä arvostusta. Tätä kulttuurista pääomaa tulee vaalia.

Alalla on kuitenkin pimeä puolensa. Klassisen musiikin monikerroksisesta sortohistoriasta puhutaan harvoin. Klassista musiikkia koskeva puhe pikemminkin peittelee sosiaalisia ongelmakohtia.

Esimerkki tästä on säveltäjänaisten vähäisyydestä klassisen musiikin konserttiohjelmissa viime aikoina käyty keskustelu. Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestari Hannu Lintu on pitänyt absurdina ajatusta, että miesten säveltämien mestariteosten esittämistä pitäisi vähentää sukupuolitasapainon korjaamiseksi. RSO:n intendentin Tuula Sarotien mukaan laatu ratkaisee, ja taiteelle olisi pitkällä aikavälillä epäedullista, jos naisille annettaisiin prosenttiosuuksien korjaamiseksi laadullista ”tasoitusta”.

On huolestuttavaa, jos esityksen tai sävellyksen ”laatua” pidetään tärkeämpänä asiana kuin sukupuolten tasa-arvoa. Vastoin yhteiskunnan muuta kehitystä annetaan ymmärtää, ettei tasa-arvon edistäminen ole musiikissa tärkeää.

NAISIA on syrjitty yhteiskunnissa ja musiikkielämässä kautta aikain. Myös musiikin historiankirjoitus on ollut miesten määrittämää ja sivuuttanut naisten saavutukset. Siksi klassisen musiikin ”laatu” on väistämättä patriarkaatin määrittämää (mies)laatua ja siihen vetoaminen nykypäivän ohjelmistosuunnittelussa kolminkertaista naisten syrjintää.

Sukupuolisensitiivisyyden korvaaminen laatupuheella ei huolehdi musiikin tasosta vaan lähinnä patriarkaalisen vallan säilymisestä. Voisiko näin ilmeistä syrjintää esiintyä minkään muun taiteen piirissä?

TOSIASIASSA naisten säveltämä musiikki on yhtä laadukasta kuin miesten. Naisilla vain ei ole historiassa ollut yhtäläisiä mahdollisuuksia tehdä musiikkia. Ihailtavasti jotkut ovat sorrettuinakin säveltäneet, usein paremmin kuin miehet.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)



MAINOS PÄÄTTYY

Laatupuhe kertoo laajemmista klassisen musiikin ongelmista. Yhdessä suhteessa syrjivä toimija toimii usein muutenkin syrjivästi. Viimeaikainen musiikintutkimus on osoittanut klassisen musiikkikulttuurin patriarkaalisuuden ohella myös alan eurosentrisyyden, esteettisen ylimielisyyden ja tarpeen ylläpitää ihmisten eriarvoisuutta.

Laadun korostaminen kertoo yleisemmästä suvaitsemattomuudesta musiikkielämässä: kun syntyperä ei enää takaa yläluokkaisuutta, vetoaminen hyvään makuun – siis laatuun – on keino ylentää itsensä. Klassisen musiikkikulttuurin epätasa-arvoisuudesta tulisi keskustella nykyistä enemmän ja avoimemmin.

PITÄISI puhua siitä, millaisilla käytännöillä ja puheenparsilla klassinen musiikkikulttuuri kätkee ylläpitämänsä valkoihoisuuden normin, joka on pohjimmiltaan rasistinen. Olisi arvioitava entistä kriittisemmin myös maamme musiikkikoulutuksen patriarkaalisia rakenteita.

Jostain syystä nykymusiikin modernismia pidetään toistuvasti laadukkaimpana uutena musiikkina, vaikka kyseessä on vain yhdenlainen kanonisoituihin teoksiin ja säveltäjiin nojaava estetiikka. Eikö suvaitsevaisuus olisi edistyksellistä tyyleissäkin?

Kovin vähän hämmästellään rasistisäveltäjä Richard Wagnerin oopperoiden tuotantoihin sijoitettuja jättisummia. Voitaisiinhan samalla rahalla tilata uusia, ihmisiä laajasti koskettavia ja luutuneita käsityksiä haastavia oopperoita.

KLASSISEN musiikin yhteydessä kuulee usein väitettävän, että musiikki olisi parhaimmillaan ”vain” musiikkia, siis jotain, mihin yhteiskunta, syntyperä ja sukupuoli eivät vaikuttaisi. Tällainen väite ei ota huomioon laatuarvostelmien historiallista ja sosiokulttuurista riippuvuutta, ja yleensä väitteen esittäjä onkin valkoihoinen eliittiin pyrkivä mies. ”Absoluuttinen musiikki” on kiertoilmaus epätasa-arvon kannattamiselle.

Jokainen musiikista välittävä kaipaa laatua. Sorron ja epätasa-arvon historia ei kuitenkaan saisi olla laadun vaatimisen lähtökohta.

Klassisen musiikin elinvoimaisuudelle tehdään karhunpalvelus, jos luurangot pidetään retoriikan keinoin kaapissa ja pitäydytään vanhentuneissa ajattelumalleissa. Muutos vaatii aktiivista väliintuloa sekä puheissa että käytännössä.

Vaikuttaa siltä, että klassinen musiikki tulisi pelastaa fanaattisimmilta puolustajiltaan.

Juha Torvinen

Kirjoittaja on musiikkitieteen dosentti Helsingin yliopistossa.



Ei muuta kuin Sibeliuksen toinen sinfonia roviolle.

Enää ei edes raavituta päätä arvaillessa, että onko nää tosissaan, kun tietää niiden olevan.

Eurooppalaisen taidemusiikin soittaminen syrjii japanilaista ja kiinalaista taidemusiikkia. Ja tietysti afr...eiku.
 
Top